Siirry pääsisältöön

Anssi Jokiranta, Pekka Juntti, Anna Ruohonen ja Jenni Räinä: Metsä meidän jälkeemme

Ympärillä on yllättävän avaraa. Petäjät kohoavat kuin pylväät, ja joka puolella on kuusia, polvenkorkuisista teini-ikäisiä muistuttaviin pitkiin ja honteloihin puihin. Vierekkäin kasvaa nuori kuusi, ryhmyrunkoisia paksuja haapoja ja hopeanharmaa kelo luurankomaisine oksineen. Täällä voi opetella tunnistamaan, missä vaiheessa mänty muuttuu petäjäksi, petäjä lakkapäiseksi aihkiksi ja aihki hopeiseksi keloksi.
Anssi Jokiranta, Pekka Juntti, Anna Ruohonen ja Jenni Räinä:
Metsä meidän jälkeemme
Like 2019
271 sivua
Pohjoissuomalaiset nuorenpolven journalistit Anssi Jokiranta, Pekka Juntti, Anna Ruohonen ja Jenni Räinä ovat koonneet kauniin ja vaikuttavan tietoteoksen metsästä. Aihe on hyvin ajankohtainen, sillä metsästä on puhuttu (jälleen) viime aikoina paljon: saako metsiä hakata, miten niitä saa hakata, miten huolehditaan hiilinieluista?

Tietokirjan tekijäkvartetti vie lukijansa metsään monia eri polkuja. Yksi polku vie katsomaan suomalaista metsää sellaisena, kuin se vielä joskus oli, toinen ohjaa tarkastelemaan niitä jälkiä, mitä ihminen ja metsätalous ovat jälkeensä jättäneet. Kolmannella polulla kulkija kuulee biopesusta ja metsään liittyvistä faktoista. Neljäs polku on oikeastaan risteys, sillä on aika valita, miten metsiämme kohdellaan.

Metsä meidän jälkeemme lähestyy suomalaista metsää silmiä avaavalla tavalla. Vaikka olen vuosia sitten oivaltanut metsän merkityksen itselleni virkistymis- ja rentoutumistarkoituksissa, ymmärrän tämän tietoteoksen äärellä, että tietämykseni metsästä on ollut kovin vajavaista. Ymmärrän, että kokemukseni luonnollisesta metsästä on hyvin toisenlainen kuin mitä se voisi olla, jos metsiä ei olisi hyödynnetty teollisuudessa niin runsaasti viime vuosikymmeninä. Ymmärrän, että suuria metsäalueita saa varsinkin eteläisessä Suomessa hakemalla hakea, sillä metsät on pääsääntöisesti pilkottu kovin pieniin palasiin.

Katson kirjan luettuani metsää uusin silmin ja osaan ehkä sittenkin ottaa osaa keskusteluun, jossa vastakkain ovat metsänsuojelijat ja metsiä hakkaavat. Onko asetelman pakko olla vastakkainen vai voisivatko eri tahot päästä yhteistyössä hyvään lopputulokseen?

Teos kuvaa vaikuttavasti ja paikoin ahdistavastikin sitä, millaisia päätöksiä metsätaloudessa on vuosien saatossa tehty ja miten ne ovat luontoon vaikuttaneet. Ääneen pääsevät yksilöt, jotka ovat kohdanneet lähiympäristönsä dramaattisen muutoksen: toinen mökkeilee liettyneen järven rannalla, toinen pakenee pohjoiseen etsimään oikeaa erämaata, kun sitä ei etelästä enää löydä. Yksilöiden kokemusten kautta nousee jotain yleistä, kokonaiskuvaa siitä, mistä on tultu ja mihin ollaan menossa.

Sixten Korkman valitsi Metsä meidän jälkeemme -teoksen tietokirjallisuuden Finlandia-palkinnon voittajaksi. Korkmaniin vaikutuksen tekivät hyvä jäsentely, raikas kirjoitustapa ja kaunis kuvitus. Samoja seikkoja kiitän minäkin. Kirjassa painottuu metsänsuojelullinen näkökulma, mutta kirjoittajat eivät sorru paatokseen vaan argumentoivat vakuuttavasti ja painokkaasti. Teos on laadukas puheenvuoro suomalaiseen metsäpolitiikkaan, ja toivottavaa olisi, että se päätyy mahdollisimman monen lukijan käsiin – olipa lukija sitten metsäasiantuntija, metsänomistaja tai ihan tavallinen lähipuiston puista nauttiva kansalainen.

Helmet 2019 -lukuhaasteessa kuittaantuu kohta 34. Kirjassa on usean kirjoittajan kirjoituksia.

Kirjasta muualla: Kirjavinkit.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kassandra Montag: Tulvan jälkeen

Pearl oli vihainen, koska emme olleet yrittäneet auttaa heitä, ja minä yritin muistuttaa hänelle, että meidän oli tärkeää pysyä omissa oloissamme. Järkeilystäni huolimatta pelkäsin, että sydämeni oli kutistunut, kun vedenpinta oli noussut ympärilläni. Paniikki oli täyttänyt minut, kun vesi peitti maan, ja se työnsi tieltään kaiken muun ja kuihdutti sydämeni kovaksi, pieneksi möhkäleeksi, jota en enää tunnistanut. Kassandra Montag: Tulvan jälkeen HarperCollins Nordic 2020 alkuteos After the Flood suomentanut Hanna Arvonen äänikirjan lukija Pihla Pohjolainen kesto 14 h 2 min Suuren tulvan jälkeisessä ajassa eletään Kassandra Montagin romaanissa Tulvan jälkeen . Vesi on peittänyt alleen suuren osan maasta, ja luonnonvaroja on jäljellä enää. Ihmiskunnan rippeet taistelevat vähäisistä resursseista  ja yrittävät ehtiä ennen muita valtaamaan harvoja elinkelpoisia maa-alueita. Ikävät kohtaamiset ihmisten kesken ovat arkipäivää. Romaanin päähenkilö on aikuinen nainen, Myra, joka on jään

Anna-Leena Härkönen: Ihana nähä! ja muita kirjoituksia

"Panin soimaan Lordin levyn. Jos siihen ei Paavo Pesusieni reagoi, niin sitten ei mihinkään. Mitään ei tapahtunut. Paavo makasi edelleen lattialla kuin ruumis." Anna-Leena Härkönen: Ihana nähä! ja muita kirjoituksia (Otava 2015) 173 sivua Anna-Leena Härkösen teos Ihana nähä! ja muita kirjoituksia  sisältää kirjailijan havaintoja, oivalluksia ja omakohtaisia kokemuksia monista aiheista matkustamisesta naisena olemisen vaikeuteen ja äitiydestä vanhustenhoitoon. Kirjoittaja ottaa kantaa vahvasti ja napakasti, huumoria unohtamatta. Kyytiä saavat esimerkiksi asiakaspalvelun möröt ja Suuret Äidit. Moni huomio saa lukijan nyökyttelemään päätään ilahtuneena, sillä Härkönen kirjoittaa tutuista ilmiöistä tunnistettavalla ja kiinnostavalla tavalla. Mielikuvia luodessaan kirjailija saa lukijansa hyrisemään ilosta, ellei jopa nauramaan äänen. Nuorempana näin vanhenemisessa yhden ainoan hyvän puolen: sen kun saa mielenrauhaa ja tasapainoa. Kuvittelin, miten jakelen lempeästi hymy

Delia Owens: Suon villi laulu

He olivat tunteneet Chasen pikkuvauvasta asti. Seuranneet, miten poika oli lipunut läpi elämän ihastuttavasta lapsesta suloiseksi teiniksi, jalkapallokentän tähtipelaajaksi ja kylän kultapojaksi, joka työskenteli vanhempiensa yrityksessä. Ja lopulta komistukseksi, joka oli nainut seudun kauneimman tytön. Nyt hän retkotti siinä yksin, soisessa alennustilassaan. Kuoleman kylmä koura oli vetänyt pidemmän korren, niin kuin se aina teki. Delia Owens: Suon villi laulu WSOY 2020 alkuteos Where the Crawdads Sing suomentanut Maria Lyytinen 416 sivua Ällistyttävä esikoinen , unohtumaton romaani , luvataan kirjan takakannessa, ja odotukset ovat korkealla. Delia Owensin Suon villi laulu  houkuttaa nimellään ja on kannen mukaan maailmanlaajuinen jättimenestys. Tarinassa onkin viehättävyyttä mutta – valitettavasti – myös selkeitä ongelmia. Prologi tuo esille romaanin lähtökohdan: lokakuun 30. päivänä vuonna 1969 Chase Andrewsin ruumis lojuu suolla. Vanhasta palotornista putoaminen ei liene silkka on