"Kansallisteatteri, katukivet, hevosten jätökset. Juna vihelsi. Oiva hyppäsi kyytiin vauhdista. Hän ei ollut ainoa. Mahorkkaa ja eilisen eväsleipiä, miehet puhuivat naisista, naiset lapsista, lapset nälästä. Sade vinkui ikkunoiden takana. Maisemat valuivat yhdeksi ja samaksi, yhdistivät köyhät ja vielä köyhemmät, kylät ja kaupungit."
Jenni Linturin romaanissa Malmi, 1917 lukija paiskataan heti alussa niin tapahtumien keskelle, että hetken hengästyttää. Pitää miettiä, kuka on kuka ja mitä oikein tapahtui. Mutta tapahtumat imaisevat mukaansa niin, ettei liikaa ehdi jäädä miettimään.
Romaanin maailma on epävakaa, kun punaiset ja valkoiset hakevat itsenäistyvän isänmaan paikkaa. Maailma on myös raju ja raaka, mutta silti on tilaa nuorten ihmisten, Ingeborgin, Letun, Oivan ja Anteron, unelmille. Ingeborg haluaa "suur-ihmiseksi", hänen sisarensa Lettu haluaa Oivan ja Oiva haluaa Ingeborgin. Oivan veli Antero taas haluaa taistella oikeiksi näkemiensä asioiden puolesta. Ja kun maailma on jakautunut monessa mielessä kahtia, mahdollisuuksia taistelemiseen kyllä löytyy.
Kuten oikeassakin elämässä, unelmat toteutuvat, jäävät toteutumatta tai muuttuvat. Nuoret kasvavat aikuisiksi maailmassa, jossa joudutaan näkemään monenlaista, jossa "totuuskin oli valhetta". Kaikki koettu saa Oivan pohtimaan, että ehkä elämä onkin leikkiä.
Jenni Linturi luo elävän kuvan vuoden 1917 Malminkylästä, joka on kuin "syyläpaise Helsingin pitäjän muuten virheettömässä ihossa". Hän kirjoittaa kuvallisesti ja jättäen aukkoja, joten lukijalta vaaditaan tarkkuutta. Mutta tarkka lukeminen kyllä kannattaa, niin elävän kuvan romaani lukijansa eteen loihtii.
Jenni Linturin kirjasta on kirjoitettu esimerkiksi Sinisen linnan kirjastossa, Kulttuuripohdinnoissa ja Habaneran havainnoissa.
Tämän kirjan luen mukaan Ihminen sodassa -haasteeseen. Nyt olen lukenut kaksi kirjaa ja ansainnut sotamiehen arvon. Jei! :)
 |
| Jenni Linturi: Malmi, 1917 (Teos 2013) 206 sivua |
Jenni Linturin romaanissa Malmi, 1917 lukija paiskataan heti alussa niin tapahtumien keskelle, että hetken hengästyttää. Pitää miettiä, kuka on kuka ja mitä oikein tapahtui. Mutta tapahtumat imaisevat mukaansa niin, ettei liikaa ehdi jäädä miettimään.
Romaanin maailma on epävakaa, kun punaiset ja valkoiset hakevat itsenäistyvän isänmaan paikkaa. Maailma on myös raju ja raaka, mutta silti on tilaa nuorten ihmisten, Ingeborgin, Letun, Oivan ja Anteron, unelmille. Ingeborg haluaa "suur-ihmiseksi", hänen sisarensa Lettu haluaa Oivan ja Oiva haluaa Ingeborgin. Oivan veli Antero taas haluaa taistella oikeiksi näkemiensä asioiden puolesta. Ja kun maailma on jakautunut monessa mielessä kahtia, mahdollisuuksia taistelemiseen kyllä löytyy.
Kuten oikeassakin elämässä, unelmat toteutuvat, jäävät toteutumatta tai muuttuvat. Nuoret kasvavat aikuisiksi maailmassa, jossa joudutaan näkemään monenlaista, jossa "totuuskin oli valhetta". Kaikki koettu saa Oivan pohtimaan, että ehkä elämä onkin leikkiä.
Jenni Linturi luo elävän kuvan vuoden 1917 Malminkylästä, joka on kuin "syyläpaise Helsingin pitäjän muuten virheettömässä ihossa". Hän kirjoittaa kuvallisesti ja jättäen aukkoja, joten lukijalta vaaditaan tarkkuutta. Mutta tarkka lukeminen kyllä kannattaa, niin elävän kuvan romaani lukijansa eteen loihtii.
Jenni Linturin kirjasta on kirjoitettu esimerkiksi Sinisen linnan kirjastossa, Kulttuuripohdinnoissa ja Habaneran havainnoissa.
Tämän kirjan luen mukaan Ihminen sodassa -haasteeseen. Nyt olen lukenut kaksi kirjaa ja ansainnut sotamiehen arvon. Jei! :)
Kivankuuloinen kirja tähän haasteeseen. Minullakin on toinen Ihminen sodassa-kirja menossa, sijoittuu 2. maailmansotaan. Se sota alkaa jo tulla korvista ulos, joten pitää minunkin yrittää bongailla luettavaa jonkun muun sodan tiimoilta. :)
VastaaPoistaLinturin kirjaahan ei ole tuolla kirjahaasteen listalla, mutta arvelin, että se teemoiltaan sopii haasteeseen. :) Tuo Westön teos Kangastus 38 miellytti minua myös, mutta yritän jatkossa päästä käsiksi kirjoihin, jotka kytkeytyvät tiiviimmin sotaan. Nyt olen lymyillyt vasta vähän taisteluissa päin. :)
PoistaTämä kiinnostaa minua kovasti, kuten myös Linturin esikoinen. Kuulostaa kirjalta, johon kannattaa tarttua, mutta ehkä hieman keskittyneemmin kuin mihin minulla juuri nyt on mahdollisuus. Eli mennee ensi vuoden puolelle.
VastaaPoistaOnnea ensimmäisestä sotilasarvosta, siitä on hyvä jatkaa eteenpäin! ;)
Kiitos! :)
PoistaTälle kirjalle tosiaan kannattaa varata aikaa. Jään mielenkiinnolla odottamaan, mitä ajatuksia kirja sinussa herättää. Ehkä sitten ensi vuoden puolella!
Onnea olet voittanut Aarnion Tuulien taikuri kirjan joululahja-arpajaisistani. Laita osoitteesi maimalaak@gmail.com jotta voin postittaa kirjan sinulle. Onnea :)
VastaaPoistaOi, tämäpä ihana jouluyllätys - kiitos! :) Laitan sähköpostia hetimiten!
Poista