Siirry pääsisältöön

Hugh Howey: Siilo

"Näkymä kuolleeseen maailmaan täytti koko sellin seinän niin kuin kaikkialla siilon ylimmällä tasolla, jokainen ikkuna tarjosi erilaisen siivun sumeasta, alati pahemmin sumenevasta joutomaasta."
Hugh Howey: Siilo (Like 2013)
Englanninkielinen alkuteos Wool julkaistu 2013
Suomentanut Einari Aaltonen
575 sivua
Hugh Howeyn dystopiaa Siilo on blogeissa kehuttu niin paljon, että kirja oli pakko kirjastosta luettavaksi hakea, vaikken murheellisten tulevaisuudenkuvien suurystävä olekaan. Heti ensi riveiltä romaani tempaa mukaansa, sillä kirjan aloitus kuuluu näin: "Lapset leikkivät, kun Holston kapusi kohti kuolemaansa." Ja niin taitavasti Howey imaisee lukijan mielenkiinnon kirjansa puoleen, että teosta on vaikea laskea käsistään, vaikka kuinka silmiä illan tullen painaa.

Siilo sijoittuu aikaan, jolloin ihmiskunnasta on jäljellä vain rippeet. Ihmiset elävät maan alla valtavassa siilossa, jossa on kolme 48-kerroksista osaa. Elämä kerrostasoilla tuo mieleen Danten helvetin, joskin siilo on järjestäytynyt hieman eri tavalla. Siilo on hierarkinen ja eri osastojen sijainnit on mietitty tarkkaan. Siilon ulkopuolinen maailman ilma on niin toksiinista, että elämä siellä on mahdotonta. Aina muutaman vuoden välein joku määrätään ulos puhdistamaan kameroita, jotka välittävät kuvaa ulkomaailmasta. Määräys on samalla kuolemantuomio.

Kirjaneidon tapaan pidin Siilon miljöötä ahdistavana. Minua kammottaa ajatus elämästä maan alla, sen verran paljon luonto minulle merkitsee. Ahdistavuutta romaanissa lisää myös trillerimäinen jännite, joka otti ainakin minut teräksiseen otteeseensa.

Elämä siilossa on vahvasti kontrolloitua. Tavallinen kansalainen tarvitsee siilon sisällä eri tasoilla matkustamiseen lomakupongin ja perheen saa perustaa vain, jos sattuu voittamaan arpajaisissa. Rajallisen tilan takia uuden ihmisen syntymä vaatii jonkun toisen kuoleman.

Romaanin päähenkilöksi nousee 36-vuotias Juliette, joka saa lyhyen sheriffin uransa jälkeen selville salaisuuksia, joiden tulisi olla vain harvojen ja valittujen tiedossa. Seuraa seikkailu, joka saa lukijan pidättämään henkeään, pelkäämään ja toivomaan. Vastakkainasettelu hyvien ja pahojen välillä on niin voimakas, että puolen valinta on helppoa. Samalla se pakottaa ahmimaan kirjaa eteenpäin, jotta pääsisi selville romaanihenkilöiden kohtalosta.

Siilo saa pohtimaan, mikä lopulta on totta ja mikä ei. Kuka määrää sen, mitä asioista nähdään ja tiedetään? Romaanin maailmassa luomiskertomus on kirjoitettu uudelleen ja historiasta tiedetään vain vähän. Ulkomaailma nähdään lähinnä vain lastenkirjojen värikkäinä kuvina: joku uskoo kuvien todenmukaisuuteen, toinen epäilee kirkkaansinisen taivaan ja värikkäiden elefanttien olemassaoloa. Epäilys on vaarallista, joten valtaapitävät haluavat pitää salaisuudet omana tietonaan. Mutta mitä seuraa, jos siirrytään avoimuuteen? Booksyn tavoin ajattelen, että romaani ei kerro vain mahdollisesta tulevaisuudesta vaan myös omasta ajastamme.

Lukiessani tulin verranneeksi kirjaa moneen kertaan muun muassa Susan lailla Nälkäpeliin, joka ei ole mielestäni lainkaan niin ahdistava kuin tämä käsillä oleva romaani. Mietin myös, että luulisi jonkun tahon kiinnostuneen Howeyn teoksen filmatisoinnista. Morren mukaan näin onkin.

Tähän dystopiaan ovat minun laillani ja edellä mainittujen lisäksi sukeltaneet myös ainakin Alma Kalma, Ville-Markus, Notkopeikko, Pihi nainen, Niina ja Lukija.

Kommentit

  1. Ulkona paistaa tällä hetkellä aurinko ja olisi kyllä karmiva ajatus, ettei ulkona voisi käydä halutessaan. En varmasti selviäisi siilossa vaan hyvin todennäköisesti kaipaisin joskus ulospääsyä ja kohtaloni olisi ikävä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta! Juuri tällaisena upeana kevätpäivänä huomaa luonnon suuren merkityksen omalle hyvinvoinnille. Tuntuu, että mieli on paljon virkeämpi, kun aurinko paistaa. Olisi kauheaa, jos joutuisi elämään suljettuna sisätiloihin.

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Olen ottanut kommenttien valvonnan käyttöön, joten odotathan rauhassa, että viestisi tulee näkyviin.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Haaste: kirjankansibingo

Haasteeseen osallistuvat saavat käyttää bingokuvaa omissa postauksissaan. Kesän ajalle on varmasti taas luvassa monenmoista haastetta, ja päätin minäkin - ensimmäistä kertaa muuten - kyhätä kokoon lukuhaasteen. Viime kesänä Le Masque Rouge -blogin Emilie emännöi kirjabingoa , ja siitä kehittelin edelleen kirjankansibingon. Bingorivejä täytetään lukemalla kirja, jonka kansikuva vastaa kutakin bingoruutua. Eli jos luetun kirjan kansikuvassa on lapsi, saa ruksata kyseisen lokeron. Bingo muodostuu vaakasuorasta, pystysuorasta tai vinottaisesta, kulmasta kulmaan ulottuvasta rivistä, jossa on viisi lokeroa. Samaa kirjaa ei voi käyttää useampaan lokeroon. Lokeroiden täyttämisessä saa käyttää omaa tulkintaa, kunhan ei vihreää lue punaiseksi. Haaste alkaa huomenna 15.5. ja päättyy 15.8. Elokuun loppuun mennessä toivon jonkinlaista bingokoontia, joka tulisi linkittää tämän postauksen kommentteihin. Bingoajien kesken arvotaan syyskuun alussa jonkinlainen kirjallinen palkinto. Koska tä...

100. postaus ja kirja-arvonta (päättynyt!)

Blogini on vielä lapsen kengissä ja ensi askeleiden tiellä, mutta sadannen postauksen aika tuli yllättävän äkkiä: tässä se nyt on! Ensimmäisen blogitekstini julkaisin 3.11.2013, ja nyt, noin neljän kuukauden iässä, on tämän sadan tekstin merkkipaalun aika. Vauvani on pari viikkoa blogiani vanhempi, ja juuri vauva selittää sitä, miksi olen ehtinyt lukea ja postata niin paljon. Hän on hyvin tyytyväinen ja rauhallinen, eli äidin lukuharrastusta ajatellen (ja toki muutenkin) unelmavauva. Olen ehtinyt viime kuukausina lukea enemmän kuin pitkään aikaan tätä ennen, joten kulunut talvi on ollut hyvin antoisa. Aloitin blogin, koska minua on jo pitkään häirinnyt se, että unohdan niin paljon lukemiani kirjoja. Kysymys ei ole kirjojen huonoudesta vaan onnettomasta muististani, ja ajattelin, että blogin avulla voin palata muistuttamaan mieleeni, mitä kirjoja olen lukenut ja millaisia ajatuksia ne ovat herättäneet. Bloggaaminen on kuitenkin ollut myös paljon muuta kuin lukukokemusten muistiin ki...

Blogistanian Tieto - äänestä täällä!

Logo: Marja-Leena Liipo Blogistanian kirjaäänestykset lähestyvät! Tarkat äänestysohjeet löytyvät täältä . Tänä vuonna tietokirjallisuuteen keskittyvää  Blogistanian Tieto  -kilpailua emännöidään tässä Kirjakaapin kummitus -blogissa. Jos haluat äänestää tietokirjallisuutta, julkaise perjantaina 27.1. kello 10.00 omassa blogissasi postaus, jossa kerrot, mitä kirjoja haluat äänestää. Linkitä postauksesi tämän postauksen kommenttikenttään, josta minä käyn linkatut postaukset lukemassa ja laskemassa äänet yhteen. Muistathan merkitä postaukseesi, montako pistettä kullekin kirjalle annat, jos äänestät useampia kirjoja! Myöhästyneitä listoja ei huomioida, eikä listaa myöskään saa julkaista etukäteen. Listan voi toki ajastaa ilmestymään etukäteen, ja linkin voi tuoda tähän postaukseen kommenttina jo ennen ensi perjantaita. Äänestystulokset julkaistaan emäntäblogeissa lauantaina 28.1. kello 10. Blogistanian muut emäntäblogit löytyvät seuraavista linkeistä: Blogistanian Finlan...