Siirry pääsisältöön

Muriel Barbery: Kulinaristin kuolema

"Minä olen maailman vaikutusvaltaisin ravintolakriitikko. Minun ansiostani keittotaidon väheksytty taitolaji on noussut arvostetuimpien taiteenlajien joukkoon. Kaikki Pariisista Rioon, Moskovasta Brazzavilleen, Saigonista Melbourneen ja Acapulcoon tuntevat minun nimeni."
Muriel Barbery: Kulinaristin kuolema (Gummerus 2011)
Ranskankielinen alkuteos Une gourmandise julkaistu vuonna 2000
Suomentanut Lotta Toivanen
181 sivua
Ihastuin kovasti Muriel Barberyn romaaniin Siilin eleganssi, joka julkaistiin suomeksi vuonna 2010. Tuolloin luonnehdin kirjaa muistiinpanoissani sanoilla säkenöivän älyllinen. Yleisesti ottaen kirja herätti myös blogeissa paljon myönteistä huomiota: Esimerkiksi Katri ihastui romaaniin monen muunkin lukijan tavoin. Ehkä Siilin eleganssin suosio vaikutti siihen, että 2011 julkaistiin Barberyn esikoisromaani Kulinaristin kuolema, joka on julkaistu ranskaksi jo vuonna 2000.

Romaani sijoittuu suurelta osin arvostetun ravintolakriitikko Pierre Arthensin kuolinvuoteelle. Hän muistelee elämäänsä ja miettii, mikä on hänelle se kaikkein tärkein maku, joka hänen sydäntään kaihertaa ja jota hän ei saa mieleensä:
Minä kuolen enkä kykene muistamaan yhtä tiettyä makua, joka kaihertaa sydäntäni. Tiedän, että tuo maku on elämäni tärkein ja lopullinen totuus ja sillä on hallussaan avain sydämeeni, jonka olen sittemmin vaientanut.
Joka toinen luku koostuu ravintolakriitikon makumatkoista ja joka toisessa luvussa ääneen pääsee joku, joka Arthensin tuntee. Sanansa sanovat esimerkiksi taloudenhoitaja, lääkäri ja kuolevan miehen lapsi, joka kaipasi isänsä rakkautta mutta jäi ilman. Huomaan siis jälleen tarttuneeni kirjaan, jossa näkökulmat ja kertojat vaihtelevat. En ole tällaisen rakenteen suuri ystävä, mutta yllättäen pidin ratkaisua tässä kirjassa kuitenkin toimivana. Iso osa ravintolakriitikon ristiriitaisesta persoonasta olisi jäänyt pimentoon, jos tarina olisi kerrottu vain kuolinvuoteellaan makaavan miehen näkökulmasta.

Vaikka Kulinaristin kuolema ei jää sydämeeni samalla tavalla kuin Siilin eleganssi, on kirjassa silti sitä jotain. Kirjailija kuvaa todella yksityiskohtaisesti ja ihailtavasti makuja ja ruokia. Kuvaus on niin analyyttista ja tarkkaa, että sitä ei voi kuin ihmetellä. Samalla kärsii lukijana siitä, että oma jääkaappi ammottaa tyhjyyttään ja upeista makuelämyksistä voi vain haaveilla. Barbery myös rakentaa hienosti kuvan kuolevasta miehestä, joka on omalaatuinen, mielenkiintoinen ja kaikkea muuta kuin yksiulotteinen hahmo. Ja kyllä kirjaan sopivasti imuakin rakentui: en voinut jättää kirjaa kesken, koska halusin tietää, löytääkö Arthens kaipaamansa maun vai ehtiikö kuolo korjata hänet ensin.

Kirjassa puhutaan paljon ruuasta ja makuelämyksistä. Koko romaani itsessään on kuin suuri makumatka, mutta pohjimmiltaan siinä on kuitenkin kyse elämästä ja sen tarkoituksesta. Ei siis aivan pienistä asioista.

Tätä romaania on blogeissa luettu todella paljon, ja tähän nostan vain muutamia: Katri koki makumatkan etäiseksi mutta oli silti tyytyväinen, että tuli kirjan lukeneeksi. Katja on määritellyt kirjan charmikkaaksi, Saran mielestä kirja on yksinkertaisesti hieno, samaa adjektiivia käyttää myös Joana. Leena koukuttui mutta Tiina koki kirjan jääneen pintaraapaisuksi.

Tällä kirjalla aloitan vihdoin Vive la France! -haasteen.

Kommentit

  1. Minä innokkaana kotikokkina ihastuin tähän, vaikka tämä on niin erilainen kuin Siilin eleganssi, mutta sama oivallus, sama vahva tyyli, läpäisee molemmat kirjat.

    VastaaPoista
  2. Kyllä kirjoissa tosiaan jotain samaa vetoa on. Kulinaristin kuolema on kuulemma palkittu ilmestymisvuonnaan Ranskan parhaana kulinaristisena kirjana. Enpä ihmettele lainkaan, niin hienosti kirjassa ruokia kuvataan.

    VastaaPoista
  3. Luin vastikään Siilin eleganssin ja pidin kovasti. Ajattelin jo silloin, että luen tämänkin, ja eiköhän se tule jossain vaiheessa vuoroon. Jotenkin viehättävä tyyli Barberylla.

    Sinulle on kirjahyllyhaaste blogissani. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva sitten kuulla, mitä pidät tästä Barberyn esikoisesta. :)
      Kiitos kivasta haasteesta, otan sen vastaan mielelläni!

      Poista
  4. Minäkin koetin lukea tätä Ranska-haasteeseen, mutta kesken jäi - tässä puhuttiin aivan liikaa ruuasta minun makuuni (no niinpä...). :) Ehkä Siilin eleganssi voisi olla enemmänkin minun kirjani, sitäkin on niin paljon kehuttu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siilin eleganssia kannattaa kyllä kokeilla, toivottavasti se ei jää kesken. :)

      Poista
  5. Tämä oli kyllä mieleenpainuva lukukokemus, pidin kirjasta kovasti. Siilin eleganssi odottaa vielä lukuvuoroaan, olen vähän ikään kuin unohtanut koko kirjan. Arviosi oli hyvä muistutus, pitääkin katsella sillä silmällä kirjaston hyllyjä... :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siilin eleganssi oli kyllä upea, kannattaa napata se kirjastosta mukaan, jos eteen sattuu. :)

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kassandra Montag: Tulvan jälkeen

Pearl oli vihainen, koska emme olleet yrittäneet auttaa heitä, ja minä yritin muistuttaa hänelle, että meidän oli tärkeää pysyä omissa oloissamme. Järkeilystäni huolimatta pelkäsin, että sydämeni oli kutistunut, kun vedenpinta oli noussut ympärilläni. Paniikki oli täyttänyt minut, kun vesi peitti maan, ja se työnsi tieltään kaiken muun ja kuihdutti sydämeni kovaksi, pieneksi möhkäleeksi, jota en enää tunnistanut. Kassandra Montag: Tulvan jälkeen HarperCollins Nordic 2020 alkuteos After the Flood suomentanut Hanna Arvonen äänikirjan lukija Pihla Pohjolainen kesto 14 h 2 min Suuren tulvan jälkeisessä ajassa eletään Kassandra Montagin romaanissa Tulvan jälkeen . Vesi on peittänyt alleen suuren osan maasta, ja luonnonvaroja on jäljellä enää. Ihmiskunnan rippeet taistelevat vähäisistä resursseista  ja yrittävät ehtiä ennen muita valtaamaan harvoja elinkelpoisia maa-alueita. Ikävät kohtaamiset ihmisten kesken ovat arkipäivää. Romaanin päähenkilö on aikuinen nainen, Myra, joka on jään

Anna-Leena Härkönen: Ihana nähä! ja muita kirjoituksia

"Panin soimaan Lordin levyn. Jos siihen ei Paavo Pesusieni reagoi, niin sitten ei mihinkään. Mitään ei tapahtunut. Paavo makasi edelleen lattialla kuin ruumis." Anna-Leena Härkönen: Ihana nähä! ja muita kirjoituksia (Otava 2015) 173 sivua Anna-Leena Härkösen teos Ihana nähä! ja muita kirjoituksia  sisältää kirjailijan havaintoja, oivalluksia ja omakohtaisia kokemuksia monista aiheista matkustamisesta naisena olemisen vaikeuteen ja äitiydestä vanhustenhoitoon. Kirjoittaja ottaa kantaa vahvasti ja napakasti, huumoria unohtamatta. Kyytiä saavat esimerkiksi asiakaspalvelun möröt ja Suuret Äidit. Moni huomio saa lukijan nyökyttelemään päätään ilahtuneena, sillä Härkönen kirjoittaa tutuista ilmiöistä tunnistettavalla ja kiinnostavalla tavalla. Mielikuvia luodessaan kirjailija saa lukijansa hyrisemään ilosta, ellei jopa nauramaan äänen. Nuorempana näin vanhenemisessa yhden ainoan hyvän puolen: sen kun saa mielenrauhaa ja tasapainoa. Kuvittelin, miten jakelen lempeästi hymy

Delia Owens: Suon villi laulu

He olivat tunteneet Chasen pikkuvauvasta asti. Seuranneet, miten poika oli lipunut läpi elämän ihastuttavasta lapsesta suloiseksi teiniksi, jalkapallokentän tähtipelaajaksi ja kylän kultapojaksi, joka työskenteli vanhempiensa yrityksessä. Ja lopulta komistukseksi, joka oli nainut seudun kauneimman tytön. Nyt hän retkotti siinä yksin, soisessa alennustilassaan. Kuoleman kylmä koura oli vetänyt pidemmän korren, niin kuin se aina teki. Delia Owens: Suon villi laulu WSOY 2020 alkuteos Where the Crawdads Sing suomentanut Maria Lyytinen 416 sivua Ällistyttävä esikoinen , unohtumaton romaani , luvataan kirjan takakannessa, ja odotukset ovat korkealla. Delia Owensin Suon villi laulu  houkuttaa nimellään ja on kannen mukaan maailmanlaajuinen jättimenestys. Tarinassa onkin viehättävyyttä mutta – valitettavasti – myös selkeitä ongelmia. Prologi tuo esille romaanin lähtökohdan: lokakuun 30. päivänä vuonna 1969 Chase Andrewsin ruumis lojuu suolla. Vanhasta palotornista putoaminen ei liene silkka on