Siirry pääsisältöön

Tiina Katriina Tikkanen: Toinen silmä kiinni

Menin terapiasta suoraan tanssitunnille Sydäntakin kanssa. Pyörin nilkkojen varassa korkealla, hypähdin hallitusti ilmaan. Mitä Mintulle on tapahtunut, kun Minttu on ollut pieni? Miksi Minttu pelkäsi? Kuka oli se mies, jota Minttu pelkäsi? Osasin koreografian täydellisesti, poninhäntäni heilui mukana, näytin upealta. Silloin isän suuri pää ilmestyi tanssisalin perälle.
Tiina Katriina Tikkanen:
Toinen silmä kiinni
Atena 2020
196 sivua

Tiina Katriina Tikkasen autofiktiivinen esikoisromaani Toinen silmä kiinni on yksi niistä viime aikoina ilmestyneistä romaaneista, joissa kirjoittaja ammentaa omista kokemuksistaan ja joissa keskiössä on menneisyydessä koettu trauma.

Romaanin päähenkilö on kolmekymppinen kahden tyttären äiti Minttu, joka yhtäkkiä makaa ambulanssissa matkalla sairaalaan. Toisesta silmästä on mennyt näkö, mutta toinen silmä näkee tarkasti. Ja äkkiä Minttu näkeekin tarkemmin kuin koskaan aiemmin, kun menneisyyteen haudatut muistot alkavat kaivautua esille. Mitä Mintulle tapahtui lapsuudessa? Mitä hän on unohtanut? Mitä pitäisi muistaa?

Kun Minttu muistaa, katselee lukija vierestä hänen lapsuuttaan, jota hallitsee isä. Ystävä valikoituu isän mielen mukaisesti; tytär haluaa elää niin, että isä voi olla lapsestaan ylpeä.
Syksyllä istuimme jäähallin katsomossa vierekkäin. Isä painoi polveaan tiukemmin kiinni minuun ja kumartui kuiskaamaan korvaani. Semmoiset pojat, jotka pelaavat jääkiekkoa, eivät ehdi juoda olutta. Semmoisten poikien kanssa sinä voit seurustella, isä sanoi.
Hirvittävää on se, miten väärin isä käyttää valtaansa. Isän tapa puhua lapselleen on vastenmielinen, isän tapa olla tyttärensä kanssa on kiinnittänyt muidenkin huomion. Ja tytär yrittää aikuistuttuaan ymmärtää sekä isäänsä että itseään.

Romaanin tarina on järkyttävä, mutta Tikkanen ei sorru mässäilemään kauhealla aiheella vaan antaa riittävästi tilaa lukijalleen. Alkupuolella vie aikaa, että tempaudun tarinan mukaan, mutta kun vauhti löytyy, on kirjaa vaikea laskea käsistä. Tiina Katriina Tikkanen kirjoittaa taidokkaasti raskaasta aiheesta.

Tiina Katriina Tikkasen esikoisromaanista kerrotaan myös seuraavissa blogeissa: Kirjat kertovat, Nannan kirjakimaraLeena Lumi ja Kirjasähkökäyrä.

Helmet 2020 -lukuhaaste: 45. Esikoiskirja.

Kommentit

  1. Aihe on kipeä ja koskettava, jopa julma.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin on, mutta jotenkin kauniisti Tikkanen aiheestaan kuitenkin kirjoittaa.

      Poista
  2. Satuttava, erinomaisesti kerrottu tarina, joka liian usein on totta..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pelottavaa ajatellakin, miten usein tämänkaltaiset tarinat voivat toistua.

      Poista
  3. Kiitos kirjan esittelystä! Aihe vaikuttaa kyllä rankalta ja todentuntuiselta, mutta samaan aikaan se vaikuttaa mielenkiintoiselta. Tämä kirja menee meikäläisen lukulistalle :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vähän etukäteen pelkäsin, että romaani olisi liian ahdistava. Ei se sitä ollut, jotenkin Tikkanen osaa kirjoittaa riittävän ilmavasti.

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kassandra Montag: Tulvan jälkeen

Pearl oli vihainen, koska emme olleet yrittäneet auttaa heitä, ja minä yritin muistuttaa hänelle, että meidän oli tärkeää pysyä omissa oloissamme. Järkeilystäni huolimatta pelkäsin, että sydämeni oli kutistunut, kun vedenpinta oli noussut ympärilläni. Paniikki oli täyttänyt minut, kun vesi peitti maan, ja se työnsi tieltään kaiken muun ja kuihdutti sydämeni kovaksi, pieneksi möhkäleeksi, jota en enää tunnistanut. Kassandra Montag: Tulvan jälkeen HarperCollins Nordic 2020 alkuteos After the Flood suomentanut Hanna Arvonen äänikirjan lukija Pihla Pohjolainen kesto 14 h 2 min Suuren tulvan jälkeisessä ajassa eletään Kassandra Montagin romaanissa Tulvan jälkeen . Vesi on peittänyt alleen suuren osan maasta, ja luonnonvaroja on jäljellä enää. Ihmiskunnan rippeet taistelevat vähäisistä resursseista  ja yrittävät ehtiä ennen muita valtaamaan harvoja elinkelpoisia maa-alueita. Ikävät kohtaamiset ihmisten kesken ovat arkipäivää. Romaanin päähenkilö on aikuinen nainen, Myra, joka on jään

Anna-Leena Härkönen: Ihana nähä! ja muita kirjoituksia

"Panin soimaan Lordin levyn. Jos siihen ei Paavo Pesusieni reagoi, niin sitten ei mihinkään. Mitään ei tapahtunut. Paavo makasi edelleen lattialla kuin ruumis." Anna-Leena Härkönen: Ihana nähä! ja muita kirjoituksia (Otava 2015) 173 sivua Anna-Leena Härkösen teos Ihana nähä! ja muita kirjoituksia  sisältää kirjailijan havaintoja, oivalluksia ja omakohtaisia kokemuksia monista aiheista matkustamisesta naisena olemisen vaikeuteen ja äitiydestä vanhustenhoitoon. Kirjoittaja ottaa kantaa vahvasti ja napakasti, huumoria unohtamatta. Kyytiä saavat esimerkiksi asiakaspalvelun möröt ja Suuret Äidit. Moni huomio saa lukijan nyökyttelemään päätään ilahtuneena, sillä Härkönen kirjoittaa tutuista ilmiöistä tunnistettavalla ja kiinnostavalla tavalla. Mielikuvia luodessaan kirjailija saa lukijansa hyrisemään ilosta, ellei jopa nauramaan äänen. Nuorempana näin vanhenemisessa yhden ainoan hyvän puolen: sen kun saa mielenrauhaa ja tasapainoa. Kuvittelin, miten jakelen lempeästi hymy

Delia Owens: Suon villi laulu

He olivat tunteneet Chasen pikkuvauvasta asti. Seuranneet, miten poika oli lipunut läpi elämän ihastuttavasta lapsesta suloiseksi teiniksi, jalkapallokentän tähtipelaajaksi ja kylän kultapojaksi, joka työskenteli vanhempiensa yrityksessä. Ja lopulta komistukseksi, joka oli nainut seudun kauneimman tytön. Nyt hän retkotti siinä yksin, soisessa alennustilassaan. Kuoleman kylmä koura oli vetänyt pidemmän korren, niin kuin se aina teki. Delia Owens: Suon villi laulu WSOY 2020 alkuteos Where the Crawdads Sing suomentanut Maria Lyytinen 416 sivua Ällistyttävä esikoinen , unohtumaton romaani , luvataan kirjan takakannessa, ja odotukset ovat korkealla. Delia Owensin Suon villi laulu  houkuttaa nimellään ja on kannen mukaan maailmanlaajuinen jättimenestys. Tarinassa onkin viehättävyyttä mutta – valitettavasti – myös selkeitä ongelmia. Prologi tuo esille romaanin lähtökohdan: lokakuun 30. päivänä vuonna 1969 Chase Andrewsin ruumis lojuu suolla. Vanhasta palotornista putoaminen ei liene silkka on