Siirry pääsisältöön

Chimamanda Ngozi Adichie: Kotiinpalaajat

"Blogi oli paljastanut kasvonsa ja pudottanut maitohampaansa, vuoroin se hämmästytti, vuoroin ilahdutti, vuoroin sivuutti hänet kokonaan. Se kahmi tuhansittain lukijoita kaikkialta maailmasta, niin nopeasti, että hän ei enää halunnut tarkistaa päivityksiä, koska ei halunnut tietää, kuinka moni uusi ihminen oli klikannut blogia ja lukenut häntä minäkin päivänä, koska se pelotti. Ja samalla riemastutti."
Chimamanda Ngozi Adichie: Kotiinpalaajat (Otava 2013)
Englanninkielinen alkuteos Americanah julkaistu 2013
522 sivua
Pidin kovasti Chimamanda Ngozi Adichien romaaneista Puolikas keltaista aurinkoa (2009) ja Purppuranpunainen hibiskus (2010). Siten kynnys tarttua Kotiinpalaajiin ei ollut suuri varsinkaan, kun blogeissa romaania on kehuttu kovasti.

Romaanin keskiössä ovat Ifemelu ja Obinze, jotka ovat rakastuneet teini-ikäisinä Nigeriassa. Päähenkilöksi asettuva Ifemelu kuitenkin päätyy Yhdysvaltoihin, mistä romaani alkaa. Siellä hän pitää blogia nimeltä "Rotu ja rotu eli ei-amerikkalaisen mustan huomioita afroamerikkalaisista (heistä joita ennen sanottiin neekereiksi)" ja seurustelee amerikkalaisten miesten kanssa. Viidentoista vuoden jälkeen Ifemelu päättää palata Nigeriaan. Obinze puolestaan on palannut kotimaahansa Iso-Britanniasta jo aiemmin. Hän asuu Lagosissa vaimonsa Kosin kanssa ja on onnistunut menestymään - kuten ulkomailta palaavalta odotetaankin.

Romaanissa palataan nykyhetkestä menneisyyteen. Kirjassa kuvataan sitä, miten nuoret Ifemelu ja Obinze opiskelevat Nigeriassa ja rakastuvat, vaikka toista oli suunniteltu. Nigerian levoton tilanne ja jatkuvat lakot ajavat nuoret hakeutumaan ulkomaille. Ifemelu päätyy Amerikkaan, ensin Uju-tätinsä luokse ja sitten homeiseen opiskelija-asuntoon. Amerikka on jotain toista kuin mitä nuori nainen oli odottanut, mainosten unelma on kovin kaukana arjesta. Kuinka kauniisti ja sydäntä särkevästi Adichie kuvaakaan Ifemelun tunteita, kun tämä on joutunut kerta toisensa jälkeen pettymään työnhaussa ja rahahuolet vaivaavat:
Hän oli kuin pieni pallo, aivan hukassa ja yksin. Maailma oli suuri ja avara, ja hän itse niin pikkuinen, niin merkityksetön, jotakin mikä vain kieri vailla sisältöä.
Elämä koettelee Ifemelua niin, että yhteys Obinzeenkin katkeaa. Sitten lopulta, kotiinpaluuta suunnitellessaan, Ifemelu ottaa yhteyttä entiseen poikaystäväänsä, ja Lagosissa he viimein taas kohtaavat.

Tässä hienossa romaanissa käsitellään monenlaisia asioita. Merkittävimmäksi nousee kysymys rodusta, jota myös Ifemelun blogi koskee. Vasta Amerikassa Ifemelu kokee olevansa musta. Hän puhuu blogissaan siitä, miten eriarvoisia ihmiset ovat ja miten rotu määrittelee yhteiskunnallista asemaa. Ajankuvaa luodaan, kun kutsuilla keskustellaan Yhdysvaltain presidentinvaaleista:
"On yhdentekevää, mitä ihmiset ajattelevat Obamasta. Kysymys on siitä, ovatko valkoiset valmiita hyväksymään mustan presidentin", Nathan sanoi. 
Romaanissa avataan myös maahanmuuttoa. Yhdysvallat on unelmien tyyssija, jossa kaikki on mahdollista - totuus kuitenkin voi olla toinen. Iso-Britanniassa laiton maahanmuutto on ongelma. Eikä paluu kotimaahankaan ole ongelmaton:
"Amiirikalainen!" Ranyinudo kiusoitteli häntä usein. "Sinä katselet kaikkea amerikkalaisin silmin. Mutta ongelma on siinä, että sinä et ole oikea amiirikalainen. Jos sinä edes puhuisit niin kuin amerikkalainen, sinun valitustasi olisi helpompi sietää!"
Adichien romaani on upea lukuelämys, joka saa pohtimaan ihmisen asemaa ja muutenkin elämänkulkua. Aiemmista romaaneista tuttuun tapaan kirjailija rakentaa ihmisistä helposti lähestyttäviä ja todentuntuisia, ja tarinaan sukeltaa mielellään mukaan niin, että sen toivoisi vain jatkuvan ja jatkuvan. Vaikka kysymys rodusta nousee vahvasti esille, on Adichie onnistunut hienosti nivomaan yhteiskunnallisesti tärkeän asian koskettavaan ja tunteita herättävään tarinaan, jossa elävät aidot ihmiset kaikkine tunteineen. Kirjan loputtua on hetken aikaa tyhjä olo, kun on aika jättää hyvästit Ifemelulle, josta tuli lukemisen aikana hyvin läheinen.

Kun Adichie onnistuu täyttämään odotukset romaani toisensa jälkeen, ei voi kuin innolla odottaa hänen seuraavaa teostaan.

Kotiinpalaajat-romaania on luettu paljon. Postauksia löytyy esimerkiksi seuraavista blogeista: Luettua, Mafalala, P.S. Rakastan kirjoja, Kirjakirppu, Kirja joka maasta, Ilselä, Opuscolo, Lukutoukan kulttuuriblogi, Kirjava kammari, Morren maailma, Luonnonkihara ja Wannabe-mesenaatti. Lisäksi Kirsin kirjanurkassa luodaan katsaus kaikkiin Adichien romaaneihin.

Kommentit

  1. Tämä oli mielestäni heikoin Adichien kirja tai tämä ei sytyttänyt minua. Liian pitkät blogikirjoittelut ja hiusjutut ei kyllä kiinnostaneet yhtään. Myös loppu oli todella ennalta-arvattava.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Blogiosuudet jäivät minunkin mielestäni sivuun, ne olivat vähän päälleliimatun oloisia. Mutta silti kyllä pidin kirjasta kovasti. Purppuranpunainen hibiskus on minulle se Adichien romaani, joka on parhaiten jäänyt mieleen.

      Poista
  2. Tämä on kyllä huikean hieno romaani! Minäkin odotan innolla Adichien seuraavaa teosta, tosin minulla on onneksi niin onnellinen tilanne, että Puolikas keltaista aurinkoa ja Purppuranpunainen hibiskus odottavat vielä hyllyssä lukuvuoroaan. Kotiinpalaajien lisäksi olen lukenut vain suomennetun novellikokoelman, joka sekin oli oikein hyvä. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nuo Adichien aiemmat romaanit ovat minun mielestäni myös todella hyviä. Novellikokoelma puolestaan on minun hyllyssäni odottamassa lukuvuoroaan. :)

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kassandra Montag: Tulvan jälkeen

Pearl oli vihainen, koska emme olleet yrittäneet auttaa heitä, ja minä yritin muistuttaa hänelle, että meidän oli tärkeää pysyä omissa oloissamme. Järkeilystäni huolimatta pelkäsin, että sydämeni oli kutistunut, kun vedenpinta oli noussut ympärilläni. Paniikki oli täyttänyt minut, kun vesi peitti maan, ja se työnsi tieltään kaiken muun ja kuihdutti sydämeni kovaksi, pieneksi möhkäleeksi, jota en enää tunnistanut. Kassandra Montag: Tulvan jälkeen HarperCollins Nordic 2020 alkuteos After the Flood suomentanut Hanna Arvonen äänikirjan lukija Pihla Pohjolainen kesto 14 h 2 min Suuren tulvan jälkeisessä ajassa eletään Kassandra Montagin romaanissa Tulvan jälkeen . Vesi on peittänyt alleen suuren osan maasta, ja luonnonvaroja on jäljellä enää. Ihmiskunnan rippeet taistelevat vähäisistä resursseista  ja yrittävät ehtiä ennen muita valtaamaan harvoja elinkelpoisia maa-alueita. Ikävät kohtaamiset ihmisten kesken ovat arkipäivää. Romaanin päähenkilö on aikuinen nainen, Myra, joka on jään

Anna-Leena Härkönen: Ihana nähä! ja muita kirjoituksia

"Panin soimaan Lordin levyn. Jos siihen ei Paavo Pesusieni reagoi, niin sitten ei mihinkään. Mitään ei tapahtunut. Paavo makasi edelleen lattialla kuin ruumis." Anna-Leena Härkönen: Ihana nähä! ja muita kirjoituksia (Otava 2015) 173 sivua Anna-Leena Härkösen teos Ihana nähä! ja muita kirjoituksia  sisältää kirjailijan havaintoja, oivalluksia ja omakohtaisia kokemuksia monista aiheista matkustamisesta naisena olemisen vaikeuteen ja äitiydestä vanhustenhoitoon. Kirjoittaja ottaa kantaa vahvasti ja napakasti, huumoria unohtamatta. Kyytiä saavat esimerkiksi asiakaspalvelun möröt ja Suuret Äidit. Moni huomio saa lukijan nyökyttelemään päätään ilahtuneena, sillä Härkönen kirjoittaa tutuista ilmiöistä tunnistettavalla ja kiinnostavalla tavalla. Mielikuvia luodessaan kirjailija saa lukijansa hyrisemään ilosta, ellei jopa nauramaan äänen. Nuorempana näin vanhenemisessa yhden ainoan hyvän puolen: sen kun saa mielenrauhaa ja tasapainoa. Kuvittelin, miten jakelen lempeästi hymy

Delia Owens: Suon villi laulu

He olivat tunteneet Chasen pikkuvauvasta asti. Seuranneet, miten poika oli lipunut läpi elämän ihastuttavasta lapsesta suloiseksi teiniksi, jalkapallokentän tähtipelaajaksi ja kylän kultapojaksi, joka työskenteli vanhempiensa yrityksessä. Ja lopulta komistukseksi, joka oli nainut seudun kauneimman tytön. Nyt hän retkotti siinä yksin, soisessa alennustilassaan. Kuoleman kylmä koura oli vetänyt pidemmän korren, niin kuin se aina teki. Delia Owens: Suon villi laulu WSOY 2020 alkuteos Where the Crawdads Sing suomentanut Maria Lyytinen 416 sivua Ällistyttävä esikoinen , unohtumaton romaani , luvataan kirjan takakannessa, ja odotukset ovat korkealla. Delia Owensin Suon villi laulu  houkuttaa nimellään ja on kannen mukaan maailmanlaajuinen jättimenestys. Tarinassa onkin viehättävyyttä mutta – valitettavasti – myös selkeitä ongelmia. Prologi tuo esille romaanin lähtökohdan: lokakuun 30. päivänä vuonna 1969 Chase Andrewsin ruumis lojuu suolla. Vanhasta palotornista putoaminen ei liene silkka on