Siirry pääsisältöön

Tove Jansson: Muumipappa ja meri

"Eräänä iltapäivänä elokuun lopulla kulki eräs isä puutarhassaan ja tunsi olevansa tarpeeton. Hän ei tiennyt mihin ryhtyisi, sillä kaikki mitä oli tehtävä oli jo tehty, tai sitten joku muu oli juuri siinä puuhassa."
Tove Jansson: Muumipappa ja meri (WSOY 2010)
Alkuteos Pappan och havet ilmestynyt 1965
Suomenkielinen ensipainos 1965
Suomentanut Laila Järvinen
Suomennoksen tarkistanut Päivi Kivelä
186 sivua
Muumipappa ja meri lähtee liikkeelle hetkestä, kun Muumipappa huomaa olevansa tarpeeton. Hänellä ei ole mitään tekemistä eikä kukaan tunnu häntä tarvitsevan. Hän haaveilee suuresta seikkailusta ja päättää viedä perheensä majakkasaarelle. Vaikka muumiperhe saapuu saarelle yöllä, ei majakan valo pala.
- Ei majakkaa niin vain sammuteta, sanoi isä. - Jos mikään on varma, niin se että majakka palaa. Maailmassa on eräitä ehdottoman varmoja seikkoja, esimerkiksi merivirrat ja vuodenajat ja se, että aurinko nousee aamuisin. Ja että majakkavalot palavat.
Kirjassa on Janssonin kaunis kuvitus.
Vakuutteluistaan huolimatta Muumipappa joutuu toteamaan, että majakan valo on todellakin sammunut. Majakanvartijaa ei löydy, ja saarella on jotain outoa. Salaperäinen kalastaja asuu pienessä mökissään ja välttelee muita, eikä majakan avaintakaan löydy mistään.
- Hah! sanoi pikku Myy. - Kalastaja on heittänyt mereen sekä majakanvartijan että avaimen, sanokaa minun sanoneen! Täällä on tapahtunut suuria kauheita juttuja ja pahempaa on tulossa!
Kirjan teemaksi nousee yhteys toisiin, sen vastakohtana yksinäisyys. Muumipeikko kiteyttää mielestäni teoksen ytimen osuvasti:
Jos on olemassa joku, josta ei koskaan puhuta ja jolle ei koskaan puhuta, tämän täytyy varmaan vähitellen hävitä olemattomiin. Hänhän ei tohdi uskoa olevansa olemassa.
Muumipappa kaipaa hyvin inhimillisesti sitä, että hänen tekonsa hyväksytään ja häntä arvostetaan - aivan kuten kuka tahansa meistä. Majakkasaareen saapuu myös Mörkö, jota Muumipeikko ajattelee paljon ja josta hän edellisessä sitaatissa puhuu.

Kertomuksen voi nähdä myös Muumipeikon kasvutarinana. Merkittäväksi nousee öinen kohtaus, kun Muumipeikko tapaa merihevoset. Jotain muuttuu lopullisesti:
Hänessä oli tapahtunut jotakin, hän oli toinen peikko, jonka päässä pyörivät aivan uudet ajatukset, ja hän viihtyi yksin. Nykyisin hän leikki omassa päässään, ja se oli jännittävämpää kuin mikään.
Kirjassa on melankolinen pohjavire, mutta mielestäni se on kokonaisuutena hyvin viehättävä. Luin kirjaa paloina ja nautiskellen, ja aavistan, että siitä on löydettävissä aina jotain uutta, kun sen uudelleen lukee. Kertomuksessa on lämmintä viisautta, joka ihastuttaa minua suuresti.
Kalastaja rakasti kaikista tuulista eniten lounaista. Se oli nyt päässyt hyvään vauhtiin eikä tyyntyisi yöksi. Syksyn lounaistuuli saattoi puhaltaa viikkokausia, kunnes aallot kohoilivat harmaina pitkinä vuorina ja vyöryivät päin saaria. 
Kalastaja istui talossaan ja näki aaltojen kasvavan. Oli siunatun ihanaa, ettei enää tarvinnut välittää mistään. Kukaan ei kysellyt eikä kertonut, ei tarvinnut sääliä ketään eikä mitään. Oli vain taivaan ja meren käsittämätön ja saavuttamaton suuruus, joka virtasi hänen ylitseen ja ohitseen eikä koskaan voinut tuottaa hänelle pettymystä.
Muumipappa ja meri -kirjaa on luettu ja siitä on kirjoitettu paljon. Monessa blogissa on todettu kirjan olevan hyvin erilainen muihin muumikirjoihin verrattuna, eivätkä kaikki lukijat ole tähän tarinaan varauksetta ihastuneet. Ajatuksia löytyy ainakin seuraavista blogeista:

Kommentit

  1. Tämä on ihana! En muista kerroinko jo, että kaikki tarkoin vaalitut muumikirjamme ovat hukassa! Ehkä Mörkö....Yhden toki ostin heti tilalle ja siitä juttua maaliskuun alussa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi Mörkö! :)
      Kiva päästä sitten lukemaan postauksesi. Janssonin luoma maailma on niin ainutlaatuinen.

      Poista
  2. Ajattelin viettää pienimuotoista Jansson-kuukautta maaliskuussa... Muumipappa ja meri on yksi suosikkini ...

    Kerrot kirjasta ihanasti :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! :)

      Onpa kivaa päästä sitten lukemaan ajatuksiasi, joita Jansson-kuukausi herättää.

      Poista
  3. Mistäs saisi tämän kyseisen kirjan hankittua omiin näppeihin? :o

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kirjakaupoista tuntuu hyvin löytyvän. :)

      Poista
    2. Menin tänään kattomaan just Suomalaisesta kirjakaupasta ja sieltä löytyi aika paljon Toven muumikirjoja, ostin heti 4 kun oli alennuksessa. :D

      Poista
    3. Hieno juttu! Onneksi muumikirjoja on hyvin saatavilla, kyllä etsivä löytää. :)

      Poista
  4. Upea kirjoitus tästä <3 Olet hyvin vanginnut Muumipapan ja meren syvällisyyden ja sen tematiikan osuvin sitaateitein. Minulle tämä on aina ollut se rakkain muumikirja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Nyt tulikin mieleeni, että pitäisi palata uudelleen tämän äärelle. <3

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Laura Lindstedt: Oneiron

"Rivi on kaunis kuin kaunein hautajaissaatto, surullinen kuin surullisin sävel, lohdullinen kuin äiti maan syli. Rivi on täydellinen. Naiset eivät pelkää."
Laura Lindstedtin Finlandia-palkittu Oneiron tuli minulle joululahjaksi, ja taisin viime vuoden viimeisinä päivinä kirjan lukea loppuun. Kirjasta kirjoittaminen on kuitenkin venynyt uuden vuoden puolelle, sillä tuntui, että kovin pian lukemisen jälkeen oli romaanista vaikea sanoa yhtään mitään.

Nyt, kun olen ehtinyt makustella, tunnustella ja mietiskellä, totean: Oneiron on huimaava, jäljet jättävä romaani, jonka vaikutus ei hetkessä katoa.
Tarina keskittyy seitsemään naiseen. Newyorkilainen Shlomith, moskovalainen Polina, brasilialainen Rosa, marseillelainen Nina, hollantilainen Wlbgis, senegalilainen Maimuna ja itävaltalainen Ulrike ovat kaikki kuolleet. Romaani kertoo siitä, mitä tapahtuu kuoleman jälkeisenä aikana, keskellä valkeutta, ja mitä naisten elämässä oikein tapahtui. Huomasin, että alkuun minua kutkutti tietä…

Kristin Hannah: Satakieli

"Vianne sulki silmänsä ja ajatteli: Tule jo kotiin, Antoine.
Enempää hän ei sallinut itselleen, vain yhden hiljaisen pyynnön. Miten hän selviytyisi yksin tästä kaikesta – sodasta, kapteeni Beckistä, Isabellesta?"


Kristin Hannahin romaani Satakieli tarkastelee toista maailmansotaa ja saksalaisten osuutta siinä näkökulmasta, joka ei usein tule esille: nyt ollaan Ranskassa, jonka natsit ovat miehittäneet. Keskitysleirit jäävät enimmäkseen taustalle, mutta saksalaisten uhka on läsnä vahvasti.

Vianne on nuori perheenäiti, jonka puoliso joutuu sotaan. Vianne huolehtii pariskunnan Sophie-tyttärestä ja yrittää pärjätä säännöstelyn ja pelottavien uutisten keskellä. Elämää saapuu Pariisista sekoittamaan Viannen pikkusisko Isabelle, joka ei halua taipua uhkien ja vallanpidon alle. Nuori nainen liittyy vastarintaliikkeeseen ja on valmis vaarantamaan paljon vastustaakseen vallitsevaa yhteiskunnallista tilaa.

Tarina sijoittuu kahdelle aikatasolle. Liikkeelle lähdetään vuodesta 1995, kun Vi…