Siirry pääsisältöön

Leena Krohn: Tainaron (+ ilmaista luettavaa)

"Ei Tainaron ole paikka, niin kuin ehkä luulet. Se on tapahtuma, jota kukaan ei mittaa."
Leena Krohn: Tainaron
(Teos 1985)
121 sivua (e-kirja)
Leena Krohnin Tainaron on niitä kirjoja, jotka ovat pitkään roikkuneet lukulistallani. Kun Elisa Kirjan kampanjassa oli mahdollisuus valita ilmaiseksi luettavaa fantasia-/scifi-valikoimasta, päädyin Tainaroniin. Tämän saman kampanjan myötä myös blogini lukijat voivat käydä ilmaiseksi lataamassa itselleen luettavaksi Shimo Suntilan kirjan Sata kummaa kertomusta täältä. Kirjan saa ladattua maksutta antamalla maksuvaiheessa koodin KUMMAAETU. Kannattaa toimia pian, sillä etu on voimassa 12.10. saakka!

Mutta sitten tähän Krohnin läpimurtoteokseen. Kirja muodostuu kirjeistä, joita teoksen kokija kirjoittaa jollekin, jolta hän ei koskaan kuitenkaan saa vastausta. Kirjoittaja on muuttanut Tainaroniin syistä, joita hän ei itsekään enää muista. Uudessa kaupungissa hän kokee olevansa muukalainen, ulkopuolinen, joka koko ajan näkee jotain uutta, hämmästelemisen ja ihmettelemisen arvoista.
En usko, että missään olen nähnyt samalla kertaa niin monta aikakautta ja niin monta jumalaa kuin Tainaronissa. Mistä muualta kuin Tainaronista silmä tavoittaa yhdellä katseen kantamalla katedraalien katoavat huiput, minareettien kupolien sulan kullan ja doorilaisen temppelin puhtaat kapiteelit? Täällä ne kohoavat rinnakkain ja silti vertautumatta, yksin jokainen.
Tainaron on erikoinen, kummallinen paikka. Siellä elävät olennot ovat hyönteisiä, joukossa hyvin tavallisia ja hyvin erikoisia ja kaikkea siltä väliltä. He asuvat erikoisella tavalla, monet kantavat yksiötään mukanaan kaikkialle. Tainaronia tuntuu leimaavan erityisesti jatkuva muutos, joka ulottuu itse kaupungin lisäksi myös sen asukkaisiin ja jota kirjeiden kirjoittajan on vaikea ymmärtää. Muutos ja muuttuminen onkin teoksen merkittävä teema. Kysymys, jota itse jäin kirjaa lukiessani pohtimaan, koskee toisen tuntemista ja määrittelemistä.
Sillä olihan nyt selvää, että vaikka olin elänyt hänen rinnallaan alusta loppuun en ainoastaan yhden elämän vaan kaksi tai kolme, en vielä sittenkään olisi oppinut tuntemaan häntä. Hänen ääriviivansa, jotka itse kerran olin piirtänyt hänen ympärilleen, jotta voisin näyttää ja nimetä hänet, olivat nyt haihtuneet.
Tainaron on hämmentävä ja kaunis kirja. Hiljattain luin teoksen Kissani Jugoslavia, jonka kohdalla jouduin toteamaan, että en voi sanoa kaikkea ymmärtäneeni - tämän kirjan kohdalla käy samoin. Mutta teoksen kaunis kieli ja alakuloinen tunnelma vetosivat minuun niin, että kirja asettuu tärkeiden lukemieni tarinoiden joukkoon ja myös joukkoon niitä kirjoja, joiden äärelle voin jonain päivänä palata. Varmasti pitäisikin, sillä luulen että tämän kirjan kohdalla ymmärtää jokaisella lukukerralla hieman lisää.

Kirjasta ovat kirjoittaneet myös esimerkiksi Zephyr, Sara, Morre, Niina ja Linnea.

Kommentit

  1. Hämmentävä ja kaunis tämä ehdottomasti on! Hauska vertaus Kissani Jugoslaviaan, jossa siinäkin on paljon sellaista jota ei ainakaan heti hahmota, mutta Tainaron on toki sitä(kin) parempi. Minäkin uskon, että Tainaron kestää monta lukukertaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oli vaikea olla vertaamatta, kun juuri luin Kissani Jugoslavian ja sen(kin) kohdalla jouduin hämmennyksen valtaan. :) Mutta on totta, että Tainaron on erityisen hyvä kirja ja varmasti kestää useita lukukertoja - tai suorastaan vaatii!

      Poista
  2. Luin Tainaronin joskus hyvin nuorena ja olin häikäistynyt. Mitenköhän kävisi, jos ottaisi uusiksi?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Häikäistyisitköhän lisää? Minusta tuntuu, että kirja avautuisi vielä paremmin, jos sen lukisi uudelleen.

      Poista
  3. Tainaron on minulle todella rakas kirja. Upeaa, että meillä Suomessa on kirjoitettu juuri tämä kirja. Mukavaa, että pidit siitä! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hassua, että tämä kirja on piileskellyt minulta niin kauan. Luulen, että kirjan arvo vain kasvaa ajatuksissa, kun sen lukemisesta on kulunut hieman aikaa.

      Poista
  4. Tainaronissa on taikaa, niin kuin Krohnissakin... Pitäisi vilkaista tuota Elisan e-kirjatarjontaa...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin todella on, taikaa Tainaronissa. E-kirjat ovat osoittautuneet hyväksi tässä elämänvaiheessa, kun en voi illalla pitää makuuhuoneessa valoja, koska vauva nukkuu samassa tilassa. E-kirjaa voin kuitenkin lukea. :)

      Poista
  5. Minulla odottelee tämä kirjapinosa, ehtisinköhän sukeltaa Tainaronin maailmaan jo ensi viikolla. Kuulostaa kyllä hienolta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivottavasti ehdit kirjaan tarttumaan ja toivottavasti pidät. :)

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Tove Jansson: Muumipappa ja meri

"Eräänä iltapäivänä elokuun lopulla kulki eräs isä puutarhassaan ja tunsi olevansa tarpeeton. Hän ei tiennyt mihin ryhtyisi, sillä kaikki mitä oli tehtävä oli jo tehty, tai sitten joku muu oli juuri siinä puuhassa."
Muumipappa ja meri lähtee liikkeelle hetkestä, kun Muumipappa huomaa olevansa tarpeeton. Hänellä ei ole mitään tekemistä eikä kukaan tunnu häntä tarvitsevan. Hän haaveilee suuresta seikkailusta ja päättää viedä perheensä majakkasaarelle. Vaikka muumiperhe saapuu saarelle yöllä, ei majakan valo pala.
- Ei majakkaa niin vain sammuteta, sanoi isä. - Jos mikään on varma, niin se että majakka palaa. Maailmassa on eräitä ehdottoman varmoja seikkoja, esimerkiksi merivirrat ja vuodenajat ja se, että aurinko nousee aamuisin. Ja että majakkavalot palavat.
Vakuutteluistaan huolimatta Muumipappa joutuu toteamaan, että majakan valo on todellakin sammunut. Majakanvartijaa ei löydy, ja saarella on jotain outoa. Salaperäinen kalastaja asuu pienessä mökissään ja välttelee muita, e…

Kristin Hannah: Satakieli

"Vianne sulki silmänsä ja ajatteli: Tule jo kotiin, Antoine.
Enempää hän ei sallinut itselleen, vain yhden hiljaisen pyynnön. Miten hän selviytyisi yksin tästä kaikesta – sodasta, kapteeni Beckistä, Isabellesta?"


Kristin Hannahin romaani Satakieli tarkastelee toista maailmansotaa ja saksalaisten osuutta siinä näkökulmasta, joka ei usein tule esille: nyt ollaan Ranskassa, jonka natsit ovat miehittäneet. Keskitysleirit jäävät enimmäkseen taustalle, mutta saksalaisten uhka on läsnä vahvasti.

Vianne on nuori perheenäiti, jonka puoliso joutuu sotaan. Vianne huolehtii pariskunnan Sophie-tyttärestä ja yrittää pärjätä säännöstelyn ja pelottavien uutisten keskellä. Elämää saapuu Pariisista sekoittamaan Viannen pikkusisko Isabelle, joka ei halua taipua uhkien ja vallanpidon alle. Nuori nainen liittyy vastarintaliikkeeseen ja on valmis vaarantamaan paljon vastustaakseen vallitsevaa yhteiskunnallista tilaa.

Tarina sijoittuu kahdelle aikatasolle. Liikkeelle lähdetään vuodesta 1995, kun Vi…

Alex Michaelides: Hiljainen potilas

"Alician asianajaja oli niin ikään paikalla, mutta Alicia pysyi vaiti koko tapaamisen ajan. Silloin tällöin hänen kalvakat huulensa värähtelivät, mutta ääntä ei kuulunut. Hän ei vastannut ainoaankaan kuulustelijan esittämään kysymykseen eikä sanonut mitään edes siinä vaiheessa, kun tämä syytti häntä Gabrielin murhasta ja määräsi hänet pidätettäväksi. Alicia ei suostunut sen enempää kiistämään kuin myöntämäänkään syyllisyyttään.
Hän ei puhunut enää koskaan."

Hiljainen potilas kertoo nimensä mukaisesti hiljaisesta potilaasta. Hän ei ole pelkästään hiljainen vaan lähes täysin eristäytynyt muista ja oikeastaan kaiken vuorovaikutuksen ulottumattomissa.

Hiljainen potilas on Alicia Berenson. Hän on taiteilija ja murhaaja, joka ampui raa'asti aviomiehensä ja vaikeni sen jälkeen. Yleisen mielipiteen tuomitsema nainen näyttäytyy tarinassa monenlaisessa valossa: jonkun mielestä hän on väkivaltainen ja arvaamaton, jonkun mielestä herkkä ja kykenemätön tappamaan ketään. Mikä on totuus?