Siirry pääsisältöön

Karina Sainz Borgo: Caracasissa on vielä yö

Santiago erehtyi. Tämän kusikaivon pinta oli noussut huomattavasti päämme yläpuolelle. Haudannut meidät elävältä. Hänet, minut ja muut. Emme olleet enää mikään maa, olimme jätekaivo.
Karina Sainz Borgo: Caracasissa on vielä yö
Aula 2019
Alkuteos La hija de la española
Suomentanut Taina Helkamo
208 sivua
Äänikirjan lukija Maiju Saarinen
Kesto 6 t 51 min

Mielikuvani Venezuelasta ovat varsin vähäisiä. Ajatuksissani eteläamerikkalainen valtio on eksoottinen ja kaukainen. Lisäksi muistan joskus lukeneeni, että venezuelalaiset naiset ovat menestyneet hyvin kauneuskilpailuissa.

Jossain vaiheessa huomasin, että Venezuelasta alkoi kantautua uutisia, jotka kertovat sekasorrosta ja siitä, miten maasta paetaan kestämättömiä olosuhteita ulkomaille. Valtataistelut ja niitä seuranneet opposition vaientaminen ja presidentin hutera asema ovat ajaneet valtion kaaokseen.

Tähän kaikkeen nivoutuu Karina Sainz Borgon ravisteleva romaani Caracasissa on vielä yö. Romaanissa eletään arkea, jota sävyttää anarkia. Väkivalta ja kaduilla lojuvat ruumiit ovat muuttuneet arkipäiväisiksi ilmiöiksi samalla, kun milloin mitkäkin ryhmittymät ovat ottaneet vallan omiin käsiinsä ja ryhtyneet esiintymään viranomaisina. Oikeita viranomaisia ei ole tai ainakaan sellaisiin ei voi luottaa. Oikeus tuntuu olevan itse kunkin omissa käsissä.

Romaanin päähenkilö ja minäkertoja on Adelaida, joka on menettänyt juuri äitinsä ja on menettämässä kaiken muunkin. Korruptio rehottaa ja kaikesta tarpeellisesta on maksettava tähtitieteellisiä summia samaan aikaan, kun ulkomainen valuutta on kielletty ja oman valuutan arvo heikkenee heikkenemistään. Turvattomuus ajaa pysymään sisätiloissa niin kauan kuin mahdollista, mutta kotonakaan ei voi kokea olevansa turvassa.

Mitä ihminen voi tehdä silloin, kun kaikki ympärillä on romahtamassa? Joillakin on vaihtoehtoja enemmän kuin toisilla, ja Adelaida keksii keinot yrittääkseen päästä ulos tukalasta tilanteesta. Yksinkertaista se ei ole, ja nainen joutuukin tekemään valintoja, jotka olisivat vähintäänkin kyseenalaisia, jos ympärillä vallitsisi yhteiskuntarauha. Vallitsevan tilanteen vuoksi päähenkilöä on helppo ymmärtää samaan aikaan, kun monen muun ihmisen siekailematon opportunismi vaikuttaa sietämättömältä.

Caracasissa on vielä yö on tavattoman vaikuttava kuvaus kaaokseen ajautuneesta yhteiskunnasta. Nykyhetken armotonta kovuutta ja ahdistavuutta keventävät takaumat, jotka vievät Adelaidan lapsuuteen ja onnellisempiin aikoihin. Äidin ja tyttären välisen suhteen lämpö välittyy kauniisti samalla, kun äiti edustaa kaaoksen keskellä arvomaailmaa, jonka soisi saavan jälleen sijaa kaikkien kammottavuuksien keskellä.
Minusta oli mukavaa, että olit erilainen kuin siskosi. Että olit tahdikas ja varautunut. Että halveksuit taikauskoa ja moukkamaisuutta. Että luit ja opetit muita lukemaan. Muistutit sitä maata, jota pidin itsestäänselvyytenä. Sitä, jossa oli museoita ja teattereita, joihin veit minua. Sitä, jossa arvostettiin kohteliaisuutta ja hyviä tapoja. Et pitänyt ihmisistä, jotka söivät tai joivat liikaa. Etkä niistä, jotka puhuivat tai itkivät huutaen. Inhosit kohtuuttomuutta. Mutta nyt on toisin. Nyt kaikki menee ylettömyyksiin: likaisuus, pelko, ruuti, kuolema ja nälkä.
Romaani avaa silmiä kuvaamalla sitä, millaisessa todellisuudessa ihmiset voivat elää. Se kuvaa paitsi Venezuelaa, myös yleisemmällä tasolla sitä, minkälaiset olosuhteet saavat ihmisiä pakenemaan kodeistaan ja muuttamaan pois kotimaastaan.

Karina Sainz Borgon romaanista muualla: Reader, why did I marry him?, Tuijata. Kulttuuripohdintoja, Kirjarouvan elämää, Lumiomena – kirjoja ja haaveilua ja Kirjavinkit.

Kommentit

  1. Vahva selviämiskertomus, kertoo mihin kaikkeen voi joutua sekasortoisen yhteiskunnan sisällä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nimenomaan. Juuri sen kuvaus, mitä yksilölle voi tapahtua sekasorrossa, on minusta tässä toteutettu todella hyvin.

      Poista
  2. Suurta hämmästystä, ihailua ja iloa herätti lukiessa ihmisen lajinsäilytyksen takavaa, ikiaikainen sinnikkyys, elämänhalu ja ne voimavaran rippeet, joista hän onnistuu puhaltamaan liekkiin energian, jonka varassa jättää entinen ja matkustaa kohti uutta, - ylipääsemättömiltä tuntuvista vaikeuksista huolimatta.

    Tuuhea teos, joka jätti mietteliääksi Venezuelalla kun olisi ollut mahdollisuudet vallan toisen suuntaiseen, postiviiseen kehityskulkuunkin.
    Taina Helkamon värikäs käännös. Karina Sainz Borgo kannattaa pitää mielessä .

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tässä onnistutaan välttämään liian musta synkkyys ehkä juuri sillä, että ylitsepääsemättömien vaikeuksien keskellä päähenkilö löytää tien eteenpäin. Samalla tulee kuitenkin suru siitä, että kaikki eivät onnistu pääsemään pois ahdingosta.
      On ahdistavaa ajatella, että nykymaailmassa on päädytty tällaiseen, kun muitakin kehityskulkuja olisi ollut tarjolla.
      Karina Sainz Borgo kannattaa tosiaan pitää mielessä. Minä pidän.

      Poista
  3. Mulle tämän vuoden paras ulkomainen, hurja ja vakuuttava.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Todella hurja, todella vakuuttava. Upealla tavalla silmiä avaava. Tuli olo, että pääsin kurkistamaan uutisten taakse.

      Poista
  4. Tämä kirja pitää muistaa ottaa ensi vuonna lukulistalle. Kuulostaa tosi vaikuttavalta! Ja myös hieman keskittymistä vaativalta. Minulle saattaa sopia tämän kohdalla paremmin painettu kirja kuin äänikirjaversio.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vaikuttava tämä tosiaan on. Äänikirjaversio toimi tämän kohdalla mielestäni oikein hyvin, sillä intensiivinen tarina veti huomion puoleensa. Mutta voihan olla, että painettu kirja toimisi vielä paremmin. :)

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Olen ottanut kommenttien valvonnan käyttöön, joten odotathan rauhassa, että viestisi tulee näkyviin.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kristin Hannah: Satakieli

"Vianne sulki silmänsä ja ajatteli: Tule jo kotiin, Antoine . Enempää hän ei sallinut itselleen, vain yhden hiljaisen pyynnön. Miten hän selviytyisi yksin tästä kaikesta – sodasta, kapteeni Beckistä, Isabellesta?" Kristin Hannah: Satakieli WSOY 2019 Alkuteos The Nightingale  2015 Suomentanut Kaisa Kattelus 450 sivua Kristin Hannahin romaani Satakieli  tarkastelee toista maailmansotaa ja saksalaisten osuutta siinä näkökulmasta, joka ei usein tule esille: nyt ollaan Ranskassa, jonka natsit ovat miehittäneet. Keskitysleirit jäävät enimmäkseen taustalle, mutta saksalaisten uhka on läsnä vahvasti. Vianne on nuori perheenäiti, jonka puoliso joutuu sotaan. Vianne huolehtii pariskunnan Sophie-tyttärestä ja yrittää pärjätä säännöstelyn ja pelottavien uutisten keskellä. Elämää saapuu Pariisista sekoittamaan Viannen pikkusisko Isabelle, joka ei halua taipua uhkien ja vallanpidon alle. Nuori nainen liittyy vastarintaliikkeeseen ja on valmis vaarantamaan paljon vastustaaksee...

Taylor Jenkins Reid: Tähtienvälinen

Hänen astuessaan lennonvalvontakeskukseen jokin siellä tuntui silti vetävän häntä puoleensa luita ja ytimiä myöten. Samalta oli tuntunut, kun hän oli katsonut kaukoputkellaan ja nähnyt Jupiterin vyöt ensimmäistä kertaa. Ja kun hän oli taivutellut vanhempansa viemään hänet Kuolemanlaaksoon kolmatta opiskeluvuotta edeltävänä kesänä ja nähnyt kahden ja puolen miljoonan valovuoden päässä siintävän Andromedan galaksin. Yhtä kirkasta taivasta hän ei ollut sen koommin nähnyt. Taylor Jenkins Reid: Tähtienvälinen Gummerus 2025 alkuteos Atmosphere kansi Faceoff Studio, Tim Green suomentanut Jade Haapasalo 412 sivua Muistiini on jäänyt lapsuudestani vahva jälki Challenger-avaruussukkulan tuhosta pian sen taivaalle laukaiseminen jälkeen. Vuosi oli 1986, ja kuten tiedetään, sinä vuonna tapahtui paljon muutakin järisyttävää. Mutta jokin avaruusraketin kohtalossa mietitytti minua pitkään, ja sittemmin olen tullut siihen tulokseen, että avaruus kiehtoo minua kyllä mutta se myös pelottaa äärettömyydess...

Camilla Nissinen: Rihmasto

Muistoni ovat sumuisia. Ne sekoittuvat, muuttavat muotoaan ja sotkeutuvat keskenään. Välillä ne ovat minua lähellä. Ne sykkivät suonissa ja valahtavat äkkiarvaamatta käsiin. Joskus en saa niistä mitään otetta, en tunnista niistä itseäni enkä äitiä, ja aina toisinaan uskon, ettei mikään siitä koskaan tapahtunut, että minä olen vain keksinyt kaiken, täyttänyt tarinan puuttuvat palaset unikuvilla. Camilla Nissinen: Rihmasto Tammi 2025 kansi Tuomo Parikka 344 sivua Almalla on pieni vauva. Puoliso Johannes on läsnä ja kaiken pitäisi olla periaatteessa hyvin. Mutta uusi rooli, johon ei saa koulutusta , ei tunnukaan heti omalta vaan äitiys on vaikeaa. Turvaverkkoja pienellä perheellä ei juuri ole: Alman äiti on poissa kuvioista ja Ilmari-ukki kärsii pitkälle edenneestä muistisairaudesta. Samaan aikaan äitiys saa Alman pohtimaan menneisyyttään ja vaikeaa lapsuuttaan, johon jonkinlaista vakautta toi Ilmari. Vuosikymmeniä aiemmin Ilmari on jättänyt taakseen sotatantereet ja väkivaltaisen isän. H...