Siirry pääsisältöön

Granta 2: Outo

"Kaikkein mielenkiintoisinta on ehkäpä se, kun outoa kokemusmaailmaa kuvaava teksti saa lukijan näkemään jonkin tutun, itsestään selvänä pitämänsä asian uudessa valossa. Kysymys ei silloin ole, mikä on outoa, vaan se, mitä oikeastaan pidämme normaalina, tavallisena tai luonnollisena, ja miksi." (Aleksi Pöyry Granta 2:n pääkirjoituksessa.)
Granta 2: Outo (Otava 2014)
Päätoimittaja Aleksi Pöyry
314 sivua
Suomen kaikkien aikojen toisen Grantan teemana on outous. Ensimmäisen Grantan teemana oli ruoka, mutta mielestäni teema toimii tällä kertaa ensimmäistä paremmin. Teoksen tekstit muodostavat hyvän kokonaisuuden, ja joukosta löytyy varsinaisia helmiäkin. Kirjassa on novellien lisäksi Hary Salmenniemen runoja, Ville Rannan sarjakuva, Sofi Oksasen puhe ja ote Daniel Galeran romaanista.

Grantan tekstien outous on monenlaista, ja juuri siksi kokonaisuus on mielestäni niin antoisa. Esimerkiksi Katja Ketun upeakielisessä Punikkitatti-novellissa tapahtuu yliluonnollisia asioita, kun taas Sofi Oksasen puheessa Outoa puhetta käsitellään retoriikkaa maassa, jossa asioita ei saa sanoa suoraan.

Yksi kokoelman hyytävimmistä teksteistä on mielestäni Joshua Ferrisin novelli Pelotat enemmän. Yhdysvalloissa, Bainbridgen saaren idyllisessä ympäristössä on jotain pelottavaa. Tess asuu sisämaassa saaren ikivanhojen metsien keskellä. Hän kaipaa tytärtään Lucindaa turvakseen, kun kissa on kadonnut ja seinän takaa kuuluu outoa rapinaa. Oravatkin ovat kadonneet, ja Tess vaistoaa jotain omituista. Pelko herää.
Teoksen on kuvittanut Markus Pyörälä.
Hän kuuli pehmeitä askelia. Hänen pelkonsa paisui kuin sairas sydän. Huone muuttui todella, todella pieneksi. Vaikka hän olisi kyennyt liikkumaan, ei ollut paikkaa minne mennä.
Amerikkalainen Ferris kuvaa tapahtumia niin loistavasti, että illan viimeiseksi lukemiseksi novellia ei todellakaan voi suositella. Novelli on julkaistu alun perin englanninkielisessä Grantassa vuonna 2008. Suomenkieliseen Grantaan sen on suomentanut Tero Valkonen.

Zadie Smithin novellissa Martha, Martha outous on hyvin hienovaraista. Martha Penk on tavallinen nuori nainen, joka etsii itselleen asuntoa. Avuksi löytyy Pam, joka on kiinteistönvälittäjän työssään oppinut lukemaan ihmisiä mutta joka huomaa olevansa Marthan suhteen kovin epävarma. Marthan erillisyydentunteelle löytyy selitys tarjolla olevan vuokra-asunnon kylpyhuoneessa.
Marianna Kurtto on suomentanut Smithin novellin, joka on julkaistu alun perin vuonna 2003.

Sekä Virpi Hämeen-Anttilan että Jerker Virdborgin novelleissa miljöö on realistinen mutta tapahtumat muuttuvat omituisiksi. Virdborgin Tapahtuu Karlaplanin metroasemalla sijoittuu nimensä mukaisesti metroasemalle, mihin minäkertoja saapuu. Hän puhuu isänsä kanssa puhelimessa samaan aikaan, kun hän tajuaa jotain olevan tekeillä. Puhelu isän kanssa jatkuu lähes koko ajan, kun järjestyksessä oleva maailma muuttuu kummalliseksi eivätkä totutut roolit päde. Maija Kauhasen suomentama novelli jättää jälkeensä hämmentyneen olon: mitä oikein tapahtui ja tapahtuu?
Jotakin heissä oli. Jotakin heidän kehonkielessään.
Hämeen-Anttilan novelli Suomalainen metsä sijoittuu myös nimensä mukaisesti suomalaiseen metsään, jonne päähenkilö vie ulkomaiset vieraansa. Nöyryytys ja häpeä vuorottelevat miehen mielessä: lähes kolmenkymmenen vuoden työ valuu hukkaan, kun työ siirtyy ulkomaille. Vieraat haluavat tutustua metsään, ja siellä novellin tapahtumat saavat hurjan käänteen. Suomalainen metsä kuvastaa hienosti maailman muuttumista: vaikka se pysyy samanlaisena vuosikymmenestä toiseen, monet muut asiat muuttuvat eikä maailmamme ole enää entisellään.

Tuntuu, että yksi itseoikeutettu kirjailija tällaisessa kokoelmassa on tietenkin Johanna Sinisalo. Hänen novellinsa Äänettömät äänet on jo nimeltään paradoksaalinen ja muodostuu kuudesta kirjeestä, jotka Jan on kirjoittanut ystävälleen Margareettalle. Novelli ei sisällä Margareettan vastauksia, mutta lukija voi päätellä Janin kirjeiden avulla jotain niiden sisällöstä.

Sinisalolle tuttuun tapaan novelli on kirjoitettu hyvin. Siinä kuvaillut Äänettömät Äänet -esitykset muotoutuvat mystisiksi tapahtumiksi, joihin Jan uppoutuu täysin. Novellissa voi ajatella olevan kysymys ainakin taiteesta, erilaisista tulkinnoista ja suvaitsevaisuudesta.
Tai en tiedä oikeastaan olenko järkyttynyt vai onko kokemuksessani myös ripaus intoa ja ihmettelyä: mihin kaikkeen Äänettömiä Ääniä voikaan soveltaa, mihin kaikkeen tuo taidemuoto venyy ja ulottuu, kun sen harjoittajat ylittävät kaikki sovinnaisuuden rajat!

Kommentit

  1. Minua kiinnostaa kovasti tämä toinen Granta (ensimmäinen ei niinkään) paitsi Johanna Sinisalon myös Sami Lopakan ja Hannu Väisäsen takia. Ja tietenkin outouden ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä toinen numero on minusta kyllä ensimmäistä parempi, teemakin on toki kiinnostavampi. Kannattaa tutustua! :)

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Laura Lindstedt: Oneiron

"Rivi on kaunis kuin kaunein hautajaissaatto, surullinen kuin surullisin sävel, lohdullinen kuin äiti maan syli. Rivi on täydellinen. Naiset eivät pelkää."
Laura Lindstedtin Finlandia-palkittu Oneiron tuli minulle joululahjaksi, ja taisin viime vuoden viimeisinä päivinä kirjan lukea loppuun. Kirjasta kirjoittaminen on kuitenkin venynyt uuden vuoden puolelle, sillä tuntui, että kovin pian lukemisen jälkeen oli romaanista vaikea sanoa yhtään mitään.

Nyt, kun olen ehtinyt makustella, tunnustella ja mietiskellä, totean: Oneiron on huimaava, jäljet jättävä romaani, jonka vaikutus ei hetkessä katoa.
Tarina keskittyy seitsemään naiseen. Newyorkilainen Shlomith, moskovalainen Polina, brasilialainen Rosa, marseillelainen Nina, hollantilainen Wlbgis, senegalilainen Maimuna ja itävaltalainen Ulrike ovat kaikki kuolleet. Romaani kertoo siitä, mitä tapahtuu kuoleman jälkeisenä aikana, keskellä valkeutta, ja mitä naisten elämässä oikein tapahtui. Huomasin, että alkuun minua kutkutti tietä…

Tove Jansson: Muumipappa ja meri

"Eräänä iltapäivänä elokuun lopulla kulki eräs isä puutarhassaan ja tunsi olevansa tarpeeton. Hän ei tiennyt mihin ryhtyisi, sillä kaikki mitä oli tehtävä oli jo tehty, tai sitten joku muu oli juuri siinä puuhassa."
Muumipappa ja meri lähtee liikkeelle hetkestä, kun Muumipappa huomaa olevansa tarpeeton. Hänellä ei ole mitään tekemistä eikä kukaan tunnu häntä tarvitsevan. Hän haaveilee suuresta seikkailusta ja päättää viedä perheensä majakkasaarelle. Vaikka muumiperhe saapuu saarelle yöllä, ei majakan valo pala.
- Ei majakkaa niin vain sammuteta, sanoi isä. - Jos mikään on varma, niin se että majakka palaa. Maailmassa on eräitä ehdottoman varmoja seikkoja, esimerkiksi merivirrat ja vuodenajat ja se, että aurinko nousee aamuisin. Ja että majakkavalot palavat.
Vakuutteluistaan huolimatta Muumipappa joutuu toteamaan, että majakan valo on todellakin sammunut. Majakanvartijaa ei löydy, ja saarella on jotain outoa. Salaperäinen kalastaja asuu pienessä mökissään ja välttelee muita, e…

John Irving: Kaikki isäni hotellit

"Jos sinulla oli salaisuus, äiti säilytti sen: jos halusit demokraattista asioiden puintia ja keskustelua, joka saattoi venyä tuntikausia, pahimmassa tapauksessa viikkokausia - jopa kuukausia - pitkäksi, silloin toit asiasi isälle."
John Irvingin romaani Kaikki isäni hotellit on perhetarina. Keskiössä on Berryn perhe, jonka isä Winslow ei jätä toteuttamatta haaveitaan, joita muut eivät välttämättä pidä realistisina. Perheen äiti Mary on haudannut omat opiskelu- ja urahaaveensa voidakseen huolehtia iäkkäistä vanhemmistaan. Esikoispoika Frank on homoseksuaali ja tytär Franny valmissanainen selviytyjä. Tarinan minäkertoja John rakastaa Franny-sisartaan yli kaiken. Pikkusisko Lilly on lopettanut alle kymmenvuotiaana kasvamisen ja kuopus Egg rakastaa tavaroita ja pukeutumusta eikä tunnu kuulevan juuri mitään - tai sitten hän kuulee vain sen, mitä haluaa. Perhe on eittämättä epätavallinen, vaikka Franny ja minäkertoja väittävätkin toista:
"Ei me olla mitenkään erikoisia"…