Siirry pääsisältöön

Tiina Katriina Tikkanen: Toinen silmä kiinni

Menin terapiasta suoraan tanssitunnille Sydäntakin kanssa. Pyörin nilkkojen varassa korkealla, hypähdin hallitusti ilmaan. Mitä Mintulle on tapahtunut, kun Minttu on ollut pieni? Miksi Minttu pelkäsi? Kuka oli se mies, jota Minttu pelkäsi? Osasin koreografian täydellisesti, poninhäntäni heilui mukana, näytin upealta. Silloin isän suuri pää ilmestyi tanssisalin perälle.
Tiina Katriina Tikkanen:
Toinen silmä kiinni
Atena 2020
196 sivua

Tiina Katriina Tikkasen autofiktiivinen esikoisromaani Toinen silmä kiinni on yksi niistä viime aikoina ilmestyneistä romaaneista, joissa kirjoittaja ammentaa omista kokemuksistaan ja joissa keskiössä on menneisyydessä koettu trauma.

Romaanin päähenkilö on kolmekymppinen kahden tyttären äiti Minttu, joka yhtäkkiä makaa ambulanssissa matkalla sairaalaan. Toisesta silmästä on mennyt näkö, mutta toinen silmä näkee tarkasti. Ja äkkiä Minttu näkeekin tarkemmin kuin koskaan aiemmin, kun menneisyyteen haudatut muistot alkavat kaivautua esille. Mitä Mintulle tapahtui lapsuudessa? Mitä hän on unohtanut? Mitä pitäisi muistaa?

Kun Minttu muistaa, katselee lukija vierestä hänen lapsuuttaan, jota hallitsee isä. Ystävä valikoituu isän mielen mukaisesti; tytär haluaa elää niin, että isä voi olla lapsestaan ylpeä.
Syksyllä istuimme jäähallin katsomossa vierekkäin. Isä painoi polveaan tiukemmin kiinni minuun ja kumartui kuiskaamaan korvaani. Semmoiset pojat, jotka pelaavat jääkiekkoa, eivät ehdi juoda olutta. Semmoisten poikien kanssa sinä voit seurustella, isä sanoi.
Hirvittävää on se, miten väärin isä käyttää valtaansa. Isän tapa puhua lapselleen on vastenmielinen, isän tapa olla tyttärensä kanssa on kiinnittänyt muidenkin huomion. Ja tytär yrittää aikuistuttuaan ymmärtää sekä isäänsä että itseään.

Romaanin tarina on järkyttävä, mutta Tikkanen ei sorru mässäilemään kauhealla aiheella vaan antaa riittävästi tilaa lukijalleen. Alkupuolella vie aikaa, että tempaudun tarinan mukaan, mutta kun vauhti löytyy, on kirjaa vaikea laskea käsistä. Tiina Katriina Tikkanen kirjoittaa taidokkaasti raskaasta aiheesta.

Tiina Katriina Tikkasen esikoisromaanista kerrotaan myös seuraavissa blogeissa: Kirjat kertovat, Nannan kirjakimaraLeena Lumi ja Kirjasähkökäyrä.

Helmet 2020 -lukuhaaste: 45. Esikoiskirja.

Kommentit

  1. Aihe on kipeä ja koskettava, jopa julma.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin on, mutta jotenkin kauniisti Tikkanen aiheestaan kuitenkin kirjoittaa.

      Poista
  2. Satuttava, erinomaisesti kerrottu tarina, joka liian usein on totta..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pelottavaa ajatellakin, miten usein tämänkaltaiset tarinat voivat toistua.

      Poista
  3. Kiitos kirjan esittelystä! Aihe vaikuttaa kyllä rankalta ja todentuntuiselta, mutta samaan aikaan se vaikuttaa mielenkiintoiselta. Tämä kirja menee meikäläisen lukulistalle :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vähän etukäteen pelkäsin, että romaani olisi liian ahdistava. Ei se sitä ollut, jotenkin Tikkanen osaa kirjoittaa riittävän ilmavasti.

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Olen ottanut kommenttien valvonnan käyttöön, joten odotathan rauhassa, että viestisi tulee näkyviin.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pilvi Hämäläinen: Cinderella

Jade hyrrää hyvästä mielestä. Näin vaan tytöt löytävät ihan täysin sattumalta taas yhden yhteisen jutun! Kyllä tästä taitaa ihan oikea ystävyys muodostua! Vaikka Jaden äiti ei kuulukaan ympäristölautakuntaan, niin Jade sentään on ihminen, joka on kiinnostunut kiinnostavista asioista.  Pilvi Hämäläinen: Cinderella Otava 2022 kansi Elina Warsta 269 sivua Pilvi Hämäläinen on tullut tunnetuksi erityisesti Putous-näyttelijänä, ja nyt häneltä on julkaistu esikoisromaani. Teoksen keskiössä ovat yläkoululainen Jade-Adele, joka häpeää nimeään ja äitiään, Jaden äiti Siru, joka ei häpeä juuri mitään, ja Sirun äiti Sirkka, joka kiinnittää huomionsa Cinderellaan. Samaan sukuun kuuluvien naisten lisäksi yhtenä näkökulmahenkilönä on aikuisikään ehtinyt Jari, joka elää äitinsä katon ja komennon alla. Romaani kuvaa tapahtumia, jotka keskittyvät yhteen päivään. Kun päivä etenee kohti erästä suoraa lähetystä, tapahtuu paljon, ja päivän mittaan henkilöistä paljastuu monenlaista. He joutuvat itse kukin kum

Ujuni Ahmed & Elina Hirvonen: Tytöille jotka ajattelevat olevansa yksin

Kaikki mitä tarvitsin tai halusin oli kodin ja yhteisön näkökulmasta väärin. Siksi se kaikki oli pidettävä salassa. Olin lapsesta asti tottunut kätkemää omat tarpeeni, ja siihen oli aina liittynyt ahdistus, häpeä ja kylmä yksinäisyyden tunne. Noina vuosina ristiriita kasvoi niin valtavaksi, että halusin vain olla rauhassa. Samaa halusivat ystäväni. He pakenivat kodin sääntöjä, uhkailua ja väkivaltaa karkaamalla, ja minä lähdin heidän mukaansa. Kun lähdimme, meillä ei enää ollut kotia. Olimme yhteiskunnalle näkymättömiä ja yhteisön silmissä hylkiöitä, mutta meillä oli toisemme. Ujuni Ahmed & Elina Hirvonen: Tytöille jotka ajattelevat olevansa yksin WSOY 2022 kansi Anna Makkonen 226 sivua Ujuni Ahmed on 3-vuotiaana Somaliasta Suomeen muuttanut musliminainen, joka avaa Elina Hirvosen kanssa kokemuksiaan ja elämäntarinaansa kirjassa Tytöille jotka ajattelevat olevansa yksin . Teos on tarkoitettu ensisijaisesti Ujuni Ahmedin kaltaisille, jotka kokevat olevansa vääränlaisia ja erilaisia

Tuuve Aro: Lihanleikkaaja

"Hän kosketti nenäänsä ja ajatteli että se oli hänet pettänyt. Hän kumartui ja asetti päänsä pölkylle. Kirvestä oli hankala pidellä mutta se osui kohteeseen nirhaisten nenänpäästä palan joka jäi ihosta roikkumaan." (Novellista Haju ) Tuuve Aro: Lihanleikkaaja (WSOY 2017) 153 sivua Tuuve Aron novellikokoelma Lihanleikkaaja  on tuttua Aroa: Vinksahtaneisuutta ja absurdiutta tarjoillaan lukijalle tiiviissä paketeissa. Arkisiin tilanteisiin sekoittuu mystisyyttä, joka jää paikoin mietityttämään pitkäksi aikaa. Kahdentoista novellin joukosta löytyy monenlaisia lukukokemuksia. Aloitusnovelli Suojatie  etenee varsin ennalta arvattavasti mutta päättyy kauniisti: Hetken verran kurjet pysyivät tiukasti muodossaan kuin yhteisen mielen liikuttamana, sitten aura jo hajosi ja muutti suuntaa. Kokoelman päättävä Kahdet kasvot  puolestaan on ilahduttava tarina Tomista, jonka elämän lähtökohdat eivät ole loistokkaat ja jolle arkea ovat asiat, joista nykytodellisuudessa nostettaisii