Siirry pääsisältöön

Tanja Pohjola: Lintu pieni

"Dorotean täytyi kääntää katseensa. Hän näki Lahjan ja hänen olonsa keveni heti. Kun hän katsoi sohvalla lepäävää viatonta lasta, hän ajatteli: eikö pahinkin ihminen voinut hyvittää tekonsa? Ansaita anteeksiannon? Eikö hän ansainnut tilaisuuden näyttää, että tällä kertaa osaisi toimia oikein?"
Tanja Pohjola: Lintu pieni
(Atena 2014)
285 sivua
Tanja Pohjolan esikoisromaanissa Lintu pieni liikutaan kahdessa ajassa ja paikassa: vuoden 1944 Viipurissa ja yhdeksän vuotta myöhemmin Helsingissä. Päähenkilö on Dora, joka on myöhemmin muuttanut nimensä Doroteaksi ja yrittänyt muuttaa myös menneisyytensä toiseksi.

1940-luvulla Dora elää äitinsä ja Mari-sisarensa kanssa rapistuneessa huvilassa. Arkea rikkovat sodan viimeiset pommitukset, mutta eniten sisarusten elämään vaikuttaa arvovieras, joka tulee tapaamaan tyttöjen äitiä. Arvovieraan aikana tyttöjen on oltava äänettömiä ja näkymättömiä, ja Doran tehtäväksi jää pitää huolta Marista. Mari haluaa kuulla uudelleen ja uudelleen sadun, jota Dora kertoo.

Helsingissä Dorotea on tuore aviovaimo, joka haluaa unohtaa menneisyytensä kauhean taakan. Aviomiehelleen hän on oikeastaan joku muu, eikä nuori nainen tunnu enää itsekään oikein tietävän, kuka on.
Hän ripusti vaatekaappiin laventelipusseja luomaan romanttista tunnelmaa. Ja entä avioliitto sitten: kuivattuja orvokkeja sinikantisen Raamatun välissä. Ne olivat kauniita kuvia, ja sellainen hänkin oli. Pelkkä kuvajainen.
Huolella rakennettu kuva uhkaa rikkoutua, kun pariskunnan luokse saapuu vieraita Viipurista. Dorotea pelkää epätoivoisesti paljastumista, ja pian käy vaikeaksi tietää, mikä on totta ja mikä ei. Tarinaan rakentuu kahden aikatason limittyessä vahva jännite, joka pakottaa lukemaan kirjaa eteenpäin.

Kirjan takakannessa Lintu pieni määritellään psykologiseksi romaaniksi ihmismielen syöksystä häpeän ja syyllisyyden paineessa. Juuri sellainen kirja onkin. Romaani on taitavasti kirjoitettu kuva siitä, miten menneisyys ei päästä otteestaan vaan on läsnä koko ajan. Dorotea häpeää ja tuntee syyllisyyttä tapahtuneista asioista, vaikka eniten hän tuntuisi tarvitsevan sitä, että joku rakastaa ja hyväksyy hänet sellaisenaan.

Lintu pieni on alakuloisuudessaan vahvan kaunis romaani. Tarina saa miettimään, mitä ajattelemattomuus, väärät sanat ja rakkauden puute voivat ihmiselle tehdä ja kuinka hauras ihmismieli voi olla. Tarina ei kerro, saadaanko rikki mennyt taas ehjäksi, mutta tunteen toivosta se jättää jälkeensä. Tanja Pohjolan esikoisteos on kirja, jonka lukemista voi lämpimästi suositella.

Minun laillani tästä hienosta kirjasta ovat pitäneet myös Maria, Ulla ja Anna.
Vasta nyt Dora ymmärtää, mitä tämä kaikki merkitsee: myös hänessä ja Marissa on pöllöjen verta. Heidän pitää ryhtyä kuuntelemaan lintujen viserrystä, sillä se on myös heidän kieltään, heidän sukunsa kieltä, jota he jonain päivänä osaavat puhua perin pohjin. Ehkä sinä päivänä he oppivat ymmärtämään myös äitiä.
Lintu pieni vie osaltaan lukutaitoa pakolaisille lukuhaasteessa.

Kommentit

  1. Tämä on syyskirjauutuuksien lukulistallani, ja arviosi myötä nousi siinä aivan kärjen joukkoon. Todella kiinnostava esikoinen!

    VastaaPoista
  2. 40-luku on nyt kovasti esillä kirjoissa. Sieltä riittää ammennettavaa, yhä uudelleen ja uudelleen. Hieno arvio, mielenkiintoni heräsi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. 1940-luku on kyllä kiinnostavaa aikaa, samoin -20-luku, johon sijoittuvaa kirjaa parhaillaan luen.

      Poista
  3. Tästä on kyllä pitänyt moni sellainen, jonka lukumakua arvostan. Taas yksi kirja lisää lukulistalle. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla, että kirjasta on pidetty ja että se päätyy sinunkin lukulistallesi. :)

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kassandra Montag: Tulvan jälkeen

Pearl oli vihainen, koska emme olleet yrittäneet auttaa heitä, ja minä yritin muistuttaa hänelle, että meidän oli tärkeää pysyä omissa oloissamme. Järkeilystäni huolimatta pelkäsin, että sydämeni oli kutistunut, kun vedenpinta oli noussut ympärilläni. Paniikki oli täyttänyt minut, kun vesi peitti maan, ja se työnsi tieltään kaiken muun ja kuihdutti sydämeni kovaksi, pieneksi möhkäleeksi, jota en enää tunnistanut. Kassandra Montag: Tulvan jälkeen HarperCollins Nordic 2020 alkuteos After the Flood suomentanut Hanna Arvonen äänikirjan lukija Pihla Pohjolainen kesto 14 h 2 min Suuren tulvan jälkeisessä ajassa eletään Kassandra Montagin romaanissa Tulvan jälkeen . Vesi on peittänyt alleen suuren osan maasta, ja luonnonvaroja on jäljellä enää. Ihmiskunnan rippeet taistelevat vähäisistä resursseista  ja yrittävät ehtiä ennen muita valtaamaan harvoja elinkelpoisia maa-alueita. Ikävät kohtaamiset ihmisten kesken ovat arkipäivää. Romaanin päähenkilö on aikuinen nainen, Myra, joka on jään

Anna-Leena Härkönen: Ihana nähä! ja muita kirjoituksia

"Panin soimaan Lordin levyn. Jos siihen ei Paavo Pesusieni reagoi, niin sitten ei mihinkään. Mitään ei tapahtunut. Paavo makasi edelleen lattialla kuin ruumis." Anna-Leena Härkönen: Ihana nähä! ja muita kirjoituksia (Otava 2015) 173 sivua Anna-Leena Härkösen teos Ihana nähä! ja muita kirjoituksia  sisältää kirjailijan havaintoja, oivalluksia ja omakohtaisia kokemuksia monista aiheista matkustamisesta naisena olemisen vaikeuteen ja äitiydestä vanhustenhoitoon. Kirjoittaja ottaa kantaa vahvasti ja napakasti, huumoria unohtamatta. Kyytiä saavat esimerkiksi asiakaspalvelun möröt ja Suuret Äidit. Moni huomio saa lukijan nyökyttelemään päätään ilahtuneena, sillä Härkönen kirjoittaa tutuista ilmiöistä tunnistettavalla ja kiinnostavalla tavalla. Mielikuvia luodessaan kirjailija saa lukijansa hyrisemään ilosta, ellei jopa nauramaan äänen. Nuorempana näin vanhenemisessa yhden ainoan hyvän puolen: sen kun saa mielenrauhaa ja tasapainoa. Kuvittelin, miten jakelen lempeästi hymy

Delia Owens: Suon villi laulu

He olivat tunteneet Chasen pikkuvauvasta asti. Seuranneet, miten poika oli lipunut läpi elämän ihastuttavasta lapsesta suloiseksi teiniksi, jalkapallokentän tähtipelaajaksi ja kylän kultapojaksi, joka työskenteli vanhempiensa yrityksessä. Ja lopulta komistukseksi, joka oli nainut seudun kauneimman tytön. Nyt hän retkotti siinä yksin, soisessa alennustilassaan. Kuoleman kylmä koura oli vetänyt pidemmän korren, niin kuin se aina teki. Delia Owens: Suon villi laulu WSOY 2020 alkuteos Where the Crawdads Sing suomentanut Maria Lyytinen 416 sivua Ällistyttävä esikoinen , unohtumaton romaani , luvataan kirjan takakannessa, ja odotukset ovat korkealla. Delia Owensin Suon villi laulu  houkuttaa nimellään ja on kannen mukaan maailmanlaajuinen jättimenestys. Tarinassa onkin viehättävyyttä mutta – valitettavasti – myös selkeitä ongelmia. Prologi tuo esille romaanin lähtökohdan: lokakuun 30. päivänä vuonna 1969 Chase Andrewsin ruumis lojuu suolla. Vanhasta palotornista putoaminen ei liene silkka on