Siirry pääsisältöön

Blogistanian äänestykset


On aika äänestää Blogistanian vuoden 2019 kirjapalkinnoista. Tässä minun ääneni kolmeen eri kategoriaan – Kuopukseen sopivista kirjoista olen kirjoittanut niin vähän, että en osallistu tällä kertaa siihen lainkaan.
Blogistanian Finlandiasta vastaa Amman lukuhetki. Tässä kategoriassa annan ääneni seuraavasti:
  1. Pajtim Statovci: Bolla (3 pistettä)
  2. Johanna Venho: Ensimmäinen nainen (2 pistettä)
  3. Inka Nousiainen: Mustarastas (1 piste)

Blogistanian Globaliasta vastaa Todella vaiheessa -blogi. Minun pisteeni tässä:
  1. Karina Sainz Borgo: Caracasissa on vielä yö (3 pistettä)
  2. Margaret Atwood: Testamentit (2 pistettä)
  3. Jenny Erpenbeck: Mennä, meni, mennyt (1 piste)

Blogistanian Tiedosta vastaa Kirjamies-blogi. Minun ääneni tässä:
  1. Anssi Jokiranta, Pekka Juntti, Anna Ruohonen ja Jenni Räinä: Metsä meidän jälkeemme (3 pistettä)
  2. Emma Vepsä: Tie Teheraniin – peukalokyydillä Iraniin (2 pistettä)
  3. Maria Veitola: Toisinpäin (1 piste)


Kommentit

  1. Hienoja kirjoja. Meillä on kolme samaa listoilla :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ahaa, pitääkin käydä kurkkaamassa sinun listasi. :)

      Poista
  2. Hyviä kirjoja olet valinnut. Kaksi yhteistä: Borgo ja Venho.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiinnostavaa! Käynpä kurkkaamassa, miltä sinun listasi näyttävät.

      Poista
  3. Kiitoksia äänestykseen osallistumisesta! Globalian äänet poimittu.

    VastaaPoista
  4. En ole lukenut listoiltasi yhtään kirjaa, mutta Caracasissa on vielä yö on ehdottomasti lukulistallani. Se on näköjään saanut ääniä monessa blogissa, ja sijoittuu varmaankin aika mukavasti kokonaistuloksissa. Itse en ehtinyt kirjaa lukemaan ennen äänestystä, mikä nyt hieman harmittaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Caracasissa on vielä yö oli huikea yllätys, pidin siitä todella paljon. Mitalikolmikkoon se ei äänestyksessä näyttänyt lopulta yltäneen, mutta kiva, että moni on sen lukenut ja hyväksi havainnut.

      Poista
  5. Jonna, itseasiassa olisi ollut yksi sama Globaliassa, Caracas -teos, mutta en voinut mainostaa kun siinä se lemmikkieläimen kidutus. Minulla on ollut kaksikin kilpikonnaa, joten voit vain aavistaa miten kauhistuin...Kunpa kijroihin tulisi merkintä 'ei eläinherkille' ja en tajua, miksi pitää kirjoittaa viattomien, avuttomien eläinparkojen rääkkäämisestä ollenkaan, vrt. Valkea kuulas. Bollaan olisin halunnut ehtiä, mutta kun alkoi ne Dinan leikkaukset, oli oltava tukena sataa eikä kirjoissa. Suosittelen sinulle kirjaa Kim Wallista ja ehdottomasti Macnamaran true crimeä ellet ole sitä jo lukenut. Lainasin naapuriin ja Eeva tuossa lumihommia tehdessä huuteli, että 'aamukahteen meni taas!' <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se kilpikonnajuttu jäi kyllä vahvasti mieleen, aiheutti suorastaan fyysisiä tuntemuksia. Pyrin sen silti painamaan mielessäni taka-alalle, kun muutoin kirja oli niin hyvä. Bolla on kyllä upea ja ehdottomasti voittonsa ansainnut!
      Kim Wallista kertova kirja kiinnostaa kyllä, uutisointia aiheesta seurasin paljonkin. True crime -kirjan kuuntelin mutta se ei minun kärkikolmikkooni yltänyt – paljon sinne olikin tarjontaa!

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kirjabloggaajien klassikkohaaste, osa 13 – ilmoittaudu mukaan!

Klassikkohaasteen logo: Niina T. Kirjabloggaajien klassikkohaaste lähestyy taas! Haasteen kolmastoista osa on vuorossa heinäkuun viimeisenä päivänä, joten aikaa klassikon lukemiseen on kosolti – nyt siis valikoimaan, mikä kirja sopivasti kutkuttaa ja houkuttaa!  Klassikkohaasteen viralliset säännöt: 1. Valitse klassikko, jonka olet jo pitkään halunnut lukea, ja ilmoita valinnastasi tämän postauksen kommenttikenttään. (Voit myös vain ilmoittaa osallistumisestasi haasteeseen ja päättää klassikon myöhemmin.) 2. Lue valitsemasi klassikko. 3. Kirjoita postaus lukemastasi klassikosta ja julkaise postauksesi 31.7.2021. Linkitä postauksesi koontipostaukseen, jonka julkaisen blogissani edellisenä päivänä. 4. Kehu itseäsi: selätit klassikon - ja ehkä jopa nautit siitä! 5. Toista kohta neljä useasti! Voit osallistua myös ilman blogia. Jätä silloin tieto lukemastasi klassikosta haasteen koontipostaukseen ja kerro ajatuksesi kirjasta. Somessa käytetään tunnistetta  #klassikkohaaste . Haasteeseen vo

Laura Malmivaara: Vaiti

Tämä talon puolikas on vain minun. Kaikesta muusta olen luopunut, mutta en tästä. Täällä olen turvassa. Kukaan ei odota minun sanovan yhtään mitään. En ota puhelinta esiin laukusta. Ikkunasta siivilöityvä valo on pehmeää, harmonia näennäisen täydellinen. Vain mahassa vellova möykky etoo.  Laura Malmivaara: Vaiti Otava 2021 kansi Elina Warsta 243 sivua äänikirjan kesto 6 t 46 min lukijat Laura Malmivaara ja Marja Packalén Laura Malmivaaran esikoisteos Vaiti  vie minäkertojan mielenmaisemaan. Autofiktiivisen romaanin päähenkilö muistuttaa kirjailijaa itseään, hänen ex-puolisonsa Atte taas tuo mieleen Malmivaaran entisen puolison, työtavoistaan syntyneessä kohussa ryvettyneen Aku Louhimiehen. Tyttäriä pariskunnalla on kaksi, kuten oikeassakin elämässä. Vaiti  ei kerro kuitenkaan yksinomaan siitä, miten Atte – Aku – kärsii kohun keskellä tai miten ryöpytys vaikuttaa perheeseen. Se on yksi sivujuonne, mutta ennemminkin romaanissa on kysymys minäkertojasta, hänen suhteestaan läheisiinsä ja e

Anna-Leena Härkönen: Ihana nähä! ja muita kirjoituksia

"Panin soimaan Lordin levyn. Jos siihen ei Paavo Pesusieni reagoi, niin sitten ei mihinkään. Mitään ei tapahtunut. Paavo makasi edelleen lattialla kuin ruumis." Anna-Leena Härkönen: Ihana nähä! ja muita kirjoituksia (Otava 2015) 173 sivua Anna-Leena Härkösen teos Ihana nähä! ja muita kirjoituksia  sisältää kirjailijan havaintoja, oivalluksia ja omakohtaisia kokemuksia monista aiheista matkustamisesta naisena olemisen vaikeuteen ja äitiydestä vanhustenhoitoon. Kirjoittaja ottaa kantaa vahvasti ja napakasti, huumoria unohtamatta. Kyytiä saavat esimerkiksi asiakaspalvelun möröt ja Suuret Äidit. Moni huomio saa lukijan nyökyttelemään päätään ilahtuneena, sillä Härkönen kirjoittaa tutuista ilmiöistä tunnistettavalla ja kiinnostavalla tavalla. Mielikuvia luodessaan kirjailija saa lukijansa hyrisemään ilosta, ellei jopa nauramaan äänen. Nuorempana näin vanhenemisessa yhden ainoan hyvän puolen: sen kun saa mielenrauhaa ja tasapainoa. Kuvittelin, miten jakelen lempeästi hymy