Siirry pääsisältöön

Heli Laaksonen: Aapine

"Jos  mää olissi jänes,
en ossais lukke.
Jestas!
Järki olis jääs!"
Heli Laaksonen: Aapine (Otava 2013)
Kuvitus Elina Warsta
72 sivua
Heli Laaksosen Aapine osui silmiini kirjaston aikuisten puolelta runojen joukosta. Sijainti oli yllättävä, sillä olin ajatellut kirjan kuuluvan lasten osastolle. Yhtä kaikki, värikäs ulkoasu houkutteli nappaamaan murrerunoilijan kirjan mukaan. Ja kirjan "paasausosiossa" Laaksonen toteaakin kirjan syntyneen "näystä, jossa ikioman kielen ilon kohtaisivat mummut ja mukulat" - siis niin lapset kuin aikuisetkin.

Elina Warstan kuvitus on värikästä ja selkeää.
Aapine on nimensä mukaisesti aapinen, joka järjestyy aakkosten mukaan. Aakkosrunojen lisäksi kirjan lopussa on kolme lyhyttä tarinaa. Murre on tietenkin vahvasti läsnä ja murteen piirteitä käsitellään hauskasti D-kirjaimen kohdalla: runossa puhutaan ideoiden sijaan ireoista ja satujen sijaan saruista ja kysytään: "Ei teil mittä Riisseli-Lara olis?" Kirja tarjoaa siis ilahduttavia löytöjä niin lapsille kuin aikuisillekin, joten ei tämän lukemiseen välttämättä lasta seuraksi tarvita.

Luin kirjaa omalle lapselleni ja totesin jälleen kerran, että murteen lukeminen varsinkin ääneen on vaikeaa. Minun lukemiseni punastuu pahasti, jos rinnalle asetetaan Laaksosen soljuva luenta, jota saa kuulla esimerkiksi Yle Puheen Aamusta. Mutta onneksi lapseni ei osaa lukemistani vielä arvioida eikä kukaan muu ollut kuuntelemassa. Kirja varmasti toimiikin mainiosti myös Laaksosen itsensä lukemana äänikirjana.

Laaksoselle tuttuun tapaan tämäkin kirja on kunnianosoitus lounaismurteille. Kirja on ilakoiva, humoristinen ja mahdottoman viehättävä. Ilahduttavaa lukuelämystä ei suinkaan vähennä Elina Warstan kaunis kuvitus. Tätä kirjaa voi suositella lämpimästi jokaiselle, jota murteet pikkuisenkaan kiinnostavat.
Mamma myhäil ko mansik.
Runohaaste 2014 avautuu minun osaltani tällä helposti lähestyttävällä teoksella. Aapine on luettu myös seuraavissa blogeissa: Annelin lukuvinkitLuettua elämää, Kirjavinkit ja Opuscolo.
Erityisesti kannattaa tutustua Kirsin kirjanurkan aivan mainioon murteella kirjoitettuun tekstiin!

Kommentit

  1. Kielitieteessä tuota d-kirjaimen muuttumista r-kirjaimeksi kutsutaan rotasismiksi. Myös Pohjanmaan murteissa sitä esiintyy, ja eräässä muinaiskielessä, mitä olen opiskellut. Se on oikeasti hauska ilmiö. Firenzen alueen italian kielessä taasen k-na äännettävä c muuttuu h-äänteeksi -- calda (kuuma) muuttuu haldaksi... :).
    Täytyy varmaan tiirailla tätä Aapista kirjastosta tai kaupasta -- ihan nautinnon vuoksi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kiinnostavasta tiedosta, enpä muista aiemmin moisesta käsitteestä kuulleeni.
      Ajattelin, että tämän kirjan voisi hankkia ihan ikiomaksi, niin hyvä mieli tästä jäi. Ja kestää varmasti useammankin lukukerran. :)

      Poista
  2. Minä kyllä hihittelin itsekseni, kun luin tätä syksyllä. Ja minusta Elina Warstan kuvitus on varsin riemastuttava. Mutta on totta, että murrerunoja on haastavaa lukea ääneen, jos murrealue on vieras. Parhaalta nämä kuulostavatkin Laaksosen itsensä ääneen lukemina.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä tämä tosiaan ilahduttava teos on! Murteiden lukemisessa haastetta tuo intonaatiokin, kun sanoja ei vieraassa murteessa osaa painottaa oikein. Heli Laaksosta itseään on kyllä ihana kuunnella.

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kassandra Montag: Tulvan jälkeen

Pearl oli vihainen, koska emme olleet yrittäneet auttaa heitä, ja minä yritin muistuttaa hänelle, että meidän oli tärkeää pysyä omissa oloissamme. Järkeilystäni huolimatta pelkäsin, että sydämeni oli kutistunut, kun vedenpinta oli noussut ympärilläni. Paniikki oli täyttänyt minut, kun vesi peitti maan, ja se työnsi tieltään kaiken muun ja kuihdutti sydämeni kovaksi, pieneksi möhkäleeksi, jota en enää tunnistanut. Kassandra Montag: Tulvan jälkeen HarperCollins Nordic 2020 alkuteos After the Flood suomentanut Hanna Arvonen äänikirjan lukija Pihla Pohjolainen kesto 14 h 2 min Suuren tulvan jälkeisessä ajassa eletään Kassandra Montagin romaanissa Tulvan jälkeen . Vesi on peittänyt alleen suuren osan maasta, ja luonnonvaroja on jäljellä enää. Ihmiskunnan rippeet taistelevat vähäisistä resursseista  ja yrittävät ehtiä ennen muita valtaamaan harvoja elinkelpoisia maa-alueita. Ikävät kohtaamiset ihmisten kesken ovat arkipäivää. Romaanin päähenkilö on aikuinen nainen, Myra, joka on jään

Anna-Leena Härkönen: Ihana nähä! ja muita kirjoituksia

"Panin soimaan Lordin levyn. Jos siihen ei Paavo Pesusieni reagoi, niin sitten ei mihinkään. Mitään ei tapahtunut. Paavo makasi edelleen lattialla kuin ruumis." Anna-Leena Härkönen: Ihana nähä! ja muita kirjoituksia (Otava 2015) 173 sivua Anna-Leena Härkösen teos Ihana nähä! ja muita kirjoituksia  sisältää kirjailijan havaintoja, oivalluksia ja omakohtaisia kokemuksia monista aiheista matkustamisesta naisena olemisen vaikeuteen ja äitiydestä vanhustenhoitoon. Kirjoittaja ottaa kantaa vahvasti ja napakasti, huumoria unohtamatta. Kyytiä saavat esimerkiksi asiakaspalvelun möröt ja Suuret Äidit. Moni huomio saa lukijan nyökyttelemään päätään ilahtuneena, sillä Härkönen kirjoittaa tutuista ilmiöistä tunnistettavalla ja kiinnostavalla tavalla. Mielikuvia luodessaan kirjailija saa lukijansa hyrisemään ilosta, ellei jopa nauramaan äänen. Nuorempana näin vanhenemisessa yhden ainoan hyvän puolen: sen kun saa mielenrauhaa ja tasapainoa. Kuvittelin, miten jakelen lempeästi hymy

Delia Owens: Suon villi laulu

He olivat tunteneet Chasen pikkuvauvasta asti. Seuranneet, miten poika oli lipunut läpi elämän ihastuttavasta lapsesta suloiseksi teiniksi, jalkapallokentän tähtipelaajaksi ja kylän kultapojaksi, joka työskenteli vanhempiensa yrityksessä. Ja lopulta komistukseksi, joka oli nainut seudun kauneimman tytön. Nyt hän retkotti siinä yksin, soisessa alennustilassaan. Kuoleman kylmä koura oli vetänyt pidemmän korren, niin kuin se aina teki. Delia Owens: Suon villi laulu WSOY 2020 alkuteos Where the Crawdads Sing suomentanut Maria Lyytinen 416 sivua Ällistyttävä esikoinen , unohtumaton romaani , luvataan kirjan takakannessa, ja odotukset ovat korkealla. Delia Owensin Suon villi laulu  houkuttaa nimellään ja on kannen mukaan maailmanlaajuinen jättimenestys. Tarinassa onkin viehättävyyttä mutta – valitettavasti – myös selkeitä ongelmia. Prologi tuo esille romaanin lähtökohdan: lokakuun 30. päivänä vuonna 1969 Chase Andrewsin ruumis lojuu suolla. Vanhasta palotornista putoaminen ei liene silkka on