Siirry pääsisältöön

Pauliina Vanhatalo: Tuntemani maailma

Säälittelevät kuvaukset psykopaattien latteasta tunne-elämästä aiheuttavat minussa kateuden pistoksia. Miten vapaasti ihminen voikaan liikkua ja toimia maailmassa, kun tunteet eivät tule tielle. Miten miellyttävää elämän täytyy olla, kun kaikkea katsoo suloisen välinpitämättömyyden läpi.

Pauliina Vanhatalo: Tuntemani maailma
S&S 2021
ulkoasu Hilkka Semeri
160 sivua

Tuntemani maailma päättää Pauliina Vanhatalon omaelämäkerrallisen trilogian. Aiemmin ovat ilmestyneet Keskivaikea vuosi (2016) ja Toinen elämä (2018).

Tämä trilogian kolmas osa onkin kiintoisa päätös sarjalle. Aiemmat osat olivat tuntumani mukaan enemmän sisäänpäin katsovia, nyt kurotetaan laajemmalle. Erityisen huomion teoksessa saavat psykopaatit, joista kirjailija haluaa tietää enemmän. Psykopatian kautta hän tarkastelee omaa mielenmaisemaansa ja erityisesti tunteitaan.

Vanhatalo pitää jossain määrin ongelmallisena sitä, että tunteita on niin paljon ja ne vaikuttavat elämään niin suuresti. Psykopaatti ei juuri tunteile eikä ainakaan jää vellomaan tunnemyrskyihinsä. Tätä vasten on kiehtovaa pohtia, millaista olisi elää psykopaattina:

– – ainakin moni pitäisi sellaista olemisen tapaa varmaan parempana kuin omaa levottomuuttani, tuskaisuuttani, kroonistunutta ahdistusta sekä vuoroin alistunutta, vuoroin pelokasta suhdetta maailmaan.

Alkuun luen kirjaa ja erityisesti psykopatiaulottuvuutta kovin hämmentyneenä. Hieman vieroksuenkin, myönnän. Mutta lukemisen edetessä lämpenen ja jälleen kerran huomaan pitäväni erittäin paljon Vanhatalon tavasta tarkastella maailmaa. Löydän hänen ajatuksistaan paljon tunnistettavaa ja ihailen hänen kykyään sanallistaa arkisia oivalluksia.

Tuntemani maailma katsoo moneen suuntaan, ja kirjan nimi on inspiroivan monimerkityksinen. Kirjailija kysyy, mikä merkitys on hänen tunteillaan ja tekemisillään, mikä merkitys on kirjoittamisella. Samalla hän antaa lukijalleen ajatuksen alkuja, joita lukija voi kehittää edelleen omaan suuntaansa.

Luen kirjan lopusta jonkinlaista rauhoittumista ja sovun löytämistä oman sisimmän kanssa. Rauhaa kantautuu myös lukijalle, ja Tuntemani maailma päättää trilogian onnistuneesti.

Kommentit

  1. Tämä Vanhatalon kirja on minulla vielä lukematta. Vaikuttaa kyllä kiinnostavalta. Ainakin juuri tuo, miten paljon helpompaa elämä olisi, kun ei olisi niin paljon tunne-elämän draamaa. Siihen ihanaan välinpitämättömyyden tilaan kun pääsisikin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sitä minäkin välillä kaipaan. :) Varsinkin öinen ahdistus ja huolestuminen olisi kiva saada siivottua elämästä pois.

      Poista
  2. Olen viime aikoina jotenkin havahtunut tunteiden merkittävyyteen, kun kuulin eräällä luennolla tiivistyksen siitä, että koulumaailma on tunteiden kenttä ja havainnon siitä, että lasten tunnesanasto on kaventunut. Nämä asiat ja ihan perusteoria siitä, että päällimmäisen tunteen taustalta on usein löydettävissä vielä jokin varsinainen tunne, syy, saivat kiinnostumaan enemmänkin tunteiden tunnistamisesta ja sallimisesta. Vanhatalon teos voisi siksi olla itsellekin sopiva teos lukea lähiaikoina. Keskivaikea vuosi oli aikanaan hyvä lukukokemus, mutta tuo toinen osakin on kyllä vielä lukematta. Tiedä sitten, haittaako mitään, vaikka lukisi "väärässä" järjestyksessä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mielenkiintoista, että vaikka tunteista puhutaan nykyään käsittääkseni paljon, on lasten tunnesanasto silti kaventunut. Olen ymmärtänyt, että ainakin joissakin kouluissa on lasten mahdollista päästä harjoittelemaan tunnetaitojaan – sellainen olisi varmaan tarpeen kenelle tahansa.
      Minusta näitä kirjoja ei tarvitse lukea järjestyksessä vaan toimivat hyvin itsenäisestikin.

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Olen ottanut kommenttien valvonnan käyttöön, joten odotathan rauhassa, että viestisi tulee näkyviin.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pilvi Hämäläinen: Cinderella

Jade hyrrää hyvästä mielestä. Näin vaan tytöt löytävät ihan täysin sattumalta taas yhden yhteisen jutun! Kyllä tästä taitaa ihan oikea ystävyys muodostua! Vaikka Jaden äiti ei kuulukaan ympäristölautakuntaan, niin Jade sentään on ihminen, joka on kiinnostunut kiinnostavista asioista.  Pilvi Hämäläinen: Cinderella Otava 2022 kansi Elina Warsta 269 sivua Pilvi Hämäläinen on tullut tunnetuksi erityisesti Putous-näyttelijänä, ja nyt häneltä on julkaistu esikoisromaani. Teoksen keskiössä ovat yläkoululainen Jade-Adele, joka häpeää nimeään ja äitiään, Jaden äiti Siru, joka ei häpeä juuri mitään, ja Sirun äiti Sirkka, joka kiinnittää huomionsa Cinderellaan. Samaan sukuun kuuluvien naisten lisäksi yhtenä näkökulmahenkilönä on aikuisikään ehtinyt Jari, joka elää äitinsä katon ja komennon alla. Romaani kuvaa tapahtumia, jotka keskittyvät yhteen päivään. Kun päivä etenee kohti erästä suoraa lähetystä, tapahtuu paljon, ja päivän mittaan henkilöistä paljastuu monenlaista. He joutuvat itse kukin kum

Shelley Read: Minne virta kuljettaa

  Eräänä yönä matalien pilvien riippuessa laakson yllä me kaksi – syntymätön lapseni ja minä – käperryimme pesäämme huopien alle, ja siellä maatessani kuvittelin kaikkien metsän eläinten tekevän samoin, asettuvan levolle, kääriytyvän kerälle omaan lämpöönsä. Mietin, että jotkut metsän äideistä tunsivat lastensa potkivan sisällään aivan samalla tavalla, kun toiset taas ruokkivat ja hoivasivat ja suojelivat jälkeläisiään niin kuin minä pian tekisin. Ajattelin kaikkea sitä elämää, joka alkoi, kesti ja päättyi ympärilläni, suurimmasta karhusta pienimpään hyönteiseen, siemeneen, nuppuun ja kukkaan. Metsässä en ollut yksin. Olin varma, että juuri se oli yksi niistä asioista, joita Wil oli yrittänyt selittää minulle. Syleilin lempeästi vatsani kumpua, sekä lastani että myös jotain muuta, jotain sanoin kuvaamatonta valtavuutta, jonka osa tunsin olevani. Shelley Read: Minne virta kuljettaa Otava 2023 alkuteos Go as a river suomentanut Jaakko Kankaanpää äänikirjan lukija Mirjami Heikkinen kesto

Blogistanian Globalia -äänestyksen voittaja on...

Kirjabloggaajat, -grammaajat ja -tubettajat äänestivät jälleen parhaista lukukokemuksistaan. Vuoden 2023 kirjaparhaimmistoa äänestettiin viime viikolla: Blogistanian Globalia -kategoriassa ääniä antoi 51 äänestäjää ja mainituksi tuli 80 eri teosta. Voittajaksi nousi 15 pisteellä  Martha Wellsin  Hälytystila – Murhabotin päiväkirjat 1  (Hertta Kustannus) , suomentaja Mika Kivimäki! Arvioissa scifisarjan avaavaa teosta on luonnehdittu seuraavasti: Tämä olikin aika hurmaava tapaus tämä Murhabotti . –  Katarooman kirjaimia   Jäi lämmin fiilis . –  @kalmanoudotkirjat Miten mahtava tunne lukea näin hyvää scifiä suomeksi ja toivomme, että suomennoksen myötä teos löytää valtavan määrän uusia lukijoita, sillä sen se todella ansaitsee.      – @reading_with_pet_dragon Claire Keeganin  Nämä pienet asiat  (Tammi) , suomentaja Kristiina Rikman   sijoittui Globaliassa toiseksi yhdellätoista pisteellä. Siitä on todettu muun muassa näin: Sadassa sivussa Keegan luo täyden ja koskettavan kertomuksen, jok