Siirry pääsisältöön

Hugh Howey: Siilo

"Näkymä kuolleeseen maailmaan täytti koko sellin seinän niin kuin kaikkialla siilon ylimmällä tasolla, jokainen ikkuna tarjosi erilaisen siivun sumeasta, alati pahemmin sumenevasta joutomaasta."
Hugh Howey: Siilo (Like 2013)
Englanninkielinen alkuteos Wool julkaistu 2013
Suomentanut Einari Aaltonen
575 sivua
Hugh Howeyn dystopiaa Siilo on blogeissa kehuttu niin paljon, että kirja oli pakko kirjastosta luettavaksi hakea, vaikken murheellisten tulevaisuudenkuvien suurystävä olekaan. Heti ensi riveiltä romaani tempaa mukaansa, sillä kirjan aloitus kuuluu näin: "Lapset leikkivät, kun Holston kapusi kohti kuolemaansa." Ja niin taitavasti Howey imaisee lukijan mielenkiinnon kirjansa puoleen, että teosta on vaikea laskea käsistään, vaikka kuinka silmiä illan tullen painaa.

Siilo sijoittuu aikaan, jolloin ihmiskunnasta on jäljellä vain rippeet. Ihmiset elävät maan alla valtavassa siilossa, jossa on kolme 48-kerroksista osaa. Elämä kerrostasoilla tuo mieleen Danten helvetin, joskin siilo on järjestäytynyt hieman eri tavalla. Siilo on hierarkinen ja eri osastojen sijainnit on mietitty tarkkaan. Siilon ulkopuolinen maailman ilma on niin toksiinista, että elämä siellä on mahdotonta. Aina muutaman vuoden välein joku määrätään ulos puhdistamaan kameroita, jotka välittävät kuvaa ulkomaailmasta. Määräys on samalla kuolemantuomio.

Kirjaneidon tapaan pidin Siilon miljöötä ahdistavana. Minua kammottaa ajatus elämästä maan alla, sen verran paljon luonto minulle merkitsee. Ahdistavuutta romaanissa lisää myös trillerimäinen jännite, joka otti ainakin minut teräksiseen otteeseensa.

Elämä siilossa on vahvasti kontrolloitua. Tavallinen kansalainen tarvitsee siilon sisällä eri tasoilla matkustamiseen lomakupongin ja perheen saa perustaa vain, jos sattuu voittamaan arpajaisissa. Rajallisen tilan takia uuden ihmisen syntymä vaatii jonkun toisen kuoleman.

Romaanin päähenkilöksi nousee 36-vuotias Juliette, joka saa lyhyen sheriffin uransa jälkeen selville salaisuuksia, joiden tulisi olla vain harvojen ja valittujen tiedossa. Seuraa seikkailu, joka saa lukijan pidättämään henkeään, pelkäämään ja toivomaan. Vastakkainasettelu hyvien ja pahojen välillä on niin voimakas, että puolen valinta on helppoa. Samalla se pakottaa ahmimaan kirjaa eteenpäin, jotta pääsisi selville romaanihenkilöiden kohtalosta.

Siilo saa pohtimaan, mikä lopulta on totta ja mikä ei. Kuka määrää sen, mitä asioista nähdään ja tiedetään? Romaanin maailmassa luomiskertomus on kirjoitettu uudelleen ja historiasta tiedetään vain vähän. Ulkomaailma nähdään lähinnä vain lastenkirjojen värikkäinä kuvina: joku uskoo kuvien todenmukaisuuteen, toinen epäilee kirkkaansinisen taivaan ja värikkäiden elefanttien olemassaoloa. Epäilys on vaarallista, joten valtaapitävät haluavat pitää salaisuudet omana tietonaan. Mutta mitä seuraa, jos siirrytään avoimuuteen? Booksyn tavoin ajattelen, että romaani ei kerro vain mahdollisesta tulevaisuudesta vaan myös omasta ajastamme.

Lukiessani tulin verranneeksi kirjaa moneen kertaan muun muassa Susan lailla Nälkäpeliin, joka ei ole mielestäni lainkaan niin ahdistava kuin tämä käsillä oleva romaani. Mietin myös, että luulisi jonkun tahon kiinnostuneen Howeyn teoksen filmatisoinnista. Morren mukaan näin onkin.

Tähän dystopiaan ovat minun laillani ja edellä mainittujen lisäksi sukeltaneet myös ainakin Alma Kalma, Ville-Markus, Notkopeikko, Pihi nainen, Niina ja Lukija.

Kommentit

  1. Ulkona paistaa tällä hetkellä aurinko ja olisi kyllä karmiva ajatus, ettei ulkona voisi käydä halutessaan. En varmasti selviäisi siilossa vaan hyvin todennäköisesti kaipaisin joskus ulospääsyä ja kohtaloni olisi ikävä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta! Juuri tällaisena upeana kevätpäivänä huomaa luonnon suuren merkityksen omalle hyvinvoinnille. Tuntuu, että mieli on paljon virkeämpi, kun aurinko paistaa. Olisi kauheaa, jos joutuisi elämään suljettuna sisätiloihin.

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kassandra Montag: Tulvan jälkeen

Pearl oli vihainen, koska emme olleet yrittäneet auttaa heitä, ja minä yritin muistuttaa hänelle, että meidän oli tärkeää pysyä omissa oloissamme. Järkeilystäni huolimatta pelkäsin, että sydämeni oli kutistunut, kun vedenpinta oli noussut ympärilläni. Paniikki oli täyttänyt minut, kun vesi peitti maan, ja se työnsi tieltään kaiken muun ja kuihdutti sydämeni kovaksi, pieneksi möhkäleeksi, jota en enää tunnistanut. Kassandra Montag: Tulvan jälkeen HarperCollins Nordic 2020 alkuteos After the Flood suomentanut Hanna Arvonen äänikirjan lukija Pihla Pohjolainen kesto 14 h 2 min Suuren tulvan jälkeisessä ajassa eletään Kassandra Montagin romaanissa Tulvan jälkeen . Vesi on peittänyt alleen suuren osan maasta, ja luonnonvaroja on jäljellä enää. Ihmiskunnan rippeet taistelevat vähäisistä resursseista  ja yrittävät ehtiä ennen muita valtaamaan harvoja elinkelpoisia maa-alueita. Ikävät kohtaamiset ihmisten kesken ovat arkipäivää. Romaanin päähenkilö on aikuinen nainen, Myra, joka on jään

Anna-Leena Härkönen: Ihana nähä! ja muita kirjoituksia

"Panin soimaan Lordin levyn. Jos siihen ei Paavo Pesusieni reagoi, niin sitten ei mihinkään. Mitään ei tapahtunut. Paavo makasi edelleen lattialla kuin ruumis." Anna-Leena Härkönen: Ihana nähä! ja muita kirjoituksia (Otava 2015) 173 sivua Anna-Leena Härkösen teos Ihana nähä! ja muita kirjoituksia  sisältää kirjailijan havaintoja, oivalluksia ja omakohtaisia kokemuksia monista aiheista matkustamisesta naisena olemisen vaikeuteen ja äitiydestä vanhustenhoitoon. Kirjoittaja ottaa kantaa vahvasti ja napakasti, huumoria unohtamatta. Kyytiä saavat esimerkiksi asiakaspalvelun möröt ja Suuret Äidit. Moni huomio saa lukijan nyökyttelemään päätään ilahtuneena, sillä Härkönen kirjoittaa tutuista ilmiöistä tunnistettavalla ja kiinnostavalla tavalla. Mielikuvia luodessaan kirjailija saa lukijansa hyrisemään ilosta, ellei jopa nauramaan äänen. Nuorempana näin vanhenemisessa yhden ainoan hyvän puolen: sen kun saa mielenrauhaa ja tasapainoa. Kuvittelin, miten jakelen lempeästi hymy

Delia Owens: Suon villi laulu

He olivat tunteneet Chasen pikkuvauvasta asti. Seuranneet, miten poika oli lipunut läpi elämän ihastuttavasta lapsesta suloiseksi teiniksi, jalkapallokentän tähtipelaajaksi ja kylän kultapojaksi, joka työskenteli vanhempiensa yrityksessä. Ja lopulta komistukseksi, joka oli nainut seudun kauneimman tytön. Nyt hän retkotti siinä yksin, soisessa alennustilassaan. Kuoleman kylmä koura oli vetänyt pidemmän korren, niin kuin se aina teki. Delia Owens: Suon villi laulu WSOY 2020 alkuteos Where the Crawdads Sing suomentanut Maria Lyytinen 416 sivua Ällistyttävä esikoinen , unohtumaton romaani , luvataan kirjan takakannessa, ja odotukset ovat korkealla. Delia Owensin Suon villi laulu  houkuttaa nimellään ja on kannen mukaan maailmanlaajuinen jättimenestys. Tarinassa onkin viehättävyyttä mutta – valitettavasti – myös selkeitä ongelmia. Prologi tuo esille romaanin lähtökohdan: lokakuun 30. päivänä vuonna 1969 Chase Andrewsin ruumis lojuu suolla. Vanhasta palotornista putoaminen ei liene silkka on