Siirry pääsisältöön

Pauliina Vanhatalo: Keskivaikea vuosi

"Mielessä pyörii mahdollisuus, että koko masennukseni on suurta huijausta. Liioittelinko vastaanotolla? Dramatisoinko tilaani? Se mitä kerroin on kyllä periaatteessa totta, mutta ääneen lausuttuna selostus kuulosti hälyttävältä. En varmaankaan puhunut riittävästi hyvistä päivistä. Niitäkin on, vaikka ne jatkuvat harvoin hyvinä iltaan asti."
Pauliina Vanhatalo:
Keskivaikea vuosi
(S&S 2016)
236 sivua
Pauliina Vanhatalon teos Keskivaikea vuosi kertoo masennuksesta omakohtaisesti, todellisuuteen ja oikeisiin kokemuksiin nojaten. Kirja kattaa kirjailijan elämää vuodenkierron verran.

Kaikki alkaa kevättalvella, kun tavallinen talviväsymys ei väistykään vaan arjesta on tullut ankeaa. Lähes päivittäin itkettää, "onnen ja tyytyväisyyden kokemukset ovat muuttuneet teoreettisiksi", arkiset toimet ovat tavattoman raskaita, pinna katkeilee turhan usein. Eikä olo muutu paremmaksi, vaikka kevät koittaa.

Psykiatri määrittelee Vanhatalon tilan keskivaikeaksi masennukseksi, ja alkaa tie kohti parannuskeinojen etsimistä. Auttaisiko lääkitys, liikunta, meditointi? Mitä ylipäätään on olla masentunut?
Mistä tietää, mikä on sairautta ja mikä elämää?
Ehkä onkin niin, että mielenterveyden raja on häilyvä. On kuitenkin myös niin, että jatkuva alavireisyys ei ole olotila, johon pitää tyytyä. Siitä Vanhatalokin pyrkii pääsemään pois, ja omaan prosessiinsa hän avaa lukijalle ovet. Vaikka lukiessani välillä mietin, tulenko nolosti tirkistelleeksi yksityiseen elämään, olen samalla kiitollinen siitä rehellisestä avautumisesta, jonka äärelle koen pääseväni. Eikä yksityisten asioiden avaaminen ilmeisesti kirjailijankaan mielestä ole yksiselitteistä:
Ja kuinka ihmeessä voisin julkaista tämän tekstin ja antaa keskustelupalstojen ihmisten ja tuttavien kommentoida sitä, sellaisten ihmisten joille äitiys on ollut helppoa ja luonnollista, kun hädin tuskin siedän omaa katsettani?
Vanhatalo kuvaa ajatuksiaan ja kokemuksiaan kauniisti mietteitään ilmaisten ja itsensä alttiiksi asettaen. Hän ei säästele itseään mutta antaa samalla lukijalleen kovin paljon osoittaessaan, että tavalliseen elämään kuuluu monenlaisia tunteita ja tekoja. Erityisesti introversio ja siihen kytkeytyvä oman tilan tarve tulevat esille kiinnostavalla tavalla. Kiiltokuvajulkisuuden keskellä tuntuu tärkeältä ja tarpeelliselta, että joku kertoo olemisestaan ja elämisestään rehellisesti, varjoja kaihtamatta. Ja vaikka tarinassa on varjoja, on siinä myös valoa.

Ihailen ja kiitän kirjailijan rohkeutta: Keskivaikea vuosi on tärkeä kirja.

Masennusmuistiinpanoista muualla: Reader, why did I marry him?, Sinisen linnan kirjastoKirjojen kamari, KirjasähkökäyräTuijata. Kulttuuripohdintoja, Rakkaudesta kirjoihin, Kirjavinkit ja Kirjapolkuni.

Kommentit

  1. Tällä kirjalla on aikamoinen sanoma ja vastuu siitä miten mielenterveyspotilas voi ja miten häntä pitäisi kohdella. Masentunut piiloutuu herkästi neljän seinän sisälle ja yrittää olla kohtaamatta muita ihmisiä. Mutta hän tarvitsee apua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tietenkin on niin, että masentuneitakin on monenlaisia eivätkä kaikki koe asioita samalla tavalla. Mutta varmasti kaikki apua tarvitsevat.

      Poista
  2. Tämä on ehdottomasti tärkeä kirja! Se, mistä erityisesti pidin Keskivaikeassa vuodessa on se toivo mikä koko kirjan ajan on mukana: vaikka aihe on raskas, kirja ei ole. Se valo on siellä jossain koko ajan. Ihana kirja, ihana kirjailija! <3 Ja ihana bloggaus!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hienosti kirjassa tosiaan on toivoa, vaikka aihe raskas onkin. Vanhatalon tuotanto on minulle muutoin vierasta, pitäisi tutustua. Kiitos, Krista! <3

      Poista
  3. Tämä kirja kiinnostaa minua, samoin Vanhatalo kirjoittajana. Ehkä luen ensin Pitkän valotusajan, sitten tämän.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pitkä valotusaika on minun lukulistallani, ehdottomasti.

      Poista
  4. Itse olen lukenut ensin pari Vanhatalon varhaista kirjaa, jotka eivät olleet erityisen mieleenjääviä, vaikka taitavasti kirjoitettuja kyllä. Pitkään valotusaikaan, sen henkilökuviin, ihastuin sen sijaan kovasti. Jännä ajatella, että sitä on kirjoitettu samaan aikaan kuin tätä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pitkää valotusaikaa on niin moni kehunut, että se pitää lukea. Kiinnostava yksityiskohta tuo, että sitä ja Keskivaikeaa vuotta on kirjoitettu samaan aikaan.

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kassandra Montag: Tulvan jälkeen

Pearl oli vihainen, koska emme olleet yrittäneet auttaa heitä, ja minä yritin muistuttaa hänelle, että meidän oli tärkeää pysyä omissa oloissamme. Järkeilystäni huolimatta pelkäsin, että sydämeni oli kutistunut, kun vedenpinta oli noussut ympärilläni. Paniikki oli täyttänyt minut, kun vesi peitti maan, ja se työnsi tieltään kaiken muun ja kuihdutti sydämeni kovaksi, pieneksi möhkäleeksi, jota en enää tunnistanut. Kassandra Montag: Tulvan jälkeen HarperCollins Nordic 2020 alkuteos After the Flood suomentanut Hanna Arvonen äänikirjan lukija Pihla Pohjolainen kesto 14 h 2 min Suuren tulvan jälkeisessä ajassa eletään Kassandra Montagin romaanissa Tulvan jälkeen . Vesi on peittänyt alleen suuren osan maasta, ja luonnonvaroja on jäljellä enää. Ihmiskunnan rippeet taistelevat vähäisistä resursseista  ja yrittävät ehtiä ennen muita valtaamaan harvoja elinkelpoisia maa-alueita. Ikävät kohtaamiset ihmisten kesken ovat arkipäivää. Romaanin päähenkilö on aikuinen nainen, Myra, joka on jään

Anna-Leena Härkönen: Ihana nähä! ja muita kirjoituksia

"Panin soimaan Lordin levyn. Jos siihen ei Paavo Pesusieni reagoi, niin sitten ei mihinkään. Mitään ei tapahtunut. Paavo makasi edelleen lattialla kuin ruumis." Anna-Leena Härkönen: Ihana nähä! ja muita kirjoituksia (Otava 2015) 173 sivua Anna-Leena Härkösen teos Ihana nähä! ja muita kirjoituksia  sisältää kirjailijan havaintoja, oivalluksia ja omakohtaisia kokemuksia monista aiheista matkustamisesta naisena olemisen vaikeuteen ja äitiydestä vanhustenhoitoon. Kirjoittaja ottaa kantaa vahvasti ja napakasti, huumoria unohtamatta. Kyytiä saavat esimerkiksi asiakaspalvelun möröt ja Suuret Äidit. Moni huomio saa lukijan nyökyttelemään päätään ilahtuneena, sillä Härkönen kirjoittaa tutuista ilmiöistä tunnistettavalla ja kiinnostavalla tavalla. Mielikuvia luodessaan kirjailija saa lukijansa hyrisemään ilosta, ellei jopa nauramaan äänen. Nuorempana näin vanhenemisessa yhden ainoan hyvän puolen: sen kun saa mielenrauhaa ja tasapainoa. Kuvittelin, miten jakelen lempeästi hymy

Delia Owens: Suon villi laulu

He olivat tunteneet Chasen pikkuvauvasta asti. Seuranneet, miten poika oli lipunut läpi elämän ihastuttavasta lapsesta suloiseksi teiniksi, jalkapallokentän tähtipelaajaksi ja kylän kultapojaksi, joka työskenteli vanhempiensa yrityksessä. Ja lopulta komistukseksi, joka oli nainut seudun kauneimman tytön. Nyt hän retkotti siinä yksin, soisessa alennustilassaan. Kuoleman kylmä koura oli vetänyt pidemmän korren, niin kuin se aina teki. Delia Owens: Suon villi laulu WSOY 2020 alkuteos Where the Crawdads Sing suomentanut Maria Lyytinen 416 sivua Ällistyttävä esikoinen , unohtumaton romaani , luvataan kirjan takakannessa, ja odotukset ovat korkealla. Delia Owensin Suon villi laulu  houkuttaa nimellään ja on kannen mukaan maailmanlaajuinen jättimenestys. Tarinassa onkin viehättävyyttä mutta – valitettavasti – myös selkeitä ongelmia. Prologi tuo esille romaanin lähtökohdan: lokakuun 30. päivänä vuonna 1969 Chase Andrewsin ruumis lojuu suolla. Vanhasta palotornista putoaminen ei liene silkka on