Siirry pääsisältöön

Blogistanian äänestykset


On aika äänestää Blogistanian vuoden 2019 kirjapalkinnoista. Tässä minun ääneni kolmeen eri kategoriaan – Kuopukseen sopivista kirjoista olen kirjoittanut niin vähän, että en osallistu tällä kertaa siihen lainkaan.
Blogistanian Finlandiasta vastaa Amman lukuhetki. Tässä kategoriassa annan ääneni seuraavasti:
  1. Pajtim Statovci: Bolla (3 pistettä)
  2. Johanna Venho: Ensimmäinen nainen (2 pistettä)
  3. Inka Nousiainen: Mustarastas (1 piste)

Blogistanian Globaliasta vastaa Todella vaiheessa -blogi. Minun pisteeni tässä:
  1. Karina Sainz Borgo: Caracasissa on vielä yö (3 pistettä)
  2. Margaret Atwood: Testamentit (2 pistettä)
  3. Jenny Erpenbeck: Mennä, meni, mennyt (1 piste)

Blogistanian Tiedosta vastaa Kirjamies-blogi. Minun ääneni tässä:
  1. Anssi Jokiranta, Pekka Juntti, Anna Ruohonen ja Jenni Räinä: Metsä meidän jälkeemme (3 pistettä)
  2. Emma Vepsä: Tie Teheraniin – peukalokyydillä Iraniin (2 pistettä)
  3. Maria Veitola: Toisinpäin (1 piste)


Kommentit

  1. Hienoja kirjoja. Meillä on kolme samaa listoilla :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ahaa, pitääkin käydä kurkkaamassa sinun listasi. :)

      Poista
  2. Hyviä kirjoja olet valinnut. Kaksi yhteistä: Borgo ja Venho.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiinnostavaa! Käynpä kurkkaamassa, miltä sinun listasi näyttävät.

      Poista
  3. Kiitoksia äänestykseen osallistumisesta! Globalian äänet poimittu.

    VastaaPoista
  4. En ole lukenut listoiltasi yhtään kirjaa, mutta Caracasissa on vielä yö on ehdottomasti lukulistallani. Se on näköjään saanut ääniä monessa blogissa, ja sijoittuu varmaankin aika mukavasti kokonaistuloksissa. Itse en ehtinyt kirjaa lukemaan ennen äänestystä, mikä nyt hieman harmittaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Caracasissa on vielä yö oli huikea yllätys, pidin siitä todella paljon. Mitalikolmikkoon se ei äänestyksessä näyttänyt lopulta yltäneen, mutta kiva, että moni on sen lukenut ja hyväksi havainnut.

      Poista
  5. Jonna, itseasiassa olisi ollut yksi sama Globaliassa, Caracas -teos, mutta en voinut mainostaa kun siinä se lemmikkieläimen kidutus. Minulla on ollut kaksikin kilpikonnaa, joten voit vain aavistaa miten kauhistuin...Kunpa kijroihin tulisi merkintä 'ei eläinherkille' ja en tajua, miksi pitää kirjoittaa viattomien, avuttomien eläinparkojen rääkkäämisestä ollenkaan, vrt. Valkea kuulas. Bollaan olisin halunnut ehtiä, mutta kun alkoi ne Dinan leikkaukset, oli oltava tukena sataa eikä kirjoissa. Suosittelen sinulle kirjaa Kim Wallista ja ehdottomasti Macnamaran true crimeä ellet ole sitä jo lukenut. Lainasin naapuriin ja Eeva tuossa lumihommia tehdessä huuteli, että 'aamukahteen meni taas!' <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se kilpikonnajuttu jäi kyllä vahvasti mieleen, aiheutti suorastaan fyysisiä tuntemuksia. Pyrin sen silti painamaan mielessäni taka-alalle, kun muutoin kirja oli niin hyvä. Bolla on kyllä upea ja ehdottomasti voittonsa ansainnut!
      Kim Wallista kertova kirja kiinnostaa kyllä, uutisointia aiheesta seurasin paljonkin. True crime -kirjan kuuntelin mutta se ei minun kärkikolmikkooni yltänyt – paljon sinne olikin tarjontaa!

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Anna-Leena Härkönen: Ihana nähä! ja muita kirjoituksia

"Panin soimaan Lordin levyn. Jos siihen ei Paavo Pesusieni reagoi, niin sitten ei mihinkään. Mitään ei tapahtunut. Paavo makasi edelleen lattialla kuin ruumis." Anna-Leena Härkönen: Ihana nähä! ja muita kirjoituksia (Otava 2015) 173 sivua Anna-Leena Härkösen teos Ihana nähä! ja muita kirjoituksia  sisältää kirjailijan havaintoja, oivalluksia ja omakohtaisia kokemuksia monista aiheista matkustamisesta naisena olemisen vaikeuteen ja äitiydestä vanhustenhoitoon. Kirjoittaja ottaa kantaa vahvasti ja napakasti, huumoria unohtamatta. Kyytiä saavat esimerkiksi asiakaspalvelun möröt ja Suuret Äidit. Moni huomio saa lukijan nyökyttelemään päätään ilahtuneena, sillä Härkönen kirjoittaa tutuista ilmiöistä tunnistettavalla ja kiinnostavalla tavalla. Mielikuvia luodessaan kirjailija saa lukijansa hyrisemään ilosta, ellei jopa nauramaan äänen. Nuorempana näin vanhenemisessa yhden ainoan hyvän puolen: sen kun saa mielenrauhaa ja tasapainoa. Kuvittelin, miten jakelen lempeästi hymy

Kassandra Montag: Tulvan jälkeen

Pearl oli vihainen, koska emme olleet yrittäneet auttaa heitä, ja minä yritin muistuttaa hänelle, että meidän oli tärkeää pysyä omissa oloissamme. Järkeilystäni huolimatta pelkäsin, että sydämeni oli kutistunut, kun vedenpinta oli noussut ympärilläni. Paniikki oli täyttänyt minut, kun vesi peitti maan, ja se työnsi tieltään kaiken muun ja kuihdutti sydämeni kovaksi, pieneksi möhkäleeksi, jota en enää tunnistanut. Kassandra Montag: Tulvan jälkeen HarperCollins Nordic 2020 alkuteos After the Flood suomentanut Hanna Arvonen äänikirjan lukija Pihla Pohjolainen kesto 14 h 2 min Suuren tulvan jälkeisessä ajassa eletään Kassandra Montagin romaanissa Tulvan jälkeen . Vesi on peittänyt alleen suuren osan maasta, ja luonnonvaroja on jäljellä enää. Ihmiskunnan rippeet taistelevat vähäisistä resursseista  ja yrittävät ehtiä ennen muita valtaamaan harvoja elinkelpoisia maa-alueita. Ikävät kohtaamiset ihmisten kesken ovat arkipäivää. Romaanin päähenkilö on aikuinen nainen, Myra, joka on jään

Delia Owens: Suon villi laulu

He olivat tunteneet Chasen pikkuvauvasta asti. Seuranneet, miten poika oli lipunut läpi elämän ihastuttavasta lapsesta suloiseksi teiniksi, jalkapallokentän tähtipelaajaksi ja kylän kultapojaksi, joka työskenteli vanhempiensa yrityksessä. Ja lopulta komistukseksi, joka oli nainut seudun kauneimman tytön. Nyt hän retkotti siinä yksin, soisessa alennustilassaan. Kuoleman kylmä koura oli vetänyt pidemmän korren, niin kuin se aina teki. Delia Owens: Suon villi laulu WSOY 2020 alkuteos Where the Crawdads Sing suomentanut Maria Lyytinen 416 sivua Ällistyttävä esikoinen , unohtumaton romaani , luvataan kirjan takakannessa, ja odotukset ovat korkealla. Delia Owensin Suon villi laulu  houkuttaa nimellään ja on kannen mukaan maailmanlaajuinen jättimenestys. Tarinassa onkin viehättävyyttä mutta – valitettavasti – myös selkeitä ongelmia. Prologi tuo esille romaanin lähtökohdan: lokakuun 30. päivänä vuonna 1969 Chase Andrewsin ruumis lojuu suolla. Vanhasta palotornista putoaminen ei liene silkka on