Siirry pääsisältöön

Jhumpa Lahiri: Tuore maa

"Illan tullen Langfordissa ei päässyt pakoon minnekään, ja vaikka hän ei myöntänyt sitä kenellekään, etenkään vanhemmilleen jotka soittivat Delhistä joka viikonloppu, hän oli sairas koti-ikävästä ja kaipasi vanhempiaan niin kipeästi että kyyneleet tulvahtivat varoittamatta silmiin ensimmäisinä kuukausina." (Novellista Vaihtoehtoinen majoitus.)
Jhumpa Lahiri: Tuore maa (Tammi 2012)
Ensimmäinen suomenkielinen painos 2008
Alkuteos Unaccustomed Earth ilmestyi 2008
Suomentanut Kersti Juva
434 sivua
Jhumpa Lahirin novellikokoelmassa Tuore maa on kahdeksan novellia, jotka on jaettu kahteen osaan. Jälkimmäinen osa on nimeltään Hema ja Kaushik ja sen kolmea novellia yhdistävät novelleissa esiintyvät hahmot Hema ja Kaushik. Toinen osa poikkeaa alkuosasta, jonka novellit ovat kaikki itsenäisiä tarinoita. Jostain syystä tuo jälkimmäinen osa oli mielestäni alkuosaa kiinnostavampi, vaikka ei kokoelmaan huonoja novelleja mahtunutkaan.

Kokoelman niminovelli Tuore maa avaa kokoelman ja on yksi eniten ajatuksia herättävistä tarinoista, vaikka se onkin hidas ja viipyilevä. Tarinaa kerrotaan Ruma-nimisen naisen ja hänen isänsä näkökulmista. Ruma on perustanut perheen Seattleen ja leskeksi jäänyt isä matkustaa mielellään ympäri maailmaa. Novellissa isä saapuu vierailulle tyttärensä luokse, ja Ruman äidin poissaolo pakottaa sekä isän että tyttären miettimään omaa asemaansa suhteessa toisiinsa. Kirjailija kuvaa sekä isän että tyttären ajatuksia niin tarkkanäköisesti ja oivaltavasti, että työtä ei voi kuin ihailla. Novellin henkilöt elävät ristiriitaisissa odotuksissa ja joutuvat pohtimaan omia halujaan suhteessa muiden tahtoon.
Hän ei osannut olla tuolloin ajattelematta, miten pieniä lapset olivat kerran olleet, miten avuttomia hermostuneen isän sylissä jota ilman he eivät eläisi päivääkään. He eivät tunteneet ketään muita, hän ja vaimo olivat lasten koko maailma. Mutta vähitellen avuttomuus hälveni, kutistui muodottomaksi heikoksi siteeksi, joka aina välilä uhkasi katketa kokonaan. Se menetys odotti Rumaakin, hänen lapsistaan tulisi muukalaisia jotka karttoivat häntä. (Novellista Tuore maa.)
Pienokaisen äitinä minua kosketti erityisesti tuo lainaamani Ruman isän pohdinta. Jhumpa Lahiri kirjoittaa kaunistelematta sen, minkä tavallaan jo tiesin mutta mitä en osannut sanallistaa. Minä olen tällä hetkellä lapselleni koko maailma, mutta vähitellen etäisyys välillämme kasvaa.

Toisen osan ensimmäisessä novellissa Kerran elämässä kertojana toimii Hema, joka puhuu Kaushikille. Usein huomaan, etten pidä tällaisesta kerronnasta, mutta tässä novellissa se ei vaivannut, vaan tarina lähti viemään hyvin. Novellissa on kysymys monenlaisesta sopeutumisesta, kun elämäntilanteet muuttuvat.

Kokoelman novelleja yhdistää vahvasti intialaisuus. Novellien henkilöillä on intialaisia juuria ja he ovat päätyneet Yhdysvaltoihin. Uudessa kotimaassa joutuu väistämättä miettimään omia juuriaan ja omaa paikkaansa, ja jonkinlainen erillisyyden tunne vaivaa niin maahan muuttaneita vanhempia kuin heidän lapsiaankin, jotka ovat syntyneet Yhdysvalloissa ja joille Intia on vain maa, mihin matkustetaan ehkä tapaamaan sukulaisia.
Kun olit ulkona, kuulin heidän valittavan äidille, kuinka ikävää sinusta oli olla täällä. "Hän oli raivoissaan kun lähdimme Amerikasta ja nyt hän on raivoissaan siitä että tulimme takaisin", isäsi sanoi. "Jopa Bombayssa onnistuimme kasvattamaan tyypillisen amerikkalaisen teini-ikäisen." (Novellista Kerran elämässä.)
Oma kulttuuritausta ei kuitenkaan poistu, vaan Yhdysvalloissa syntyneet nuoretkin joutuvat miettimään valintojaan sitä vasten. Vanhemmat saattavat odottaa, että lapsi hankkii itselleen puolison, jolla on bengalilaiset juuret, eikä amerikkalaista kumppania katsota hyvällä. On kuitenkin selvää, että maailman muuttuessa on tapojenkin muututtava ja vanhemman sukupolven on hyväksyttävä muutos. Toisaalta hyväksyntää joutuu pohtimaan myös nuorempi sukupolvi esimerkiksi silloin, kun leskeksi jäänyt vanhempi solmii uuden ihmissuhteen.

Jhumpa Lahiri kirjoittaa sujuvasti, oivaltavasti ja kiinnostavasti. Välttämättä novelleissa ei tapahdu suuria, konkreettisia asioita, vaan enemmän tapahtuu ihmisten mielissä ja ajatuksissa, ja juuri tämä psykologinen tarkkakatseisuus tekee kirjailijasta kiinnostavan. Tämän kokoelman perusteella haluan kurkistaa myös Lahirin muuhun tuotantoon.

Tuore maa -novellikokoelmasta ovat kirjoittaneet myös Salla, Katja, Sanna, Anna ja Minna.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kassandra Montag: Tulvan jälkeen

Pearl oli vihainen, koska emme olleet yrittäneet auttaa heitä, ja minä yritin muistuttaa hänelle, että meidän oli tärkeää pysyä omissa oloissamme. Järkeilystäni huolimatta pelkäsin, että sydämeni oli kutistunut, kun vedenpinta oli noussut ympärilläni. Paniikki oli täyttänyt minut, kun vesi peitti maan, ja se työnsi tieltään kaiken muun ja kuihdutti sydämeni kovaksi, pieneksi möhkäleeksi, jota en enää tunnistanut. Kassandra Montag: Tulvan jälkeen HarperCollins Nordic 2020 alkuteos After the Flood suomentanut Hanna Arvonen äänikirjan lukija Pihla Pohjolainen kesto 14 h 2 min Suuren tulvan jälkeisessä ajassa eletään Kassandra Montagin romaanissa Tulvan jälkeen . Vesi on peittänyt alleen suuren osan maasta, ja luonnonvaroja on jäljellä enää. Ihmiskunnan rippeet taistelevat vähäisistä resursseista  ja yrittävät ehtiä ennen muita valtaamaan harvoja elinkelpoisia maa-alueita. Ikävät kohtaamiset ihmisten kesken ovat arkipäivää. Romaanin päähenkilö on aikuinen nainen, Myra, joka on jään

Anna-Leena Härkönen: Ihana nähä! ja muita kirjoituksia

"Panin soimaan Lordin levyn. Jos siihen ei Paavo Pesusieni reagoi, niin sitten ei mihinkään. Mitään ei tapahtunut. Paavo makasi edelleen lattialla kuin ruumis." Anna-Leena Härkönen: Ihana nähä! ja muita kirjoituksia (Otava 2015) 173 sivua Anna-Leena Härkösen teos Ihana nähä! ja muita kirjoituksia  sisältää kirjailijan havaintoja, oivalluksia ja omakohtaisia kokemuksia monista aiheista matkustamisesta naisena olemisen vaikeuteen ja äitiydestä vanhustenhoitoon. Kirjoittaja ottaa kantaa vahvasti ja napakasti, huumoria unohtamatta. Kyytiä saavat esimerkiksi asiakaspalvelun möröt ja Suuret Äidit. Moni huomio saa lukijan nyökyttelemään päätään ilahtuneena, sillä Härkönen kirjoittaa tutuista ilmiöistä tunnistettavalla ja kiinnostavalla tavalla. Mielikuvia luodessaan kirjailija saa lukijansa hyrisemään ilosta, ellei jopa nauramaan äänen. Nuorempana näin vanhenemisessa yhden ainoan hyvän puolen: sen kun saa mielenrauhaa ja tasapainoa. Kuvittelin, miten jakelen lempeästi hymy

Delia Owens: Suon villi laulu

He olivat tunteneet Chasen pikkuvauvasta asti. Seuranneet, miten poika oli lipunut läpi elämän ihastuttavasta lapsesta suloiseksi teiniksi, jalkapallokentän tähtipelaajaksi ja kylän kultapojaksi, joka työskenteli vanhempiensa yrityksessä. Ja lopulta komistukseksi, joka oli nainut seudun kauneimman tytön. Nyt hän retkotti siinä yksin, soisessa alennustilassaan. Kuoleman kylmä koura oli vetänyt pidemmän korren, niin kuin se aina teki. Delia Owens: Suon villi laulu WSOY 2020 alkuteos Where the Crawdads Sing suomentanut Maria Lyytinen 416 sivua Ällistyttävä esikoinen , unohtumaton romaani , luvataan kirjan takakannessa, ja odotukset ovat korkealla. Delia Owensin Suon villi laulu  houkuttaa nimellään ja on kannen mukaan maailmanlaajuinen jättimenestys. Tarinassa onkin viehättävyyttä mutta – valitettavasti – myös selkeitä ongelmia. Prologi tuo esille romaanin lähtökohdan: lokakuun 30. päivänä vuonna 1969 Chase Andrewsin ruumis lojuu suolla. Vanhasta palotornista putoaminen ei liene silkka on