"Olenko minä kuollut?
Minun täytyy tosiaan kysyä sitä itseltäni.
Olenko kuollut?
Alkuun näytti selvältä, että olen. Että tämä seison-tässä-katselemassa-osa oli vain pieni välivaihe ennen kirkasta valoa ja sitä elämä-vilisee-silmien-ohi-filmiä, joka veisi minut sinne, minne ikinä mahdankin olla menossa."
Jos vielä jään -romaanin päähenkilö on 17-vuotias Mia, jonka elämässä on kaikki hyvin: on ihana perhe ja poikaystävä, tyttö itse on lupaava sellisti. Sitten, eräänä lumisena päivänä, kaikki muuttuu. Mian perhe joutuu autokolariin ja yhtäkkiä Mia huomaa seuraavansa sivusta, miten häntä yritetään auttaa ja kuinka hänet kuljetetaan sairaalaan saamaan jatkohoitoa. Kun Mia makaa sairaalan teho-osastolla, kulkee hänen mielensä muistoissa ja ympäri sairaalaa. Suuri kysymys on, jatkuuko tytön elämä vai tuleeko se päättymään tehohoidosta huolimatta.
Koska suuri osa kirjan sisällöstä muodostuu takaumista, ei tarina suinkaan sijoitu vain sairaalaan, vaan siinä kuvataan tavallista nuoren ihmisen elämää. On ystävyyssuhteita, ensimmäinen poikaystävä, koulunkäyntiä, huolta tulevaisuudesta. Jos Mia pääsee arvostettuun Juilliardin musiikkiakatemiaan, on edessä muutto New Yorkiin ja ero Adamista, joka myös on muusikko. Suurten päätösten tekemisen katkaisee tavallisen päivän tragedia, joka suistaa koko elämän raiteiltaan.
Elokuisessa koulutuksessa, johon osallistuin, kirjailijat Salla Simukka ja Siri Kolu puhuivat nuortenkirjallisuudesta ja tällä hetkellä vallitsevasta ilmiöstä, "sick litistä". Jos vielä jään uppoaa sulavasti tuohon genreen, samoin kuin aiemmin lukemani nuortenkirja Tähtiin kirjoitettu virhe. Molemmissa kirjoissa sairastetaan, toisessa vakavan sairauden ja toisessa auto-onnettomuuden takia. Kummassakin kirjassa kuolema on vahvasti läsnä, vähintään nurkan takana vaanimassa. Yhteistä on myös voimakas tunteisiin vetoaminen.
Tunteisiin vetoamisessa Jos vielä jään onnistuukin, vaikka laji on vaikea, mutta muutoin jännite ei oikein säily vaan osin teoksesta jää laimea maku. Erityisesti pidin kirjassa siitä, miten se tuo esille musiikkia, ja kesken lukemisen oli pakko googlata Yo-Yo Ma, johon tarinassa toistuvasti viitataan.
Kaiken kaikkiaan romaani on sujuvasti kirjoitettu. Tarina on surullinen mutta samalla lämminhenkinen, ja uskon sen miellyttävän monia lukijoita.
Kirjasta on tehty elokuva, joka tulee Suomessa ensi-iltaan huomenna, perjantaina 5.9. Musiikki on kirjassa lähestulkoon yksi tärkeä henkilöhahmo, ja oletan sen olevan vahvasti esillä myös elokuvassa.
Jos vielä jään -kirjasta ovat kirjoittaneet myös Jassu, Emilie, Anu, Rosales, Minna Jaakkola, Notkopeikko, Krista ja Noanna.
Kiitos SF Film Finlandille kirjasta ja elokuvalipuista.
Minun täytyy tosiaan kysyä sitä itseltäni.
Olenko kuollut?
Alkuun näytti selvältä, että olen. Että tämä seison-tässä-katselemassa-osa oli vain pieni välivaihe ennen kirkasta valoa ja sitä elämä-vilisee-silmien-ohi-filmiä, joka veisi minut sinne, minne ikinä mahdankin olla menossa."
 |
| Gayle Forman: Jos vielä jään (WSOY 2009) Englanninkielinen alkuteos If I stay 2009 Suomentanut Ulla Selkälä 191 sivua |
Koska suuri osa kirjan sisällöstä muodostuu takaumista, ei tarina suinkaan sijoitu vain sairaalaan, vaan siinä kuvataan tavallista nuoren ihmisen elämää. On ystävyyssuhteita, ensimmäinen poikaystävä, koulunkäyntiä, huolta tulevaisuudesta. Jos Mia pääsee arvostettuun Juilliardin musiikkiakatemiaan, on edessä muutto New Yorkiin ja ero Adamista, joka myös on muusikko. Suurten päätösten tekemisen katkaisee tavallisen päivän tragedia, joka suistaa koko elämän raiteiltaan.
Elokuisessa koulutuksessa, johon osallistuin, kirjailijat Salla Simukka ja Siri Kolu puhuivat nuortenkirjallisuudesta ja tällä hetkellä vallitsevasta ilmiöstä, "sick litistä". Jos vielä jään uppoaa sulavasti tuohon genreen, samoin kuin aiemmin lukemani nuortenkirja Tähtiin kirjoitettu virhe. Molemmissa kirjoissa sairastetaan, toisessa vakavan sairauden ja toisessa auto-onnettomuuden takia. Kummassakin kirjassa kuolema on vahvasti läsnä, vähintään nurkan takana vaanimassa. Yhteistä on myös voimakas tunteisiin vetoaminen.
Tunteisiin vetoamisessa Jos vielä jään onnistuukin, vaikka laji on vaikea, mutta muutoin jännite ei oikein säily vaan osin teoksesta jää laimea maku. Erityisesti pidin kirjassa siitä, miten se tuo esille musiikkia, ja kesken lukemisen oli pakko googlata Yo-Yo Ma, johon tarinassa toistuvasti viitataan.
Kaiken kaikkiaan romaani on sujuvasti kirjoitettu. Tarina on surullinen mutta samalla lämminhenkinen, ja uskon sen miellyttävän monia lukijoita.
Kirjasta on tehty elokuva, joka tulee Suomessa ensi-iltaan huomenna, perjantaina 5.9. Musiikki on kirjassa lähestulkoon yksi tärkeä henkilöhahmo, ja oletan sen olevan vahvasti esillä myös elokuvassa.
Jos vielä jään -kirjasta ovat kirjoittaneet myös Jassu, Emilie, Anu, Rosales, Minna Jaakkola, Notkopeikko, Krista ja Noanna.
Kiitos SF Film Finlandille kirjasta ja elokuvalipuista.
Kommentit
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!
Olen ottanut kommenttien valvonnan käyttöön, joten odotathan rauhassa, että viestisi tulee näkyviin.