Siirry pääsisältöön

Pauliina Vanhatalo: Tuntemani maailma

Säälittelevät kuvaukset psykopaattien latteasta tunne-elämästä aiheuttavat minussa kateuden pistoksia. Miten vapaasti ihminen voikaan liikkua ja toimia maailmassa, kun tunteet eivät tule tielle. Miten miellyttävää elämän täytyy olla, kun kaikkea katsoo suloisen välinpitämättömyyden läpi.

Pauliina Vanhatalo: Tuntemani maailma
S&S 2021
ulkoasu Hilkka Semeri
160 sivua

Tuntemani maailma päättää Pauliina Vanhatalon omaelämäkerrallisen trilogian. Aiemmin ovat ilmestyneet Keskivaikea vuosi (2016) ja Toinen elämä (2018).

Tämä trilogian kolmas osa onkin kiintoisa päätös sarjalle. Aiemmat osat olivat tuntumani mukaan enemmän sisäänpäin katsovia, nyt kurotetaan laajemmalle. Erityisen huomion teoksessa saavat psykopaatit, joista kirjailija haluaa tietää enemmän. Psykopatian kautta hän tarkastelee omaa mielenmaisemaansa ja erityisesti tunteitaan.

Vanhatalo pitää jossain määrin ongelmallisena sitä, että tunteita on niin paljon ja ne vaikuttavat elämään niin suuresti. Psykopaatti ei juuri tunteile eikä ainakaan jää vellomaan tunnemyrskyihinsä. Tätä vasten on kiehtovaa pohtia, millaista olisi elää psykopaattina:

– – ainakin moni pitäisi sellaista olemisen tapaa varmaan parempana kuin omaa levottomuuttani, tuskaisuuttani, kroonistunutta ahdistusta sekä vuoroin alistunutta, vuoroin pelokasta suhdetta maailmaan.

Alkuun luen kirjaa ja erityisesti psykopatiaulottuvuutta kovin hämmentyneenä. Hieman vieroksuenkin, myönnän. Mutta lukemisen edetessä lämpenen ja jälleen kerran huomaan pitäväni erittäin paljon Vanhatalon tavasta tarkastella maailmaa. Löydän hänen ajatuksistaan paljon tunnistettavaa ja ihailen hänen kykyään sanallistaa arkisia oivalluksia.

Tuntemani maailma katsoo moneen suuntaan, ja kirjan nimi on inspiroivan monimerkityksinen. Kirjailija kysyy, mikä merkitys on hänen tunteillaan ja tekemisillään, mikä merkitys on kirjoittamisella. Samalla hän antaa lukijalleen ajatuksen alkuja, joita lukija voi kehittää edelleen omaan suuntaansa.

Luen kirjan lopusta jonkinlaista rauhoittumista ja sovun löytämistä oman sisimmän kanssa. Rauhaa kantautuu myös lukijalle, ja Tuntemani maailma päättää trilogian onnistuneesti.

Kommentit

  1. Tämä Vanhatalon kirja on minulla vielä lukematta. Vaikuttaa kyllä kiinnostavalta. Ainakin juuri tuo, miten paljon helpompaa elämä olisi, kun ei olisi niin paljon tunne-elämän draamaa. Siihen ihanaan välinpitämättömyyden tilaan kun pääsisikin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sitä minäkin välillä kaipaan. :) Varsinkin öinen ahdistus ja huolestuminen olisi kiva saada siivottua elämästä pois.

      Poista
  2. Olen viime aikoina jotenkin havahtunut tunteiden merkittävyyteen, kun kuulin eräällä luennolla tiivistyksen siitä, että koulumaailma on tunteiden kenttä ja havainnon siitä, että lasten tunnesanasto on kaventunut. Nämä asiat ja ihan perusteoria siitä, että päällimmäisen tunteen taustalta on usein löydettävissä vielä jokin varsinainen tunne, syy, saivat kiinnostumaan enemmänkin tunteiden tunnistamisesta ja sallimisesta. Vanhatalon teos voisi siksi olla itsellekin sopiva teos lukea lähiaikoina. Keskivaikea vuosi oli aikanaan hyvä lukukokemus, mutta tuo toinen osakin on kyllä vielä lukematta. Tiedä sitten, haittaako mitään, vaikka lukisi "väärässä" järjestyksessä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mielenkiintoista, että vaikka tunteista puhutaan nykyään käsittääkseni paljon, on lasten tunnesanasto silti kaventunut. Olen ymmärtänyt, että ainakin joissakin kouluissa on lasten mahdollista päästä harjoittelemaan tunnetaitojaan – sellainen olisi varmaan tarpeen kenelle tahansa.
      Minusta näitä kirjoja ei tarvitse lukea järjestyksessä vaan toimivat hyvin itsenäisestikin.

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Venla Kuoppamäki: "Sun poika kävi täällä"

Tuntui, että vihdoin kaikkein pahin puristus rinnassani alkoi hellittää, vaikka sairaalassa käynnit olivat edelleen kokonaisuutena raskaita. En silti edes miettinyt vaihtoehtoa, etten olisi siellä käynyt, sillä vielä paljon raskaampaa olisi ollut olla käymättä. Oma pieni rakas poikani. Venla Kuoppamäki: "Sun poika kävi täällä" Teos 2022 ulkoasu Dog Design 224 sivua äänikirjan lukija Vilma Melasniemi kesto 9 t 18 min Venla Kuoppamäen teos "Sun poika kävi täällä"  kertoo äidin näkökulmasta, minkälaista elämä mielenterveysongelmaisen nuoren kanssa on. Kuoppamäen poika Oskari sairastuu alle kaksikymppisenä tyypin 1 kaksisuuntaiseen mielialahäiriöön. Ajoittain poika on hyvin alakuloinen, ajoittain maaninen ja lopulta myös psykoottinen. "Sun poika kävi täällä"  on päiväkirjamainen kuvaus syksystä 2014 vuoden 2018 lopulle. Kuoppamäki käy töissä, joogaa ja matkustaa, mutta kaiken keskellä on Oskari, joka ei pärjää ilman äitinsä tukea. Äiti tekee kaikkensa saadakse

Laura Malmivaara: Vaiti

Tämä talon puolikas on vain minun. Kaikesta muusta olen luopunut, mutta en tästä. Täällä olen turvassa. Kukaan ei odota minun sanovan yhtään mitään. En ota puhelinta esiin laukusta. Ikkunasta siivilöityvä valo on pehmeää, harmonia näennäisen täydellinen. Vain mahassa vellova möykky etoo.  Laura Malmivaara: Vaiti Otava 2021 kansi Elina Warsta 243 sivua äänikirjan kesto 6 t 46 min lukijat Laura Malmivaara ja Marja Packalén Laura Malmivaaran esikoisteos Vaiti  vie minäkertojan mielenmaisemaan. Autofiktiivisen romaanin päähenkilö muistuttaa kirjailijaa itseään, hänen ex-puolisonsa Atte taas tuo mieleen Malmivaaran entisen puolison, työtavoistaan syntyneessä kohussa ryvettyneen Aku Louhimiehen. Tyttäriä pariskunnalla on kaksi, kuten oikeassakin elämässä. Vaiti  ei kerro kuitenkaan yksinomaan siitä, miten Atte – Aku – kärsii kohun keskellä tai miten ryöpytys vaikuttaa perheeseen. Se on yksi sivujuonne, mutta ennemminkin romaanissa on kysymys minäkertojasta, hänen suhteestaan läheisiinsä ja e

Kirjabloggaajien klassikkohaaste, osa 13 – ilmoittaudu mukaan!

Klassikkohaasteen logo: Niina T. Kirjabloggaajien klassikkohaaste lähestyy taas! Haasteen kolmastoista osa on vuorossa heinäkuun viimeisenä päivänä, joten aikaa klassikon lukemiseen on kosolti – nyt siis valikoimaan, mikä kirja sopivasti kutkuttaa ja houkuttaa!  Klassikkohaasteen viralliset säännöt: 1. Valitse klassikko, jonka olet jo pitkään halunnut lukea, ja ilmoita valinnastasi tämän postauksen kommenttikenttään. (Voit myös vain ilmoittaa osallistumisestasi haasteeseen ja päättää klassikon myöhemmin.) 2. Lue valitsemasi klassikko. 3. Kirjoita postaus lukemastasi klassikosta ja julkaise postauksesi 31.7.2021. Linkitä postauksesi koontipostaukseen, jonka julkaisen blogissani edellisenä päivänä. 4. Kehu itseäsi: selätit klassikon - ja ehkä jopa nautit siitä! 5. Toista kohta neljä useasti! Voit osallistua myös ilman blogia. Jätä silloin tieto lukemastasi klassikosta haasteen koontipostaukseen ja kerro ajatuksesi kirjasta. Somessa käytetään tunnistetta  #klassikkohaaste . Haasteeseen vo