Siirry pääsisältöön

Pirkko Soininen: Valosta rakentuvat huoneet

Wivi sulkee silmänsä ja kuvittelee talon mielessään – ja se auttaa, hetken päästä päänsisäinen usva hälvenee, ja hän näkee, miten rakennuksen plaani on pääosin suorakaiteen mallinen, mutta perussymmetrian hajottaisivat toisella pitkällä sivulla oleva puolipyöreä lasikuisti ja vastakkaiselle sivulle sijoittuva avokuisti. Rytmi! Se tuo rytmin rakennukseen ja samalla valoa ja avaruutta.

Pirkko Soininen: Valosta rakentuvat huoneet
Bazar 2021
382 sivua

Pirkko Soinisen romaanin Valosta rakentuvat huoneet päähenkilö on todellinen ihminen, vuosina 1872–1966 elänyt Wivi Lönn, ensimmäinen merkittävä suomalainen naisarkkitehti. Kaunokirjallisin keinoin Soininen rakentaa kuvan edelläkävijän elämästä aina lapsuudesta 1930-luvulle saakka. Lopusta löytyy vielä tärkeiden vuosilukujen aikajana.

Romaani on rakenteeltaan episodimainen ja varsinkin alussa rikkonaisuus tuntuu hieman liialliselta. Myöhemmin teksti eheytyy tai sitten rytmiin vain tottuu, ja mielelläni asetun tarkastelemaan sitä, miten töihinsä paneutuva arkkitehti suunnittelee koulun toisensa jälkeen ja jättää kädenjälkensä myös muunlaisiin rakennuksiin.

Työn ohella on tärkeää myös yksityiselämä. Suhde äitiin on läheinen, ajoittain äiti tosin on liiankin lähellä ja haluaa vaikuttaa tyttärensä elämäntapaan ja valintoihin. Kun Wivi löytää sielunkumppaninsa Hanna Parviaisesta, on äidillä nieleskeltävää. Wivin ja Hannan välistä suhdetta Soininen kuvaa hienovaraisesti, turhia alleviivaamatta.

Kiehtovaa tarinassa on sekin, miten matkat ovat Wiville tärkeitä ja merkityksellisiä. Hannaa on ensin vaikea saada mukaan, mutta kun nainen innostuu, tulee ulkomaanmatkoista naisille yhteisiä kokemuksia.

Wivi Lönnin tarina on kuvaus aikaansa edellä olevan naisen elämästä. Ajankuva vakuuttaa ja paikoin hämmästyn, kuinka moderni Lönn otteissaan on. Hän joutuu kohtaamaan pitkin uraansa ennakkoluuloja ja vakuuttamaan tämän tästä, että hän tietää, mitä tekee. Ja kaunista jälkeä Lönn tekeekin, se näkyy esimerkiksi Jyväskylässä ja Tampereella monin paikoin. Oman lisänsä lukemiseen toikin se, että keskisuomalaisena saatoin nähdä Lönnin suunnittelemia rakennuksia mielessäni samoin kuin alueen, jossa Wivi Jyväskylässä asui.

Romaanin nimi on kaunis ja kuvaa hyvin Lönnin missiota antaa rakennuksissaan valolle tilaa. Kaunista on myös Soinisen käyttämä kieli, jonka äärelle sopii pysähtyä, kuten Lönnin elämän äärelle muutoinkin. Tarina ei vie mukanaan aivan sillä intensiteetillä, jota odotin, mutta kaunis valo kirjan kansien sulkeuduttua mieleen ainakin jää.

Valo Kaukajärven kartanossa, valo Jyväskylän kaupunginkirjastossa, valo Ebenser-kodissa, valo Estonia-teatterissa. Valo tässä pappilassa. Aina hän mietti valoa, valon väriä, kirkkautta ja polarisaatiota.

Kiitos kustantajalle arvostelukappaleesta!

Pirkko Soinisen romaanin ovat lukeneet myös ainakin AnneliTuija, Katja ja Riitta.

Helmet 2021: 37. Kirjan henkilön työ on tärkeä tarinassa.

Kommentit

  1. Kiva, kun sinäkin tykkäsit. Tämä oli minulle tosi hyvä lukukokemus. Jo se, että opin paljon uutta suomalaisesta arkkitehtuurista, oli iso juttu. Ja sitten se, että sai nauttia Soinisen kauniista kielestä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Arkkitehtuuri tulee tässä kiinnostavasti esille, ja Soininen tosiaan kirjoittaa kauniisti. Mielenkiinnolla odotan, mitä muuta kirjallisuutta Lönn-kirjallisuutta julkaistaan nyt, kun juhlavuosi on tulossa.

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Olen ottanut kommenttien valvonnan käyttöön, joten odotathan rauhassa, että viestisi tulee näkyviin.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pilvi Hämäläinen: Cinderella

Jade hyrrää hyvästä mielestä. Näin vaan tytöt löytävät ihan täysin sattumalta taas yhden yhteisen jutun! Kyllä tästä taitaa ihan oikea ystävyys muodostua! Vaikka Jaden äiti ei kuulukaan ympäristölautakuntaan, niin Jade sentään on ihminen, joka on kiinnostunut kiinnostavista asioista.  Pilvi Hämäläinen: Cinderella Otava 2022 kansi Elina Warsta 269 sivua Pilvi Hämäläinen on tullut tunnetuksi erityisesti Putous-näyttelijänä, ja nyt häneltä on julkaistu esikoisromaani. Teoksen keskiössä ovat yläkoululainen Jade-Adele, joka häpeää nimeään ja äitiään, Jaden äiti Siru, joka ei häpeä juuri mitään, ja Sirun äiti Sirkka, joka kiinnittää huomionsa Cinderellaan. Samaan sukuun kuuluvien naisten lisäksi yhtenä näkökulmahenkilönä on aikuisikään ehtinyt Jari, joka elää äitinsä katon ja komennon alla. Romaani kuvaa tapahtumia, jotka keskittyvät yhteen päivään. Kun päivä etenee kohti erästä suoraa lähetystä, tapahtuu paljon, ja päivän mittaan henkilöistä paljastuu monenlaista. He joutuvat itse kukin kum

Shelley Read: Minne virta kuljettaa

  Eräänä yönä matalien pilvien riippuessa laakson yllä me kaksi – syntymätön lapseni ja minä – käperryimme pesäämme huopien alle, ja siellä maatessani kuvittelin kaikkien metsän eläinten tekevän samoin, asettuvan levolle, kääriytyvän kerälle omaan lämpöönsä. Mietin, että jotkut metsän äideistä tunsivat lastensa potkivan sisällään aivan samalla tavalla, kun toiset taas ruokkivat ja hoivasivat ja suojelivat jälkeläisiään niin kuin minä pian tekisin. Ajattelin kaikkea sitä elämää, joka alkoi, kesti ja päättyi ympärilläni, suurimmasta karhusta pienimpään hyönteiseen, siemeneen, nuppuun ja kukkaan. Metsässä en ollut yksin. Olin varma, että juuri se oli yksi niistä asioista, joita Wil oli yrittänyt selittää minulle. Syleilin lempeästi vatsani kumpua, sekä lastani että myös jotain muuta, jotain sanoin kuvaamatonta valtavuutta, jonka osa tunsin olevani. Shelley Read: Minne virta kuljettaa Otava 2023 alkuteos Go as a river suomentanut Jaakko Kankaanpää äänikirjan lukija Mirjami Heikkinen kesto

Blogistanian Globalia -äänestyksen voittaja on...

Kirjabloggaajat, -grammaajat ja -tubettajat äänestivät jälleen parhaista lukukokemuksistaan. Vuoden 2023 kirjaparhaimmistoa äänestettiin viime viikolla: Blogistanian Globalia -kategoriassa ääniä antoi 51 äänestäjää ja mainituksi tuli 80 eri teosta. Voittajaksi nousi 15 pisteellä  Martha Wellsin  Hälytystila – Murhabotin päiväkirjat 1  (Hertta Kustannus) , suomentaja Mika Kivimäki! Arvioissa scifisarjan avaavaa teosta on luonnehdittu seuraavasti: Tämä olikin aika hurmaava tapaus tämä Murhabotti . –  Katarooman kirjaimia   Jäi lämmin fiilis . –  @kalmanoudotkirjat Miten mahtava tunne lukea näin hyvää scifiä suomeksi ja toivomme, että suomennoksen myötä teos löytää valtavan määrän uusia lukijoita, sillä sen se todella ansaitsee.      – @reading_with_pet_dragon Claire Keeganin  Nämä pienet asiat  (Tammi) , suomentaja Kristiina Rikman   sijoittui Globaliassa toiseksi yhdellätoista pisteellä. Siitä on todettu muun muassa näin: Sadassa sivussa Keegan luo täyden ja koskettavan kertomuksen, jok