Siirry pääsisältöön

Tiina Tanskanen: Talttumaton Talismaani (Hevostyttö Iitu -sarja)

"Katsoin Talismaanin kuvaa uusin silmin. Siinä komeili minun ensimmäinen oma hevoseni. Tamma oli kaikkea muuta kuin olin koskaan ensimmäisestä omasta hevosestani ajatellut.
- Mut eihän meillä ole varaa, sopersin hämmentyneenä."
Tiina Tanskanen: Talttumaton Talismaani
(Otava 2014)
111 sivua
Tiina Tanskasen uutuusteos Talttumaton Talismaani aloittaa Hevostyttö Iitu -sarjan. Avaustarinan ja koko sarjan pääosassa on Iitu, joka käy ratsastamassa Kaihomäen Ratsutilalla ja haaveilee omasta hevosesta. Mieleisin olisi newforest-ruuna Roby, jolla Iitu osallistuu estetunneille ja jonka kanssa tyttö toivoo pääsevänsä myös kilpailemaan.

Pian tapahtuu kuitenkin odottamaton muutos, kun Iitu saa kuin saakin oman hevosen. Kyseessä ei suinkaan ole Roby vaan kouluttamaton suomenhevostamma Talismaani, jonka ravurin ura on jäänyt alkutekijöihinsä. Alkutaival Talismaanin kanssa on kaikkea muuta kuin ruusuinen, eikä ponnisteluja suinkaan helpota tallin kyräilevä, kateellinen ja kiusanhenkinen ilmapiiri. Tallinomistajan tytär Ella ei ivallista palautettaan säästele, ja hänen pieni hovinsa säestää valtiatarta mielellään. Iitu joutuu punnitsemaan viimein ystävyyttään myös Aadan kanssa, joka hänkin saa oman hevosen.

Tiina Tanskasen teos on hyvin etenevä ja sujuvasti kirjoitettu nuortenkirja, jonka dialogi on toimivaa - ehkäpä siinä näkyy kirjailijan tausta käsikirjoittajana. Tarinassa näkyy myös se, että kirjailija tuntee hevosmaailman hyvin.

Jonkin verran minua kuitenkin lukiessa häiritsi tallielämän negatiivinen ilmapiiri. Yksityistallilaiset "mulkoilevat" uusia tulokkaita, tallinomistaja Sanna "jupisee" ja "paasaa", lisäksi häntä "ärsyttää", Iitu "kivahtaa" ja "tivaa syyttävään sävyyn", Aada "juoruaa" ja Noora-Liina "piikittelee". Onneksi Iitu löytää tallilta myös tukea, mutta sarjan jatko-osiin toivoisi hieman mukavampaa ilmapiiriä. Vaikka tallien kilpailuhenki ja hevostyttöjen väliset valtataistelut ovat ratsastustalleilla valitettavasti melko tavallisia, toivoisi edes tallin omistavalta Sannalta aikuismaista käytöstä sen sijaan, että hän sortuu juoruiluun ja epätasa-arvoiseen käytökseen. Onko mikään harrastus moisen negatiivisuuden vyöryn arvoinen? Toisaalta asetelma varmasti herättää lukijassa tunteita ja saa toivomaan oikeudenmukaisuuden periaatteiden toteutumista.

Pidän muuten kirjan eloisista kansista, joihin on valittu mukavia kuvia. Myös sisäkannet on kuvitettu samaan tapaan, mikä on miellyttävä yksityiskohta. Tietoa kansien suunnittelijasta en onnistunut kirjasta löytämään.

Kiitos kustantajalle arvostelukappaleesta!

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kassandra Montag: Tulvan jälkeen

Pearl oli vihainen, koska emme olleet yrittäneet auttaa heitä, ja minä yritin muistuttaa hänelle, että meidän oli tärkeää pysyä omissa oloissamme. Järkeilystäni huolimatta pelkäsin, että sydämeni oli kutistunut, kun vedenpinta oli noussut ympärilläni. Paniikki oli täyttänyt minut, kun vesi peitti maan, ja se työnsi tieltään kaiken muun ja kuihdutti sydämeni kovaksi, pieneksi möhkäleeksi, jota en enää tunnistanut. Kassandra Montag: Tulvan jälkeen HarperCollins Nordic 2020 alkuteos After the Flood suomentanut Hanna Arvonen äänikirjan lukija Pihla Pohjolainen kesto 14 h 2 min Suuren tulvan jälkeisessä ajassa eletään Kassandra Montagin romaanissa Tulvan jälkeen . Vesi on peittänyt alleen suuren osan maasta, ja luonnonvaroja on jäljellä enää. Ihmiskunnan rippeet taistelevat vähäisistä resursseista  ja yrittävät ehtiä ennen muita valtaamaan harvoja elinkelpoisia maa-alueita. Ikävät kohtaamiset ihmisten kesken ovat arkipäivää. Romaanin päähenkilö on aikuinen nainen, Myra, joka on jään

Anna-Leena Härkönen: Ihana nähä! ja muita kirjoituksia

"Panin soimaan Lordin levyn. Jos siihen ei Paavo Pesusieni reagoi, niin sitten ei mihinkään. Mitään ei tapahtunut. Paavo makasi edelleen lattialla kuin ruumis." Anna-Leena Härkönen: Ihana nähä! ja muita kirjoituksia (Otava 2015) 173 sivua Anna-Leena Härkösen teos Ihana nähä! ja muita kirjoituksia  sisältää kirjailijan havaintoja, oivalluksia ja omakohtaisia kokemuksia monista aiheista matkustamisesta naisena olemisen vaikeuteen ja äitiydestä vanhustenhoitoon. Kirjoittaja ottaa kantaa vahvasti ja napakasti, huumoria unohtamatta. Kyytiä saavat esimerkiksi asiakaspalvelun möröt ja Suuret Äidit. Moni huomio saa lukijan nyökyttelemään päätään ilahtuneena, sillä Härkönen kirjoittaa tutuista ilmiöistä tunnistettavalla ja kiinnostavalla tavalla. Mielikuvia luodessaan kirjailija saa lukijansa hyrisemään ilosta, ellei jopa nauramaan äänen. Nuorempana näin vanhenemisessa yhden ainoan hyvän puolen: sen kun saa mielenrauhaa ja tasapainoa. Kuvittelin, miten jakelen lempeästi hymy

Delia Owens: Suon villi laulu

He olivat tunteneet Chasen pikkuvauvasta asti. Seuranneet, miten poika oli lipunut läpi elämän ihastuttavasta lapsesta suloiseksi teiniksi, jalkapallokentän tähtipelaajaksi ja kylän kultapojaksi, joka työskenteli vanhempiensa yrityksessä. Ja lopulta komistukseksi, joka oli nainut seudun kauneimman tytön. Nyt hän retkotti siinä yksin, soisessa alennustilassaan. Kuoleman kylmä koura oli vetänyt pidemmän korren, niin kuin se aina teki. Delia Owens: Suon villi laulu WSOY 2020 alkuteos Where the Crawdads Sing suomentanut Maria Lyytinen 416 sivua Ällistyttävä esikoinen , unohtumaton romaani , luvataan kirjan takakannessa, ja odotukset ovat korkealla. Delia Owensin Suon villi laulu  houkuttaa nimellään ja on kannen mukaan maailmanlaajuinen jättimenestys. Tarinassa onkin viehättävyyttä mutta – valitettavasti – myös selkeitä ongelmia. Prologi tuo esille romaanin lähtökohdan: lokakuun 30. päivänä vuonna 1969 Chase Andrewsin ruumis lojuu suolla. Vanhasta palotornista putoaminen ei liene silkka on