Siirry pääsisältöön

Peter Franzén: Samoilla silmillä

"Vaihtakaa se ryhymän nimi. Ei sole misthän kotosin", Jore sanoo hieman harmistuneena. "Huomena sitte Kaitsun kulumaan avustajiksi minun kansa kaheksitoista", Jore muistuttaa ja nyökkää meille.
Peter Franzén: Samoilla silmillä (Tammi 2013)
223 sivua
E-kirja, kuva ladattu kustantajan kuvapankista
Sain Peter Franzénin romaanin Samoilla silmillä Elisa Kirjalta joululahjaksi. Lukemani teos on siis muodoltaan e-kirja, ja siksi olen poikkeuksellisesti ottanut kirjan kansikuvan kustantajalta.

Täytyy myöntää, että pienin epäilyksin tartuin aikanaan näyttelijänä tutuksi tulleen Franzénin esikoisromaanin Tumman veden päällä. Yllätyin kuitenkin positiivisesti - "iloisesti" olisi tässä yhteydessä väärä sana, sillä kirja ei päästänyt helpolla, sen verran tummissa vesissä siinä liikuttiin. Tämä käsillä oleva romaani jatkaa esikoisromaanin tarinaa, mutta tunnelma on mutttunut valoisammaksi.

Teini-ikäinen Pete asuu pääasiassa siskonsa kanssa. Äiti opiskelee ja käy kotona aika ajoin, isovanhemmat katsovat sisarusten perään. Peten elämä on varsin tavallista teini-ikäisen elämää: nyrkkeilystä on muodostunut rakas harrastus, koulussa ei kiinnosta niinkään opiskelu vaan tytöt, ja niin edelleen. Arkisessa elämässä on kuitenkin muistoja, jotka vaivaavat ja jotka haluaisi unohtaa:
Yhtäkkiä minulle tulee mieleen isä, tai Pertti, isäpuoli. Hän joi paljon silloin, kun asuimme hänen luonaan. En ole nähnyt häntä pitkään aikaan. Pekankin isä joi viinaa ja oli paha, Pekallekin, mutta emme me puhu niistä hommista koskaan. Sitä aikaa ei ole olemassa, kun siitä ei puhu. Joskus tekisi mieli, mutta ei kai kukaan sellaisia halua muistella.
Peten ohella tarinassa pääsevät ääneen Eeva-äiti ja kasvatti-isä Pertti, josta äiti on eronnut. Eri näkökulmat tuovat tarinaan syvyyttä ja nostavat teoksen irti tavanomaisimmista teini-iän kuvauksista. Olisi helppoa tuomita Pertti, mutta hänen näkökulmastaan kuvatut tunnontuskat tuovat sympatiapisteitä myös hänelle. Franzén osoittaa, että maailma ei ole mustavalkoinen.

Romaanin kieli on melko tavanomaista, mutta käytetty murre tuo siihen lisätehoa. Dialogi on toimivaa - ehkä siinä näkyy kirjailijan näyttelijätausta. Kokonaisuus on hyvällä tavalla arkinen: tarinaan on helppo uskoa ja samaistumispintaa löytyy.

Nannan tavoin minäkin koen, että Samoilla silmillä ei ole yhtä koskettava kuin Tumman veden päällä. Se ei ole pelkästään huono asia, sillä Franzénin esikoisteoksen tummuuden tilalle on tullut toivoa, kuten esimerkiksi Mari toteaa. Minun laillani Sanna piti näkökulmien vaihtelua hyvänä, Laura ei ihastunut tähän romaaniin samalla tavoin kuin esikoiseen ja Kirjanainen teki kirjan myötä nostalgisen matkan lapsuuden pienen paikkakunnan kulttuuriin.

Kommentit

  1. Minusta ensimmäinen kirja oli huomattavasti parempi. Outoa, että äiti jättää lapset viikoksi yksikseen, vaikka Keminmaan ja Oulun väli on reilu 100km.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä esikoisteos oli vaikuttavampi ja jäi siten paremmin mieleen.
      Minäkin hieman ihmettelin tuota äidin ratkaisua. Pete ja Suvi ovat kuitenkin sellaisessa iässä, että itse en ainakaan lapsiani uskaltaisi yksin päiväkausiksi tuossa iässä jättää.

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Laura Lindstedt: Oneiron

"Rivi on kaunis kuin kaunein hautajaissaatto, surullinen kuin surullisin sävel, lohdullinen kuin äiti maan syli. Rivi on täydellinen. Naiset eivät pelkää."
Laura Lindstedtin Finlandia-palkittu Oneiron tuli minulle joululahjaksi, ja taisin viime vuoden viimeisinä päivinä kirjan lukea loppuun. Kirjasta kirjoittaminen on kuitenkin venynyt uuden vuoden puolelle, sillä tuntui, että kovin pian lukemisen jälkeen oli romaanista vaikea sanoa yhtään mitään.

Nyt, kun olen ehtinyt makustella, tunnustella ja mietiskellä, totean: Oneiron on huimaava, jäljet jättävä romaani, jonka vaikutus ei hetkessä katoa.
Tarina keskittyy seitsemään naiseen. Newyorkilainen Shlomith, moskovalainen Polina, brasilialainen Rosa, marseillelainen Nina, hollantilainen Wlbgis, senegalilainen Maimuna ja itävaltalainen Ulrike ovat kaikki kuolleet. Romaani kertoo siitä, mitä tapahtuu kuoleman jälkeisenä aikana, keskellä valkeutta, ja mitä naisten elämässä oikein tapahtui. Huomasin, että alkuun minua kutkutti tietä…

Tove Jansson: Muumipappa ja meri

"Eräänä iltapäivänä elokuun lopulla kulki eräs isä puutarhassaan ja tunsi olevansa tarpeeton. Hän ei tiennyt mihin ryhtyisi, sillä kaikki mitä oli tehtävä oli jo tehty, tai sitten joku muu oli juuri siinä puuhassa."
Muumipappa ja meri lähtee liikkeelle hetkestä, kun Muumipappa huomaa olevansa tarpeeton. Hänellä ei ole mitään tekemistä eikä kukaan tunnu häntä tarvitsevan. Hän haaveilee suuresta seikkailusta ja päättää viedä perheensä majakkasaarelle. Vaikka muumiperhe saapuu saarelle yöllä, ei majakan valo pala.
- Ei majakkaa niin vain sammuteta, sanoi isä. - Jos mikään on varma, niin se että majakka palaa. Maailmassa on eräitä ehdottoman varmoja seikkoja, esimerkiksi merivirrat ja vuodenajat ja se, että aurinko nousee aamuisin. Ja että majakkavalot palavat.
Vakuutteluistaan huolimatta Muumipappa joutuu toteamaan, että majakan valo on todellakin sammunut. Majakanvartijaa ei löydy, ja saarella on jotain outoa. Salaperäinen kalastaja asuu pienessä mökissään ja välttelee muita, e…

John Irving: Kaikki isäni hotellit

"Jos sinulla oli salaisuus, äiti säilytti sen: jos halusit demokraattista asioiden puintia ja keskustelua, joka saattoi venyä tuntikausia, pahimmassa tapauksessa viikkokausia - jopa kuukausia - pitkäksi, silloin toit asiasi isälle."
John Irvingin romaani Kaikki isäni hotellit on perhetarina. Keskiössä on Berryn perhe, jonka isä Winslow ei jätä toteuttamatta haaveitaan, joita muut eivät välttämättä pidä realistisina. Perheen äiti Mary on haudannut omat opiskelu- ja urahaaveensa voidakseen huolehtia iäkkäistä vanhemmistaan. Esikoispoika Frank on homoseksuaali ja tytär Franny valmissanainen selviytyjä. Tarinan minäkertoja John rakastaa Franny-sisartaan yli kaiken. Pikkusisko Lilly on lopettanut alle kymmenvuotiaana kasvamisen ja kuopus Egg rakastaa tavaroita ja pukeutumusta eikä tunnu kuulevan juuri mitään - tai sitten hän kuulee vain sen, mitä haluaa. Perhe on eittämättä epätavallinen, vaikka Franny ja minäkertoja väittävätkin toista:
"Ei me olla mitenkään erikoisia"…