Siirry pääsisältöön

Pekka Hiltunen: Vilpittömästi sinun

"Valkoisen Volvon tavaratilasta Holborn-kadulla oli löytynyt pahoin runnellun ruumiin jäänteet. Ne oli murskattu niin rajusti että ensimmäisten uutisraporttien mukaan poliisi ei kyennyt antamaan uhrista oikeastaan mitään tietoja."
Pekka Hiltunen:
Vilpittömästi sinun
(Gummerus 2011)
424 sivua,
äänikirjan kesto 12 h 40 min.
Vilpittömästi sinun on Pekka Hiltusen palkittu esikoisteos, joka voitti muun muassa Vuoden johtolanka -palkinnon. Kirjan pääosassa on suomalainen, Lontoossa asuva Lia, joka työskentelee graafikkona. Eräänä aamulla matkalla töihin Lia törmää hätkähdyttävään rikokseen: kadulle pysäköidyn Volvon takakontista on löytynyt pahasti ruhjottu naisen ruumis, joka saa pian mediassa nimen "Kasvoton". Keltainen lehdistö repii tapauksesta otsikoita pari päivää, kunnes hiljenee, mutta Liaa asia ei jätä rauhaan.

Tavoistaan poiketen Lia viettää syntymäpäiviään lontoolaisessa pubissa. Siellä hän tapaa suomalaisen, salaperäisen Marin, jonka kanssa hän ystävystyy. Pian käy ilmi, että Mari tekee erikoista työtä, ja hän pystyy auttamaan Liaa raa'an murhan selvittämisessä.

Työpaikallaan Level-lehdessä Liaa pidetään "sisäänpäinkääntyneenä, hieman outona suomalaisnaisena, kovana naisena". Samaa syrjäänvetäytymistä ja yksinäisyyttä löytyy myös Marista, ja jollain tapaa minua alkoi lopulta häiritä tämä stereotyyppinen ja ohuenlaiseksi jäävä kuvaus suomalaisista, jäisistä naisista. Myös sisällön runsauden koin häiritsevänä. Raakaan murhaan, ihmiskauppaan ja prostituutioon lisätään vielä laaja poliittinen kuvio, kun populistinen äärioikeistopuolue käy karismaattisen Arthur Friedin johdolla vaalikampanjaansa. Esille nousee myös lehdistön toiminta ja keltaisen lehdistön kritiikki. Tässä kaikessa olisi aineksia useampaankin kirjaan, ja välillä tuntui, että tarina ei pääse eteenpäin juuri lainkaan kiemurtelevine lankoineen. Jonkin verran tarinan käänteet kärsivät myös epäuskottavuudesta: miksi esimerkiksi lontoolainen poliisi kertoo murhatutkinnan etenemisestä niin avoimesti tuntemattomalle suomalaisnaiselle?

Toki kirjassa on myös paljon hyvää. Paikoin jännitys kiristyy niin, että tarinaa ei malttaisi jättää odottamaan hetkeksikään. Pahuus on voimakkaasti läsnä ja kertomus saa pohtimaan sitä, millaisissa oloissa ihmiskaupan uhrit tässä maailmassa elävät.

Luin pari vuotta sitten nurinkurisesti Liasta kertovan sarjan kakkososan, Sysipimeän, josta pidin tätä aloitusosaa enemmän, vaikka käänteitä tuntui välillä siinäkin olevan päätähuimaavan paljon. Kakkososa toimi mielestäni myös itsenäisenä kertomuksena, eikä ykkösosan lukemista liiemmin haitannut se, että olin lukemisessani ehtinyt jo sarjassa edelle.

Rikoksen jäljillä -haasteessa saan tällä teoksella kokoon kuuden kirjan tavoitteen. Suomen Pakolaisavun lukuhaasteessa lähtee tälläkin kirjalla lukutaitoa maailmalle siitäkin huolimatta, että lukemisen sijaan kuuntelin tarinan äänikirjana.

Lontoon kaduilla on tämän kirjan parissa taivaltanut myös Katja, jonka postauksessa on kosolti linkkejä muihin arvioihin. Lisäksi Amma kokee, että kirjaa oli ilo lukea ja myös Annika K. pitää kirjasta paljon. Annamin mielestä kirja on hyvä psykologinen trilleri ja Elina moittii rönsyilevää kerrontaa.

Kommentit

  1. Kirja palautui hyvin mieleen tästä arviostasi. Ehkäpä aineksia olisi ollut useaan kirjaan, koska teemoja tosiaan riitti. Sysipimeän voisin toki lukea, sen verran pidin kuitenkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei tämäkään huono teos ole, mutta Sysipimeästä tosiaan pidin enemmän. Olisikin kiva kuulla, mitä sinä siitä pidät - jos siis päätät sen lukea.

      Poista
  2. Minäkin sain tänään oman kuuntelu-urakkani loppuun. :) Tykkäsin tästä, vaikka aineksia tosiaan oli laitettu soppaan aika paljon. Pitääpä laittaa tuo Sysipimeäkin muistiin. Jos vaikka sekin löytyisi äänikirjana.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva, toivottavasti pääsen pian lukemaan ajatuksiasi! :)

      Poista
  3. Kumpikin sarjan kirjoista meni lukulistalleni! Kiitos tästä! :)

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kassandra Montag: Tulvan jälkeen

Pearl oli vihainen, koska emme olleet yrittäneet auttaa heitä, ja minä yritin muistuttaa hänelle, että meidän oli tärkeää pysyä omissa oloissamme. Järkeilystäni huolimatta pelkäsin, että sydämeni oli kutistunut, kun vedenpinta oli noussut ympärilläni. Paniikki oli täyttänyt minut, kun vesi peitti maan, ja se työnsi tieltään kaiken muun ja kuihdutti sydämeni kovaksi, pieneksi möhkäleeksi, jota en enää tunnistanut. Kassandra Montag: Tulvan jälkeen HarperCollins Nordic 2020 alkuteos After the Flood suomentanut Hanna Arvonen äänikirjan lukija Pihla Pohjolainen kesto 14 h 2 min Suuren tulvan jälkeisessä ajassa eletään Kassandra Montagin romaanissa Tulvan jälkeen . Vesi on peittänyt alleen suuren osan maasta, ja luonnonvaroja on jäljellä enää. Ihmiskunnan rippeet taistelevat vähäisistä resursseista  ja yrittävät ehtiä ennen muita valtaamaan harvoja elinkelpoisia maa-alueita. Ikävät kohtaamiset ihmisten kesken ovat arkipäivää. Romaanin päähenkilö on aikuinen nainen, Myra, joka on jään

Anna-Leena Härkönen: Ihana nähä! ja muita kirjoituksia

"Panin soimaan Lordin levyn. Jos siihen ei Paavo Pesusieni reagoi, niin sitten ei mihinkään. Mitään ei tapahtunut. Paavo makasi edelleen lattialla kuin ruumis." Anna-Leena Härkönen: Ihana nähä! ja muita kirjoituksia (Otava 2015) 173 sivua Anna-Leena Härkösen teos Ihana nähä! ja muita kirjoituksia  sisältää kirjailijan havaintoja, oivalluksia ja omakohtaisia kokemuksia monista aiheista matkustamisesta naisena olemisen vaikeuteen ja äitiydestä vanhustenhoitoon. Kirjoittaja ottaa kantaa vahvasti ja napakasti, huumoria unohtamatta. Kyytiä saavat esimerkiksi asiakaspalvelun möröt ja Suuret Äidit. Moni huomio saa lukijan nyökyttelemään päätään ilahtuneena, sillä Härkönen kirjoittaa tutuista ilmiöistä tunnistettavalla ja kiinnostavalla tavalla. Mielikuvia luodessaan kirjailija saa lukijansa hyrisemään ilosta, ellei jopa nauramaan äänen. Nuorempana näin vanhenemisessa yhden ainoan hyvän puolen: sen kun saa mielenrauhaa ja tasapainoa. Kuvittelin, miten jakelen lempeästi hymy

Delia Owens: Suon villi laulu

He olivat tunteneet Chasen pikkuvauvasta asti. Seuranneet, miten poika oli lipunut läpi elämän ihastuttavasta lapsesta suloiseksi teiniksi, jalkapallokentän tähtipelaajaksi ja kylän kultapojaksi, joka työskenteli vanhempiensa yrityksessä. Ja lopulta komistukseksi, joka oli nainut seudun kauneimman tytön. Nyt hän retkotti siinä yksin, soisessa alennustilassaan. Kuoleman kylmä koura oli vetänyt pidemmän korren, niin kuin se aina teki. Delia Owens: Suon villi laulu WSOY 2020 alkuteos Where the Crawdads Sing suomentanut Maria Lyytinen 416 sivua Ällistyttävä esikoinen , unohtumaton romaani , luvataan kirjan takakannessa, ja odotukset ovat korkealla. Delia Owensin Suon villi laulu  houkuttaa nimellään ja on kannen mukaan maailmanlaajuinen jättimenestys. Tarinassa onkin viehättävyyttä mutta – valitettavasti – myös selkeitä ongelmia. Prologi tuo esille romaanin lähtökohdan: lokakuun 30. päivänä vuonna 1969 Chase Andrewsin ruumis lojuu suolla. Vanhasta palotornista putoaminen ei liene silkka on