Siirry pääsisältöön

Maria Veitola: Toisinpäin

Miksi mikään ei koskaan muutu?
Muuttuuhan! Kaikki muuttuu koko ajan paremmaksi.
Maria Veitola: Toisinpäin
Johnny Kniga 2019
240 sivua
Äänikirjan lukija Maria Veitola
kesto 5 t 17 min

Pidin paljon Maria Veitolan esikoisteoksesta Veitola, ja kun huomasin kirjan Toisinpäin ilmestyneen Storytelin valikoimiin, oli itsestään selvää, että kuuntelen myös sen. Varsinkin, kun äänikirjan lukee Maria Veitola itse.

Kirjan ideana on se, että kysyjän rooliin tottunut Maria Veitola asettuukin kysymysten kohteeksi. Hänelle on esitetty kysymyksiä, joihin hän vastaa. Kysymykset liikkuvat niin yleisellä kuin kovin yksityiselläkin tasolla, ja niitä on ryhmitelty lukuihin, joissa pohditaan ulkonäön merkitystä ja lapsuutta; politiikkaa, uskontoa ja seksiä; mielen järkkymistä, lastenhankintaa ja häpeää; ilkeyttä, myyvyyttä ja leggingsejä; yökyläilyä ja julkisuutta; tasa-arvoa, rahaa ja kehumista; ikääntymistä, valehtelua ja musiikkia.

Vaikka Toisinpäin on paikoin hyvin henkilökohtainen, on se samalla kiehtova ajankuva ja katsaus siihen, minkälaisista asioista tällä hetkellä puhutaan. Pidän paljon siitä, miten terävästi ja älykkäästi toimittaja vastaa saamiinsa kysymyksiin, ja vaikka monesta teemasta mielisi kuulla enemmänkin, on kirjan muoto vallan mainio. Teemoistahan voi sitten jatkaa keskustelua vaikka kavereiden kanssa, kuten itse asiassa on jo tehtykin.

Veitolasta jäi päällimmäisenä mieleen se, miten kävin mielessäni keskustelua kirjasta nousevien ajatusten kanssa. Väitin vastaan tai nyökyttelin myötämielisenä, jatkoin alkanutta ajatuskulkua ja puntaroin Veitolan väitteitä. Samaan tapaan keskusteluun houkuttaa myös Toisinpäin.
Rakastan elämää. Mun on vaikea kestää ajatusta elämän rajallisuudesta ja siitä, että me kaikki kuollaan. Mitä mieltä on tehdä ylipäätään yhtään mitään, koska jonain päivänä kaikki on ohi lopullisesti? En ymmärrä, miten ihmiset kykenevät elämään miettimättä tätä ja miten asia ei riivaa samalla tavalla muita kuin minua (erityisesti öisin). Vai riivaako?
Riivaa.

Kirjasta muualla: Luettua ja maistettua ja Helmi Kekkonen.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kassandra Montag: Tulvan jälkeen

Pearl oli vihainen, koska emme olleet yrittäneet auttaa heitä, ja minä yritin muistuttaa hänelle, että meidän oli tärkeää pysyä omissa oloissamme. Järkeilystäni huolimatta pelkäsin, että sydämeni oli kutistunut, kun vedenpinta oli noussut ympärilläni. Paniikki oli täyttänyt minut, kun vesi peitti maan, ja se työnsi tieltään kaiken muun ja kuihdutti sydämeni kovaksi, pieneksi möhkäleeksi, jota en enää tunnistanut. Kassandra Montag: Tulvan jälkeen HarperCollins Nordic 2020 alkuteos After the Flood suomentanut Hanna Arvonen äänikirjan lukija Pihla Pohjolainen kesto 14 h 2 min Suuren tulvan jälkeisessä ajassa eletään Kassandra Montagin romaanissa Tulvan jälkeen . Vesi on peittänyt alleen suuren osan maasta, ja luonnonvaroja on jäljellä enää. Ihmiskunnan rippeet taistelevat vähäisistä resursseista  ja yrittävät ehtiä ennen muita valtaamaan harvoja elinkelpoisia maa-alueita. Ikävät kohtaamiset ihmisten kesken ovat arkipäivää. Romaanin päähenkilö on aikuinen nainen, Myra, joka on jään

Anna-Leena Härkönen: Ihana nähä! ja muita kirjoituksia

"Panin soimaan Lordin levyn. Jos siihen ei Paavo Pesusieni reagoi, niin sitten ei mihinkään. Mitään ei tapahtunut. Paavo makasi edelleen lattialla kuin ruumis." Anna-Leena Härkönen: Ihana nähä! ja muita kirjoituksia (Otava 2015) 173 sivua Anna-Leena Härkösen teos Ihana nähä! ja muita kirjoituksia  sisältää kirjailijan havaintoja, oivalluksia ja omakohtaisia kokemuksia monista aiheista matkustamisesta naisena olemisen vaikeuteen ja äitiydestä vanhustenhoitoon. Kirjoittaja ottaa kantaa vahvasti ja napakasti, huumoria unohtamatta. Kyytiä saavat esimerkiksi asiakaspalvelun möröt ja Suuret Äidit. Moni huomio saa lukijan nyökyttelemään päätään ilahtuneena, sillä Härkönen kirjoittaa tutuista ilmiöistä tunnistettavalla ja kiinnostavalla tavalla. Mielikuvia luodessaan kirjailija saa lukijansa hyrisemään ilosta, ellei jopa nauramaan äänen. Nuorempana näin vanhenemisessa yhden ainoan hyvän puolen: sen kun saa mielenrauhaa ja tasapainoa. Kuvittelin, miten jakelen lempeästi hymy

Delia Owens: Suon villi laulu

He olivat tunteneet Chasen pikkuvauvasta asti. Seuranneet, miten poika oli lipunut läpi elämän ihastuttavasta lapsesta suloiseksi teiniksi, jalkapallokentän tähtipelaajaksi ja kylän kultapojaksi, joka työskenteli vanhempiensa yrityksessä. Ja lopulta komistukseksi, joka oli nainut seudun kauneimman tytön. Nyt hän retkotti siinä yksin, soisessa alennustilassaan. Kuoleman kylmä koura oli vetänyt pidemmän korren, niin kuin se aina teki. Delia Owens: Suon villi laulu WSOY 2020 alkuteos Where the Crawdads Sing suomentanut Maria Lyytinen 416 sivua Ällistyttävä esikoinen , unohtumaton romaani , luvataan kirjan takakannessa, ja odotukset ovat korkealla. Delia Owensin Suon villi laulu  houkuttaa nimellään ja on kannen mukaan maailmanlaajuinen jättimenestys. Tarinassa onkin viehättävyyttä mutta – valitettavasti – myös selkeitä ongelmia. Prologi tuo esille romaanin lähtökohdan: lokakuun 30. päivänä vuonna 1969 Chase Andrewsin ruumis lojuu suolla. Vanhasta palotornista putoaminen ei liene silkka on