Siirry pääsisältöön

Jaana Ala-Huissi & Henry Aho: Hotelli ikuisuus - kauhutarinoita

"Tie muuttui yhä kapeammaksi ja mutkitteli isojen kuusten välissä niin, että Terhin oli laskettava nopeus minimiin. Hän vaihtoi kakkosvaihteelle ja mateli synkän kuusikon läpi. Sitten tie lähti loivasti nousemaan ja tiheä kuusikko vaihtui mäntykankaaseen, jonka runkojen lomasta pilkisti järvi. Terhi katsoi vielä kerran puhelintaan: akkua neljä viivaa, kenttää nolla."
Jaana Ala-Huissi & Henry Aho:
Hotelli Ikuisuus - kauhutarinoita
(Haamu 2014)
141 sivua
Hotelli ikuisuus - kauhutarinoita sisältää alaotsikkonsa mukaisesti kauhutarinoita. Kirjan 22 tarinaa on selkeästi suunnattu aikuiseen makuun, ja Jaana Ala-Huissin ja Henry Ahon kirjoittamat kertomukset vuorottelevat tasapuolisesti. Kirjoittajien vaihtumista ei juuri huomaa, sen verran tasapainoinen ja hiottu kokonaisuus on kysymyksessä.

Toimiva yksityiskohta on se, että tarinoissa on usein elementtejä, jotka toistuvat seuraavassa kertomuksessa. Esimerkiksi Henry Ahon kirjoittamassa, kirjan avaavassa Äidin tytössä minäkertoja hankkii kotiinsa sudentaljan, joka nousee tarinassa merkittävään asemaan. Äidin tyttöä seuraavassa Jaana Ala-Huissin kirjoittamassa Verisukulaisessa tavataan arkkuun sullottu sudentalja.

Kirjan tarinoissa luodaan sujuvasti ja hyvin tunnelmaa, ja osa tarinoista on mielestäni oikeasti hyytäviä. Vaikuttavimpia kertomuksia mielestäni on Henry Ahon Mytty, jossa Liisa-tyttö löytää äitinsä isän tavaroiden seasta Mytty-nimisen nuken. Tarinan loppu on niin kammottava, että iltalukemiseksi en sitä ainakaan herkkähermoisille suosittele.

Hotelli ikuisuus on hyvin rakennettu, eheä kertomuskokonaisuus. Varsinkin kauhukirjallisuuden ystäville kokoelma tarjoaa kiintoisia hetkiä.

Kirja tuli minulle kustantajalta - kiitos!

Kommentit

  1. Oi, aikuisille suunnattuja kauhutarinoita, kuulostaa hyvältä! Minä petyin Kuollut kulkee - Tarinoita kalman majoilta -kirjaan juurikin siksi, että ne tuntuivat kovin lapsellisilta. Haluan kummitustarinat oikeasti pelottavina :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En tiedä, olenko kovin herkkänahkainen vai mitä, mutta minä kyllä pidin joitakin tarinoita hyvinkin kauhistuttavina. :)

      Poista
  2. Hmm. En juurikaan lue kauhua, mutta tämä kirja saattaa piankin saapua luettavakseni ja mietin, että lukisin samalla hieman muutakin pelottavaa. Ihan kiinnostavalta vaikuttaa ainakin tämä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kauhu ei ole minullekaan kovin tavallinen genre, mutta oli mielenkiintoista lukea näitä tarinoita. Kiva sitten kuulla sinun ajatuksiasi niin tästä kuin muustakin pelottavasta. :)

      Poista
  3. Kiitoksia kovasti. On aina mukava kuulla, että tarinat miellyttivät :)

    VastaaPoista
  4. Minäkin viihdyin tämän kirjan parissa. Kuvasi on hyvä, mutta minulle Mytty oli melkein liian häijy.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä tämä viihdyttää. Olen miettinyt, että tarinoita voisi lukea uudelleenkin, kun kauhutunnelmia kaipaa.

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Tove Jansson: Muumipappa ja meri

"Eräänä iltapäivänä elokuun lopulla kulki eräs isä puutarhassaan ja tunsi olevansa tarpeeton. Hän ei tiennyt mihin ryhtyisi, sillä kaikki mitä oli tehtävä oli jo tehty, tai sitten joku muu oli juuri siinä puuhassa."
Muumipappa ja meri lähtee liikkeelle hetkestä, kun Muumipappa huomaa olevansa tarpeeton. Hänellä ei ole mitään tekemistä eikä kukaan tunnu häntä tarvitsevan. Hän haaveilee suuresta seikkailusta ja päättää viedä perheensä majakkasaarelle. Vaikka muumiperhe saapuu saarelle yöllä, ei majakan valo pala.
- Ei majakkaa niin vain sammuteta, sanoi isä. - Jos mikään on varma, niin se että majakka palaa. Maailmassa on eräitä ehdottoman varmoja seikkoja, esimerkiksi merivirrat ja vuodenajat ja se, että aurinko nousee aamuisin. Ja että majakkavalot palavat.
Vakuutteluistaan huolimatta Muumipappa joutuu toteamaan, että majakan valo on todellakin sammunut. Majakanvartijaa ei löydy, ja saarella on jotain outoa. Salaperäinen kalastaja asuu pienessä mökissään ja välttelee muita, e…

Kristin Hannah: Satakieli

"Vianne sulki silmänsä ja ajatteli: Tule jo kotiin, Antoine.
Enempää hän ei sallinut itselleen, vain yhden hiljaisen pyynnön. Miten hän selviytyisi yksin tästä kaikesta – sodasta, kapteeni Beckistä, Isabellesta?"


Kristin Hannahin romaani Satakieli tarkastelee toista maailmansotaa ja saksalaisten osuutta siinä näkökulmasta, joka ei usein tule esille: nyt ollaan Ranskassa, jonka natsit ovat miehittäneet. Keskitysleirit jäävät enimmäkseen taustalle, mutta saksalaisten uhka on läsnä vahvasti.

Vianne on nuori perheenäiti, jonka puoliso joutuu sotaan. Vianne huolehtii pariskunnan Sophie-tyttärestä ja yrittää pärjätä säännöstelyn ja pelottavien uutisten keskellä. Elämää saapuu Pariisista sekoittamaan Viannen pikkusisko Isabelle, joka ei halua taipua uhkien ja vallanpidon alle. Nuori nainen liittyy vastarintaliikkeeseen ja on valmis vaarantamaan paljon vastustaakseen vallitsevaa yhteiskunnallista tilaa.

Tarina sijoittuu kahdelle aikatasolle. Liikkeelle lähdetään vuodesta 1995, kun Vi…

Alex Michaelides: Hiljainen potilas

"Alician asianajaja oli niin ikään paikalla, mutta Alicia pysyi vaiti koko tapaamisen ajan. Silloin tällöin hänen kalvakat huulensa värähtelivät, mutta ääntä ei kuulunut. Hän ei vastannut ainoaankaan kuulustelijan esittämään kysymykseen eikä sanonut mitään edes siinä vaiheessa, kun tämä syytti häntä Gabrielin murhasta ja määräsi hänet pidätettäväksi. Alicia ei suostunut sen enempää kiistämään kuin myöntämäänkään syyllisyyttään.
Hän ei puhunut enää koskaan."

Hiljainen potilas kertoo nimensä mukaisesti hiljaisesta potilaasta. Hän ei ole pelkästään hiljainen vaan lähes täysin eristäytynyt muista ja oikeastaan kaiken vuorovaikutuksen ulottumattomissa.

Hiljainen potilas on Alicia Berenson. Hän on taiteilija ja murhaaja, joka ampui raa'asti aviomiehensä ja vaikeni sen jälkeen. Yleisen mielipiteen tuomitsema nainen näyttäytyy tarinassa monenlaisessa valossa: jonkun mielestä hän on väkivaltainen ja arvaamaton, jonkun mielestä herkkä ja kykenemätön tappamaan ketään. Mikä on totuus?