Siirry pääsisältöön

Pauliina Vanhatalo: Keskivaikea vuosi

"Mielessä pyörii mahdollisuus, että koko masennukseni on suurta huijausta. Liioittelinko vastaanotolla? Dramatisoinko tilaani? Se mitä kerroin on kyllä periaatteessa totta, mutta ääneen lausuttuna selostus kuulosti hälyttävältä. En varmaankaan puhunut riittävästi hyvistä päivistä. Niitäkin on, vaikka ne jatkuvat harvoin hyvinä iltaan asti."
Pauliina Vanhatalo:
Keskivaikea vuosi
(S&S 2016)
236 sivua
Pauliina Vanhatalon teos Keskivaikea vuosi kertoo masennuksesta omakohtaisesti, todellisuuteen ja oikeisiin kokemuksiin nojaten. Kirja kattaa kirjailijan elämää vuodenkierron verran.

Kaikki alkaa kevättalvella, kun tavallinen talviväsymys ei väistykään vaan arjesta on tullut ankeaa. Lähes päivittäin itkettää, "onnen ja tyytyväisyyden kokemukset ovat muuttuneet teoreettisiksi", arkiset toimet ovat tavattoman raskaita, pinna katkeilee turhan usein. Eikä olo muutu paremmaksi, vaikka kevät koittaa.

Psykiatri määrittelee Vanhatalon tilan keskivaikeaksi masennukseksi, ja alkaa tie kohti parannuskeinojen etsimistä. Auttaisiko lääkitys, liikunta, meditointi? Mitä ylipäätään on olla masentunut?
Mistä tietää, mikä on sairautta ja mikä elämää?
Ehkä onkin niin, että mielenterveyden raja on häilyvä. On kuitenkin myös niin, että jatkuva alavireisyys ei ole olotila, johon pitää tyytyä. Siitä Vanhatalokin pyrkii pääsemään pois, ja omaan prosessiinsa hän avaa lukijalle ovet. Vaikka lukiessani välillä mietin, tulenko nolosti tirkistelleeksi yksityiseen elämään, olen samalla kiitollinen siitä rehellisestä avautumisesta, jonka äärelle koen pääseväni. Eikä yksityisten asioiden avaaminen ilmeisesti kirjailijankaan mielestä ole yksiselitteistä:
Ja kuinka ihmeessä voisin julkaista tämän tekstin ja antaa keskustelupalstojen ihmisten ja tuttavien kommentoida sitä, sellaisten ihmisten joille äitiys on ollut helppoa ja luonnollista, kun hädin tuskin siedän omaa katsettani?
Vanhatalo kuvaa ajatuksiaan ja kokemuksiaan kauniisti mietteitään ilmaisten ja itsensä alttiiksi asettaen. Hän ei säästele itseään mutta antaa samalla lukijalleen kovin paljon osoittaessaan, että tavalliseen elämään kuuluu monenlaisia tunteita ja tekoja. Erityisesti introversio ja siihen kytkeytyvä oman tilan tarve tulevat esille kiinnostavalla tavalla. Kiiltokuvajulkisuuden keskellä tuntuu tärkeältä ja tarpeelliselta, että joku kertoo olemisestaan ja elämisestään rehellisesti, varjoja kaihtamatta. Ja vaikka tarinassa on varjoja, on siinä myös valoa.

Ihailen ja kiitän kirjailijan rohkeutta: Keskivaikea vuosi on tärkeä kirja.

Masennusmuistiinpanoista muualla: Reader, why did I marry him?, Sinisen linnan kirjastoKirjojen kamari, KirjasähkökäyräTuijata. Kulttuuripohdintoja, Rakkaudesta kirjoihin, Kirjavinkit ja Kirjapolkuni.

Kommentit

  1. Tällä kirjalla on aikamoinen sanoma ja vastuu siitä miten mielenterveyspotilas voi ja miten häntä pitäisi kohdella. Masentunut piiloutuu herkästi neljän seinän sisälle ja yrittää olla kohtaamatta muita ihmisiä. Mutta hän tarvitsee apua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tietenkin on niin, että masentuneitakin on monenlaisia eivätkä kaikki koe asioita samalla tavalla. Mutta varmasti kaikki apua tarvitsevat.

      Poista
  2. Tämä on ehdottomasti tärkeä kirja! Se, mistä erityisesti pidin Keskivaikeassa vuodessa on se toivo mikä koko kirjan ajan on mukana: vaikka aihe on raskas, kirja ei ole. Se valo on siellä jossain koko ajan. Ihana kirja, ihana kirjailija! <3 Ja ihana bloggaus!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hienosti kirjassa tosiaan on toivoa, vaikka aihe raskas onkin. Vanhatalon tuotanto on minulle muutoin vierasta, pitäisi tutustua. Kiitos, Krista! <3

      Poista
  3. Tämä kirja kiinnostaa minua, samoin Vanhatalo kirjoittajana. Ehkä luen ensin Pitkän valotusajan, sitten tämän.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pitkä valotusaika on minun lukulistallani, ehdottomasti.

      Poista
  4. Itse olen lukenut ensin pari Vanhatalon varhaista kirjaa, jotka eivät olleet erityisen mieleenjääviä, vaikka taitavasti kirjoitettuja kyllä. Pitkään valotusaikaan, sen henkilökuviin, ihastuin sen sijaan kovasti. Jännä ajatella, että sitä on kirjoitettu samaan aikaan kuin tätä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pitkää valotusaikaa on niin moni kehunut, että se pitää lukea. Kiinnostava yksityiskohta tuo, että sitä ja Keskivaikeaa vuotta on kirjoitettu samaan aikaan.

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Olen ottanut kommenttien valvonnan käyttöön, joten odotathan rauhassa, että viestisi tulee näkyviin.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pilvi Hämäläinen: Cinderella

Jade hyrrää hyvästä mielestä. Näin vaan tytöt löytävät ihan täysin sattumalta taas yhden yhteisen jutun! Kyllä tästä taitaa ihan oikea ystävyys muodostua! Vaikka Jaden äiti ei kuulukaan ympäristölautakuntaan, niin Jade sentään on ihminen, joka on kiinnostunut kiinnostavista asioista.  Pilvi Hämäläinen: Cinderella Otava 2022 kansi Elina Warsta 269 sivua Pilvi Hämäläinen on tullut tunnetuksi erityisesti Putous-näyttelijänä, ja nyt häneltä on julkaistu esikoisromaani. Teoksen keskiössä ovat yläkoululainen Jade-Adele, joka häpeää nimeään ja äitiään, Jaden äiti Siru, joka ei häpeä juuri mitään, ja Sirun äiti Sirkka, joka kiinnittää huomionsa Cinderellaan. Samaan sukuun kuuluvien naisten lisäksi yhtenä näkökulmahenkilönä on aikuisikään ehtinyt Jari, joka elää äitinsä katon ja komennon alla. Romaani kuvaa tapahtumia, jotka keskittyvät yhteen päivään. Kun päivä etenee kohti erästä suoraa lähetystä, tapahtuu paljon, ja päivän mittaan henkilöistä paljastuu monenlaista. He joutuvat itse kukin kum

Shelley Read: Minne virta kuljettaa

  Eräänä yönä matalien pilvien riippuessa laakson yllä me kaksi – syntymätön lapseni ja minä – käperryimme pesäämme huopien alle, ja siellä maatessani kuvittelin kaikkien metsän eläinten tekevän samoin, asettuvan levolle, kääriytyvän kerälle omaan lämpöönsä. Mietin, että jotkut metsän äideistä tunsivat lastensa potkivan sisällään aivan samalla tavalla, kun toiset taas ruokkivat ja hoivasivat ja suojelivat jälkeläisiään niin kuin minä pian tekisin. Ajattelin kaikkea sitä elämää, joka alkoi, kesti ja päättyi ympärilläni, suurimmasta karhusta pienimpään hyönteiseen, siemeneen, nuppuun ja kukkaan. Metsässä en ollut yksin. Olin varma, että juuri se oli yksi niistä asioista, joita Wil oli yrittänyt selittää minulle. Syleilin lempeästi vatsani kumpua, sekä lastani että myös jotain muuta, jotain sanoin kuvaamatonta valtavuutta, jonka osa tunsin olevani. Shelley Read: Minne virta kuljettaa Otava 2023 alkuteos Go as a river suomentanut Jaakko Kankaanpää äänikirjan lukija Mirjami Heikkinen kesto

Blogistanian Globalia -äänestyksen voittaja on...

Kirjabloggaajat, -grammaajat ja -tubettajat äänestivät jälleen parhaista lukukokemuksistaan. Vuoden 2023 kirjaparhaimmistoa äänestettiin viime viikolla: Blogistanian Globalia -kategoriassa ääniä antoi 51 äänestäjää ja mainituksi tuli 80 eri teosta. Voittajaksi nousi 15 pisteellä  Martha Wellsin  Hälytystila – Murhabotin päiväkirjat 1  (Hertta Kustannus) , suomentaja Mika Kivimäki! Arvioissa scifisarjan avaavaa teosta on luonnehdittu seuraavasti: Tämä olikin aika hurmaava tapaus tämä Murhabotti . –  Katarooman kirjaimia   Jäi lämmin fiilis . –  @kalmanoudotkirjat Miten mahtava tunne lukea näin hyvää scifiä suomeksi ja toivomme, että suomennoksen myötä teos löytää valtavan määrän uusia lukijoita, sillä sen se todella ansaitsee.      – @reading_with_pet_dragon Claire Keeganin  Nämä pienet asiat  (Tammi) , suomentaja Kristiina Rikman   sijoittui Globaliassa toiseksi yhdellätoista pisteellä. Siitä on todettu muun muassa näin: Sadassa sivussa Keegan luo täyden ja koskettavan kertomuksen, jok