Siirry pääsisältöön

Pauliina Vanhatalo: Keskivaikea vuosi

"Mielessä pyörii mahdollisuus, että koko masennukseni on suurta huijausta. Liioittelinko vastaanotolla? Dramatisoinko tilaani? Se mitä kerroin on kyllä periaatteessa totta, mutta ääneen lausuttuna selostus kuulosti hälyttävältä. En varmaankaan puhunut riittävästi hyvistä päivistä. Niitäkin on, vaikka ne jatkuvat harvoin hyvinä iltaan asti."
Pauliina Vanhatalo:
Keskivaikea vuosi
(S&S 2016)
236 sivua
Pauliina Vanhatalon teos Keskivaikea vuosi kertoo masennuksesta omakohtaisesti, todellisuuteen ja oikeisiin kokemuksiin nojaten. Kirja kattaa kirjailijan elämää vuodenkierron verran.

Kaikki alkaa kevättalvella, kun tavallinen talviväsymys ei väistykään vaan arjesta on tullut ankeaa. Lähes päivittäin itkettää, "onnen ja tyytyväisyyden kokemukset ovat muuttuneet teoreettisiksi", arkiset toimet ovat tavattoman raskaita, pinna katkeilee turhan usein. Eikä olo muutu paremmaksi, vaikka kevät koittaa.

Psykiatri määrittelee Vanhatalon tilan keskivaikeaksi masennukseksi, ja alkaa tie kohti parannuskeinojen etsimistä. Auttaisiko lääkitys, liikunta, meditointi? Mitä ylipäätään on olla masentunut?
Mistä tietää, mikä on sairautta ja mikä elämää?
Ehkä onkin niin, että mielenterveyden raja on häilyvä. On kuitenkin myös niin, että jatkuva alavireisyys ei ole olotila, johon pitää tyytyä. Siitä Vanhatalokin pyrkii pääsemään pois, ja omaan prosessiinsa hän avaa lukijalle ovet. Vaikka lukiessani välillä mietin, tulenko nolosti tirkistelleeksi yksityiseen elämään, olen samalla kiitollinen siitä rehellisestä avautumisesta, jonka äärelle koen pääseväni. Eikä yksityisten asioiden avaaminen ilmeisesti kirjailijankaan mielestä ole yksiselitteistä:
Ja kuinka ihmeessä voisin julkaista tämän tekstin ja antaa keskustelupalstojen ihmisten ja tuttavien kommentoida sitä, sellaisten ihmisten joille äitiys on ollut helppoa ja luonnollista, kun hädin tuskin siedän omaa katsettani?
Vanhatalo kuvaa ajatuksiaan ja kokemuksiaan kauniisti mietteitään ilmaisten ja itsensä alttiiksi asettaen. Hän ei säästele itseään mutta antaa samalla lukijalleen kovin paljon osoittaessaan, että tavalliseen elämään kuuluu monenlaisia tunteita ja tekoja. Erityisesti introversio ja siihen kytkeytyvä oman tilan tarve tulevat esille kiinnostavalla tavalla. Kiiltokuvajulkisuuden keskellä tuntuu tärkeältä ja tarpeelliselta, että joku kertoo olemisestaan ja elämisestään rehellisesti, varjoja kaihtamatta. Ja vaikka tarinassa on varjoja, on siinä myös valoa.

Ihailen ja kiitän kirjailijan rohkeutta: Keskivaikea vuosi on tärkeä kirja.

Masennusmuistiinpanoista muualla: Reader, why did I marry him?, Sinisen linnan kirjastoKirjojen kamari, KirjasähkökäyräTuijata. Kulttuuripohdintoja, Rakkaudesta kirjoihin, Kirjavinkit ja Kirjapolkuni.

Kommentit

  1. Tällä kirjalla on aikamoinen sanoma ja vastuu siitä miten mielenterveyspotilas voi ja miten häntä pitäisi kohdella. Masentunut piiloutuu herkästi neljän seinän sisälle ja yrittää olla kohtaamatta muita ihmisiä. Mutta hän tarvitsee apua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tietenkin on niin, että masentuneitakin on monenlaisia eivätkä kaikki koe asioita samalla tavalla. Mutta varmasti kaikki apua tarvitsevat.

      Poista
  2. Tämä on ehdottomasti tärkeä kirja! Se, mistä erityisesti pidin Keskivaikeassa vuodessa on se toivo mikä koko kirjan ajan on mukana: vaikka aihe on raskas, kirja ei ole. Se valo on siellä jossain koko ajan. Ihana kirja, ihana kirjailija! <3 Ja ihana bloggaus!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hienosti kirjassa tosiaan on toivoa, vaikka aihe raskas onkin. Vanhatalon tuotanto on minulle muutoin vierasta, pitäisi tutustua. Kiitos, Krista! <3

      Poista
  3. Tämä kirja kiinnostaa minua, samoin Vanhatalo kirjoittajana. Ehkä luen ensin Pitkän valotusajan, sitten tämän.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pitkä valotusaika on minun lukulistallani, ehdottomasti.

      Poista
  4. Itse olen lukenut ensin pari Vanhatalon varhaista kirjaa, jotka eivät olleet erityisen mieleenjääviä, vaikka taitavasti kirjoitettuja kyllä. Pitkään valotusaikaan, sen henkilökuviin, ihastuin sen sijaan kovasti. Jännä ajatella, että sitä on kirjoitettu samaan aikaan kuin tätä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pitkää valotusaikaa on niin moni kehunut, että se pitää lukea. Kiinnostava yksityiskohta tuo, että sitä ja Keskivaikeaa vuotta on kirjoitettu samaan aikaan.

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Laura Lindstedt: Oneiron

"Rivi on kaunis kuin kaunein hautajaissaatto, surullinen kuin surullisin sävel, lohdullinen kuin äiti maan syli. Rivi on täydellinen. Naiset eivät pelkää."
Laura Lindstedtin Finlandia-palkittu Oneiron tuli minulle joululahjaksi, ja taisin viime vuoden viimeisinä päivinä kirjan lukea loppuun. Kirjasta kirjoittaminen on kuitenkin venynyt uuden vuoden puolelle, sillä tuntui, että kovin pian lukemisen jälkeen oli romaanista vaikea sanoa yhtään mitään.

Nyt, kun olen ehtinyt makustella, tunnustella ja mietiskellä, totean: Oneiron on huimaava, jäljet jättävä romaani, jonka vaikutus ei hetkessä katoa.
Tarina keskittyy seitsemään naiseen. Newyorkilainen Shlomith, moskovalainen Polina, brasilialainen Rosa, marseillelainen Nina, hollantilainen Wlbgis, senegalilainen Maimuna ja itävaltalainen Ulrike ovat kaikki kuolleet. Romaani kertoo siitä, mitä tapahtuu kuoleman jälkeisenä aikana, keskellä valkeutta, ja mitä naisten elämässä oikein tapahtui. Huomasin, että alkuun minua kutkutti tietä…

Tove Jansson: Muumipappa ja meri

"Eräänä iltapäivänä elokuun lopulla kulki eräs isä puutarhassaan ja tunsi olevansa tarpeeton. Hän ei tiennyt mihin ryhtyisi, sillä kaikki mitä oli tehtävä oli jo tehty, tai sitten joku muu oli juuri siinä puuhassa."
Muumipappa ja meri lähtee liikkeelle hetkestä, kun Muumipappa huomaa olevansa tarpeeton. Hänellä ei ole mitään tekemistä eikä kukaan tunnu häntä tarvitsevan. Hän haaveilee suuresta seikkailusta ja päättää viedä perheensä majakkasaarelle. Vaikka muumiperhe saapuu saarelle yöllä, ei majakan valo pala.
- Ei majakkaa niin vain sammuteta, sanoi isä. - Jos mikään on varma, niin se että majakka palaa. Maailmassa on eräitä ehdottoman varmoja seikkoja, esimerkiksi merivirrat ja vuodenajat ja se, että aurinko nousee aamuisin. Ja että majakkavalot palavat.
Vakuutteluistaan huolimatta Muumipappa joutuu toteamaan, että majakan valo on todellakin sammunut. Majakanvartijaa ei löydy, ja saarella on jotain outoa. Salaperäinen kalastaja asuu pienessä mökissään ja välttelee muita, e…

John Irving: Kaikki isäni hotellit

"Jos sinulla oli salaisuus, äiti säilytti sen: jos halusit demokraattista asioiden puintia ja keskustelua, joka saattoi venyä tuntikausia, pahimmassa tapauksessa viikkokausia - jopa kuukausia - pitkäksi, silloin toit asiasi isälle."
John Irvingin romaani Kaikki isäni hotellit on perhetarina. Keskiössä on Berryn perhe, jonka isä Winslow ei jätä toteuttamatta haaveitaan, joita muut eivät välttämättä pidä realistisina. Perheen äiti Mary on haudannut omat opiskelu- ja urahaaveensa voidakseen huolehtia iäkkäistä vanhemmistaan. Esikoispoika Frank on homoseksuaali ja tytär Franny valmissanainen selviytyjä. Tarinan minäkertoja John rakastaa Franny-sisartaan yli kaiken. Pikkusisko Lilly on lopettanut alle kymmenvuotiaana kasvamisen ja kuopus Egg rakastaa tavaroita ja pukeutumusta eikä tunnu kuulevan juuri mitään - tai sitten hän kuulee vain sen, mitä haluaa. Perhe on eittämättä epätavallinen, vaikka Franny ja minäkertoja väittävätkin toista:
"Ei me olla mitenkään erikoisia"…