Nicole-vauvasta oli tullut Gileadin mainoskasvo. Kaikissa helmityttöjen esitteissä oli hänestä sama kuva. Hän näytti tavalliselta vauvalta, mutta oli silti Gileadissa pyhimyksen asemassa, sanoi meidän opettajamme. Nicole oli meidänkin ikonimme: kaikissa gileadinvastaisissa mielenosoituksissa oli mukana Nicole-vauvan kuva ja sellaisia iskulauseita kuin NICOLE-VAUVA – VAPAUDEN SYMBOLI! Tai: NICOLE-VAUVA NÄYTTÄÄ TIEN! Niin kuin vauva muka voisi näyttää tietä minnekään, ajattelin itsekseni.
 |
| Margaret Atwood: Testamentit Otava 2019 Alkuteos The testaments 2019 Suomentanut Hilkka Pekkanen 496 sivua Äänikirjan lukija Outi Vuoriranta kesto 12 t 43 min |
Margaret Atwoodin Testamentit on odotettu jatko Orjattaresi-romaanille, joka on kolmekymmentä vuotta ilmestymisensä jälkeen ällistyttävän ajankohtainen – jopa ahdistavan ajankohtainen. The Handmaid's Tale -televisiosarjan myötä Atwoodin romaani on ollut esillä viime vuosina varmaan enemmän kuin ikinä aiemmin, ja uutuusromaanillaan Testamentit Atwood vastaa lukuisiin pyyntöihin kertoa, mitä Gileadiin kuuluu myöhemmin.
Kun kuuntelen Testamentteja, näen mielessäni maailman sellaisena, kuin se katsojien eteen tuodaan The Handmaid's Talessa. Romaani on kuin suoraa jatkoa televisiosarjalle, eikä siinä mielestäni ole mitään pahaa. Testamentit vaikuttaa!
Toki nyt on kulunut viisitoista vuotta siitä, mihin Orjattaresi ja sen pohjalta tehty televisiosarja päättyivät. Missä Frediläinen on nyt? Entä mitä tapahtui hänen lapselleen? Entä mitä Gileadissa on tapahtunut vuosien aikana?
Moneen kysymykseen Testamentit antaa vastauksen. Osin ollaan Gileadissa, osin Kanadassa. Vapaassa Kanadassa törmätään jatkuvasti Gilead-myönteiseen propagandaan ja helmityttöihin, jotka yrittävät käännyttää nuoria naisia mukaansa Gileadiin etsimään parempaa elämää. Heitä tarkkailee Daisy, joka elää varsin tavallisen teinitytön elämää – tai ehkei sittenkään elä. Merkittävä vanha tuttavuus romaanin sivuilta löytyy, kun yhtenä kolmesta kertojasta ääneen pääsee Lydia-täti, joka jäi varsin vahvasti mieleen varsinkin televisiosarjasta. Daisyn ja Lydian lisäksi kertojana on myös Agnes, komentajan tytär Gileadissa.
Romaanin keskiössä ovat nyt ehkä entistä enemmänkin naiset. Komentajat ja muut miehet jäävät sivuosaan, taka-alalle, vaikka Gileadissa arvojärjestys on varsin selvä. Erityisesti Lydian taustaan kurkistaminen oli kiinnostavaa.
Tarina vetää hyvin – jopa niin, että etsin hetkiä kuunnellakseni äänikirjaa silloinkin, kun en yleensä kuuntele. Kirjan lopun luin e-kirjana, koska en malttanut odottaa tilaisuutta päästäkseni taas kuuntelemaan. Testamentit siis onnistui hyvin ainakin minut viemään mukanaan! Onnistunutta on paitsi juonen kuljetus, myös se, miten tarinan maailmoja luodaan. Testamentit vakuutti minut vahvasti.
Margaret Atwoodin romaanista muualla: Kirjaluotsi ja Kulttuuri kukoistaa.
Luen parhaillaan kirjaa hitaasti ja nautin kaikesta jännityksestä ja pelottavasta dystopiasta. Atwood on loistava tarinan kertoja. Testamentit on upea teos. Tosin hyytävän upea.
VastaaPoistaTestamentit on kyllä nautittava romaani! Pitääkin silmäillä, milloin julkaiset postauksen tästä.
Poista