Siirry pääsisältöön

Päivi Haanpää: Pysähdyskoe

Pieni, hentoinen haave alkaa itää: kenties voisin pitää vapaata vuonna 2019 elokuusta vuoden loppuun. Viisi kuukautta. Ajatus huikaisee, se tuntuu ylenpalttisen ihanalta. Melkein pyörryttää. Tunne on niin järisyttävä, että aina asiaa ajatellessani käytän isoa JOS-sanaa ja ripottelen tolkuttomasti ehtolauseita ympärille. Sillä eihän tällaista voi.

Päivi Haanpää: Pysähdyskoe
– Kirjoituksia lorvimisen luvasta ja luvattomuudesta
Art House 2021
kansi Sanna-Reeta Meilahti
170 sivua

Kirjailija ja sanataiteen sekatyöläinen Päivi Haanpää kuvaa teoksessaan Pysähdyskoe omakohtaista kokemustaan siitä, minkälaista on irtautua töistä lähes kokonaan kuukausiksi. Elokuussa 2019 Haanpää aloittaa Pysähdyskokeen, joka kestää koko loppuvuoden ja jonka aikana on tarkoitus pääasiassa olla ilman suuria suunnitelmia ja varsinkin ilman tiukkoja aikatauluja.

Päivi Haanpää halusi antaa itselleen 40-vuotislahjaksi aikaa. Hän koki tarvitsevansa hengähdystaukoa, jotta työ ei alkaisi muuttua pakkopullaksi ja jotta voimia riittäisi vielä eläkevuosiin saakka – niihin kun on aikaa. Mitään suuria suunnitelmia Haanpää ei vapaalleen tehnyt, mikä saattaa suorituskeskeisessä yhteiskunnassa tuntua oudolta: että joku voi vain olla.

On hyväksytympää sanoa, että ei ole aikaa pitää lomaa, kuin kertoa, että ei ole osannut sanoa "ei" tai järjestellä aikataulujaan paremmin. Kiire ja ajan puute viestivät tärkeydestä. Inhimillistä: kukapa ei haluaisi tuntea olevansa merkittävä.

Haanpää tarkastelee kokemuksiaan ja niiden kautta myös sitä, minkälaisessa maailmassa elämme. Hän kirjoittaa siitä, miten vaikeaa on sanoa "ei" ja miten ajatus vapaasta synnyttää paitsi innostunutta odotusta, myös häpeän tunnetta. Hän pohtii myös sekä omaa suhdettaan työhön että yleisemmin sitä, miten paljon työ meitä määrittää. Ajatuksissa on paljon kiinnostavaa pohdintaa ja tunnistettavaa.

Ja väistämättä käy niin, että tämän lempeän ja inspiroivan kirjan äärellä tulee pohtineeksi: Olisiko minusta Pysähdyskokeen järjestäjäksi? Mitä seuraisi, jos jonkin aikaa olisin vain itselleni?

Helmet 2022 -lukuhaaste: 38. Kirjassa toteutetaan unelma tai haave.

Kommentit

  1. Minä pysähdyin vuonna 2004 jäämällä pois töistä, joka rasitti kovasti elämääni. Aloitin yliopisto-opinnot ja valmistuin maisteriksi nopeasti, kun opiskelua ei häirinnyt mikään. Olin myös mukavassa puolipäivätyössä loppuajasta opintoja, josta tein myös gradun. Se oli kivaa aikaa. Suosittelen pysähtymistä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuulostaapa tosi kivalta, Mai! Monesti olen miettinyt, miten erilaista voisi olla opiskelu nyt (oikeasti) aikuisena, kun opiskelutekniikat ja ajanhallinta lienevät vähän kehittyneempiä kuin nuorena. Ja toisaalta osaisi varmaan arvostaa enemmän opintoihin käytettävissä olevaa aikaa.

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Laura Malmivaara: Vaiti

Tämä talon puolikas on vain minun. Kaikesta muusta olen luopunut, mutta en tästä. Täällä olen turvassa. Kukaan ei odota minun sanovan yhtään mitään. En ota puhelinta esiin laukusta. Ikkunasta siivilöityvä valo on pehmeää, harmonia näennäisen täydellinen. Vain mahassa vellova möykky etoo.  Laura Malmivaara: Vaiti Otava 2021 kansi Elina Warsta 243 sivua äänikirjan kesto 6 t 46 min lukijat Laura Malmivaara ja Marja Packalén Laura Malmivaaran esikoisteos Vaiti  vie minäkertojan mielenmaisemaan. Autofiktiivisen romaanin päähenkilö muistuttaa kirjailijaa itseään, hänen ex-puolisonsa Atte taas tuo mieleen Malmivaaran entisen puolison, työtavoistaan syntyneessä kohussa ryvettyneen Aku Louhimiehen. Tyttäriä pariskunnalla on kaksi, kuten oikeassakin elämässä. Vaiti  ei kerro kuitenkaan yksinomaan siitä, miten Atte – Aku – kärsii kohun keskellä tai miten ryöpytys vaikuttaa perheeseen. Se on yksi sivujuonne, mutta ennemminkin romaanissa on kysymys minäkertojasta, hänen suhteestaan läheisiinsä ja e

Kirjabloggaajien klassikkohaaste, osa 13 – ilmoittaudu mukaan!

Klassikkohaasteen logo: Niina T. Kirjabloggaajien klassikkohaaste lähestyy taas! Haasteen kolmastoista osa on vuorossa heinäkuun viimeisenä päivänä, joten aikaa klassikon lukemiseen on kosolti – nyt siis valikoimaan, mikä kirja sopivasti kutkuttaa ja houkuttaa!  Klassikkohaasteen viralliset säännöt: 1. Valitse klassikko, jonka olet jo pitkään halunnut lukea, ja ilmoita valinnastasi tämän postauksen kommenttikenttään. (Voit myös vain ilmoittaa osallistumisestasi haasteeseen ja päättää klassikon myöhemmin.) 2. Lue valitsemasi klassikko. 3. Kirjoita postaus lukemastasi klassikosta ja julkaise postauksesi 31.7.2021. Linkitä postauksesi koontipostaukseen, jonka julkaisen blogissani edellisenä päivänä. 4. Kehu itseäsi: selätit klassikon - ja ehkä jopa nautit siitä! 5. Toista kohta neljä useasti! Voit osallistua myös ilman blogia. Jätä silloin tieto lukemastasi klassikosta haasteen koontipostaukseen ja kerro ajatuksesi kirjasta. Somessa käytetään tunnistetta  #klassikkohaaste . Haasteeseen vo

Anna-Leena Härkönen: Ihana nähä! ja muita kirjoituksia

"Panin soimaan Lordin levyn. Jos siihen ei Paavo Pesusieni reagoi, niin sitten ei mihinkään. Mitään ei tapahtunut. Paavo makasi edelleen lattialla kuin ruumis." Anna-Leena Härkönen: Ihana nähä! ja muita kirjoituksia (Otava 2015) 173 sivua Anna-Leena Härkösen teos Ihana nähä! ja muita kirjoituksia  sisältää kirjailijan havaintoja, oivalluksia ja omakohtaisia kokemuksia monista aiheista matkustamisesta naisena olemisen vaikeuteen ja äitiydestä vanhustenhoitoon. Kirjoittaja ottaa kantaa vahvasti ja napakasti, huumoria unohtamatta. Kyytiä saavat esimerkiksi asiakaspalvelun möröt ja Suuret Äidit. Moni huomio saa lukijan nyökyttelemään päätään ilahtuneena, sillä Härkönen kirjoittaa tutuista ilmiöistä tunnistettavalla ja kiinnostavalla tavalla. Mielikuvia luodessaan kirjailija saa lukijansa hyrisemään ilosta, ellei jopa nauramaan äänen. Nuorempana näin vanhenemisessa yhden ainoan hyvän puolen: sen kun saa mielenrauhaa ja tasapainoa. Kuvittelin, miten jakelen lempeästi hymy