Siirry pääsisältöön

Margaret Atwood: Testamentit

Nicole-vauvasta oli tullut Gileadin mainoskasvo. Kaikissa helmityttöjen esitteissä oli hänestä sama kuva. Hän näytti tavalliselta vauvalta, mutta oli silti Gileadissa pyhimyksen asemassa, sanoi meidän opettajamme. Nicole oli meidänkin ikonimme: kaikissa gileadinvastaisissa mielenosoituksissa oli mukana Nicole-vauvan kuva ja sellaisia iskulauseita kuin NICOLE-VAUVA – VAPAUDEN SYMBOLI! Tai: NICOLE-VAUVA NÄYTTÄÄ TIEN! Niin kuin vauva muka voisi näyttää tietä minnekään, ajattelin itsekseni.


Margaret Atwood: Testamentit
Otava 2019
Alkuteos The testaments 2019
Suomentanut Hilkka Pekkanen
496 sivua
Äänikirjan lukija Outi Vuoriranta
kesto 12 t 43 min

Margaret Atwoodin Testamentit on odotettu jatko Orjattaresi-romaanille, joka on kolmekymmentä vuotta ilmestymisensä jälkeen ällistyttävän ajankohtainen – jopa ahdistavan ajankohtainen. The Handmaid's Tale -televisiosarjan myötä Atwoodin romaani on ollut esillä viime vuosina varmaan enemmän kuin ikinä aiemmin, ja uutuusromaanillaan Testamentit Atwood vastaa lukuisiin pyyntöihin kertoa, mitä Gileadiin kuuluu myöhemmin.

Kun kuuntelen Testamentteja, näen mielessäni maailman sellaisena, kuin se katsojien eteen tuodaan The Handmaid's Talessa. Romaani on kuin suoraa jatkoa televisiosarjalle, eikä siinä mielestäni ole mitään pahaa. Testamentit vaikuttaa!

Toki nyt on kulunut viisitoista vuotta siitä, mihin Orjattaresi ja sen pohjalta tehty televisiosarja päättyivät. Missä Frediläinen on nyt? Entä mitä tapahtui hänen lapselleen? Entä mitä Gileadissa on tapahtunut vuosien aikana?

Moneen kysymykseen Testamentit antaa vastauksen. Osin ollaan Gileadissa, osin Kanadassa. Vapaassa Kanadassa törmätään jatkuvasti Gilead-myönteiseen propagandaan ja helmityttöihin, jotka yrittävät käännyttää nuoria naisia mukaansa Gileadiin etsimään parempaa elämää. Heitä tarkkailee Daisy, joka elää varsin tavallisen teinitytön elämää  – tai ehkei sittenkään elä. Merkittävä vanha tuttavuus romaanin sivuilta löytyy, kun yhtenä kolmesta kertojasta ääneen pääsee Lydia-täti, joka jäi varsin vahvasti mieleen varsinkin televisiosarjasta. Daisyn ja Lydian lisäksi kertojana on myös Agnes, komentajan tytär Gileadissa.

Romaanin keskiössä ovat nyt ehkä entistä enemmänkin naiset. Komentajat ja muut miehet jäävät sivuosaan, taka-alalle, vaikka Gileadissa arvojärjestys on varsin selvä. Erityisesti Lydian taustaan kurkistaminen oli kiinnostavaa.

Tarina vetää hyvin – jopa niin, että etsin hetkiä kuunnellakseni äänikirjaa silloinkin, kun en yleensä kuuntele. Kirjan lopun luin e-kirjana, koska en malttanut odottaa tilaisuutta päästäkseni taas kuuntelemaan. Testamentit siis onnistui hyvin ainakin minut viemään mukanaan! Onnistunutta on paitsi juonen kuljetus, myös se, miten tarinan maailmoja luodaan. Testamentit vakuutti minut vahvasti.

Margaret Atwoodin romaanista muualla: Kirjaluotsi ja Kulttuuri kukoistaa.

Kommentit

  1. Luen parhaillaan kirjaa hitaasti ja nautin kaikesta jännityksestä ja pelottavasta dystopiasta. Atwood on loistava tarinan kertoja. Testamentit on upea teos. Tosin hyytävän upea.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Testamentit on kyllä nautittava romaani! Pitääkin silmäillä, milloin julkaiset postauksen tästä.

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kassandra Montag: Tulvan jälkeen

Pearl oli vihainen, koska emme olleet yrittäneet auttaa heitä, ja minä yritin muistuttaa hänelle, että meidän oli tärkeää pysyä omissa oloissamme. Järkeilystäni huolimatta pelkäsin, että sydämeni oli kutistunut, kun vedenpinta oli noussut ympärilläni. Paniikki oli täyttänyt minut, kun vesi peitti maan, ja se työnsi tieltään kaiken muun ja kuihdutti sydämeni kovaksi, pieneksi möhkäleeksi, jota en enää tunnistanut. Kassandra Montag: Tulvan jälkeen HarperCollins Nordic 2020 alkuteos After the Flood suomentanut Hanna Arvonen äänikirjan lukija Pihla Pohjolainen kesto 14 h 2 min Suuren tulvan jälkeisessä ajassa eletään Kassandra Montagin romaanissa Tulvan jälkeen . Vesi on peittänyt alleen suuren osan maasta, ja luonnonvaroja on jäljellä enää. Ihmiskunnan rippeet taistelevat vähäisistä resursseista  ja yrittävät ehtiä ennen muita valtaamaan harvoja elinkelpoisia maa-alueita. Ikävät kohtaamiset ihmisten kesken ovat arkipäivää. Romaanin päähenkilö on aikuinen nainen, Myra, joka on jään

Anna-Leena Härkönen: Ihana nähä! ja muita kirjoituksia

"Panin soimaan Lordin levyn. Jos siihen ei Paavo Pesusieni reagoi, niin sitten ei mihinkään. Mitään ei tapahtunut. Paavo makasi edelleen lattialla kuin ruumis." Anna-Leena Härkönen: Ihana nähä! ja muita kirjoituksia (Otava 2015) 173 sivua Anna-Leena Härkösen teos Ihana nähä! ja muita kirjoituksia  sisältää kirjailijan havaintoja, oivalluksia ja omakohtaisia kokemuksia monista aiheista matkustamisesta naisena olemisen vaikeuteen ja äitiydestä vanhustenhoitoon. Kirjoittaja ottaa kantaa vahvasti ja napakasti, huumoria unohtamatta. Kyytiä saavat esimerkiksi asiakaspalvelun möröt ja Suuret Äidit. Moni huomio saa lukijan nyökyttelemään päätään ilahtuneena, sillä Härkönen kirjoittaa tutuista ilmiöistä tunnistettavalla ja kiinnostavalla tavalla. Mielikuvia luodessaan kirjailija saa lukijansa hyrisemään ilosta, ellei jopa nauramaan äänen. Nuorempana näin vanhenemisessa yhden ainoan hyvän puolen: sen kun saa mielenrauhaa ja tasapainoa. Kuvittelin, miten jakelen lempeästi hymy

Delia Owens: Suon villi laulu

He olivat tunteneet Chasen pikkuvauvasta asti. Seuranneet, miten poika oli lipunut läpi elämän ihastuttavasta lapsesta suloiseksi teiniksi, jalkapallokentän tähtipelaajaksi ja kylän kultapojaksi, joka työskenteli vanhempiensa yrityksessä. Ja lopulta komistukseksi, joka oli nainut seudun kauneimman tytön. Nyt hän retkotti siinä yksin, soisessa alennustilassaan. Kuoleman kylmä koura oli vetänyt pidemmän korren, niin kuin se aina teki. Delia Owens: Suon villi laulu WSOY 2020 alkuteos Where the Crawdads Sing suomentanut Maria Lyytinen 416 sivua Ällistyttävä esikoinen , unohtumaton romaani , luvataan kirjan takakannessa, ja odotukset ovat korkealla. Delia Owensin Suon villi laulu  houkuttaa nimellään ja on kannen mukaan maailmanlaajuinen jättimenestys. Tarinassa onkin viehättävyyttä mutta – valitettavasti – myös selkeitä ongelmia. Prologi tuo esille romaanin lähtökohdan: lokakuun 30. päivänä vuonna 1969 Chase Andrewsin ruumis lojuu suolla. Vanhasta palotornista putoaminen ei liene silkka on