Siirry pääsisältöön

Riikka Pulkkinen: Raja

"Hän oli silloin tulkinnut sen peloksi, mutta hän tiesi nyt mitä se oli ollut: hiljaista tietoa siitä että onni rehotti voimakkaimmillaan mahdollisuudessa, siinä hetkessä kun kaikki oli käden ulottuvilla mutta mitään ei ollut vielä luvattu. Ja kun onnea kohti kurkotti kätensä ja siihen uskalsi tarttua; silloin jo nosti päätään tieto sen väliaikaisuudesta."
Riikka Pulkkinen: Raja (Gummerus 2006)
399 sivua
Luin Riikka Pulkkisen esikoisromaanin Raja samana vuonna, kun kirja ilmestyi. Kovin paljon en enää siitä muista, joten päätin lukea sen uudelleen nyt, kun Yle esittää kirjan pohjalta tehdyn kolmeosaisen sarjan. Sarja alkaa sunnuntaina 23.2. ja sitä esitetään kolmena peräkkäisenä sunnuntaina kello 21.05-22.00. Hienoa, että kotimaisesta kaunokirjallisuudesta tehdään tv-draamaa!

Rajassa pääsevät ääneen monet henkilöt. Kirjallisuudenprofessori Anja Aropalon mies Antti sairastaa Alzheimerin tautia ja on ennen muistinsa katoamista pyytänyt vaimoltaan jotain elämää suurempaa. Anjan sisarentytär, lukiolaistyttö Mari, rakastuu äidinkielenopettajaansa Julianiin, joka vastaa 16-vuotiaan tytön tunteisiin. Julianin 6-vuotias tytär Anni näkee enemmän kuin aikuiset ymmärtävät. Koska Anjan, Marin, Julianin ja Annin näkökulmat vuorottelevat, on romaanin rakenne haastava, mutta se pysyykin koossa yllättävän hyvin. Varsinkin loppua kohden jännite kasvaa niin, että kirjaa ei enää yhden pisteen ohitettuaan voi jättää kesken.

Riikka Pulkkisen esikoisromaanissa on kysymys suurista asioista. Rakkaudesta varsinkin: Mitä rakkauden takia on valmis tekemään? Mikä on sallittua, mikä on oikein, kun motiivina on rakkaus? Myös kuolema on vahvasti läsnä: Anja aikoo kuolla, Antti tahtoo kuolla, Mari miettii kuolemaa. Ja sitten tulee puheeksi vielä kohtalo: ovatko elämänpolut jo valmiiksi mietittyjä, onko kohtaloaan vastaan mahdotonta taistella? Olemmeko kuin Sofokleen Oidipus, joka taisteli turhaan? Ja vaikka romaanissa käsitellään suuria kysymyksiä, ei mikään tunnu menevän liiaksi ylitse vaan nuori kirjailija pitää langat käsissään häikäisevällä tavalla.

Raja sai suurta huomiota osakseen heti ilmestyttyään, eikä ihme. Niin hienosti Pulkkinen kirjoittaa ja niin upeasti hän eri-ikäisten henkilöidensä nahkoihin sukeltaa. Henkilöistä ei ole sorruttu piirtämään yksiulotteisen mukavia vaan kaikilla on rosonsa. Julian on hahmo, josta en vain voi pitää. Minusta on inhottavaa, että ammattitaitoinen opettaja antautuu suhteeseen oppilaansa kanssa ja vakuuttelee itselleen, että kyseessä on "vain pieni huvi joka teki yksitoikkoisista työpäivistä värikkäämpiä". Tilanteessa on kysymys vallasta ja sen käytöstä: Mari tuntuu olevan lähes täysin opettajansa armoilla, ja Julian käyttää valtaansa häikäilemättä. Ylen tv-sarjassa Juliania muuten näyttelee Antti Luusuaniemi, jonka arvelisin näin ennakkoon olevan varsin loistava valinta rooliin!

Ymmärrän, että Pulkkisen kieli herättää tunteita. Paikoin filosofisuus ehkä menee hieman yli ymmärryksen, mutta kyllä kaiken kaikkiaan kieli on kertakaikkisen hienoa.
Nytkin taivas kohosi avarana holvina, kuin rukous. Ja Esplanadin puiston puiden mustat kiiltävät rungot taivasta vasten; kontrasti oli satumainen, lähes uhkaava. Lehtien varistua puista äänet olivat kovempia, raitiovaunun kolina kuului hakkaavampana ja tuulenvireet ylettyivät iholle. Kohta, kun tulisi lunta, kaikki vaimenisi taas, maailma madaltuisi ja Helsingistä tulisi uinuva talven tasku, ainakin niiksi päiviksi kun tuulta ei ollut ja liikenteen äänet olivat kadonneet lumen valkeaan vitiin.
Ei ole yllätys, että tästä kirjasta on kirjoitettu paljon. Ajatuksia löytyy esimerkiksi Booksyn, Aletheian, Aili-mummon, Katjan, Kuuttaren, Morren, Jorin ja Lurun blogeista.

Kommentit

  1. Tämä kirja tuli luettua vuosia sitten mutta jätti vahvan muistijäljen. Yksi lempparini Pulkkiselta ehdottomasti. Hieman pelottaa tuo sarja, sillä opesuhde oli kirjassa aika rankka. Ehkä se on kuitenkin uskaltauduttava katsomaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On mielenkiintoista nähdä, miten tämä romaani taipuu tv-sarjaksi. Toivottavasti lopputulos on hyvä!

      Poista
  2. Minä luin tämän kirjan heti sen ilmestyttyä. Se on myös ainoa Pulkkiselta, joka on itsellä hyllyssä. Pidin kirjasta valtavasti ja näin sen heti Jarmo Lampelan Joki -leffan tyylisenä elokuvana, jossa henkilöt sivuavat toistensa elämää. Ja nythän se tuleekin tv-sarjana. Pulkkisen muista romaaneista en ole pitänyt niiden filosofisuuden (minun mielestäni tekotaiteellisuuden) takia. Rajasta en muista paljon mitään, paitsi että rakenne oli hyvä ja jännite säilyi. Nyt onkin mukava katsoa tämä sarja ja palauttaa kirja mieleen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä muistin vain, että pidin kirjasta aikanaan kovasti. Nyt oli hyvä hetki lukea se uudelleen, kun tv-sarjaa aletaan pian esittää.

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kassandra Montag: Tulvan jälkeen

Pearl oli vihainen, koska emme olleet yrittäneet auttaa heitä, ja minä yritin muistuttaa hänelle, että meidän oli tärkeää pysyä omissa oloissamme. Järkeilystäni huolimatta pelkäsin, että sydämeni oli kutistunut, kun vedenpinta oli noussut ympärilläni. Paniikki oli täyttänyt minut, kun vesi peitti maan, ja se työnsi tieltään kaiken muun ja kuihdutti sydämeni kovaksi, pieneksi möhkäleeksi, jota en enää tunnistanut. Kassandra Montag: Tulvan jälkeen HarperCollins Nordic 2020 alkuteos After the Flood suomentanut Hanna Arvonen äänikirjan lukija Pihla Pohjolainen kesto 14 h 2 min Suuren tulvan jälkeisessä ajassa eletään Kassandra Montagin romaanissa Tulvan jälkeen . Vesi on peittänyt alleen suuren osan maasta, ja luonnonvaroja on jäljellä enää. Ihmiskunnan rippeet taistelevat vähäisistä resursseista  ja yrittävät ehtiä ennen muita valtaamaan harvoja elinkelpoisia maa-alueita. Ikävät kohtaamiset ihmisten kesken ovat arkipäivää. Romaanin päähenkilö on aikuinen nainen, Myra, joka on jään

Anna-Leena Härkönen: Ihana nähä! ja muita kirjoituksia

"Panin soimaan Lordin levyn. Jos siihen ei Paavo Pesusieni reagoi, niin sitten ei mihinkään. Mitään ei tapahtunut. Paavo makasi edelleen lattialla kuin ruumis." Anna-Leena Härkönen: Ihana nähä! ja muita kirjoituksia (Otava 2015) 173 sivua Anna-Leena Härkösen teos Ihana nähä! ja muita kirjoituksia  sisältää kirjailijan havaintoja, oivalluksia ja omakohtaisia kokemuksia monista aiheista matkustamisesta naisena olemisen vaikeuteen ja äitiydestä vanhustenhoitoon. Kirjoittaja ottaa kantaa vahvasti ja napakasti, huumoria unohtamatta. Kyytiä saavat esimerkiksi asiakaspalvelun möröt ja Suuret Äidit. Moni huomio saa lukijan nyökyttelemään päätään ilahtuneena, sillä Härkönen kirjoittaa tutuista ilmiöistä tunnistettavalla ja kiinnostavalla tavalla. Mielikuvia luodessaan kirjailija saa lukijansa hyrisemään ilosta, ellei jopa nauramaan äänen. Nuorempana näin vanhenemisessa yhden ainoan hyvän puolen: sen kun saa mielenrauhaa ja tasapainoa. Kuvittelin, miten jakelen lempeästi hymy

Delia Owens: Suon villi laulu

He olivat tunteneet Chasen pikkuvauvasta asti. Seuranneet, miten poika oli lipunut läpi elämän ihastuttavasta lapsesta suloiseksi teiniksi, jalkapallokentän tähtipelaajaksi ja kylän kultapojaksi, joka työskenteli vanhempiensa yrityksessä. Ja lopulta komistukseksi, joka oli nainut seudun kauneimman tytön. Nyt hän retkotti siinä yksin, soisessa alennustilassaan. Kuoleman kylmä koura oli vetänyt pidemmän korren, niin kuin se aina teki. Delia Owens: Suon villi laulu WSOY 2020 alkuteos Where the Crawdads Sing suomentanut Maria Lyytinen 416 sivua Ällistyttävä esikoinen , unohtumaton romaani , luvataan kirjan takakannessa, ja odotukset ovat korkealla. Delia Owensin Suon villi laulu  houkuttaa nimellään ja on kannen mukaan maailmanlaajuinen jättimenestys. Tarinassa onkin viehättävyyttä mutta – valitettavasti – myös selkeitä ongelmia. Prologi tuo esille romaanin lähtökohdan: lokakuun 30. päivänä vuonna 1969 Chase Andrewsin ruumis lojuu suolla. Vanhasta palotornista putoaminen ei liene silkka on