Siirry pääsisältöön

Peter Franzén: Samoilla silmillä

"Vaihtakaa se ryhymän nimi. Ei sole misthän kotosin", Jore sanoo hieman harmistuneena. "Huomena sitte Kaitsun kulumaan avustajiksi minun kansa kaheksitoista", Jore muistuttaa ja nyökkää meille.
Peter Franzén: Samoilla silmillä (Tammi 2013)
223 sivua
E-kirja, kuva ladattu kustantajan kuvapankista
Sain Peter Franzénin romaanin Samoilla silmillä Elisa Kirjalta joululahjaksi. Lukemani teos on siis muodoltaan e-kirja, ja siksi olen poikkeuksellisesti ottanut kirjan kansikuvan kustantajalta.

Täytyy myöntää, että pienin epäilyksin tartuin aikanaan näyttelijänä tutuksi tulleen Franzénin esikoisromaanin Tumman veden päällä. Yllätyin kuitenkin positiivisesti - "iloisesti" olisi tässä yhteydessä väärä sana, sillä kirja ei päästänyt helpolla, sen verran tummissa vesissä siinä liikuttiin. Tämä käsillä oleva romaani jatkaa esikoisromaanin tarinaa, mutta tunnelma on mutttunut valoisammaksi.

Teini-ikäinen Pete asuu pääasiassa siskonsa kanssa. Äiti opiskelee ja käy kotona aika ajoin, isovanhemmat katsovat sisarusten perään. Peten elämä on varsin tavallista teini-ikäisen elämää: nyrkkeilystä on muodostunut rakas harrastus, koulussa ei kiinnosta niinkään opiskelu vaan tytöt, ja niin edelleen. Arkisessa elämässä on kuitenkin muistoja, jotka vaivaavat ja jotka haluaisi unohtaa:
Yhtäkkiä minulle tulee mieleen isä, tai Pertti, isäpuoli. Hän joi paljon silloin, kun asuimme hänen luonaan. En ole nähnyt häntä pitkään aikaan. Pekankin isä joi viinaa ja oli paha, Pekallekin, mutta emme me puhu niistä hommista koskaan. Sitä aikaa ei ole olemassa, kun siitä ei puhu. Joskus tekisi mieli, mutta ei kai kukaan sellaisia halua muistella.
Peten ohella tarinassa pääsevät ääneen Eeva-äiti ja kasvatti-isä Pertti, josta äiti on eronnut. Eri näkökulmat tuovat tarinaan syvyyttä ja nostavat teoksen irti tavanomaisimmista teini-iän kuvauksista. Olisi helppoa tuomita Pertti, mutta hänen näkökulmastaan kuvatut tunnontuskat tuovat sympatiapisteitä myös hänelle. Franzén osoittaa, että maailma ei ole mustavalkoinen.

Romaanin kieli on melko tavanomaista, mutta käytetty murre tuo siihen lisätehoa. Dialogi on toimivaa - ehkä siinä näkyy kirjailijan näyttelijätausta. Kokonaisuus on hyvällä tavalla arkinen: tarinaan on helppo uskoa ja samaistumispintaa löytyy.

Nannan tavoin minäkin koen, että Samoilla silmillä ei ole yhtä koskettava kuin Tumman veden päällä. Se ei ole pelkästään huono asia, sillä Franzénin esikoisteoksen tummuuden tilalle on tullut toivoa, kuten esimerkiksi Mari toteaa. Minun laillani Sanna piti näkökulmien vaihtelua hyvänä, Laura ei ihastunut tähän romaaniin samalla tavoin kuin esikoiseen ja Kirjanainen teki kirjan myötä nostalgisen matkan lapsuuden pienen paikkakunnan kulttuuriin.

Kommentit

  1. Minusta ensimmäinen kirja oli huomattavasti parempi. Outoa, että äiti jättää lapset viikoksi yksikseen, vaikka Keminmaan ja Oulun väli on reilu 100km.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä esikoisteos oli vaikuttavampi ja jäi siten paremmin mieleen.
      Minäkin hieman ihmettelin tuota äidin ratkaisua. Pete ja Suvi ovat kuitenkin sellaisessa iässä, että itse en ainakaan lapsiani uskaltaisi yksin päiväkausiksi tuossa iässä jättää.

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kassandra Montag: Tulvan jälkeen

Pearl oli vihainen, koska emme olleet yrittäneet auttaa heitä, ja minä yritin muistuttaa hänelle, että meidän oli tärkeää pysyä omissa oloissamme. Järkeilystäni huolimatta pelkäsin, että sydämeni oli kutistunut, kun vedenpinta oli noussut ympärilläni. Paniikki oli täyttänyt minut, kun vesi peitti maan, ja se työnsi tieltään kaiken muun ja kuihdutti sydämeni kovaksi, pieneksi möhkäleeksi, jota en enää tunnistanut. Kassandra Montag: Tulvan jälkeen HarperCollins Nordic 2020 alkuteos After the Flood suomentanut Hanna Arvonen äänikirjan lukija Pihla Pohjolainen kesto 14 h 2 min Suuren tulvan jälkeisessä ajassa eletään Kassandra Montagin romaanissa Tulvan jälkeen . Vesi on peittänyt alleen suuren osan maasta, ja luonnonvaroja on jäljellä enää. Ihmiskunnan rippeet taistelevat vähäisistä resursseista  ja yrittävät ehtiä ennen muita valtaamaan harvoja elinkelpoisia maa-alueita. Ikävät kohtaamiset ihmisten kesken ovat arkipäivää. Romaanin päähenkilö on aikuinen nainen, Myra, joka on jään

Anna-Leena Härkönen: Ihana nähä! ja muita kirjoituksia

"Panin soimaan Lordin levyn. Jos siihen ei Paavo Pesusieni reagoi, niin sitten ei mihinkään. Mitään ei tapahtunut. Paavo makasi edelleen lattialla kuin ruumis." Anna-Leena Härkönen: Ihana nähä! ja muita kirjoituksia (Otava 2015) 173 sivua Anna-Leena Härkösen teos Ihana nähä! ja muita kirjoituksia  sisältää kirjailijan havaintoja, oivalluksia ja omakohtaisia kokemuksia monista aiheista matkustamisesta naisena olemisen vaikeuteen ja äitiydestä vanhustenhoitoon. Kirjoittaja ottaa kantaa vahvasti ja napakasti, huumoria unohtamatta. Kyytiä saavat esimerkiksi asiakaspalvelun möröt ja Suuret Äidit. Moni huomio saa lukijan nyökyttelemään päätään ilahtuneena, sillä Härkönen kirjoittaa tutuista ilmiöistä tunnistettavalla ja kiinnostavalla tavalla. Mielikuvia luodessaan kirjailija saa lukijansa hyrisemään ilosta, ellei jopa nauramaan äänen. Nuorempana näin vanhenemisessa yhden ainoan hyvän puolen: sen kun saa mielenrauhaa ja tasapainoa. Kuvittelin, miten jakelen lempeästi hymy

Delia Owens: Suon villi laulu

He olivat tunteneet Chasen pikkuvauvasta asti. Seuranneet, miten poika oli lipunut läpi elämän ihastuttavasta lapsesta suloiseksi teiniksi, jalkapallokentän tähtipelaajaksi ja kylän kultapojaksi, joka työskenteli vanhempiensa yrityksessä. Ja lopulta komistukseksi, joka oli nainut seudun kauneimman tytön. Nyt hän retkotti siinä yksin, soisessa alennustilassaan. Kuoleman kylmä koura oli vetänyt pidemmän korren, niin kuin se aina teki. Delia Owens: Suon villi laulu WSOY 2020 alkuteos Where the Crawdads Sing suomentanut Maria Lyytinen 416 sivua Ällistyttävä esikoinen , unohtumaton romaani , luvataan kirjan takakannessa, ja odotukset ovat korkealla. Delia Owensin Suon villi laulu  houkuttaa nimellään ja on kannen mukaan maailmanlaajuinen jättimenestys. Tarinassa onkin viehättävyyttä mutta – valitettavasti – myös selkeitä ongelmia. Prologi tuo esille romaanin lähtökohdan: lokakuun 30. päivänä vuonna 1969 Chase Andrewsin ruumis lojuu suolla. Vanhasta palotornista putoaminen ei liene silkka on