Heillä molemmilla oli koulutus joka painotti oikeuksia ja tasaveroisuutta lain edessä, asioiden tarkastelua molemmilta puolilta, ja siksi oli masentavaa että nyt he eivät osoittaneet halua ymmärtää miten Bård ja minä koimme tilanteen. Sitten lisäsin: Kukaan teistä ei ole missään vaiheessa kysynyt minulta tarinaani, ja se on ollut ja on edelleen minulle suuri suru.
 |
| Vigdis Hjorth: Perintötekijät S&S 2019 Norjankielinen alkuteos Arv og miljø 2016 Suomentanut Katriina Huttunen 383 sivua |
Vigdis Hjorthin romaani Perintötekijät on upea. Sanottakoon se heti tähän alkuun. Romaani häikäisee, hätkähdyttää ja puhuttelee. Se herättää ajatuksia kiihkeydellään ja koruttomuudellaan, jopa raadollisuudellaan. Perontötekijät on vaikuttavan hieno.
Romaanin minäkertoja on Bergljot, joka on parikymmentä vuotta aiemmin katkaissut välinsä lapsuudenperheeseensä. Veljeltään Bårdilta kuusikymppinen nainen kuulee, että lapsuudenperheen kesämökit on päätetty antaa nuoremmille sisaruksille, Åsalle ja Astridille. Syitä perinnönjakoon on monta, mutta ne eivät vähennä jaon epäoikeudenmukaisuutta, ja pian ollaan keskellä sukukiistaa.
Romaanin tarina kattaa vain muutaman kuukauden mittaisen ajanjakson, mutta samalla se kertoo kokonaisesta elämästä. Vähä vähältä lukijalle avautuu se, mitä Bergljotille on tapahtunut ja miksi hänen suhteensa omiin vanhempiin ja sisaruksiin on niin kompleksinen. Bergljot on käsitellyt lapsuudenkokemuksiaan vuosien mittaan monien ihmisten kanssa psykoterapeutista lähtien. Se ei kuitenkaan riitä, kun trauma on aktiivisesti pyritty lapsuudenperheessä painamaan taka-alalle eikä Bergljotin tarinaa ole suostuttu kuuntelemaan siellä, missä se olisi ennen kaikkea pitänyt saada kuuluviin. Se on naiselle murheista suurin.
Silti hän ei voinut teeskennellä että se mitä olin hänelle kertonut ei ollut olemassa, vaikka siihen olikin hänen mielestään epämiellyttävää tai mahdotonta ottaa kantaa. Se oli hänen haasteensa, kirjoitin. Jos hän halusi olla väleissä kanssani, ehtona täytyi olla minun tarinani, se mitä olin kertonut.Bergljot ei suuremmin edes välitä perheen kesämökeistä, joista lopulta kiistellään. Hvalerin mökit nousevat epäoikeudenmukaisuuden ja kaltoinkohtelun symboliksi, vaikka ne voisivat olla välineitä oikeudenmukaisuuden ja sovinnon tiellä. Ehkä raastavinta romaanissa onkin se, miten henkilöt eivät tunnu todella kohtaavan ja kuuntelevan toisiaan vaan asettuvat omiin poteroihinsa kovin jääräpäisesti. Kuinka monen perheen tarinaa tällainen onkaan?
Raastavuutta lisää tieto siitä, että romaani on autofiktiota. Toisaalta tämän tiedon valossa ihailen sitä, miten hienosti Hjorth onnistuu jäsentämään tarinaansa ja tulemaan kuulluksi. Perintötekijät tarjoaa runsaasti upeita oivalluksia, joita haluan painaa mieleeni. Ennen kaikkea romaani vie pyörteisesti mukanaan eikä anna otteen irrota ennen kuin viimeinen sivu on luettu.
Kaikki liittyy kaikkeen. Yksikään lause ei ole viaton sille joka kulkee korvat höröllä ymmärtääkseen.Vigdis Hjorth saapuu toukokuussa Suomeen Helsinki Lit -tapahtumaan.
Perintötekijöistä muualla: Kirjaluotsi, Nannan kirjakimara, Helmi Kekkonen, Reader, why did I marry him? ja Tuijata. Kulttuuripohdintoja.
Helmet 2020: 10. Kirja sijoittuu maahan, jossa on vähemmän asukkaita kuin Suomessa. Toden totta, Norjan väkimäärä on hieman Suomea vähäisempi.
Tämä oli todella upea. Bergljotin jankkaus kuvasti mielettömän hyvin sitä, miten tuohtunut hän oli ja miten epäoikeudenmukaisuus pyöri ja pyöri hänen mielessään. Tilanne testamentinlukutilaisuudessa oli hurja!
VastaaPoistaTodella upea, kyllä! Hienosti kerronta ilmentää tunteita ja tilanteen monimutkaisuutta.
Poista