Siirry pääsisältöön

Susan Abulhawa: Rakkaudetonta maailmaa vastaan

Nyt tuijotan tyhjiä sivuja ja yritän kertoa tarinani: kaiken, minkä tunnustin Bilalille, ja kaiken, mitä sen jälkeen tapahtui. Haluaisin kertoa sen niin kuin tarinat kuuluu kertoa, tunteelliset huippukohdat mukaan lukien, mutta en osaa. Muistan tunteista enää niiden nimet. Elämäni palaa luokseni kuvina, tuoksuina ja ääninä, ei koskaan tunteina. En tunne mitään.

Susan Abulhawa: Rakkaudetonta maailmaa vastaan
Like 2021
alkuteos Against the Loveless World 2020
suomentanut Anna-Mari Raaska
384 sivua
äänikirjan lukija Irene Omwami
kesto 13 t 10 min

Susan Abulhawan romaanin Rakkaudesta maailmaa vastaan päähenkilö ja minäkertoja on Nahr, Palestiinan pakolaisten tytär, joka viettää lapsuutensa Kuwaitissa. Nahr rakastaa Kuwaitia mutta saa aikanaan huomata, että Kuwait ei haluakaan häntä.

Nahr jättää lapsuusaikojen kotimaansa ja muuttaa Jordaniaan. Sieltä hän siirtyy Palestiinaan ja liittyy rakastettunsa myötä osaksi palestiinalaisvastarintaa. Nahr kertoo tarinaansa vankilassa, jossa hänellä on aikaa kertoa, mitä tapahtui. Miten hänestä tuli prostituoitu? Miten hänestä tuli jätetty nainen, joka rakastui entisen miehensä veljeen? Miten hänestä tuli kapinallinen, joka taistelee epäoikeudenmukaista ylivaltaa vastaan? Miten hän päätyi poliittiseksi vangiksi Kuutioon?

Rakkaudetonta maailmaa vastaan on paikoin ronski ja raju, paikoin kaunis ja toiveikas romaani pakolaisuudesta ja yli sukupolvien ulottuvasta juurettomuudesta. Nahrin tarina ravistelee ja saa suremaan sitä, miten väkivaltaisessa, uhkaavassa ja epäoikeudenmukaisessa maailmassa päähenkilö läheisineen joutuu elämään.

Nahr on henkilönä kompleksinen eikä ainakaan alussa kovin lämpimiä tunteita herättävä. Hänestä kuitenkin kasvaa tarinan edetessä kokonainen ihminen, jonka teot ja valinnat alkavat tuntua ymmärrettäviltä. 

Palestiinalaisten arkea Abulhawa kuvaa elävästi ja kiinnostavasti. Jään miettimään romaanin kuunneltuani niin sorron alla elämistä kuin myös rikasta kulttuuriperinnettä, joka elää esimerkiksi kirjailluissa kankaissa. Teos peilautuu todellisiin tapahtumiin ja tarinaa kuunnellessani huomasin aika ajoin miettiväni, kuinka paljon tarinalla on totuuspohjaa – niin vaikuttava ja kuviteltavissa oleva se on.

Helmet 2022 -lukuhaaste: 24. Kirjan on kirjoittanut Lähi-idästä kotoisin oleva kirjailija. 

Kommentit

  1. Kiitos kirjan esittelystä. Kiinnostava kirja, vaikka varmasti aika raju. Tuo Palestiinan osuus kiinnostaa kovasti. Taitaapa mennä lukulistalle. Mukavaa talvista viikonloppua. Liukasta on, ainakin meillä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä tässä on rajuutta mutta myös kauneutta. Ei siis liian raaka minun mielestäni.
      Kiitos samoin, Anneli! Liukasta on täälläkin, varoen saa kulkea.

      Poista
  2. Kiitos kirjavinkistä. Rankka aihe kertomasi perusteella.

    VastaaPoista
  3. Minäkin haluan kiittää kirjavinkistä. Eipä tule Lähi-itään saati Palestiinaan sijoittuvia kirjoja liikoja luettua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei tosiaan tule. Hienoa, että elämään Lähi-idässä voi tutustua kirjallisuuden avulla.

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Laura Malmivaara: Vaiti

Tämä talon puolikas on vain minun. Kaikesta muusta olen luopunut, mutta en tästä. Täällä olen turvassa. Kukaan ei odota minun sanovan yhtään mitään. En ota puhelinta esiin laukusta. Ikkunasta siivilöityvä valo on pehmeää, harmonia näennäisen täydellinen. Vain mahassa vellova möykky etoo.  Laura Malmivaara: Vaiti Otava 2021 kansi Elina Warsta 243 sivua äänikirjan kesto 6 t 46 min lukijat Laura Malmivaara ja Marja Packalén Laura Malmivaaran esikoisteos Vaiti  vie minäkertojan mielenmaisemaan. Autofiktiivisen romaanin päähenkilö muistuttaa kirjailijaa itseään, hänen ex-puolisonsa Atte taas tuo mieleen Malmivaaran entisen puolison, työtavoistaan syntyneessä kohussa ryvettyneen Aku Louhimiehen. Tyttäriä pariskunnalla on kaksi, kuten oikeassakin elämässä. Vaiti  ei kerro kuitenkaan yksinomaan siitä, miten Atte – Aku – kärsii kohun keskellä tai miten ryöpytys vaikuttaa perheeseen. Se on yksi sivujuonne, mutta ennemminkin romaanissa on kysymys minäkertojasta, hänen suhteestaan läheisiinsä ja e

Kirjabloggaajien klassikkohaaste, osa 13 – ilmoittaudu mukaan!

Klassikkohaasteen logo: Niina T. Kirjabloggaajien klassikkohaaste lähestyy taas! Haasteen kolmastoista osa on vuorossa heinäkuun viimeisenä päivänä, joten aikaa klassikon lukemiseen on kosolti – nyt siis valikoimaan, mikä kirja sopivasti kutkuttaa ja houkuttaa!  Klassikkohaasteen viralliset säännöt: 1. Valitse klassikko, jonka olet jo pitkään halunnut lukea, ja ilmoita valinnastasi tämän postauksen kommenttikenttään. (Voit myös vain ilmoittaa osallistumisestasi haasteeseen ja päättää klassikon myöhemmin.) 2. Lue valitsemasi klassikko. 3. Kirjoita postaus lukemastasi klassikosta ja julkaise postauksesi 31.7.2021. Linkitä postauksesi koontipostaukseen, jonka julkaisen blogissani edellisenä päivänä. 4. Kehu itseäsi: selätit klassikon - ja ehkä jopa nautit siitä! 5. Toista kohta neljä useasti! Voit osallistua myös ilman blogia. Jätä silloin tieto lukemastasi klassikosta haasteen koontipostaukseen ja kerro ajatuksesi kirjasta. Somessa käytetään tunnistetta  #klassikkohaaste . Haasteeseen vo

Anna-Leena Härkönen: Ihana nähä! ja muita kirjoituksia

"Panin soimaan Lordin levyn. Jos siihen ei Paavo Pesusieni reagoi, niin sitten ei mihinkään. Mitään ei tapahtunut. Paavo makasi edelleen lattialla kuin ruumis." Anna-Leena Härkönen: Ihana nähä! ja muita kirjoituksia (Otava 2015) 173 sivua Anna-Leena Härkösen teos Ihana nähä! ja muita kirjoituksia  sisältää kirjailijan havaintoja, oivalluksia ja omakohtaisia kokemuksia monista aiheista matkustamisesta naisena olemisen vaikeuteen ja äitiydestä vanhustenhoitoon. Kirjoittaja ottaa kantaa vahvasti ja napakasti, huumoria unohtamatta. Kyytiä saavat esimerkiksi asiakaspalvelun möröt ja Suuret Äidit. Moni huomio saa lukijan nyökyttelemään päätään ilahtuneena, sillä Härkönen kirjoittaa tutuista ilmiöistä tunnistettavalla ja kiinnostavalla tavalla. Mielikuvia luodessaan kirjailija saa lukijansa hyrisemään ilosta, ellei jopa nauramaan äänen. Nuorempana näin vanhenemisessa yhden ainoan hyvän puolen: sen kun saa mielenrauhaa ja tasapainoa. Kuvittelin, miten jakelen lempeästi hymy