Siirry pääsisältöön

Leena Krohn: Tainaron (+ ilmaista luettavaa)

"Ei Tainaron ole paikka, niin kuin ehkä luulet. Se on tapahtuma, jota kukaan ei mittaa."
Leena Krohn: Tainaron
(Teos 1985)
121 sivua (e-kirja)
Leena Krohnin Tainaron on niitä kirjoja, jotka ovat pitkään roikkuneet lukulistallani. Kun Elisa Kirjan kampanjassa oli mahdollisuus valita ilmaiseksi luettavaa fantasia-/scifi-valikoimasta, päädyin Tainaroniin. Tämän saman kampanjan myötä myös blogini lukijat voivat käydä ilmaiseksi lataamassa itselleen luettavaksi Shimo Suntilan kirjan Sata kummaa kertomusta täältä. Kirjan saa ladattua maksutta antamalla maksuvaiheessa koodin KUMMAAETU. Kannattaa toimia pian, sillä etu on voimassa 12.10. saakka!

Mutta sitten tähän Krohnin läpimurtoteokseen. Kirja muodostuu kirjeistä, joita teoksen kokija kirjoittaa jollekin, jolta hän ei koskaan kuitenkaan saa vastausta. Kirjoittaja on muuttanut Tainaroniin syistä, joita hän ei itsekään enää muista. Uudessa kaupungissa hän kokee olevansa muukalainen, ulkopuolinen, joka koko ajan näkee jotain uutta, hämmästelemisen ja ihmettelemisen arvoista.
En usko, että missään olen nähnyt samalla kertaa niin monta aikakautta ja niin monta jumalaa kuin Tainaronissa. Mistä muualta kuin Tainaronista silmä tavoittaa yhdellä katseen kantamalla katedraalien katoavat huiput, minareettien kupolien sulan kullan ja doorilaisen temppelin puhtaat kapiteelit? Täällä ne kohoavat rinnakkain ja silti vertautumatta, yksin jokainen.
Tainaron on erikoinen, kummallinen paikka. Siellä elävät olennot ovat hyönteisiä, joukossa hyvin tavallisia ja hyvin erikoisia ja kaikkea siltä väliltä. He asuvat erikoisella tavalla, monet kantavat yksiötään mukanaan kaikkialle. Tainaronia tuntuu leimaavan erityisesti jatkuva muutos, joka ulottuu itse kaupungin lisäksi myös sen asukkaisiin ja jota kirjeiden kirjoittajan on vaikea ymmärtää. Muutos ja muuttuminen onkin teoksen merkittävä teema. Kysymys, jota itse jäin kirjaa lukiessani pohtimaan, koskee toisen tuntemista ja määrittelemistä.
Sillä olihan nyt selvää, että vaikka olin elänyt hänen rinnallaan alusta loppuun en ainoastaan yhden elämän vaan kaksi tai kolme, en vielä sittenkään olisi oppinut tuntemaan häntä. Hänen ääriviivansa, jotka itse kerran olin piirtänyt hänen ympärilleen, jotta voisin näyttää ja nimetä hänet, olivat nyt haihtuneet.
Tainaron on hämmentävä ja kaunis kirja. Hiljattain luin teoksen Kissani Jugoslavia, jonka kohdalla jouduin toteamaan, että en voi sanoa kaikkea ymmärtäneeni - tämän kirjan kohdalla käy samoin. Mutta teoksen kaunis kieli ja alakuloinen tunnelma vetosivat minuun niin, että kirja asettuu tärkeiden lukemieni tarinoiden joukkoon ja myös joukkoon niitä kirjoja, joiden äärelle voin jonain päivänä palata. Varmasti pitäisikin, sillä luulen että tämän kirjan kohdalla ymmärtää jokaisella lukukerralla hieman lisää.

Kirjasta ovat kirjoittaneet myös esimerkiksi Zephyr, Sara, Morre, Niina ja Linnea.

Kommentit

  1. Hämmentävä ja kaunis tämä ehdottomasti on! Hauska vertaus Kissani Jugoslaviaan, jossa siinäkin on paljon sellaista jota ei ainakaan heti hahmota, mutta Tainaron on toki sitä(kin) parempi. Minäkin uskon, että Tainaron kestää monta lukukertaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oli vaikea olla vertaamatta, kun juuri luin Kissani Jugoslavian ja sen(kin) kohdalla jouduin hämmennyksen valtaan. :) Mutta on totta, että Tainaron on erityisen hyvä kirja ja varmasti kestää useita lukukertoja - tai suorastaan vaatii!

      Poista
  2. Luin Tainaronin joskus hyvin nuorena ja olin häikäistynyt. Mitenköhän kävisi, jos ottaisi uusiksi?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Häikäistyisitköhän lisää? Minusta tuntuu, että kirja avautuisi vielä paremmin, jos sen lukisi uudelleen.

      Poista
  3. Tainaron on minulle todella rakas kirja. Upeaa, että meillä Suomessa on kirjoitettu juuri tämä kirja. Mukavaa, että pidit siitä! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hassua, että tämä kirja on piileskellyt minulta niin kauan. Luulen, että kirjan arvo vain kasvaa ajatuksissa, kun sen lukemisesta on kulunut hieman aikaa.

      Poista
  4. Tainaronissa on taikaa, niin kuin Krohnissakin... Pitäisi vilkaista tuota Elisan e-kirjatarjontaa...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin todella on, taikaa Tainaronissa. E-kirjat ovat osoittautuneet hyväksi tässä elämänvaiheessa, kun en voi illalla pitää makuuhuoneessa valoja, koska vauva nukkuu samassa tilassa. E-kirjaa voin kuitenkin lukea. :)

      Poista
  5. Minulla odottelee tämä kirjapinosa, ehtisinköhän sukeltaa Tainaronin maailmaan jo ensi viikolla. Kuulostaa kyllä hienolta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivottavasti ehdit kirjaan tarttumaan ja toivottavasti pidät. :)

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kassandra Montag: Tulvan jälkeen

Pearl oli vihainen, koska emme olleet yrittäneet auttaa heitä, ja minä yritin muistuttaa hänelle, että meidän oli tärkeää pysyä omissa oloissamme. Järkeilystäni huolimatta pelkäsin, että sydämeni oli kutistunut, kun vedenpinta oli noussut ympärilläni. Paniikki oli täyttänyt minut, kun vesi peitti maan, ja se työnsi tieltään kaiken muun ja kuihdutti sydämeni kovaksi, pieneksi möhkäleeksi, jota en enää tunnistanut. Kassandra Montag: Tulvan jälkeen HarperCollins Nordic 2020 alkuteos After the Flood suomentanut Hanna Arvonen äänikirjan lukija Pihla Pohjolainen kesto 14 h 2 min Suuren tulvan jälkeisessä ajassa eletään Kassandra Montagin romaanissa Tulvan jälkeen . Vesi on peittänyt alleen suuren osan maasta, ja luonnonvaroja on jäljellä enää. Ihmiskunnan rippeet taistelevat vähäisistä resursseista  ja yrittävät ehtiä ennen muita valtaamaan harvoja elinkelpoisia maa-alueita. Ikävät kohtaamiset ihmisten kesken ovat arkipäivää. Romaanin päähenkilö on aikuinen nainen, Myra, joka on jään

Anna-Leena Härkönen: Ihana nähä! ja muita kirjoituksia

"Panin soimaan Lordin levyn. Jos siihen ei Paavo Pesusieni reagoi, niin sitten ei mihinkään. Mitään ei tapahtunut. Paavo makasi edelleen lattialla kuin ruumis." Anna-Leena Härkönen: Ihana nähä! ja muita kirjoituksia (Otava 2015) 173 sivua Anna-Leena Härkösen teos Ihana nähä! ja muita kirjoituksia  sisältää kirjailijan havaintoja, oivalluksia ja omakohtaisia kokemuksia monista aiheista matkustamisesta naisena olemisen vaikeuteen ja äitiydestä vanhustenhoitoon. Kirjoittaja ottaa kantaa vahvasti ja napakasti, huumoria unohtamatta. Kyytiä saavat esimerkiksi asiakaspalvelun möröt ja Suuret Äidit. Moni huomio saa lukijan nyökyttelemään päätään ilahtuneena, sillä Härkönen kirjoittaa tutuista ilmiöistä tunnistettavalla ja kiinnostavalla tavalla. Mielikuvia luodessaan kirjailija saa lukijansa hyrisemään ilosta, ellei jopa nauramaan äänen. Nuorempana näin vanhenemisessa yhden ainoan hyvän puolen: sen kun saa mielenrauhaa ja tasapainoa. Kuvittelin, miten jakelen lempeästi hymy

Delia Owens: Suon villi laulu

He olivat tunteneet Chasen pikkuvauvasta asti. Seuranneet, miten poika oli lipunut läpi elämän ihastuttavasta lapsesta suloiseksi teiniksi, jalkapallokentän tähtipelaajaksi ja kylän kultapojaksi, joka työskenteli vanhempiensa yrityksessä. Ja lopulta komistukseksi, joka oli nainut seudun kauneimman tytön. Nyt hän retkotti siinä yksin, soisessa alennustilassaan. Kuoleman kylmä koura oli vetänyt pidemmän korren, niin kuin se aina teki. Delia Owens: Suon villi laulu WSOY 2020 alkuteos Where the Crawdads Sing suomentanut Maria Lyytinen 416 sivua Ällistyttävä esikoinen , unohtumaton romaani , luvataan kirjan takakannessa, ja odotukset ovat korkealla. Delia Owensin Suon villi laulu  houkuttaa nimellään ja on kannen mukaan maailmanlaajuinen jättimenestys. Tarinassa onkin viehättävyyttä mutta – valitettavasti – myös selkeitä ongelmia. Prologi tuo esille romaanin lähtökohdan: lokakuun 30. päivänä vuonna 1969 Chase Andrewsin ruumis lojuu suolla. Vanhasta palotornista putoaminen ei liene silkka on