Siirry pääsisältöön

Jaana Ala-Huissi & Henry Aho: Hotelli ikuisuus - kauhutarinoita

"Tie muuttui yhä kapeammaksi ja mutkitteli isojen kuusten välissä niin, että Terhin oli laskettava nopeus minimiin. Hän vaihtoi kakkosvaihteelle ja mateli synkän kuusikon läpi. Sitten tie lähti loivasti nousemaan ja tiheä kuusikko vaihtui mäntykankaaseen, jonka runkojen lomasta pilkisti järvi. Terhi katsoi vielä kerran puhelintaan: akkua neljä viivaa, kenttää nolla."
Jaana Ala-Huissi & Henry Aho:
Hotelli Ikuisuus - kauhutarinoita
(Haamu 2014)
141 sivua
Hotelli ikuisuus - kauhutarinoita sisältää alaotsikkonsa mukaisesti kauhutarinoita. Kirjan 22 tarinaa on selkeästi suunnattu aikuiseen makuun, ja Jaana Ala-Huissin ja Henry Ahon kirjoittamat kertomukset vuorottelevat tasapuolisesti. Kirjoittajien vaihtumista ei juuri huomaa, sen verran tasapainoinen ja hiottu kokonaisuus on kysymyksessä.

Toimiva yksityiskohta on se, että tarinoissa on usein elementtejä, jotka toistuvat seuraavassa kertomuksessa. Esimerkiksi Henry Ahon kirjoittamassa, kirjan avaavassa Äidin tytössä minäkertoja hankkii kotiinsa sudentaljan, joka nousee tarinassa merkittävään asemaan. Äidin tyttöä seuraavassa Jaana Ala-Huissin kirjoittamassa Verisukulaisessa tavataan arkkuun sullottu sudentalja.

Kirjan tarinoissa luodaan sujuvasti ja hyvin tunnelmaa, ja osa tarinoista on mielestäni oikeasti hyytäviä. Vaikuttavimpia kertomuksia mielestäni on Henry Ahon Mytty, jossa Liisa-tyttö löytää äitinsä isän tavaroiden seasta Mytty-nimisen nuken. Tarinan loppu on niin kammottava, että iltalukemiseksi en sitä ainakaan herkkähermoisille suosittele.

Hotelli ikuisuus on hyvin rakennettu, eheä kertomuskokonaisuus. Varsinkin kauhukirjallisuuden ystäville kokoelma tarjoaa kiintoisia hetkiä.

Kirja tuli minulle kustantajalta - kiitos!

Kommentit

  1. Oi, aikuisille suunnattuja kauhutarinoita, kuulostaa hyvältä! Minä petyin Kuollut kulkee - Tarinoita kalman majoilta -kirjaan juurikin siksi, että ne tuntuivat kovin lapsellisilta. Haluan kummitustarinat oikeasti pelottavina :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En tiedä, olenko kovin herkkänahkainen vai mitä, mutta minä kyllä pidin joitakin tarinoita hyvinkin kauhistuttavina. :)

      Poista
  2. Hmm. En juurikaan lue kauhua, mutta tämä kirja saattaa piankin saapua luettavakseni ja mietin, että lukisin samalla hieman muutakin pelottavaa. Ihan kiinnostavalta vaikuttaa ainakin tämä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kauhu ei ole minullekaan kovin tavallinen genre, mutta oli mielenkiintoista lukea näitä tarinoita. Kiva sitten kuulla sinun ajatuksiasi niin tästä kuin muustakin pelottavasta. :)

      Poista
  3. Kiitoksia kovasti. On aina mukava kuulla, että tarinat miellyttivät :)

    VastaaPoista
  4. Minäkin viihdyin tämän kirjan parissa. Kuvasi on hyvä, mutta minulle Mytty oli melkein liian häijy.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä tämä viihdyttää. Olen miettinyt, että tarinoita voisi lukea uudelleenkin, kun kauhutunnelmia kaipaa.

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kassandra Montag: Tulvan jälkeen

Pearl oli vihainen, koska emme olleet yrittäneet auttaa heitä, ja minä yritin muistuttaa hänelle, että meidän oli tärkeää pysyä omissa oloissamme. Järkeilystäni huolimatta pelkäsin, että sydämeni oli kutistunut, kun vedenpinta oli noussut ympärilläni. Paniikki oli täyttänyt minut, kun vesi peitti maan, ja se työnsi tieltään kaiken muun ja kuihdutti sydämeni kovaksi, pieneksi möhkäleeksi, jota en enää tunnistanut. Kassandra Montag: Tulvan jälkeen HarperCollins Nordic 2020 alkuteos After the Flood suomentanut Hanna Arvonen äänikirjan lukija Pihla Pohjolainen kesto 14 h 2 min Suuren tulvan jälkeisessä ajassa eletään Kassandra Montagin romaanissa Tulvan jälkeen . Vesi on peittänyt alleen suuren osan maasta, ja luonnonvaroja on jäljellä enää. Ihmiskunnan rippeet taistelevat vähäisistä resursseista  ja yrittävät ehtiä ennen muita valtaamaan harvoja elinkelpoisia maa-alueita. Ikävät kohtaamiset ihmisten kesken ovat arkipäivää. Romaanin päähenkilö on aikuinen nainen, Myra, joka on jään

Anna-Leena Härkönen: Ihana nähä! ja muita kirjoituksia

"Panin soimaan Lordin levyn. Jos siihen ei Paavo Pesusieni reagoi, niin sitten ei mihinkään. Mitään ei tapahtunut. Paavo makasi edelleen lattialla kuin ruumis." Anna-Leena Härkönen: Ihana nähä! ja muita kirjoituksia (Otava 2015) 173 sivua Anna-Leena Härkösen teos Ihana nähä! ja muita kirjoituksia  sisältää kirjailijan havaintoja, oivalluksia ja omakohtaisia kokemuksia monista aiheista matkustamisesta naisena olemisen vaikeuteen ja äitiydestä vanhustenhoitoon. Kirjoittaja ottaa kantaa vahvasti ja napakasti, huumoria unohtamatta. Kyytiä saavat esimerkiksi asiakaspalvelun möröt ja Suuret Äidit. Moni huomio saa lukijan nyökyttelemään päätään ilahtuneena, sillä Härkönen kirjoittaa tutuista ilmiöistä tunnistettavalla ja kiinnostavalla tavalla. Mielikuvia luodessaan kirjailija saa lukijansa hyrisemään ilosta, ellei jopa nauramaan äänen. Nuorempana näin vanhenemisessa yhden ainoan hyvän puolen: sen kun saa mielenrauhaa ja tasapainoa. Kuvittelin, miten jakelen lempeästi hymy

Delia Owens: Suon villi laulu

He olivat tunteneet Chasen pikkuvauvasta asti. Seuranneet, miten poika oli lipunut läpi elämän ihastuttavasta lapsesta suloiseksi teiniksi, jalkapallokentän tähtipelaajaksi ja kylän kultapojaksi, joka työskenteli vanhempiensa yrityksessä. Ja lopulta komistukseksi, joka oli nainut seudun kauneimman tytön. Nyt hän retkotti siinä yksin, soisessa alennustilassaan. Kuoleman kylmä koura oli vetänyt pidemmän korren, niin kuin se aina teki. Delia Owens: Suon villi laulu WSOY 2020 alkuteos Where the Crawdads Sing suomentanut Maria Lyytinen 416 sivua Ällistyttävä esikoinen , unohtumaton romaani , luvataan kirjan takakannessa, ja odotukset ovat korkealla. Delia Owensin Suon villi laulu  houkuttaa nimellään ja on kannen mukaan maailmanlaajuinen jättimenestys. Tarinassa onkin viehättävyyttä mutta – valitettavasti – myös selkeitä ongelmia. Prologi tuo esille romaanin lähtökohdan: lokakuun 30. päivänä vuonna 1969 Chase Andrewsin ruumis lojuu suolla. Vanhasta palotornista putoaminen ei liene silkka on