Siirry pääsisältöön

Virginia Woolf: Oma huone

 "Antakaa hänelle sata vuotta lisäaikaa, päädyin toteamaan lukiessani viimeistä lukua – ihmisten nenät ja paljaat hartiat piirtyivät alastomina tähtitaivasta vasten, sillä joku oli vetäissyt verhon olohuoneen ikkunasta – antakaa hänelle oma huone ja viisi sataa puntaa vuodessa, antakaa hänen puhua suunsa puhtaaksi jaa jättää puolet siitä sanomatta minkä hän nyt panee kirjaansa, niin jonakin päivänä hän on kirjoittava paremman kirjan."

Virginia Woolf: Oma huone
Tammi 2020
alkuteos A Room of One's Own 1928
suomentanut Kirsti Simonsuuri
kansi Emmi Kyytsönen
173 sivua

Virginia Woolfin (1882–1941) Oma huone on feministinen klassikko, johon olen tutustunut ensimmäisen kerran vuosia sitten. Otin kirjan nyt uudelleen luettavaksi, koska halusin palautella teosta mieleeni. Toki hyvä syy oli sekin, että Woolfin syntymästä tuli juuri kuluneeksi 140 vuotta. Lisäksi yksi innoittaja oli hiljattain lukemani Suvi Ratisen Omat huoneet, joka kuljettaa mukanaan Woolfin teosta.

Oma huone on paljolti esillä sen vuoksi, että se vaatii naisille omaa huonetta, jossa on tilaa kirjoittaa. Oma huone voi olla konkreettinen työskentelytila mutta toki se on myös symboli naisen mahdollisuuksille tehdä luovaa työtä. Olennaista on, että naisella on myös riittävä toimeentulo, jotta hänen ei tarvitse käyttää kaikkea liikenevää aikaansa rahan hankkimiseen.

Esseistinen teos ei muistuta vain oman tilan ja oman toimeentulon merkityksestä vaan tarkastelee viileän analyyttisesti naisen asemaa niin kirjoittajana kuin kirjallisen kuvauksen kohteena. Woolf pohtii paitsi sitä, miten paljon naisen ääni jää olosuhteiden vuoksi kuulumattomiin, myös sitä, miten nainen kirjallisuudessa esitetään ja miten naiseen suhtaudutaan. Woolf tuo näkyviin syrjiviä rakenteita, jotka estävät naisten pääsyn esille. Miehille tilaa on sitä vastoin annettu vuosien saatossa paljonkin.

Minkälaista kirjallisuus olisi, jos naisilla olisi ollut miesten tavoin sekä aikaa että tilaa kirjoittaa, kysyy Woolf. Entä jos naisten ei olisi tarvinnut huolehtia kodista ja lapsista, jotta miehet saivat tilaa omille ambitioilleen? Woolfin ajassa oli tietenkin vielä niin, että syntyperä vaikutti erityisen paljon erityisesti siihen, kuka sai äänensä kuuluviin ja kuka ei.

Woolfin teos on lähes satavuotiaanakin edelleen hämmästyttävän ajankohtainen. Se nostaa esille ilmiöitä, jotka ovat tuttuja meidänkin ajassamme. Klassikko on siis kestänyt erinomaisesti aikaa ja on edelleen herättelevää luettavaa kenelle tahansa aiheesta kiinnostuneelle.

Blogeissa Omaa huonetta on luettu paljon. Esimerkiksi näistä löytyy ajatuksia: Sivuhenkilö, Tuntematon lukija ja Kirjojen kamari.

Helmet 2022 -lukuhaaste: 31. Kirjassa on jotain sinulle tärkeää.

Kommentit

  1. Tämä tuli luettua teininä ja teki kyllä vaikutuksen! Valitettavasti sanoma ei ole vieläkään vanhentunut, varsinkin kun tarkastellaan Pohjoismaiden ulkopuolisia maita.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sitä välillä harhautuu uskomaan, että maailma on hyvinkin tasa-arvoinen, mutta kyllä töitä riittää edelleen.

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Venla Kuoppamäki: "Sun poika kävi täällä"

Tuntui, että vihdoin kaikkein pahin puristus rinnassani alkoi hellittää, vaikka sairaalassa käynnit olivat edelleen kokonaisuutena raskaita. En silti edes miettinyt vaihtoehtoa, etten olisi siellä käynyt, sillä vielä paljon raskaampaa olisi ollut olla käymättä. Oma pieni rakas poikani. Venla Kuoppamäki: "Sun poika kävi täällä" Teos 2022 ulkoasu Dog Design 224 sivua äänikirjan lukija Vilma Melasniemi kesto 9 t 18 min Venla Kuoppamäen teos "Sun poika kävi täällä"  kertoo äidin näkökulmasta, minkälaista elämä mielenterveysongelmaisen nuoren kanssa on. Kuoppamäen poika Oskari sairastuu alle kaksikymppisenä tyypin 1 kaksisuuntaiseen mielialahäiriöön. Ajoittain poika on hyvin alakuloinen, ajoittain maaninen ja lopulta myös psykoottinen. "Sun poika kävi täällä"  on päiväkirjamainen kuvaus syksystä 2014 vuoden 2018 lopulle. Kuoppamäki käy töissä, joogaa ja matkustaa, mutta kaiken keskellä on Oskari, joka ei pärjää ilman äitinsä tukea. Äiti tekee kaikkensa saadakse

Anthony Doerr: Taivaanrannan taa

Kun Anna lakaisee ompelimon työhuoneen lattiaa, kun hän raahaa taas kangaspakkaa tai hiilisankoa, kun hän istuu ompelimossa Marian vieressä sormet turtina ja hengitys silkin yllä huuruten, hän harjoittelee kirjaintensa piirtämistä mielensä tuhannelle tyhjälle sivulle. Joka merkki edustaa äännettä ja äänteitä yhdistelemällä muodostetaan sanoja ja sanoja yhdistelemällä rakennetaan maailmoja. Anthony Doerr: Taivaanrannan taa WSOY 2022 alkuteos Cloud Cuckoo Land suomentaja Seppo Raudaskoski kansi Martti Ruokonen 554 sivua äänikirjan lukija Jukka Pitkänen kesto 16 t 38 min Kolme eri aikakautta, kolme eri paikkaa, kolme päähenkilöä: keskiaika, nykypäivä ja tulevaisuus; Konstantinopoli, Idaho ja avaruus; Anna, Zeno ja Konstance. Anna on orpotyttö, joka oppii lukemaan. Keskiajalla se ei todellakaan ole mikään itsestäänselvyys varsinkaan, kun Anna sattuu olemaan tyttö. Annan rinnalle asettuu toinen keskiajan tärkeä hahmo, Omeir, joka on joutunut jo pienenä jättämään kotiseutunsa. Kotinsa hän jä

Laura Malmivaara: Vaiti

Tämä talon puolikas on vain minun. Kaikesta muusta olen luopunut, mutta en tästä. Täällä olen turvassa. Kukaan ei odota minun sanovan yhtään mitään. En ota puhelinta esiin laukusta. Ikkunasta siivilöityvä valo on pehmeää, harmonia näennäisen täydellinen. Vain mahassa vellova möykky etoo.  Laura Malmivaara: Vaiti Otava 2021 kansi Elina Warsta 243 sivua äänikirjan kesto 6 t 46 min lukijat Laura Malmivaara ja Marja Packalén Laura Malmivaaran esikoisteos Vaiti  vie minäkertojan mielenmaisemaan. Autofiktiivisen romaanin päähenkilö muistuttaa kirjailijaa itseään, hänen ex-puolisonsa Atte taas tuo mieleen Malmivaaran entisen puolison, työtavoistaan syntyneessä kohussa ryvettyneen Aku Louhimiehen. Tyttäriä pariskunnalla on kaksi, kuten oikeassakin elämässä. Vaiti  ei kerro kuitenkaan yksinomaan siitä, miten Atte – Aku – kärsii kohun keskellä tai miten ryöpytys vaikuttaa perheeseen. Se on yksi sivujuonne, mutta ennemminkin romaanissa on kysymys minäkertojasta, hänen suhteestaan läheisiinsä ja e