Siirry pääsisältöön

Tove Jansson: Muumipappa ja meri

"Eräänä iltapäivänä elokuun lopulla kulki eräs isä puutarhassaan ja tunsi olevansa tarpeeton. Hän ei tiennyt mihin ryhtyisi, sillä kaikki mitä oli tehtävä oli jo tehty, tai sitten joku muu oli juuri siinä puuhassa."
Tove Jansson: Muumipappa ja meri (WSOY 2010)
Alkuteos Pappan och havet ilmestynyt 1965
Suomenkielinen ensipainos 1965
Suomentanut Laila Järvinen
Suomennoksen tarkistanut Päivi Kivelä
186 sivua
Muumipappa ja meri lähtee liikkeelle hetkestä, kun Muumipappa huomaa olevansa tarpeeton. Hänellä ei ole mitään tekemistä eikä kukaan tunnu häntä tarvitsevan. Hän haaveilee suuresta seikkailusta ja päättää viedä perheensä majakkasaarelle. Vaikka muumiperhe saapuu saarelle yöllä, ei majakan valo pala.
- Ei majakkaa niin vain sammuteta, sanoi isä. - Jos mikään on varma, niin se että majakka palaa. Maailmassa on eräitä ehdottoman varmoja seikkoja, esimerkiksi merivirrat ja vuodenajat ja se, että aurinko nousee aamuisin. Ja että majakkavalot palavat.
Kirjassa on Janssonin kaunis kuvitus.
Vakuutteluistaan huolimatta Muumipappa joutuu toteamaan, että majakan valo on todellakin sammunut. Majakanvartijaa ei löydy, ja saarella on jotain outoa. Salaperäinen kalastaja asuu pienessä mökissään ja välttelee muita, eikä majakan avaintakaan löydy mistään.
- Hah! sanoi pikku Myy. - Kalastaja on heittänyt mereen sekä majakanvartijan että avaimen, sanokaa minun sanoneen! Täällä on tapahtunut suuria kauheita juttuja ja pahempaa on tulossa!
Kirjan teemaksi nousee yhteys toisiin, sen vastakohtana yksinäisyys. Muumipeikko kiteyttää mielestäni teoksen ytimen osuvasti:
Jos on olemassa joku, josta ei koskaan puhuta ja jolle ei koskaan puhuta, tämän täytyy varmaan vähitellen hävitä olemattomiin. Hänhän ei tohdi uskoa olevansa olemassa.
Muumipappa kaipaa hyvin inhimillisesti sitä, että hänen tekonsa hyväksytään ja häntä arvostetaan - aivan kuten kuka tahansa meistä. Majakkasaareen saapuu myös Mörkö, jota Muumipeikko ajattelee paljon ja josta hän edellisessä sitaatissa puhuu.

Kertomuksen voi nähdä myös Muumipeikon kasvutarinana. Merkittäväksi nousee öinen kohtaus, kun Muumipeikko tapaa merihevoset. Jotain muuttuu lopullisesti:
Hänessä oli tapahtunut jotakin, hän oli toinen peikko, jonka päässä pyörivät aivan uudet ajatukset, ja hän viihtyi yksin. Nykyisin hän leikki omassa päässään, ja se oli jännittävämpää kuin mikään.
Kirjassa on melankolinen pohjavire, mutta mielestäni se on kokonaisuutena hyvin viehättävä. Luin kirjaa paloina ja nautiskellen, ja aavistan, että siitä on löydettävissä aina jotain uutta, kun sen uudelleen lukee. Kertomuksessa on lämmintä viisautta, joka ihastuttaa minua suuresti.
Kalastaja rakasti kaikista tuulista eniten lounaista. Se oli nyt päässyt hyvään vauhtiin eikä tyyntyisi yöksi. Syksyn lounaistuuli saattoi puhaltaa viikkokausia, kunnes aallot kohoilivat harmaina pitkinä vuorina ja vyöryivät päin saaria. 
Kalastaja istui talossaan ja näki aaltojen kasvavan. Oli siunatun ihanaa, ettei enää tarvinnut välittää mistään. Kukaan ei kysellyt eikä kertonut, ei tarvinnut sääliä ketään eikä mitään. Oli vain taivaan ja meren käsittämätön ja saavuttamaton suuruus, joka virtasi hänen ylitseen ja ohitseen eikä koskaan voinut tuottaa hänelle pettymystä.
Muumipappa ja meri -kirjaa on luettu ja siitä on kirjoitettu paljon. Monessa blogissa on todettu kirjan olevan hyvin erilainen muihin muumikirjoihin verrattuna, eivätkä kaikki lukijat ole tähän tarinaan varauksetta ihastuneet. Ajatuksia löytyy ainakin seuraavista blogeista:

Kommentit

  1. Tämä on ihana! En muista kerroinko jo, että kaikki tarkoin vaalitut muumikirjamme ovat hukassa! Ehkä Mörkö....Yhden toki ostin heti tilalle ja siitä juttua maaliskuun alussa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi Mörkö! :)
      Kiva päästä sitten lukemaan postauksesi. Janssonin luoma maailma on niin ainutlaatuinen.

      Poista
  2. Ajattelin viettää pienimuotoista Jansson-kuukautta maaliskuussa... Muumipappa ja meri on yksi suosikkini ...

    Kerrot kirjasta ihanasti :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! :)

      Onpa kivaa päästä sitten lukemaan ajatuksiasi, joita Jansson-kuukausi herättää.

      Poista
  3. Mistäs saisi tämän kyseisen kirjan hankittua omiin näppeihin? :o

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kirjakaupoista tuntuu hyvin löytyvän. :)

      Poista
    2. Menin tänään kattomaan just Suomalaisesta kirjakaupasta ja sieltä löytyi aika paljon Toven muumikirjoja, ostin heti 4 kun oli alennuksessa. :D

      Poista
    3. Hieno juttu! Onneksi muumikirjoja on hyvin saatavilla, kyllä etsivä löytää. :)

      Poista
  4. Upea kirjoitus tästä <3 Olet hyvin vanginnut Muumipapan ja meren syvällisyyden ja sen tematiikan osuvin sitaateitein. Minulle tämä on aina ollut se rakkain muumikirja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Nyt tulikin mieleeni, että pitäisi palata uudelleen tämän äärelle. <3

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Venla Kuoppamäki: "Sun poika kävi täällä"

Tuntui, että vihdoin kaikkein pahin puristus rinnassani alkoi hellittää, vaikka sairaalassa käynnit olivat edelleen kokonaisuutena raskaita. En silti edes miettinyt vaihtoehtoa, etten olisi siellä käynyt, sillä vielä paljon raskaampaa olisi ollut olla käymättä. Oma pieni rakas poikani. Venla Kuoppamäki: "Sun poika kävi täällä" Teos 2022 ulkoasu Dog Design 224 sivua äänikirjan lukija Vilma Melasniemi kesto 9 t 18 min Venla Kuoppamäen teos "Sun poika kävi täällä"  kertoo äidin näkökulmasta, minkälaista elämä mielenterveysongelmaisen nuoren kanssa on. Kuoppamäen poika Oskari sairastuu alle kaksikymppisenä tyypin 1 kaksisuuntaiseen mielialahäiriöön. Ajoittain poika on hyvin alakuloinen, ajoittain maaninen ja lopulta myös psykoottinen. "Sun poika kävi täällä"  on päiväkirjamainen kuvaus syksystä 2014 vuoden 2018 lopulle. Kuoppamäki käy töissä, joogaa ja matkustaa, mutta kaiken keskellä on Oskari, joka ei pärjää ilman äitinsä tukea. Äiti tekee kaikkensa saadakse

Anthony Doerr: Taivaanrannan taa

Kun Anna lakaisee ompelimon työhuoneen lattiaa, kun hän raahaa taas kangaspakkaa tai hiilisankoa, kun hän istuu ompelimossa Marian vieressä sormet turtina ja hengitys silkin yllä huuruten, hän harjoittelee kirjaintensa piirtämistä mielensä tuhannelle tyhjälle sivulle. Joka merkki edustaa äännettä ja äänteitä yhdistelemällä muodostetaan sanoja ja sanoja yhdistelemällä rakennetaan maailmoja. Anthony Doerr: Taivaanrannan taa WSOY 2022 alkuteos Cloud Cuckoo Land suomentaja Seppo Raudaskoski kansi Martti Ruokonen 554 sivua äänikirjan lukija Jukka Pitkänen kesto 16 t 38 min Kolme eri aikakautta, kolme eri paikkaa, kolme päähenkilöä: keskiaika, nykypäivä ja tulevaisuus; Konstantinopoli, Idaho ja avaruus; Anna, Zeno ja Konstance. Anna on orpotyttö, joka oppii lukemaan. Keskiajalla se ei todellakaan ole mikään itsestäänselvyys varsinkaan, kun Anna sattuu olemaan tyttö. Annan rinnalle asettuu toinen keskiajan tärkeä hahmo, Omeir, joka on joutunut jo pienenä jättämään kotiseutunsa. Kotinsa hän jä

Laura Malmivaara: Vaiti

Tämä talon puolikas on vain minun. Kaikesta muusta olen luopunut, mutta en tästä. Täällä olen turvassa. Kukaan ei odota minun sanovan yhtään mitään. En ota puhelinta esiin laukusta. Ikkunasta siivilöityvä valo on pehmeää, harmonia näennäisen täydellinen. Vain mahassa vellova möykky etoo.  Laura Malmivaara: Vaiti Otava 2021 kansi Elina Warsta 243 sivua äänikirjan kesto 6 t 46 min lukijat Laura Malmivaara ja Marja Packalén Laura Malmivaaran esikoisteos Vaiti  vie minäkertojan mielenmaisemaan. Autofiktiivisen romaanin päähenkilö muistuttaa kirjailijaa itseään, hänen ex-puolisonsa Atte taas tuo mieleen Malmivaaran entisen puolison, työtavoistaan syntyneessä kohussa ryvettyneen Aku Louhimiehen. Tyttäriä pariskunnalla on kaksi, kuten oikeassakin elämässä. Vaiti  ei kerro kuitenkaan yksinomaan siitä, miten Atte – Aku – kärsii kohun keskellä tai miten ryöpytys vaikuttaa perheeseen. Se on yksi sivujuonne, mutta ennemminkin romaanissa on kysymys minäkertojasta, hänen suhteestaan läheisiinsä ja e