Siirry pääsisältöön

Inka Nousiainen: Mustarastas

Ja täällä mä nyt olen, ilman muita suunnitelmia, pysähtelen välillä, suljen silmät. Mietin, mistä asti tulee tuuli, joka kasvoihin nyt osuu. Ensimmäistä kertaa pitkään aikaan mulla on tilaa kunnolla ajatella. Ajatella esimerkiksi sua. On niin paljon kaikenlaista, mitä mä olen halunnut sulle sanoa, ja senkin takia mä olen nyt täällä. Syksyllä tulee kuluneeksi kolmekymmentä vuotta siitä, kun sä et palannut kotiin.
Inka Nousiainen: Mustarastas
WSOY 2019
151 sivua
Äänikirjan lukija Eeva Soivio
Kesto 3 t 11 min.

Eeva on kadottanut veljensä. Juha katosi laivalta muutamia kuukausia ennen kahdeksantoistavuotispäiväänsä. Kotona oli odottamassa auto, vuosimallin -83 Mazda 626, kotiin jäi punainen toppatakki muistuttamaan veljestä, joka ei yhtäkkiä enää palaa.

Juha katosi Vaasanlaivojen M/S Fennia-alukselta, joka matkasi Sundsvallista Vaasaan. Nuorukainen nähtiin viimeksi sunnuntai-iltana 6.8.1989 klo 23. Sen jälkeen havaintoja ei ole. Kaverit Ketola ja Kuusela tulevat seuraavana päivänä ilmoittamaan, että Juhaa ei enää nähty, jonnekin se jäi. Siitä alkaa perheenjäsenten odottaminen, kaipaus ja jäytävä kipu.
– Nyt on paha tilanne, Juha ei tullut takaisin.
Janin rauhoitteleva ääni kuului luurista läpi. Kuulemma se lähtisi ajamaan heti kotiin.
Puhelun jälkeen äiti taittui polviensa päälle ja alkoi itkeä, eikä se ollut ihmisen itku, se oli eläimen itku, rannan lintujen huuto. Se oli jotain sellaista, että kun sen kerran on kuullut, niin sitä ei unohda koskaan.
Mustarastas on veljen muistelemista ja samalla kuvausta elämästä, joka kulkee eteenpäin ilman poikaa ja veljeä. Eeva, äiti ja veljet odottavat jonkinlaista viestiä, sillä pahinta on, ettei tiedä. Tulee aika, kun tieto kuolemastakin olisi parempi kuin jatkuva epätietoisuus. Ja samalla elämä jatkuu, perheenjäsenet muuttuvat ja muuttavat. Juha pysyy aina nuorena.

Mustarastaan taustalla on todellinen tarina. Eeva Soivion veli katosi 1980-luvun lopulla, ja romaani pohjautuu Inka Nousiaisen ja Eeva Soivion keskusteluihin sekä Soivion monologinäytelmään Mustarastas, kadonnut veli, joka sai ensi-iltansa KOM-teatterissa vuonna 2017. Eeva Soivio on äänikirjaversion lukija.

Inka Nousiainen sanallistaa yhden ihmiskohtalon tavattoman kauniisti. Mustarastas on haikea ja äärimmäisen hienovireisesti rakennettu kuvaus siitä, mitä läheisille tapahtuu, kun yksi joukosta katoaa. Tarina tekee kipeää ja on samalla lohdullinen. Se on myös tarpeellinen muistutus siitä, miten arvaamatonta elämä voi olla. En voi kuin ihailla Nousiaisen taitoa kirjoittaa.

Romaanista on kirjoittanut myös ainakin Helmi Kekkonen.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Tove Jansson: Muumipappa ja meri

"Eräänä iltapäivänä elokuun lopulla kulki eräs isä puutarhassaan ja tunsi olevansa tarpeeton. Hän ei tiennyt mihin ryhtyisi, sillä kaikki mitä oli tehtävä oli jo tehty, tai sitten joku muu oli juuri siinä puuhassa."
Muumipappa ja meri lähtee liikkeelle hetkestä, kun Muumipappa huomaa olevansa tarpeeton. Hänellä ei ole mitään tekemistä eikä kukaan tunnu häntä tarvitsevan. Hän haaveilee suuresta seikkailusta ja päättää viedä perheensä majakkasaarelle. Vaikka muumiperhe saapuu saarelle yöllä, ei majakan valo pala.
- Ei majakkaa niin vain sammuteta, sanoi isä. - Jos mikään on varma, niin se että majakka palaa. Maailmassa on eräitä ehdottoman varmoja seikkoja, esimerkiksi merivirrat ja vuodenajat ja se, että aurinko nousee aamuisin. Ja että majakkavalot palavat.
Vakuutteluistaan huolimatta Muumipappa joutuu toteamaan, että majakan valo on todellakin sammunut. Majakanvartijaa ei löydy, ja saarella on jotain outoa. Salaperäinen kalastaja asuu pienessä mökissään ja välttelee muita, e…

Kristin Hannah: Satakieli

"Vianne sulki silmänsä ja ajatteli: Tule jo kotiin, Antoine.
Enempää hän ei sallinut itselleen, vain yhden hiljaisen pyynnön. Miten hän selviytyisi yksin tästä kaikesta – sodasta, kapteeni Beckistä, Isabellesta?"


Kristin Hannahin romaani Satakieli tarkastelee toista maailmansotaa ja saksalaisten osuutta siinä näkökulmasta, joka ei usein tule esille: nyt ollaan Ranskassa, jonka natsit ovat miehittäneet. Keskitysleirit jäävät enimmäkseen taustalle, mutta saksalaisten uhka on läsnä vahvasti.

Vianne on nuori perheenäiti, jonka puoliso joutuu sotaan. Vianne huolehtii pariskunnan Sophie-tyttärestä ja yrittää pärjätä säännöstelyn ja pelottavien uutisten keskellä. Elämää saapuu Pariisista sekoittamaan Viannen pikkusisko Isabelle, joka ei halua taipua uhkien ja vallanpidon alle. Nuori nainen liittyy vastarintaliikkeeseen ja on valmis vaarantamaan paljon vastustaakseen vallitsevaa yhteiskunnallista tilaa.

Tarina sijoittuu kahdelle aikatasolle. Liikkeelle lähdetään vuodesta 1995, kun Vi…

Alex Michaelides: Hiljainen potilas

"Alician asianajaja oli niin ikään paikalla, mutta Alicia pysyi vaiti koko tapaamisen ajan. Silloin tällöin hänen kalvakat huulensa värähtelivät, mutta ääntä ei kuulunut. Hän ei vastannut ainoaankaan kuulustelijan esittämään kysymykseen eikä sanonut mitään edes siinä vaiheessa, kun tämä syytti häntä Gabrielin murhasta ja määräsi hänet pidätettäväksi. Alicia ei suostunut sen enempää kiistämään kuin myöntämäänkään syyllisyyttään.
Hän ei puhunut enää koskaan."

Hiljainen potilas kertoo nimensä mukaisesti hiljaisesta potilaasta. Hän ei ole pelkästään hiljainen vaan lähes täysin eristäytynyt muista ja oikeastaan kaiken vuorovaikutuksen ulottumattomissa.

Hiljainen potilas on Alicia Berenson. Hän on taiteilija ja murhaaja, joka ampui raa'asti aviomiehensä ja vaikeni sen jälkeen. Yleisen mielipiteen tuomitsema nainen näyttäytyy tarinassa monenlaisessa valossa: jonkun mielestä hän on väkivaltainen ja arvaamaton, jonkun mielestä herkkä ja kykenemätön tappamaan ketään. Mikä on totuus?