Siirry pääsisältöön

Jari Hautamäki: Mikä minuun meni? Tositarinoita suomalaisesta perheväkivallasta

"Tulin helmikuussa humalassa yöllä kotiin. Riidan päätteeksi sitten löin vaimoa. Se oli eka kerta kun löin."
Jari Hautamäki: Mikä minuun meni?
Tositarinoita suomalaisesta perheväkivallasta
(Gummerus 2013)
231 sivua
Jari Hautamäen teos Mikä minuun meni? Tositarinoita suomalaisesta perheväkivallasta tarttuu tärkeään aiheeseen: perheväkivaltaan. Psykoterapeutti Jari Hautamäki on Lyömätön Linja Espoossa ry:n toiminnanjohtaja ja hän on työskennellyt parikymmentä vuotta väkivaltaan syyllistyneiden miesten ja heidän perheidensä kanssa. Työstä kertynyt kokemustieto on nyt muotoutunut kirjaksi, jossa käsitellään väkivaltaa monin tavoin.

Hautamäki kertoo siitä, miten hän vuonna 1995 aloitti työnsä Lyömättömällä Linjalla, joka otti ensimmäisiä askeleitaan väkivallantekijöiden auttamisessa. Päivystäjä otti käytöksestään ahdistuneiden miesten puheluita vastaan ympäri vuorokauden. Vakituista toimipaikkaa ei ollut, joten keskustelutapaamisia sovittiin esimerkiksi kahviloihin. Vähitellen tieto avusta levisi. Puheluita tuli ja miehiä saapui ryhmiin keskustelemaan kokemuksistaan.

Teoksessa tarjotaan paitsi apua hakeneiden kokemuksia ja ajatuksia, myös teoreettisempaa tietoa esimerkiksi väkivallan eri muodoista ja siitä, miten väkivallantekijä voi päästä muutoksen tielle. Näkökulma on kovin miehinen: tarinansa kertovista väkivaltaisesti käyttäytyneistä vain yksi on nainen.

Jari Hautamäki kirjoittaa jutustelevalla, mukavalla tyylillä, joka kantaa läpi teoksen. Yläpuolella ei häily syyttävä sormi vaan pikemminkin vierellä on ymmärtävä läheinen, joka on valmis auttamaan. Kirjasta voi varmasti olla paljon hyötyä niin väkivaltaiselle ihmiselle kuin hänen läheisilleenkin.

Kirja tarjoaa lohdullisia kertomuksia väkivallan loppumisesta, kun asiasta on uskallettu puhua ja kun apua on haettu ja otettu vastaan. Valitettavasti kaikki eivät ole valmiita tarkastelemaan toimintaansa, eivätkä he välttämättä hyödy Lyömättömän Linjan tarjoamasta palvelusta. On kuitenkin hienoa, että meillä Suomessa on tarjolla apua ja ratkaisukeinoja ongelmaan, joka koskettaa niin monia.
Olen kiitollinen, että olen onnistunut saamaan apua. Voin nauttia elämästä ja tulevista vuosista. -- Parasta on huomata se, että vaimo hymyilee ja nauraa päivittäin. On äärettömän hienoa nähdä, että toinen on löytänyt ilon ja nautinnon takaisin elämään. Samoin itse. Eletään taas elämää ja nautitaan siitä. Arkikin on juhlaa.

Kommentit

  1. Arka aihe. Kirja on varmasti tervetullut tietokirja monelle sektorille. Milloin naisista kirjoitetaan vastaava kirja. Tutkimusten mukaan äiti on perheessä se, joka lyö lapsia enemmän kuin isä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuota en tiennytkään! Luulisi, että on vain ajan kysymys, milloin naisten harjoittama väkivalta nousee kirjaksi saakka.

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kassandra Montag: Tulvan jälkeen

Pearl oli vihainen, koska emme olleet yrittäneet auttaa heitä, ja minä yritin muistuttaa hänelle, että meidän oli tärkeää pysyä omissa oloissamme. Järkeilystäni huolimatta pelkäsin, että sydämeni oli kutistunut, kun vedenpinta oli noussut ympärilläni. Paniikki oli täyttänyt minut, kun vesi peitti maan, ja se työnsi tieltään kaiken muun ja kuihdutti sydämeni kovaksi, pieneksi möhkäleeksi, jota en enää tunnistanut. Kassandra Montag: Tulvan jälkeen HarperCollins Nordic 2020 alkuteos After the Flood suomentanut Hanna Arvonen äänikirjan lukija Pihla Pohjolainen kesto 14 h 2 min Suuren tulvan jälkeisessä ajassa eletään Kassandra Montagin romaanissa Tulvan jälkeen . Vesi on peittänyt alleen suuren osan maasta, ja luonnonvaroja on jäljellä enää. Ihmiskunnan rippeet taistelevat vähäisistä resursseista  ja yrittävät ehtiä ennen muita valtaamaan harvoja elinkelpoisia maa-alueita. Ikävät kohtaamiset ihmisten kesken ovat arkipäivää. Romaanin päähenkilö on aikuinen nainen, Myra, joka on jään

Anna-Leena Härkönen: Ihana nähä! ja muita kirjoituksia

"Panin soimaan Lordin levyn. Jos siihen ei Paavo Pesusieni reagoi, niin sitten ei mihinkään. Mitään ei tapahtunut. Paavo makasi edelleen lattialla kuin ruumis." Anna-Leena Härkönen: Ihana nähä! ja muita kirjoituksia (Otava 2015) 173 sivua Anna-Leena Härkösen teos Ihana nähä! ja muita kirjoituksia  sisältää kirjailijan havaintoja, oivalluksia ja omakohtaisia kokemuksia monista aiheista matkustamisesta naisena olemisen vaikeuteen ja äitiydestä vanhustenhoitoon. Kirjoittaja ottaa kantaa vahvasti ja napakasti, huumoria unohtamatta. Kyytiä saavat esimerkiksi asiakaspalvelun möröt ja Suuret Äidit. Moni huomio saa lukijan nyökyttelemään päätään ilahtuneena, sillä Härkönen kirjoittaa tutuista ilmiöistä tunnistettavalla ja kiinnostavalla tavalla. Mielikuvia luodessaan kirjailija saa lukijansa hyrisemään ilosta, ellei jopa nauramaan äänen. Nuorempana näin vanhenemisessa yhden ainoan hyvän puolen: sen kun saa mielenrauhaa ja tasapainoa. Kuvittelin, miten jakelen lempeästi hymy

Delia Owens: Suon villi laulu

He olivat tunteneet Chasen pikkuvauvasta asti. Seuranneet, miten poika oli lipunut läpi elämän ihastuttavasta lapsesta suloiseksi teiniksi, jalkapallokentän tähtipelaajaksi ja kylän kultapojaksi, joka työskenteli vanhempiensa yrityksessä. Ja lopulta komistukseksi, joka oli nainut seudun kauneimman tytön. Nyt hän retkotti siinä yksin, soisessa alennustilassaan. Kuoleman kylmä koura oli vetänyt pidemmän korren, niin kuin se aina teki. Delia Owens: Suon villi laulu WSOY 2020 alkuteos Where the Crawdads Sing suomentanut Maria Lyytinen 416 sivua Ällistyttävä esikoinen , unohtumaton romaani , luvataan kirjan takakannessa, ja odotukset ovat korkealla. Delia Owensin Suon villi laulu  houkuttaa nimellään ja on kannen mukaan maailmanlaajuinen jättimenestys. Tarinassa onkin viehättävyyttä mutta – valitettavasti – myös selkeitä ongelmia. Prologi tuo esille romaanin lähtökohdan: lokakuun 30. päivänä vuonna 1969 Chase Andrewsin ruumis lojuu suolla. Vanhasta palotornista putoaminen ei liene silkka on