Siirry pääsisältöön

Anssi Jokiranta, Pekka Juntti, Anna Ruohonen ja Jenni Räinä: Metsä meidän jälkeemme

Ympärillä on yllättävän avaraa. Petäjät kohoavat kuin pylväät, ja joka puolella on kuusia, polvenkorkuisista teini-ikäisiä muistuttaviin pitkiin ja honteloihin puihin. Vierekkäin kasvaa nuori kuusi, ryhmyrunkoisia paksuja haapoja ja hopeanharmaa kelo luurankomaisine oksineen. Täällä voi opetella tunnistamaan, missä vaiheessa mänty muuttuu petäjäksi, petäjä lakkapäiseksi aihkiksi ja aihki hopeiseksi keloksi.
Anssi Jokiranta, Pekka Juntti, Anna Ruohonen ja Jenni Räinä:
Metsä meidän jälkeemme
Like 2019
271 sivua
Pohjoissuomalaiset nuorenpolven journalistit Anssi Jokiranta, Pekka Juntti, Anna Ruohonen ja Jenni Räinä ovat koonneet kauniin ja vaikuttavan tietoteoksen metsästä. Aihe on hyvin ajankohtainen, sillä metsästä on puhuttu (jälleen) viime aikoina paljon: saako metsiä hakata, miten niitä saa hakata, miten huolehditaan hiilinieluista?

Tietokirjan tekijäkvartetti vie lukijansa metsään monia eri polkuja. Yksi polku vie katsomaan suomalaista metsää sellaisena, kuin se vielä joskus oli, toinen ohjaa tarkastelemaan niitä jälkiä, mitä ihminen ja metsätalous ovat jälkeensä jättäneet. Kolmannella polulla kulkija kuulee biopesusta ja metsään liittyvistä faktoista. Neljäs polku on oikeastaan risteys, sillä on aika valita, miten metsiämme kohdellaan.

Metsä meidän jälkeemme lähestyy suomalaista metsää silmiä avaavalla tavalla. Vaikka olen vuosia sitten oivaltanut metsän merkityksen itselleni virkistymis- ja rentoutumistarkoituksissa, ymmärrän tämän tietoteoksen äärellä, että tietämykseni metsästä on ollut kovin vajavaista. Ymmärrän, että kokemukseni luonnollisesta metsästä on hyvin toisenlainen kuin mitä se voisi olla, jos metsiä ei olisi hyödynnetty teollisuudessa niin runsaasti viime vuosikymmeninä. Ymmärrän, että suuria metsäalueita saa varsinkin eteläisessä Suomessa hakemalla hakea, sillä metsät on pääsääntöisesti pilkottu kovin pieniin palasiin.

Katson kirjan luettuani metsää uusin silmin ja osaan ehkä sittenkin ottaa osaa keskusteluun, jossa vastakkain ovat metsänsuojelijat ja metsiä hakkaavat. Onko asetelman pakko olla vastakkainen vai voisivatko eri tahot päästä yhteistyössä hyvään lopputulokseen?

Teos kuvaa vaikuttavasti ja paikoin ahdistavastikin sitä, millaisia päätöksiä metsätaloudessa on vuosien saatossa tehty ja miten ne ovat luontoon vaikuttaneet. Ääneen pääsevät yksilöt, jotka ovat kohdanneet lähiympäristönsä dramaattisen muutoksen: toinen mökkeilee liettyneen järven rannalla, toinen pakenee pohjoiseen etsimään oikeaa erämaata, kun sitä ei etelästä enää löydä. Yksilöiden kokemusten kautta nousee jotain yleistä, kokonaiskuvaa siitä, mistä on tultu ja mihin ollaan menossa.

Sixten Korkman valitsi Metsä meidän jälkeemme -teoksen tietokirjallisuuden Finlandia-palkinnon voittajaksi. Korkmaniin vaikutuksen tekivät hyvä jäsentely, raikas kirjoitustapa ja kaunis kuvitus. Samoja seikkoja kiitän minäkin. Kirjassa painottuu metsänsuojelullinen näkökulma, mutta kirjoittajat eivät sorru paatokseen vaan argumentoivat vakuuttavasti ja painokkaasti. Teos on laadukas puheenvuoro suomalaiseen metsäpolitiikkaan, ja toivottavaa olisi, että se päätyy mahdollisimman monen lukijan käsiin – olipa lukija sitten metsäasiantuntija, metsänomistaja tai ihan tavallinen lähipuiston puista nauttiva kansalainen.

Helmet 2019 -lukuhaasteessa kuittaantuu kohta 34. Kirjassa on usean kirjoittajan kirjoituksia.

Kirjasta muualla: Kirjavinkit.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Venla Kuoppamäki: "Sun poika kävi täällä"

Tuntui, että vihdoin kaikkein pahin puristus rinnassani alkoi hellittää, vaikka sairaalassa käynnit olivat edelleen kokonaisuutena raskaita. En silti edes miettinyt vaihtoehtoa, etten olisi siellä käynyt, sillä vielä paljon raskaampaa olisi ollut olla käymättä. Oma pieni rakas poikani. Venla Kuoppamäki: "Sun poika kävi täällä" Teos 2022 ulkoasu Dog Design 224 sivua äänikirjan lukija Vilma Melasniemi kesto 9 t 18 min Venla Kuoppamäen teos "Sun poika kävi täällä"  kertoo äidin näkökulmasta, minkälaista elämä mielenterveysongelmaisen nuoren kanssa on. Kuoppamäen poika Oskari sairastuu alle kaksikymppisenä tyypin 1 kaksisuuntaiseen mielialahäiriöön. Ajoittain poika on hyvin alakuloinen, ajoittain maaninen ja lopulta myös psykoottinen. "Sun poika kävi täällä"  on päiväkirjamainen kuvaus syksystä 2014 vuoden 2018 lopulle. Kuoppamäki käy töissä, joogaa ja matkustaa, mutta kaiken keskellä on Oskari, joka ei pärjää ilman äitinsä tukea. Äiti tekee kaikkensa saadakse

Anthony Doerr: Taivaanrannan taa

Kun Anna lakaisee ompelimon työhuoneen lattiaa, kun hän raahaa taas kangaspakkaa tai hiilisankoa, kun hän istuu ompelimossa Marian vieressä sormet turtina ja hengitys silkin yllä huuruten, hän harjoittelee kirjaintensa piirtämistä mielensä tuhannelle tyhjälle sivulle. Joka merkki edustaa äännettä ja äänteitä yhdistelemällä muodostetaan sanoja ja sanoja yhdistelemällä rakennetaan maailmoja. Anthony Doerr: Taivaanrannan taa WSOY 2022 alkuteos Cloud Cuckoo Land suomentaja Seppo Raudaskoski kansi Martti Ruokonen 554 sivua äänikirjan lukija Jukka Pitkänen kesto 16 t 38 min Kolme eri aikakautta, kolme eri paikkaa, kolme päähenkilöä: keskiaika, nykypäivä ja tulevaisuus; Konstantinopoli, Idaho ja avaruus; Anna, Zeno ja Konstance. Anna on orpotyttö, joka oppii lukemaan. Keskiajalla se ei todellakaan ole mikään itsestäänselvyys varsinkaan, kun Anna sattuu olemaan tyttö. Annan rinnalle asettuu toinen keskiajan tärkeä hahmo, Omeir, joka on joutunut jo pienenä jättämään kotiseutunsa. Kotinsa hän jä

Laura Malmivaara: Vaiti

Tämä talon puolikas on vain minun. Kaikesta muusta olen luopunut, mutta en tästä. Täällä olen turvassa. Kukaan ei odota minun sanovan yhtään mitään. En ota puhelinta esiin laukusta. Ikkunasta siivilöityvä valo on pehmeää, harmonia näennäisen täydellinen. Vain mahassa vellova möykky etoo.  Laura Malmivaara: Vaiti Otava 2021 kansi Elina Warsta 243 sivua äänikirjan kesto 6 t 46 min lukijat Laura Malmivaara ja Marja Packalén Laura Malmivaaran esikoisteos Vaiti  vie minäkertojan mielenmaisemaan. Autofiktiivisen romaanin päähenkilö muistuttaa kirjailijaa itseään, hänen ex-puolisonsa Atte taas tuo mieleen Malmivaaran entisen puolison, työtavoistaan syntyneessä kohussa ryvettyneen Aku Louhimiehen. Tyttäriä pariskunnalla on kaksi, kuten oikeassakin elämässä. Vaiti  ei kerro kuitenkaan yksinomaan siitä, miten Atte – Aku – kärsii kohun keskellä tai miten ryöpytys vaikuttaa perheeseen. Se on yksi sivujuonne, mutta ennemminkin romaanissa on kysymys minäkertojasta, hänen suhteestaan läheisiinsä ja e