Siirry pääsisältöön

Tiina Tanskanen: Talttumaton Talismaani (Hevostyttö Iitu -sarja)

"Katsoin Talismaanin kuvaa uusin silmin. Siinä komeili minun ensimmäinen oma hevoseni. Tamma oli kaikkea muuta kuin olin koskaan ensimmäisestä omasta hevosestani ajatellut.
- Mut eihän meillä ole varaa, sopersin hämmentyneenä."
Tiina Tanskanen: Talttumaton Talismaani
(Otava 2014)
111 sivua
Tiina Tanskasen uutuusteos Talttumaton Talismaani aloittaa Hevostyttö Iitu -sarjan. Avaustarinan ja koko sarjan pääosassa on Iitu, joka käy ratsastamassa Kaihomäen Ratsutilalla ja haaveilee omasta hevosesta. Mieleisin olisi newforest-ruuna Roby, jolla Iitu osallistuu estetunneille ja jonka kanssa tyttö toivoo pääsevänsä myös kilpailemaan.

Pian tapahtuu kuitenkin odottamaton muutos, kun Iitu saa kuin saakin oman hevosen. Kyseessä ei suinkaan ole Roby vaan kouluttamaton suomenhevostamma Talismaani, jonka ravurin ura on jäänyt alkutekijöihinsä. Alkutaival Talismaanin kanssa on kaikkea muuta kuin ruusuinen, eikä ponnisteluja suinkaan helpota tallin kyräilevä, kateellinen ja kiusanhenkinen ilmapiiri. Tallinomistajan tytär Ella ei ivallista palautettaan säästele, ja hänen pieni hovinsa säestää valtiatarta mielellään. Iitu joutuu punnitsemaan viimein ystävyyttään myös Aadan kanssa, joka hänkin saa oman hevosen.

Tiina Tanskasen teos on hyvin etenevä ja sujuvasti kirjoitettu nuortenkirja, jonka dialogi on toimivaa - ehkäpä siinä näkyy kirjailijan tausta käsikirjoittajana. Tarinassa näkyy myös se, että kirjailija tuntee hevosmaailman hyvin.

Jonkin verran minua kuitenkin lukiessa häiritsi tallielämän negatiivinen ilmapiiri. Yksityistallilaiset "mulkoilevat" uusia tulokkaita, tallinomistaja Sanna "jupisee" ja "paasaa", lisäksi häntä "ärsyttää", Iitu "kivahtaa" ja "tivaa syyttävään sävyyn", Aada "juoruaa" ja Noora-Liina "piikittelee". Onneksi Iitu löytää tallilta myös tukea, mutta sarjan jatko-osiin toivoisi hieman mukavampaa ilmapiiriä. Vaikka tallien kilpailuhenki ja hevostyttöjen väliset valtataistelut ovat ratsastustalleilla valitettavasti melko tavallisia, toivoisi edes tallin omistavalta Sannalta aikuismaista käytöstä sen sijaan, että hän sortuu juoruiluun ja epätasa-arvoiseen käytökseen. Onko mikään harrastus moisen negatiivisuuden vyöryn arvoinen? Toisaalta asetelma varmasti herättää lukijassa tunteita ja saa toivomaan oikeudenmukaisuuden periaatteiden toteutumista.

Pidän muuten kirjan eloisista kansista, joihin on valittu mukavia kuvia. Myös sisäkannet on kuvitettu samaan tapaan, mikä on miellyttävä yksityiskohta. Tietoa kansien suunnittelijasta en onnistunut kirjasta löytämään.

Kiitos kustantajalle arvostelukappaleesta!

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Laura Lindstedt: Oneiron

"Rivi on kaunis kuin kaunein hautajaissaatto, surullinen kuin surullisin sävel, lohdullinen kuin äiti maan syli. Rivi on täydellinen. Naiset eivät pelkää."
Laura Lindstedtin Finlandia-palkittu Oneiron tuli minulle joululahjaksi, ja taisin viime vuoden viimeisinä päivinä kirjan lukea loppuun. Kirjasta kirjoittaminen on kuitenkin venynyt uuden vuoden puolelle, sillä tuntui, että kovin pian lukemisen jälkeen oli romaanista vaikea sanoa yhtään mitään.

Nyt, kun olen ehtinyt makustella, tunnustella ja mietiskellä, totean: Oneiron on huimaava, jäljet jättävä romaani, jonka vaikutus ei hetkessä katoa.
Tarina keskittyy seitsemään naiseen. Newyorkilainen Shlomith, moskovalainen Polina, brasilialainen Rosa, marseillelainen Nina, hollantilainen Wlbgis, senegalilainen Maimuna ja itävaltalainen Ulrike ovat kaikki kuolleet. Romaani kertoo siitä, mitä tapahtuu kuoleman jälkeisenä aikana, keskellä valkeutta, ja mitä naisten elämässä oikein tapahtui. Huomasin, että alkuun minua kutkutti tietä…

Tove Jansson: Muumipappa ja meri

"Eräänä iltapäivänä elokuun lopulla kulki eräs isä puutarhassaan ja tunsi olevansa tarpeeton. Hän ei tiennyt mihin ryhtyisi, sillä kaikki mitä oli tehtävä oli jo tehty, tai sitten joku muu oli juuri siinä puuhassa."
Muumipappa ja meri lähtee liikkeelle hetkestä, kun Muumipappa huomaa olevansa tarpeeton. Hänellä ei ole mitään tekemistä eikä kukaan tunnu häntä tarvitsevan. Hän haaveilee suuresta seikkailusta ja päättää viedä perheensä majakkasaarelle. Vaikka muumiperhe saapuu saarelle yöllä, ei majakan valo pala.
- Ei majakkaa niin vain sammuteta, sanoi isä. - Jos mikään on varma, niin se että majakka palaa. Maailmassa on eräitä ehdottoman varmoja seikkoja, esimerkiksi merivirrat ja vuodenajat ja se, että aurinko nousee aamuisin. Ja että majakkavalot palavat.
Vakuutteluistaan huolimatta Muumipappa joutuu toteamaan, että majakan valo on todellakin sammunut. Majakanvartijaa ei löydy, ja saarella on jotain outoa. Salaperäinen kalastaja asuu pienessä mökissään ja välttelee muita, e…

John Irving: Kaikki isäni hotellit

"Jos sinulla oli salaisuus, äiti säilytti sen: jos halusit demokraattista asioiden puintia ja keskustelua, joka saattoi venyä tuntikausia, pahimmassa tapauksessa viikkokausia - jopa kuukausia - pitkäksi, silloin toit asiasi isälle."
John Irvingin romaani Kaikki isäni hotellit on perhetarina. Keskiössä on Berryn perhe, jonka isä Winslow ei jätä toteuttamatta haaveitaan, joita muut eivät välttämättä pidä realistisina. Perheen äiti Mary on haudannut omat opiskelu- ja urahaaveensa voidakseen huolehtia iäkkäistä vanhemmistaan. Esikoispoika Frank on homoseksuaali ja tytär Franny valmissanainen selviytyjä. Tarinan minäkertoja John rakastaa Franny-sisartaan yli kaiken. Pikkusisko Lilly on lopettanut alle kymmenvuotiaana kasvamisen ja kuopus Egg rakastaa tavaroita ja pukeutumusta eikä tunnu kuulevan juuri mitään - tai sitten hän kuulee vain sen, mitä haluaa. Perhe on eittämättä epätavallinen, vaikka Franny ja minäkertoja väittävätkin toista:
"Ei me olla mitenkään erikoisia"…