Siirry pääsisältöön

Blogistanian äänestykset


On aika äänestää Blogistanian vuoden 2019 kirjapalkinnoista. Tässä minun ääneni kolmeen eri kategoriaan – Kuopukseen sopivista kirjoista olen kirjoittanut niin vähän, että en osallistu tällä kertaa siihen lainkaan.
Blogistanian Finlandiasta vastaa Amman lukuhetki. Tässä kategoriassa annan ääneni seuraavasti:
  1. Pajtim Statovci: Bolla (3 pistettä)
  2. Johanna Venho: Ensimmäinen nainen (2 pistettä)
  3. Inka Nousiainen: Mustarastas (1 piste)

Blogistanian Globaliasta vastaa Todella vaiheessa -blogi. Minun pisteeni tässä:
  1. Karina Sainz Borgo: Caracasissa on vielä yö (3 pistettä)
  2. Margaret Atwood: Testamentit (2 pistettä)
  3. Jenny Erpenbeck: Mennä, meni, mennyt (1 piste)

Blogistanian Tiedosta vastaa Kirjamies-blogi. Minun ääneni tässä:
  1. Anssi Jokiranta, Pekka Juntti, Anna Ruohonen ja Jenni Räinä: Metsä meidän jälkeemme (3 pistettä)
  2. Emma Vepsä: Tie Teheraniin – peukalokyydillä Iraniin (2 pistettä)
  3. Maria Veitola: Toisinpäin (1 piste)


Kommentit

  1. Hienoja kirjoja. Meillä on kolme samaa listoilla :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ahaa, pitääkin käydä kurkkaamassa sinun listasi. :)

      Poista
  2. Hyviä kirjoja olet valinnut. Kaksi yhteistä: Borgo ja Venho.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiinnostavaa! Käynpä kurkkaamassa, miltä sinun listasi näyttävät.

      Poista
  3. Kiitoksia äänestykseen osallistumisesta! Globalian äänet poimittu.

    VastaaPoista
  4. En ole lukenut listoiltasi yhtään kirjaa, mutta Caracasissa on vielä yö on ehdottomasti lukulistallani. Se on näköjään saanut ääniä monessa blogissa, ja sijoittuu varmaankin aika mukavasti kokonaistuloksissa. Itse en ehtinyt kirjaa lukemaan ennen äänestystä, mikä nyt hieman harmittaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Caracasissa on vielä yö oli huikea yllätys, pidin siitä todella paljon. Mitalikolmikkoon se ei äänestyksessä näyttänyt lopulta yltäneen, mutta kiva, että moni on sen lukenut ja hyväksi havainnut.

      Poista
  5. Jonna, itseasiassa olisi ollut yksi sama Globaliassa, Caracas -teos, mutta en voinut mainostaa kun siinä se lemmikkieläimen kidutus. Minulla on ollut kaksikin kilpikonnaa, joten voit vain aavistaa miten kauhistuin...Kunpa kijroihin tulisi merkintä 'ei eläinherkille' ja en tajua, miksi pitää kirjoittaa viattomien, avuttomien eläinparkojen rääkkäämisestä ollenkaan, vrt. Valkea kuulas. Bollaan olisin halunnut ehtiä, mutta kun alkoi ne Dinan leikkaukset, oli oltava tukena sataa eikä kirjoissa. Suosittelen sinulle kirjaa Kim Wallista ja ehdottomasti Macnamaran true crimeä ellet ole sitä jo lukenut. Lainasin naapuriin ja Eeva tuossa lumihommia tehdessä huuteli, että 'aamukahteen meni taas!' <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se kilpikonnajuttu jäi kyllä vahvasti mieleen, aiheutti suorastaan fyysisiä tuntemuksia. Pyrin sen silti painamaan mielessäni taka-alalle, kun muutoin kirja oli niin hyvä. Bolla on kyllä upea ja ehdottomasti voittonsa ansainnut!
      Kim Wallista kertova kirja kiinnostaa kyllä, uutisointia aiheesta seurasin paljonkin. True crime -kirjan kuuntelin mutta se ei minun kärkikolmikkooni yltänyt – paljon sinne olikin tarjontaa!

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Olen ottanut kommenttien valvonnan käyttöön, joten odotathan rauhassa, että viestisi tulee näkyviin.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pilvi Hämäläinen: Cinderella

Jade hyrrää hyvästä mielestä. Näin vaan tytöt löytävät ihan täysin sattumalta taas yhden yhteisen jutun! Kyllä tästä taitaa ihan oikea ystävyys muodostua! Vaikka Jaden äiti ei kuulukaan ympäristölautakuntaan, niin Jade sentään on ihminen, joka on kiinnostunut kiinnostavista asioista.  Pilvi Hämäläinen: Cinderella Otava 2022 kansi Elina Warsta 269 sivua Pilvi Hämäläinen on tullut tunnetuksi erityisesti Putous-näyttelijänä, ja nyt häneltä on julkaistu esikoisromaani. Teoksen keskiössä ovat yläkoululainen Jade-Adele, joka häpeää nimeään ja äitiään, Jaden äiti Siru, joka ei häpeä juuri mitään, ja Sirun äiti Sirkka, joka kiinnittää huomionsa Cinderellaan. Samaan sukuun kuuluvien naisten lisäksi yhtenä näkökulmahenkilönä on aikuisikään ehtinyt Jari, joka elää äitinsä katon ja komennon alla. Romaani kuvaa tapahtumia, jotka keskittyvät yhteen päivään. Kun päivä etenee kohti erästä suoraa lähetystä, tapahtuu paljon, ja päivän mittaan henkilöistä paljastuu monenlaista. He joutuvat itse kukin kum

Ujuni Ahmed & Elina Hirvonen: Tytöille jotka ajattelevat olevansa yksin

Kaikki mitä tarvitsin tai halusin oli kodin ja yhteisön näkökulmasta väärin. Siksi se kaikki oli pidettävä salassa. Olin lapsesta asti tottunut kätkemää omat tarpeeni, ja siihen oli aina liittynyt ahdistus, häpeä ja kylmä yksinäisyyden tunne. Noina vuosina ristiriita kasvoi niin valtavaksi, että halusin vain olla rauhassa. Samaa halusivat ystäväni. He pakenivat kodin sääntöjä, uhkailua ja väkivaltaa karkaamalla, ja minä lähdin heidän mukaansa. Kun lähdimme, meillä ei enää ollut kotia. Olimme yhteiskunnalle näkymättömiä ja yhteisön silmissä hylkiöitä, mutta meillä oli toisemme. Ujuni Ahmed & Elina Hirvonen: Tytöille jotka ajattelevat olevansa yksin WSOY 2022 kansi Anna Makkonen 226 sivua Ujuni Ahmed on 3-vuotiaana Somaliasta Suomeen muuttanut musliminainen, joka avaa Elina Hirvosen kanssa kokemuksiaan ja elämäntarinaansa kirjassa Tytöille jotka ajattelevat olevansa yksin . Teos on tarkoitettu ensisijaisesti Ujuni Ahmedin kaltaisille, jotka kokevat olevansa vääränlaisia ja erilaisia

Tuuve Aro: Lihanleikkaaja

"Hän kosketti nenäänsä ja ajatteli että se oli hänet pettänyt. Hän kumartui ja asetti päänsä pölkylle. Kirvestä oli hankala pidellä mutta se osui kohteeseen nirhaisten nenänpäästä palan joka jäi ihosta roikkumaan." (Novellista Haju ) Tuuve Aro: Lihanleikkaaja (WSOY 2017) 153 sivua Tuuve Aron novellikokoelma Lihanleikkaaja  on tuttua Aroa: Vinksahtaneisuutta ja absurdiutta tarjoillaan lukijalle tiiviissä paketeissa. Arkisiin tilanteisiin sekoittuu mystisyyttä, joka jää paikoin mietityttämään pitkäksi aikaa. Kahdentoista novellin joukosta löytyy monenlaisia lukukokemuksia. Aloitusnovelli Suojatie  etenee varsin ennalta arvattavasti mutta päättyy kauniisti: Hetken verran kurjet pysyivät tiukasti muodossaan kuin yhteisen mielen liikuttamana, sitten aura jo hajosi ja muutti suuntaa. Kokoelman päättävä Kahdet kasvot  puolestaan on ilahduttava tarina Tomista, jonka elämän lähtökohdat eivät ole loistokkaat ja jolle arkea ovat asiat, joista nykytodellisuudessa nostettaisii