Siirry pääsisältöön

Nadifa Mohamed: Kadotettujen hedelmätarha

"Vallankumouksen äidit on kutsuttu keittiöistään, askareistaan, näyttämään ulkomaalaisille arvovieraille, kuinka hallintoa rakastetaan, kuinka onnellisia he ovat maidosta ja rauhasta, jotka se on tuonut heille. Vallankumous tarvitsee naisia näyttääkseen inhimilliseltä."
Nadifa Mohamed: Kadotettujen hedelmätarha
(Atena 2014)
Alkuteos The Orchard of Lost Souls 2013
Suomentanut Heli Naski
283 sivua
Nadifa Mohamedin romaani Kadotettujen hedelmätarha on tarina somalialaisista naisista. Deqo on yhdeksänvuotias, siis vasta matkalla naiseksi, mutta ikäänsä nähden kovia kokenut. Hänen syntyperänsä on vääränlainen, ja tyttö joutuu jatkuvasti taistelemaan olemassaolonsa puolesta.
Deqo toivoi syvästi, että hänellä olisi toinen ja kolmas nimi; hän ei rupeaisi ahneeksi ja pyytäisi Jumalalta koko seitsemäntoista nimen abtirisia, vain kaksi lisää sallisi hänen röyhistää rintaansa ja julistaa ihmisille, että hän on olemassa.
Kawsar on leski, jonka menneisyyden trauma saa hänet toimimaan silloin, kun olisi monin tavoin viisaampaa pysyä sivussa ja vaieta. Kawsar muistaa ajan, kun Hargeisassa oli vielä elämisen iloa ja riemua. Lähistöllä sijaitseva hotelli on kuin kaiken synkkyyden symboli:
Mutta sitten vuonna kahdeksankymmentäyksi paikan tunnelma muuttui; ei ollut iloa, vaan pelkkiä kokoontumisia joissa vaikerrettiin otsa rypyssä jatkuvasti huononevaa tilannetta. Ensin Hargeisan sairaalan lääkärit pidätettiin, koska he yrittivät parantaa potilaidensa oloja; lääkäreiden kuolemantuomioista oli seurauksela opiskelijamielenosoituksia, ja lopulta Lontoossa asuvien somalien muodostama Kansallinen vapautusliike NMF aloitti sotatoimet kaataakseen diktatuurin. Siitä lähtien hotelli on luonut kadulle pahaenteisen varjon. 
Ikänsä puolesta Deqon ja Kawsarin väliin asettuu  Filsan, nuori naissotilas. Hän haluaa jatkaa sukunsa perinteitä ja edetä urallaan mutta joutuu huomaamaan, että tiellä on mutkia. Taakse on jäänyt rikkonainen lapsuus, ja nainen kaipaa elämäänsä lopulta hyvin tavallisia asioita.
Koko ikänsä hänet on jätetty pölyttymään näkymättömänä kuin taulu seinällä, ja joskus itkeminen ja karjuminen ja jonkun kimppuun hyökkääminen tuntuu ainoalta tavalta tulla ikinä kuulluksi.
Kaikki kolme naista joutuvat elämään yhteiskunnassa, joka on arvaamaton ja vaarallinen. Sisällissota ravistelee maata, josta Deqo ei muuta voikaan muistaa mutta joka ei aina ole ollut yhtä räjähdysaltis. Maan asukkaat joutuvat kokemaan ja näkemään kauheita asioita, jollaisia ei soisi kenenkään kohdalle osuvan.

Traagisista tapahtumista ja ahdistavasta miljööstä huolimatta Kadotettujen hedelmätarha on tarina, jossa on kauneutta ja toivoa. Kirja on hyvin kirjoitettu ja koossa pysyvä tarina naisista, joiden tiet kohtaavat erilaisista lähtökohdista huolimatta. Naiset tarinoineen voisivat olla totta, ja kirja saa taas ymmärtämään piirun verran enemmän sitä, miten erilaisissa oloissa me ihmiset tällä maapallolla elämme. Se avaa myös kiinnostavasti Somalian historiaa, josta en valitettavasti ole oikein mitään tiennyt.

Ihminen sodassa -haasteeseen saan tällä kirjalla jälleen yhden suorituksen.

Karoliina määrittelee tämän kirjan kauniiksi kärsimysromaaniksi ja Ompun mielestä tällaisia kirjoja tarvitaan.
Hän vetää peitot leukaansa asti, sulkee silmänsä ja hengittää sisäänsä jasmiinia, kuusamaa, kuunliljaa ja aavikkokukka wahara-waalisia, joita hän istutti kauan sitten hedelmätarhaan bungalowinsa taakse. Tämä on ainoa yhteys, joka hänellä on nyt kallisarvoiseen hedelmätarhaansa - sen tuoksun hauras hyväily, kun tuuli puhaltaa oikeaan suuntaan.

Kommentit

  1. Tämä kyllä kiinnostaa ihan aiheeltaan.

    VastaaPoista
  2. Tämä, kuten myös Nura Farahin Aavikontyttäret ovat tärkeitä kirjoja jo siksikin, että pääsemme näkemään asioita myös somalialaisten naisten silmin. Ehkä seuraavaksi voisi lukea Nuruddin Farahia, jota itse en koskaan ole lukenut, vaikka hän taitaa olla Somalian tunnetuin kirjailija.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ylipäätään pidän kaunokirjallisuuden törkeänä tehtävänä avata ovia maailmoihin, joihin ei muutoin pääsisi kurkistamaan. Tämä kirja täyttää tuon tehtävän hyvin.

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kassandra Montag: Tulvan jälkeen

Pearl oli vihainen, koska emme olleet yrittäneet auttaa heitä, ja minä yritin muistuttaa hänelle, että meidän oli tärkeää pysyä omissa oloissamme. Järkeilystäni huolimatta pelkäsin, että sydämeni oli kutistunut, kun vedenpinta oli noussut ympärilläni. Paniikki oli täyttänyt minut, kun vesi peitti maan, ja se työnsi tieltään kaiken muun ja kuihdutti sydämeni kovaksi, pieneksi möhkäleeksi, jota en enää tunnistanut. Kassandra Montag: Tulvan jälkeen HarperCollins Nordic 2020 alkuteos After the Flood suomentanut Hanna Arvonen äänikirjan lukija Pihla Pohjolainen kesto 14 h 2 min Suuren tulvan jälkeisessä ajassa eletään Kassandra Montagin romaanissa Tulvan jälkeen . Vesi on peittänyt alleen suuren osan maasta, ja luonnonvaroja on jäljellä enää. Ihmiskunnan rippeet taistelevat vähäisistä resursseista  ja yrittävät ehtiä ennen muita valtaamaan harvoja elinkelpoisia maa-alueita. Ikävät kohtaamiset ihmisten kesken ovat arkipäivää. Romaanin päähenkilö on aikuinen nainen, Myra, joka on jään

Anna-Leena Härkönen: Ihana nähä! ja muita kirjoituksia

"Panin soimaan Lordin levyn. Jos siihen ei Paavo Pesusieni reagoi, niin sitten ei mihinkään. Mitään ei tapahtunut. Paavo makasi edelleen lattialla kuin ruumis." Anna-Leena Härkönen: Ihana nähä! ja muita kirjoituksia (Otava 2015) 173 sivua Anna-Leena Härkösen teos Ihana nähä! ja muita kirjoituksia  sisältää kirjailijan havaintoja, oivalluksia ja omakohtaisia kokemuksia monista aiheista matkustamisesta naisena olemisen vaikeuteen ja äitiydestä vanhustenhoitoon. Kirjoittaja ottaa kantaa vahvasti ja napakasti, huumoria unohtamatta. Kyytiä saavat esimerkiksi asiakaspalvelun möröt ja Suuret Äidit. Moni huomio saa lukijan nyökyttelemään päätään ilahtuneena, sillä Härkönen kirjoittaa tutuista ilmiöistä tunnistettavalla ja kiinnostavalla tavalla. Mielikuvia luodessaan kirjailija saa lukijansa hyrisemään ilosta, ellei jopa nauramaan äänen. Nuorempana näin vanhenemisessa yhden ainoan hyvän puolen: sen kun saa mielenrauhaa ja tasapainoa. Kuvittelin, miten jakelen lempeästi hymy

Delia Owens: Suon villi laulu

He olivat tunteneet Chasen pikkuvauvasta asti. Seuranneet, miten poika oli lipunut läpi elämän ihastuttavasta lapsesta suloiseksi teiniksi, jalkapallokentän tähtipelaajaksi ja kylän kultapojaksi, joka työskenteli vanhempiensa yrityksessä. Ja lopulta komistukseksi, joka oli nainut seudun kauneimman tytön. Nyt hän retkotti siinä yksin, soisessa alennustilassaan. Kuoleman kylmä koura oli vetänyt pidemmän korren, niin kuin se aina teki. Delia Owens: Suon villi laulu WSOY 2020 alkuteos Where the Crawdads Sing suomentanut Maria Lyytinen 416 sivua Ällistyttävä esikoinen , unohtumaton romaani , luvataan kirjan takakannessa, ja odotukset ovat korkealla. Delia Owensin Suon villi laulu  houkuttaa nimellään ja on kannen mukaan maailmanlaajuinen jättimenestys. Tarinassa onkin viehättävyyttä mutta – valitettavasti – myös selkeitä ongelmia. Prologi tuo esille romaanin lähtökohdan: lokakuun 30. päivänä vuonna 1969 Chase Andrewsin ruumis lojuu suolla. Vanhasta palotornista putoaminen ei liene silkka on