Siirry pääsisältöön

Anssi Jokiranta, Pekka Juntti, Anna Ruohonen ja Jenni Räinä: Metsä meidän jälkeemme

Ympärillä on yllättävän avaraa. Petäjät kohoavat kuin pylväät, ja joka puolella on kuusia, polvenkorkuisista teini-ikäisiä muistuttaviin pitkiin ja honteloihin puihin. Vierekkäin kasvaa nuori kuusi, ryhmyrunkoisia paksuja haapoja ja hopeanharmaa kelo luurankomaisine oksineen. Täällä voi opetella tunnistamaan, missä vaiheessa mänty muuttuu petäjäksi, petäjä lakkapäiseksi aihkiksi ja aihki hopeiseksi keloksi.
Anssi Jokiranta, Pekka Juntti, Anna Ruohonen ja Jenni Räinä:
Metsä meidän jälkeemme
Like 2019
271 sivua
Pohjoissuomalaiset nuorenpolven journalistit Anssi Jokiranta, Pekka Juntti, Anna Ruohonen ja Jenni Räinä ovat koonneet kauniin ja vaikuttavan tietoteoksen metsästä. Aihe on hyvin ajankohtainen, sillä metsästä on puhuttu (jälleen) viime aikoina paljon: saako metsiä hakata, miten niitä saa hakata, miten huolehditaan hiilinieluista?

Tietokirjan tekijäkvartetti vie lukijansa metsään monia eri polkuja. Yksi polku vie katsomaan suomalaista metsää sellaisena, kuin se vielä joskus oli, toinen ohjaa tarkastelemaan niitä jälkiä, mitä ihminen ja metsätalous ovat jälkeensä jättäneet. Kolmannella polulla kulkija kuulee biopesusta ja metsään liittyvistä faktoista. Neljäs polku on oikeastaan risteys, sillä on aika valita, miten metsiämme kohdellaan.

Metsä meidän jälkeemme lähestyy suomalaista metsää silmiä avaavalla tavalla. Vaikka olen vuosia sitten oivaltanut metsän merkityksen itselleni virkistymis- ja rentoutumistarkoituksissa, ymmärrän tämän tietoteoksen äärellä, että tietämykseni metsästä on ollut kovin vajavaista. Ymmärrän, että kokemukseni luonnollisesta metsästä on hyvin toisenlainen kuin mitä se voisi olla, jos metsiä ei olisi hyödynnetty teollisuudessa niin runsaasti viime vuosikymmeninä. Ymmärrän, että suuria metsäalueita saa varsinkin eteläisessä Suomessa hakemalla hakea, sillä metsät on pääsääntöisesti pilkottu kovin pieniin palasiin.

Katson kirjan luettuani metsää uusin silmin ja osaan ehkä sittenkin ottaa osaa keskusteluun, jossa vastakkain ovat metsänsuojelijat ja metsiä hakkaavat. Onko asetelman pakko olla vastakkainen vai voisivatko eri tahot päästä yhteistyössä hyvään lopputulokseen?

Teos kuvaa vaikuttavasti ja paikoin ahdistavastikin sitä, millaisia päätöksiä metsätaloudessa on vuosien saatossa tehty ja miten ne ovat luontoon vaikuttaneet. Ääneen pääsevät yksilöt, jotka ovat kohdanneet lähiympäristönsä dramaattisen muutoksen: toinen mökkeilee liettyneen järven rannalla, toinen pakenee pohjoiseen etsimään oikeaa erämaata, kun sitä ei etelästä enää löydä. Yksilöiden kokemusten kautta nousee jotain yleistä, kokonaiskuvaa siitä, mistä on tultu ja mihin ollaan menossa.

Sixten Korkman valitsi Metsä meidän jälkeemme -teoksen tietokirjallisuuden Finlandia-palkinnon voittajaksi. Korkmaniin vaikutuksen tekivät hyvä jäsentely, raikas kirjoitustapa ja kaunis kuvitus. Samoja seikkoja kiitän minäkin. Kirjassa painottuu metsänsuojelullinen näkökulma, mutta kirjoittajat eivät sorru paatokseen vaan argumentoivat vakuuttavasti ja painokkaasti. Teos on laadukas puheenvuoro suomalaiseen metsäpolitiikkaan, ja toivottavaa olisi, että se päätyy mahdollisimman monen lukijan käsiin – olipa lukija sitten metsäasiantuntija, metsänomistaja tai ihan tavallinen lähipuiston puista nauttiva kansalainen.

Helmet 2019 -lukuhaasteessa kuittaantuu kohta 34. Kirjassa on usean kirjoittajan kirjoituksia.

Kirjasta muualla: Kirjavinkit.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Herman Koch: Lääkäri

"He haluavat että heidät tutkitaan . He eivät tyydy lääkärin monivuotiseen kokemukseen, hänen kliiniseen katseeseensa joka rekisteröi yhdellä silmäyksellä mikä jotakuta vaivaa, koska on nähnyt saman jo satatuhatta kertaa. Koska hän tietää kokemuksesta, ettei hänen sadannellatuhannennella ensimmäisellä kerralla tarvitse yhtäkkiä pukea kumihansikkaitaan." Herman Koch: Lääkäri Siltala 2013 Hollanninkielinen alkuteos Zomerhuis met zwembad  2011 Suomentanut Sanna van Leeuwen 447 sivua Herman Kochin Lääkäri -romaani tutustuttaa lukijansa yleislääkäri Marc Schlosseriin, joka on varsin omintakeinen tyyppi. Hän on onnistunut luomaan itsestään kuvan lääkärinä, jolla on aikaa. Hänen vastaanotolleen jonotetaan, vaikka hän yrittää olla kuuntelematta potilaitaan ja mieluummin vain katselee ja jättää tutkimatta. Suhtautuminen potilaisiin on kyynistä ja välinpitämätöntä. Heitä on potilaistani selvä enemmistö, useimpia ei vaivaa yhtikäs mikään. He voihkivat ja valittavat, ääntelystä

Lucy Foley: Jahti

Kun hän on lähempänä, huomaan, että hänen piirteensä ovat jähmettyneet järkytyksestä. Tunnen ilmeen. Olen nähnyt sen ennenkin. Juuri tuollaiselta näyttää ihminen, joka on nähnyt jotakin kauhistuttavaa, jotakin, mikä ei kuulu ihmisen tavallisiin kokemuksiin. Avaan oven ja päästän hänet sisään. Hän tuo mukanaan jääkylmää ilmaa ja lunta. – Mitä on tapahtunut, kysyn häneltä. Lucy Foley: Jahti Otava 2020 alkuteos The Hunting Party suomentanut  Satu Leveelahti äänikirjan lukija Outi Vuoriranta kesto 10 h 24 min Jahdissa  uutta vuotta kokoontuu vastaanottamaan yhdeksänhenkinen kaveriporukka Lontoosta. Hyväosainen ja hieman elitistiseltä vaikuttava joukkio suuntaa Skotlantiin syrjäiseen lomakylään perinteitä kunnioittaen: joukkion tapana on ollut hakeutua aika ajoin yhteen vaihtamaan kuulumisia ja muistelemaan menneitä. Mukana on neljä pariskuntaa, yksi lapsi ja yksi sinkku. Aika pian selviää, että henkilöillä ei ole niin lämpimät ja läheiset välit kuin mitä ulospäin yritetään esittää. Muutama

Venla Kuoppamäki: "Sun poika kävi täällä"

Tuntui, että vihdoin kaikkein pahin puristus rinnassani alkoi hellittää, vaikka sairaalassa käynnit olivat edelleen kokonaisuutena raskaita. En silti edes miettinyt vaihtoehtoa, etten olisi siellä käynyt, sillä vielä paljon raskaampaa olisi ollut olla käymättä. Oma pieni rakas poikani. Venla Kuoppamäki: "Sun poika kävi täällä" Teos 2022 ulkoasu Dog Design 224 sivua äänikirjan lukija Vilma Melasniemi kesto 9 t 18 min Venla Kuoppamäen teos "Sun poika kävi täällä"  kertoo äidin näkökulmasta, minkälaista elämä mielenterveysongelmaisen nuoren kanssa on. Kuoppamäen poika Oskari sairastuu alle kaksikymppisenä tyypin 1 kaksisuuntaiseen mielialahäiriöön. Ajoittain poika on hyvin alakuloinen, ajoittain maaninen ja lopulta myös psykoottinen. "Sun poika kävi täällä"  on päiväkirjamainen kuvaus syksystä 2014 vuoden 2018 lopulle. Kuoppamäki käy töissä, joogaa ja matkustaa, mutta kaiken keskellä on Oskari, joka ei pärjää ilman äitinsä tukea. Äiti tekee kaikkensa saadakse