Kayo Mpoyi: Virtaavan veden sukua

Sillä viikolla Mai ja minä nähdään, kun piha tulvii, äidin kasvit kuolevat. Kerrotaan, että kyliä huuhtoutui pois ja kirkko vajosi maahan pappi ja koko kuoro uumenissaan. Saven kuivuttua katon risti oli ainoa merkki siitä, että paikalla oli joskus seissyt kirkko. Äiti lukee raamatusta Nooasta ja kertoo taas tytöistä jotka eivät totelleet vanhempiaan ja liukenivat veteen.

Kayo Mpoyi:
Virtaavan veden sukua
Atena 2020
Ruotsinkielinen alkuteos Mai betyder vatten 2019
Suomentanut Ulla Lempinen
252 sivua

Virtaavan veden sukua on Tukholmassa asuvan Kayo Mpoyin esikoisromaani ja sidoksissa kirjailijan oman suvun tarinoihin. Mpoyi muutti Ruotsiin kymmenenvuotiaana Tansaniasta, mihin myös Virtaavan veden sukua sijoittuu.

Romaanin päähenkilö on vuonna 1984 syntynyt Adi, joka asuu perheineen Dar-es-Salaamissa Tansaniassa. Tarinan alkaessa tyttö on vain viisivuotias, ja romaanin aikajänne on viisi vuotta, joten lapsuudesta aikuisuuteen Adi ei ehdi romaanin aikana kasvaa. Kun minäkertoja on nuori tyttö, kaikki suodattuu hänen silmiensä ja ajatustensa kautta. Kiehtovasti Mpoyi antaa äänen lapselle, joka käsittelee näkemiään ja kokemiaan asioita oman ymmärryksensä rajoissa. Lukija täydentää Adin kertomaa ja ymmärtää enemmän kuin lapsi, mistä syntyy tarinan vahva jännite.

Muutoinkin Mpoyi kuvaa lapsen maailmaa sekä kiinnostavasti että todentuntuisesti. Arkisesta elämästä ja pienistä yksityiskohdista kasvaa tunteisiin vetoava kuvaus siitä, miten lapsi tulkitsee maailmaa ympärillään. Lapsen halu tulla hyväksytyksi törmää toistuvasti vanhempien ylimitoitettuihin odotuksiin ja lapsen kokemaan häpeään.

Tässä huoneessa kukaan ei tykkää minusta. Olen siitä ihan varma.

Jo pienen tytön elämään mahtuu liikaa asioita, joista ei saa puhua. Lapsen tehtäväksi jää miettiä, miksi Monsieur Éléphant houkuttelee tyttöjä mukaansa ja miksi jälkeenpäin tuntuu epämukavalta. Keneltäkään ei voi kysyä.

Perheen isä on patriarkka, joka uskoo tiukkaan kuriin. Jos jokin menee vikaan, isä on vakuuttunut syyn olevan liian löyhässä kurissa. Isällä on selkeä käsitys siitä, minkälaisia lasten tulee olla, ja jos odotukset eivät toteudu, on häpeä mittaamaton.

Isä on Zairessa ja helpotuksen tunne on vallannut meidät kaikki.

Olennaisesti perhe-elämään linkittyvät paitsi usko jumalaan myös usko siihen, että perhe on osa suvun ketjua ja vääristä teoista seuraa rangaistus. Tarinaan kytkeytyvät vahvasti vanhat uskomukset ja tarinat, joiden tärkeä tehtävä on kasvattaa ja kertoa, mikä on oikein ja mikä väärin. Kerrotut tarinat ovat värikäs ja viehättävä osa kokonaisuutta, joka vakuuttaa ja vie mukanaan.

Romaanin lopun omistuskirjoitus Kuusivuotiaalle itselleni ajaa viimeistään pohtimaan, kuinka paljon tässä ajatuksia herättävässä, upeassa romaanissa on omaelämäkerrallisia aineksia. Ehkäpä kirjailija valaisee tätä puolta, kun hän esiintyy Helsinki Lit -kirjallisuusfestivaaleilla toukokuussa.

Helmet 2020: 34. Kirjan nimessä on luontoon liittyvä sana.

Muualla: Reader, why did I marry him? ja Nannan kirjakimara.

Kiitos kustantajalle arvostelukappaleesta!