Siirry pääsisältöön

Kayo Mpoyi: Virtaavan veden sukua

Sillä viikolla Mai ja minä nähdään, kun piha tulvii, äidin kasvit kuolevat. Kerrotaan, että kyliä huuhtoutui pois ja kirkko vajosi maahan pappi ja koko kuoro uumenissaan. Saven kuivuttua katon risti oli ainoa merkki siitä, että paikalla oli joskus seissyt kirkko. Äiti lukee raamatusta Nooasta ja kertoo taas tytöistä jotka eivät totelleet vanhempiaan ja liukenivat veteen.
Kayo Mpoyi:
Virtaavan veden sukua
Atena 2020
Ruotsinkielinen alkuteos Mai betyder vatten 2019
Suomentanut Ulla Lempinen
252 sivua

Virtaavan veden sukua on Tukholmassa asuvan Kayo Mpoyin esikoisromaani ja sidoksissa kirjailijan oman suvun tarinoihin. Mpoyi muutti Ruotsiin kymmenenvuotiaana Tansaniasta, mihin myös Virtaavan veden sukua sijoittuu.

Romaanin päähenkilö on vuonna 1984 syntynyt Adi, joka asuu perheineen Dar-es-Salaamissa Tansaniassa. Tarinan alkaessa tyttö on vain viisivuotias, ja romaanin aikajänne on viisi vuotta, joten lapsuudesta aikuisuuteen Adi ei ehdi romaanin aikana kasvaa. Kun minäkertoja on nuori tyttö, kaikki suodattuu hänen silmiensä ja ajatustensa kautta. Kiehtovasti Mpoyi antaa äänen lapselle, joka käsittelee näkemiään ja kokemiaan asioita oman ymmärryksensä rajoissa. Lukija täydentää Adin kertomaa ja ymmärtää enemmän kuin lapsi, mistä syntyy tarinan vahva jännite.

Muutoinkin Mpoyi kuvaa lapsen maailmaa sekä kiinnostavasti että todentuntuisesti. Arkisesta elämästä ja pienistä yksityiskohdista kasvaa tunteisiin vetoava kuvaus siitä, miten lapsi tulkitsee maailmaa ympärillään. Lapsen halu tulla hyväksytyksi törmää toistuvasti vanhempien ylimitoitettuihin odotuksiin ja lapsen kokemaan häpeään.
Tässä huoneessa kukaan ei tykkää minusta. Olen siitä ihan varma.
Jo pienen tytön elämään mahtuu liikaa asioita, joista ei saa puhua. Lapsen tehtäväksi jää miettiä, miksi Monsieur Éléphant houkuttelee tyttöjä mukaansa ja miksi jälkeenpäin tuntuu epämukavalta. Keneltäkään ei voi kysyä.

Perheen isä on patriarkka, joka uskoo tiukkaan kuriin. Jos jokin menee vikaan, isä on vakuuttunut syyn olevan liian löyhässä kurissa. Isällä on selkeä käsitys siitä, minkälaisia lasten tulee olla, ja jos odotukset eivät toteudu, on häpeä mittaamaton.
Isä on Zairessa ja helpotuksen tunne on vallannut meidät kaikki.
Olennaisesti perhe-elämään linkittyvät paitsi usko jumalaan myös usko siihen, että perhe on osa suvun ketjua ja vääristä teoista seuraa rangaistus. Tarinaan kytkeytyvät vahvasti vanhat uskomukset ja tarinat, joiden tärkeä tehtävä on kasvattaa ja kertoa, mikä on oikein ja mikä väärin. Kerrotut tarinat ovat värikäs ja viehättävä osa kokonaisuutta, joka vakuuttaa ja vie mukanaan.

Romaanin lopun omistuskirjoitus Kuusivuotiaalle itselleni ajaa viimeistään pohtimaan, kuinka paljon tässä ajatuksia herättävässä, upeassa romaanissa on omaelämäkerrallisia aineksia. Ehkäpä kirjailija valaisee tätä puolta, kun hän esiintyy Helsinki Lit -kirjallisuusfestivaaleilla toukokuussa.

Helmet 2020: 34. Kirjan nimessä on luontoon liittyvä sana.

Muualla: Reader, why did I marry him? ja Nannan kirjakimara.

Kiitos kustantajalle arvostelukappaleesta!

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kassandra Montag: Tulvan jälkeen

Pearl oli vihainen, koska emme olleet yrittäneet auttaa heitä, ja minä yritin muistuttaa hänelle, että meidän oli tärkeää pysyä omissa oloissamme. Järkeilystäni huolimatta pelkäsin, että sydämeni oli kutistunut, kun vedenpinta oli noussut ympärilläni. Paniikki oli täyttänyt minut, kun vesi peitti maan, ja se työnsi tieltään kaiken muun ja kuihdutti sydämeni kovaksi, pieneksi möhkäleeksi, jota en enää tunnistanut. Kassandra Montag: Tulvan jälkeen HarperCollins Nordic 2020 alkuteos After the Flood suomentanut Hanna Arvonen äänikirjan lukija Pihla Pohjolainen kesto 14 h 2 min Suuren tulvan jälkeisessä ajassa eletään Kassandra Montagin romaanissa Tulvan jälkeen . Vesi on peittänyt alleen suuren osan maasta, ja luonnonvaroja on jäljellä enää. Ihmiskunnan rippeet taistelevat vähäisistä resursseista  ja yrittävät ehtiä ennen muita valtaamaan harvoja elinkelpoisia maa-alueita. Ikävät kohtaamiset ihmisten kesken ovat arkipäivää. Romaanin päähenkilö on aikuinen nainen, Myra, joka on jään

Anna-Leena Härkönen: Ihana nähä! ja muita kirjoituksia

"Panin soimaan Lordin levyn. Jos siihen ei Paavo Pesusieni reagoi, niin sitten ei mihinkään. Mitään ei tapahtunut. Paavo makasi edelleen lattialla kuin ruumis." Anna-Leena Härkönen: Ihana nähä! ja muita kirjoituksia (Otava 2015) 173 sivua Anna-Leena Härkösen teos Ihana nähä! ja muita kirjoituksia  sisältää kirjailijan havaintoja, oivalluksia ja omakohtaisia kokemuksia monista aiheista matkustamisesta naisena olemisen vaikeuteen ja äitiydestä vanhustenhoitoon. Kirjoittaja ottaa kantaa vahvasti ja napakasti, huumoria unohtamatta. Kyytiä saavat esimerkiksi asiakaspalvelun möröt ja Suuret Äidit. Moni huomio saa lukijan nyökyttelemään päätään ilahtuneena, sillä Härkönen kirjoittaa tutuista ilmiöistä tunnistettavalla ja kiinnostavalla tavalla. Mielikuvia luodessaan kirjailija saa lukijansa hyrisemään ilosta, ellei jopa nauramaan äänen. Nuorempana näin vanhenemisessa yhden ainoan hyvän puolen: sen kun saa mielenrauhaa ja tasapainoa. Kuvittelin, miten jakelen lempeästi hymy

Delia Owens: Suon villi laulu

He olivat tunteneet Chasen pikkuvauvasta asti. Seuranneet, miten poika oli lipunut läpi elämän ihastuttavasta lapsesta suloiseksi teiniksi, jalkapallokentän tähtipelaajaksi ja kylän kultapojaksi, joka työskenteli vanhempiensa yrityksessä. Ja lopulta komistukseksi, joka oli nainut seudun kauneimman tytön. Nyt hän retkotti siinä yksin, soisessa alennustilassaan. Kuoleman kylmä koura oli vetänyt pidemmän korren, niin kuin se aina teki. Delia Owens: Suon villi laulu WSOY 2020 alkuteos Where the Crawdads Sing suomentanut Maria Lyytinen 416 sivua Ällistyttävä esikoinen , unohtumaton romaani , luvataan kirjan takakannessa, ja odotukset ovat korkealla. Delia Owensin Suon villi laulu  houkuttaa nimellään ja on kannen mukaan maailmanlaajuinen jättimenestys. Tarinassa onkin viehättävyyttä mutta – valitettavasti – myös selkeitä ongelmia. Prologi tuo esille romaanin lähtökohdan: lokakuun 30. päivänä vuonna 1969 Chase Andrewsin ruumis lojuu suolla. Vanhasta palotornista putoaminen ei liene silkka on