Siirry pääsisältöön

Anssi Jokiranta, Pekka Juntti, Anna Ruohonen ja Jenni Räinä: Metsä meidän jälkeemme

Ympärillä on yllättävän avaraa. Petäjät kohoavat kuin pylväät, ja joka puolella on kuusia, polvenkorkuisista teini-ikäisiä muistuttaviin pitkiin ja honteloihin puihin. Vierekkäin kasvaa nuori kuusi, ryhmyrunkoisia paksuja haapoja ja hopeanharmaa kelo luurankomaisine oksineen. Täällä voi opetella tunnistamaan, missä vaiheessa mänty muuttuu petäjäksi, petäjä lakkapäiseksi aihkiksi ja aihki hopeiseksi keloksi.
Anssi Jokiranta, Pekka Juntti, Anna Ruohonen ja Jenni Räinä:
Metsä meidän jälkeemme
Like 2019
271 sivua
Pohjoissuomalaiset nuorenpolven journalistit Anssi Jokiranta, Pekka Juntti, Anna Ruohonen ja Jenni Räinä ovat koonneet kauniin ja vaikuttavan tietoteoksen metsästä. Aihe on hyvin ajankohtainen, sillä metsästä on puhuttu (jälleen) viime aikoina paljon: saako metsiä hakata, miten niitä saa hakata, miten huolehditaan hiilinieluista?

Tietokirjan tekijäkvartetti vie lukijansa metsään monia eri polkuja. Yksi polku vie katsomaan suomalaista metsää sellaisena, kuin se vielä joskus oli, toinen ohjaa tarkastelemaan niitä jälkiä, mitä ihminen ja metsätalous ovat jälkeensä jättäneet. Kolmannella polulla kulkija kuulee biopesusta ja metsään liittyvistä faktoista. Neljäs polku on oikeastaan risteys, sillä on aika valita, miten metsiämme kohdellaan.

Metsä meidän jälkeemme lähestyy suomalaista metsää silmiä avaavalla tavalla. Vaikka olen vuosia sitten oivaltanut metsän merkityksen itselleni virkistymis- ja rentoutumistarkoituksissa, ymmärrän tämän tietoteoksen äärellä, että tietämykseni metsästä on ollut kovin vajavaista. Ymmärrän, että kokemukseni luonnollisesta metsästä on hyvin toisenlainen kuin mitä se voisi olla, jos metsiä ei olisi hyödynnetty teollisuudessa niin runsaasti viime vuosikymmeninä. Ymmärrän, että suuria metsäalueita saa varsinkin eteläisessä Suomessa hakemalla hakea, sillä metsät on pääsääntöisesti pilkottu kovin pieniin palasiin.

Katson kirjan luettuani metsää uusin silmin ja osaan ehkä sittenkin ottaa osaa keskusteluun, jossa vastakkain ovat metsänsuojelijat ja metsiä hakkaavat. Onko asetelman pakko olla vastakkainen vai voisivatko eri tahot päästä yhteistyössä hyvään lopputulokseen?

Teos kuvaa vaikuttavasti ja paikoin ahdistavastikin sitä, millaisia päätöksiä metsätaloudessa on vuosien saatossa tehty ja miten ne ovat luontoon vaikuttaneet. Ääneen pääsevät yksilöt, jotka ovat kohdanneet lähiympäristönsä dramaattisen muutoksen: toinen mökkeilee liettyneen järven rannalla, toinen pakenee pohjoiseen etsimään oikeaa erämaata, kun sitä ei etelästä enää löydä. Yksilöiden kokemusten kautta nousee jotain yleistä, kokonaiskuvaa siitä, mistä on tultu ja mihin ollaan menossa.

Sixten Korkman valitsi Metsä meidän jälkeemme -teoksen tietokirjallisuuden Finlandia-palkinnon voittajaksi. Korkmaniin vaikutuksen tekivät hyvä jäsentely, raikas kirjoitustapa ja kaunis kuvitus. Samoja seikkoja kiitän minäkin. Kirjassa painottuu metsänsuojelullinen näkökulma, mutta kirjoittajat eivät sorru paatokseen vaan argumentoivat vakuuttavasti ja painokkaasti. Teos on laadukas puheenvuoro suomalaiseen metsäpolitiikkaan, ja toivottavaa olisi, että se päätyy mahdollisimman monen lukijan käsiin – olipa lukija sitten metsäasiantuntija, metsänomistaja tai ihan tavallinen lähipuiston puista nauttiva kansalainen.

Helmet 2019 -lukuhaasteessa kuittaantuu kohta 34. Kirjassa on usean kirjoittajan kirjoituksia.

Kirjasta muualla: Kirjavinkit.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kirjabloggaajien klassikkohaaste, osa 13 – ilmoittaudu mukaan!

Klassikkohaasteen logo: Niina T. Kirjabloggaajien klassikkohaaste lähestyy taas! Haasteen kolmastoista osa on vuorossa heinäkuun viimeisenä päivänä, joten aikaa klassikon lukemiseen on kosolti – nyt siis valikoimaan, mikä kirja sopivasti kutkuttaa ja houkuttaa!  Klassikkohaasteen viralliset säännöt: 1. Valitse klassikko, jonka olet jo pitkään halunnut lukea, ja ilmoita valinnastasi tämän postauksen kommenttikenttään. (Voit myös vain ilmoittaa osallistumisestasi haasteeseen ja päättää klassikon myöhemmin.) 2. Lue valitsemasi klassikko. 3. Kirjoita postaus lukemastasi klassikosta ja julkaise postauksesi 31.7.2021. Linkitä postauksesi koontipostaukseen, jonka julkaisen blogissani edellisenä päivänä. 4. Kehu itseäsi: selätit klassikon - ja ehkä jopa nautit siitä! 5. Toista kohta neljä useasti! Voit osallistua myös ilman blogia. Jätä silloin tieto lukemastasi klassikosta haasteen koontipostaukseen ja kerro ajatuksesi kirjasta. Somessa käytetään tunnistetta  #klassikkohaaste . Haasteeseen vo

Anna-Leena Härkönen: Ihana nähä! ja muita kirjoituksia

"Panin soimaan Lordin levyn. Jos siihen ei Paavo Pesusieni reagoi, niin sitten ei mihinkään. Mitään ei tapahtunut. Paavo makasi edelleen lattialla kuin ruumis." Anna-Leena Härkönen: Ihana nähä! ja muita kirjoituksia (Otava 2015) 173 sivua Anna-Leena Härkösen teos Ihana nähä! ja muita kirjoituksia  sisältää kirjailijan havaintoja, oivalluksia ja omakohtaisia kokemuksia monista aiheista matkustamisesta naisena olemisen vaikeuteen ja äitiydestä vanhustenhoitoon. Kirjoittaja ottaa kantaa vahvasti ja napakasti, huumoria unohtamatta. Kyytiä saavat esimerkiksi asiakaspalvelun möröt ja Suuret Äidit. Moni huomio saa lukijan nyökyttelemään päätään ilahtuneena, sillä Härkönen kirjoittaa tutuista ilmiöistä tunnistettavalla ja kiinnostavalla tavalla. Mielikuvia luodessaan kirjailija saa lukijansa hyrisemään ilosta, ellei jopa nauramaan äänen. Nuorempana näin vanhenemisessa yhden ainoan hyvän puolen: sen kun saa mielenrauhaa ja tasapainoa. Kuvittelin, miten jakelen lempeästi hymy

Kirjabloggaajien klassikkohaaste: koonti

Logo: Niina T.   Kirjabloggaajien klassikkohaaste on edennyt kolmanteentoista toteutuskertaan, ja tällä kertaa mukaan ilmoittautui 26 kirjablogia.  Nyt pyydän teitä osallistujia kertomaan kommenteissa, mistä haastepostauksenne löytää. Postauksen voi mainiosti ajastaa heinäkuun viimeiselle päivälle ja linkin ilmoittaa tähän etukäteen. Kokoan kaikki linkit tähän postaukseen, jotta ne ovat myöhemminkin helposti löydettävissä. Somejulkaisuissa voi käyttää tunnistetta #klassikkohaaste. Seuraavaa klassikkohaastetta luotsaa Kartanon kruunaamaton lukija -blogin Elegia . Se onkin sitten järjestyksessään jo neljästoista klassikkohaaste. Toivottavasti haaste on tuonut mukanaan antoisia lukuelämyksiä! Kirjabloggaajien klassikkohaasteen 13. osaan osallistuneet: 1001 kirjaa ja yksi pieni elämä / Marile – Katherine Mansfield: Puutarhakutsut Amatöörihumanisti / Riina – Dhammapada Ankin kirjablogi / Anki – Leo Tolstoi: Anna Karenina Donna Mobilen kirjat / Leena Laurila – Albert Camus: Sivullinen Jotaki