Siirry pääsisältöön

Maria Veitola: Toisinpäin

Miksi mikään ei koskaan muutu?
Muuttuuhan! Kaikki muuttuu koko ajan paremmaksi.
Maria Veitola: Toisinpäin
Johnny Kniga 2019
240 sivua
Äänikirjan lukija Maria Veitola
kesto 5 t 17 min

Pidin paljon Maria Veitolan esikoisteoksesta Veitola, ja kun huomasin kirjan Toisinpäin ilmestyneen Storytelin valikoimiin, oli itsestään selvää, että kuuntelen myös sen. Varsinkin, kun äänikirjan lukee Maria Veitola itse.

Kirjan ideana on se, että kysyjän rooliin tottunut Maria Veitola asettuukin kysymysten kohteeksi. Hänelle on esitetty kysymyksiä, joihin hän vastaa. Kysymykset liikkuvat niin yleisellä kuin kovin yksityiselläkin tasolla, ja niitä on ryhmitelty lukuihin, joissa pohditaan ulkonäön merkitystä ja lapsuutta; politiikkaa, uskontoa ja seksiä; mielen järkkymistä, lastenhankintaa ja häpeää; ilkeyttä, myyvyyttä ja leggingsejä; yökyläilyä ja julkisuutta; tasa-arvoa, rahaa ja kehumista; ikääntymistä, valehtelua ja musiikkia.

Vaikka Toisinpäin on paikoin hyvin henkilökohtainen, on se samalla kiehtova ajankuva ja katsaus siihen, minkälaisista asioista tällä hetkellä puhutaan. Pidän paljon siitä, miten terävästi ja älykkäästi toimittaja vastaa saamiinsa kysymyksiin, ja vaikka monesta teemasta mielisi kuulla enemmänkin, on kirjan muoto vallan mainio. Teemoistahan voi sitten jatkaa keskustelua vaikka kavereiden kanssa, kuten itse asiassa on jo tehtykin.

Veitolasta jäi päällimmäisenä mieleen se, miten kävin mielessäni keskustelua kirjasta nousevien ajatusten kanssa. Väitin vastaan tai nyökyttelin myötämielisenä, jatkoin alkanutta ajatuskulkua ja puntaroin Veitolan väitteitä. Samaan tapaan keskusteluun houkuttaa myös Toisinpäin.
Rakastan elämää. Mun on vaikea kestää ajatusta elämän rajallisuudesta ja siitä, että me kaikki kuollaan. Mitä mieltä on tehdä ylipäätään yhtään mitään, koska jonain päivänä kaikki on ohi lopullisesti? En ymmärrä, miten ihmiset kykenevät elämään miettimättä tätä ja miten asia ei riivaa samalla tavalla muita kuin minua (erityisesti öisin). Vai riivaako?
Riivaa.

Kirjasta muualla: Luettua ja maistettua ja Helmi Kekkonen.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kristin Hannah: Satakieli

"Vianne sulki silmänsä ja ajatteli: Tule jo kotiin, Antoine . Enempää hän ei sallinut itselleen, vain yhden hiljaisen pyynnön. Miten hän selviytyisi yksin tästä kaikesta – sodasta, kapteeni Beckistä, Isabellesta?" Kristin Hannah: Satakieli WSOY 2019 Alkuteos The Nightingale  2015 Suomentanut Kaisa Kattelus 450 sivua Kristin Hannahin romaani Satakieli  tarkastelee toista maailmansotaa ja saksalaisten osuutta siinä näkökulmasta, joka ei usein tule esille: nyt ollaan Ranskassa, jonka natsit ovat miehittäneet. Keskitysleirit jäävät enimmäkseen taustalle, mutta saksalaisten uhka on läsnä vahvasti. Vianne on nuori perheenäiti, jonka puoliso joutuu sotaan. Vianne huolehtii pariskunnan Sophie-tyttärestä ja yrittää pärjätä säännöstelyn ja pelottavien uutisten keskellä. Elämää saapuu Pariisista sekoittamaan Viannen pikkusisko Isabelle, joka ei halua taipua uhkien ja vallanpidon alle. Nuori nainen liittyy vastarintaliikkeeseen ja on valmis vaarantamaan paljon vastustaaksee...

Taylor Jenkins Reid: Tähtienvälinen

Hänen astuessaan lennonvalvontakeskukseen jokin siellä tuntui silti vetävän häntä puoleensa luita ja ytimiä myöten. Samalta oli tuntunut, kun hän oli katsonut kaukoputkellaan ja nähnyt Jupiterin vyöt ensimmäistä kertaa. Ja kun hän oli taivutellut vanhempansa viemään hänet Kuolemanlaaksoon kolmatta opiskeluvuotta edeltävänä kesänä ja nähnyt kahden ja puolen miljoonan valovuoden päässä siintävän Andromedan galaksin. Yhtä kirkasta taivasta hän ei ollut sen koommin nähnyt. Taylor Jenkins Reid: Tähtienvälinen Gummerus 2025 alkuteos Atmosphere kansi Faceoff Studio, Tim Green suomentanut Jade Haapasalo 412 sivua Muistiini on jäänyt lapsuudestani vahva jälki Challenger-avaruussukkulan tuhosta pian sen taivaalle laukaiseminen jälkeen. Vuosi oli 1986, ja kuten tiedetään, sinä vuonna tapahtui paljon muutakin järisyttävää. Mutta jokin avaruusraketin kohtalossa mietitytti minua pitkään, ja sittemmin olen tullut siihen tulokseen, että avaruus kiehtoo minua kyllä mutta se myös pelottaa äärettömyydess...

Camilla Nissinen: Rihmasto

Muistoni ovat sumuisia. Ne sekoittuvat, muuttavat muotoaan ja sotkeutuvat keskenään. Välillä ne ovat minua lähellä. Ne sykkivät suonissa ja valahtavat äkkiarvaamatta käsiin. Joskus en saa niistä mitään otetta, en tunnista niistä itseäni enkä äitiä, ja aina toisinaan uskon, ettei mikään siitä koskaan tapahtunut, että minä olen vain keksinyt kaiken, täyttänyt tarinan puuttuvat palaset unikuvilla. Camilla Nissinen: Rihmasto Tammi 2025 kansi Tuomo Parikka 344 sivua Almalla on pieni vauva. Puoliso Johannes on läsnä ja kaiken pitäisi olla periaatteessa hyvin. Mutta uusi rooli, johon ei saa koulutusta , ei tunnukaan heti omalta vaan äitiys on vaikeaa. Turvaverkkoja pienellä perheellä ei juuri ole: Alman äiti on poissa kuvioista ja Ilmari-ukki kärsii pitkälle edenneestä muistisairaudesta. Samaan aikaan äitiys saa Alman pohtimaan menneisyyttään ja vaikeaa lapsuuttaan, johon jonkinlaista vakautta toi Ilmari. Vuosikymmeniä aiemmin Ilmari on jättänyt taakseen sotatantereet ja väkivaltaisen isän. H...