Siirry pääsisältöön

Anja Snellman: Pääoma


"Sairaalan toinen siipi on tulessa kun hän syntyy, lähes kaikki ikkunat pommien ilmavirrasta rikkoutuneet, lämpimän aurinkoinen mutta myös tuulinen päivä, ja palava kekäle lentää jostain ulkoa vastasyntyneen otsaan juuri kun napanuora on saatu poikki. Niin antavat hätäpäissään nimeksi Marjatta Hillevi, mikä on sikäli ikävää että hän ei koskaan opi sanomaan ärrää eikä ällää."
Anja Snellman: Pääoma
(Otava 2013)
299 sivua
Anja Snellmanin romaani Pääoma on tekijänsä henkilökohtaisin teos. Kirja kertoo Snellmanin sisaresta Marusta, joka on kymmenen vuotta vanhempi ja erilainen: Marulla on kitalakihalkio ja vaikea nivelreuma. Maru näyttää erilaiselta kuin muut ja puhuu kieltä, jota muiden on vaikea ymmärtää.
Anu oli sisarelle helpompi sanoa, Anjasta tuli aina Angia, ja se oli marunkieltä.
Vaikka Pääoma on kirja Marusta, on se vähintään yhtä paljon kirja myös kertojasta itsestään. Siinä kerrotaan kirjailijan työstä, julkisuudesta, elämästä jota Maru ei koskaan voinut saada.
Komerojumala on olemassa. Minulla on avain. Tässä edessäni työpöydällä. Anon siltä painoa sanoilleni ja armoa sielulleni. Kirjoittaminen on riisumista, peittämistä, tuhoamista ja kylvämistä. Se on etsimistä paikoillaan seisten, korien heittämistä pimeässä. Varjojen vaakunoita. Ylistyslaulut, parahdukset, kostonpurkaukset, rakkaudentunnustukset, emävalheet ja sielunmessut sekaisin. 
Olisiko Snellmanista tullut sitä, mitä hän nyt on, ilman erikoista sisartaan?
Ei kestä varmaan kauaakaan, kun jotkin keksinnöt ja säädökset estävät sinunlaistesi syntymän. Ja maailmasta tulee täydellisempi paikka. Myös minunlaiseni jäävät silloin kehkeytymättä. Nämä sanat, nämä lauseet uupumaan.
Snellman ei päästä itseään helpolla. Hän tunnustaa häpeän ja valehtelun, jonka myötä sisar muuttui toiseksi, jotenkin helpommaksi selittää. Samalla hän tuo esille sen, miten erilaista kohdellaan.
Joudun pinnistelemään muistiani, että saan mieleeni kaikki ne nimet joita peräämme huudeltiin. Inva, vammainen, apukoululainen, idari, latvabeeviis, imbesilli, ceepee, tonnikeiju, dingdong.
Marun elämä ei ole runollisen kaunis. Hän joutuu lapsuudestaan saakka kaltoin kohdelluksi ja ohitetuksi, vaikka mahdollisuuksia enempään olisi voinut olla. Snellman kuvaa kirjassaan myös rujoa lapsuutta, joka on ikäerosta huolimatta sisarten yhteinen.

Anja Snellman lukeutuu lempikirjailijoihini, mutta alkuun minun oli vaikea päästä hänen tekstiinsä sisälle. Tajunnanvirtamainen, hengästyttävästi etenevä kertomus oli vaikea saavuttaa, mutta kun sen sisälle pääsi, se vei mukanaan. Lopulta totesin tyylivalinnan hyväksi, toimivaksi ja oikeaksi: teksti on kuin elämä itse kaikessa virtaavuudessaan.

Pääoma puhuu sisaresta ja perheestä, sisaruudesta, samalla kun se pakottaa lukijankin miettimään omia asenteitaan ja suvaitsevaisuuttaan. Ei ole helppoa liikkua julkisilla paikoilla jonkun erilaisen kanssa, kun joutuu katseiden kohteeksi, pahimmillaan osaksi ivaa ja pilkkaa. Mutta onko erilaisuus niin vaarallista? Vai voisiko sen nähdä rikkautena? Näihin kysymyksiin Snellman ottaa hienolla tavalla kantaa, omaan kokemukseensa nojautuen.

Tämän kirjan myötä rastitan kirjabingosta lokeron Tositarinaan perustuva ja saan myös yhden suorituksen haasteeseeni, jossa luen omia, lukemattomia kirjojani.

Kommentit

  1. Pääoma pystyy tosiaan herättämään syvempiäkin mietteitä, jos sille avaa mielensä ja sydämensä. Lähipiirissäni on erityistarpeisia, joten senkin vuoksi tämä kirja kosketti minua. Olen samaa mieltä Snellmanin kanssa; erityistarpeisuuden kanssa painiminen on paikoin hyvinkin raskasta mutta samalla myös rikastuttavaa ja kasvattavaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minut pysäytti se ajatus, että entä jos jonain päivänä erityisiä ihmisiä ei enää olekaan. Kuten sanot, on raskasta mutta myös rikastuttavaa, kun lähellä on erityistarpeisia ihmisiä.

      Poista
  2. Minusta Pääoma oli hyvin koskettava ja rehellinen. Se tuli 'iholle'.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo rehellisyys juuri vaikutti. Snellman vakuuttaa, kun hän kertoo myös ikävistä tunteista. Ne kuuluvat elämään, ja ilman niitä kirja olisi jäänyt torsoksi.

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Olen ottanut kommenttien valvonnan käyttöön, joten odotathan rauhassa, että viestisi tulee näkyviin.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pilvi Hämäläinen: Cinderella

Jade hyrrää hyvästä mielestä. Näin vaan tytöt löytävät ihan täysin sattumalta taas yhden yhteisen jutun! Kyllä tästä taitaa ihan oikea ystävyys muodostua! Vaikka Jaden äiti ei kuulukaan ympäristölautakuntaan, niin Jade sentään on ihminen, joka on kiinnostunut kiinnostavista asioista.  Pilvi Hämäläinen: Cinderella Otava 2022 kansi Elina Warsta 269 sivua Pilvi Hämäläinen on tullut tunnetuksi erityisesti Putous-näyttelijänä, ja nyt häneltä on julkaistu esikoisromaani. Teoksen keskiössä ovat yläkoululainen Jade-Adele, joka häpeää nimeään ja äitiään, Jaden äiti Siru, joka ei häpeä juuri mitään, ja Sirun äiti Sirkka, joka kiinnittää huomionsa Cinderellaan. Samaan sukuun kuuluvien naisten lisäksi yhtenä näkökulmahenkilönä on aikuisikään ehtinyt Jari, joka elää äitinsä katon ja komennon alla. Romaani kuvaa tapahtumia, jotka keskittyvät yhteen päivään. Kun päivä etenee kohti erästä suoraa lähetystä, tapahtuu paljon, ja päivän mittaan henkilöistä paljastuu monenlaista. He joutuvat itse kukin kum

Shelley Read: Minne virta kuljettaa

  Eräänä yönä matalien pilvien riippuessa laakson yllä me kaksi – syntymätön lapseni ja minä – käperryimme pesäämme huopien alle, ja siellä maatessani kuvittelin kaikkien metsän eläinten tekevän samoin, asettuvan levolle, kääriytyvän kerälle omaan lämpöönsä. Mietin, että jotkut metsän äideistä tunsivat lastensa potkivan sisällään aivan samalla tavalla, kun toiset taas ruokkivat ja hoivasivat ja suojelivat jälkeläisiään niin kuin minä pian tekisin. Ajattelin kaikkea sitä elämää, joka alkoi, kesti ja päättyi ympärilläni, suurimmasta karhusta pienimpään hyönteiseen, siemeneen, nuppuun ja kukkaan. Metsässä en ollut yksin. Olin varma, että juuri se oli yksi niistä asioista, joita Wil oli yrittänyt selittää minulle. Syleilin lempeästi vatsani kumpua, sekä lastani että myös jotain muuta, jotain sanoin kuvaamatonta valtavuutta, jonka osa tunsin olevani. Shelley Read: Minne virta kuljettaa Otava 2023 alkuteos Go as a river suomentanut Jaakko Kankaanpää äänikirjan lukija Mirjami Heikkinen kesto

Blogistanian Globalia -äänestyksen voittaja on...

Kirjabloggaajat, -grammaajat ja -tubettajat äänestivät jälleen parhaista lukukokemuksistaan. Vuoden 2023 kirjaparhaimmistoa äänestettiin viime viikolla: Blogistanian Globalia -kategoriassa ääniä antoi 51 äänestäjää ja mainituksi tuli 80 eri teosta. Voittajaksi nousi 15 pisteellä  Martha Wellsin  Hälytystila – Murhabotin päiväkirjat 1  (Hertta Kustannus) , suomentaja Mika Kivimäki! Arvioissa scifisarjan avaavaa teosta on luonnehdittu seuraavasti: Tämä olikin aika hurmaava tapaus tämä Murhabotti . –  Katarooman kirjaimia   Jäi lämmin fiilis . –  @kalmanoudotkirjat Miten mahtava tunne lukea näin hyvää scifiä suomeksi ja toivomme, että suomennoksen myötä teos löytää valtavan määrän uusia lukijoita, sillä sen se todella ansaitsee.      – @reading_with_pet_dragon Claire Keeganin  Nämä pienet asiat  (Tammi) , suomentaja Kristiina Rikman   sijoittui Globaliassa toiseksi yhdellätoista pisteellä. Siitä on todettu muun muassa näin: Sadassa sivussa Keegan luo täyden ja koskettavan kertomuksen, jok