"Ensimmäinen lennätys, ensimmäinen kerta, kun Frans tunsi merkillisen, pakahduttavan tunteen avatessaan kämmenensä ja laskiessaan linnun lentoon. Siinä hetkessä täyttyi riemusta ja tunsi itsensä hyväntekijäksi, lähes vapahtajaksi. Samanaikaisesti kun kuuli siipien iskut ja näki linnun etääntyvän hetki hetkeltä kauemmas, tiesi, että lintu palaisi. Sillä oli mahdollisuus mennä, mahdollisuus valita, ja kaikista vaihtoehdoista se valitsi oman lakkansa."
Heli-Maija Heikkisen esikoisromaanin Viestikyyhkyupseeri päähenkilö on Frans Jokimies, joka työskentelee Suomen puolustusvoimien palveluksessa kyyhkysten kasvattajana ja kouluttajana. Jokimies näkee kyyhkysten suuren merkityksen viestinviejinä sodan keskellä, mutta joillekin muille kyyhkyset edustavat lähinnä mahdollista ateriaa.
Frans on naimisissa Anjan kanssa, joka on lahjakas pianisti ja haluaisi saada oman lapsen mutta kantaa kohdussaan tyhjyyttä. Vuonna 1944 Frans ja Anja lähtevät matkalle, jonka takana on käsky, jota Frans ei voi noudattaa. Seuraavat vuosikymmenet Frans kantaa mukanaan raskasta salaisuutta, jota hän ei voi unohtaa ja jota Anja ei halua kuulla. Ja koko ajan mukana ovat kyyhkyt, jotka symboloivat vapautta yhtä lailla kuin vankeutta, elämäntyötä ja sen arvostusta tai arvostuksen puutetta.
Viestikyyhkyupseeri on kaunis tarina sodasta, rakkaudesta, syyllisyydestä, muistoista - ja kyyhkysistä. Heli-Maija Heikkinen kirjoittaa vahvasti ja vakuuttavasti, ja jälleen käsillä on esikoisteos, jonka voimaa ei voi kuin ihailla.
Tällä kirjalla (tai itse asiassa jo edellisellä lukemallani haastekirjalla) saavutan Ihminen sodassa -haasteessa ylimmän eli kenraalin arvon - koossa on nyt 16 luettua kirjaa. Suomen Pakolaisavun lukuhaasteessa tämäkin kirja on viemässä lukutaitoa pakolaisille.
Kirjan sain kustantajalta - kiitos!
 |
| Heli-Maija Heikkinen: Viestikyyhkyupseeri (Minerva 2014) 217 sivua |
Frans on naimisissa Anjan kanssa, joka on lahjakas pianisti ja haluaisi saada oman lapsen mutta kantaa kohdussaan tyhjyyttä. Vuonna 1944 Frans ja Anja lähtevät matkalle, jonka takana on käsky, jota Frans ei voi noudattaa. Seuraavat vuosikymmenet Frans kantaa mukanaan raskasta salaisuutta, jota hän ei voi unohtaa ja jota Anja ei halua kuulla. Ja koko ajan mukana ovat kyyhkyt, jotka symboloivat vapautta yhtä lailla kuin vankeutta, elämäntyötä ja sen arvostusta tai arvostuksen puutetta.
Fransin sydän väpättää niin kuin kyyhkysen ennen lentoon vapauttamista. Odottaa lentoon pääsyä muttei pääse, ei ole koskaan päässyt. Anjan tarvitsee vain laskea sormensa pianon koskettimille, ja hän katoaa kuin kyyhky horisonttiin ja vie ajan mukanaan, on aina vienyt.Kyyhkyt ovat vahvasti läsnä oleva motiivi tarinassa, joka keskittyy kuvaamaan vuosia 1944 ja 1992 mutta joka kattaa kokonaisen elämän. Frans muistaa lapsuudestaan, miten isä halusi opettaa hänet metsästämään ja miten isänsä toiveet täyttääkseen Frans ampui kyyhkysiä.
- Älä tapa jumalan lintuja, Frans, ei kyyhkysiä, äiti nyyhkytti, pudotti linnun jalkoihinsa ja hautasi kasvonsa esiliinaansa.Lintujen salaisuus ei jätä Fransia koskaan rauhaan. Hän haluaa ymmärtää, miksi linnut palaavat ja miten ne löytävät tiensä perille. Hän haluaa vaalia oppi-isänsä Oton perintöä ja saada arvostusta viisaille luontokappaleille.
Isä jäykistyi ja lähti pyssy olalla takaisin metsään.
Viestikyyhkyupseeri on kaunis tarina sodasta, rakkaudesta, syyllisyydestä, muistoista - ja kyyhkysistä. Heli-Maija Heikkinen kirjoittaa vahvasti ja vakuuttavasti, ja jälleen käsillä on esikoisteos, jonka voimaa ei voi kuin ihailla.
Tällä kirjalla (tai itse asiassa jo edellisellä lukemallani haastekirjalla) saavutan Ihminen sodassa -haasteessa ylimmän eli kenraalin arvon - koossa on nyt 16 luettua kirjaa. Suomen Pakolaisavun lukuhaasteessa tämäkin kirja on viemässä lukutaitoa pakolaisille.
Kirjan sain kustantajalta - kiitos!
Kaikkia uutuuksia ei millään ehdi lukea. Lue: minä en ehdi. Siispä erinomaisen mukavaa, että niihin voi tutustua täällä blogeissa. Tämäkin oli minulle aivan uusi tuttavuus. Kiitos, kun nostit esiin.
VastaaPoistaEn ehdi minäkään ja välillä ihan ahdistun sen vuoksi. Mutta sitten yritän rauhoittua ja muistaa, että kaikkea ei tarvitse ehtiä lukea. :) Mainiota on, että blogeissa voi tutustua moneen kiinnostavaan kirjaan edes pienesti.
PoistaOle hyvä! :)