Siirry pääsisältöön

Pilvi Hämäläinen: Cinderella

Jade hyrrää hyvästä mielestä. Näin vaan tytöt löytävät ihan täysin sattumalta taas yhden yhteisen jutun! Kyllä tästä taitaa ihan oikea ystävyys muodostua! Vaikka Jaden äiti ei kuulukaan ympäristölautakuntaan, niin Jade sentään on ihminen, joka on kiinnostunut kiinnostavista asioista. 

Pilvi Hämäläinen: Cinderella
Otava 2022
kansi Elina Warsta
269 sivua

Pilvi Hämäläinen on tullut tunnetuksi erityisesti Putous-näyttelijänä, ja nyt häneltä on julkaistu esikoisromaani. Teoksen keskiössä ovat yläkoululainen Jade-Adele, joka häpeää nimeään ja äitiään, Jaden äiti Siru, joka ei häpeä juuri mitään, ja Sirun äiti Sirkka, joka kiinnittää huomionsa Cinderellaan. Samaan sukuun kuuluvien naisten lisäksi yhtenä näkökulmahenkilönä on aikuisikään ehtinyt Jari, joka elää äitinsä katon ja komennon alla.

Romaani kuvaa tapahtumia, jotka keskittyvät yhteen päivään. Kun päivä etenee kohti erästä suoraa lähetystä, tapahtuu paljon, ja päivän mittaan henkilöistä paljastuu monenlaista. He joutuvat itse kukin kummallisiin tilanteisiin.

Kaikkia keskeisiä henkilöitä yhdistää lopulta se, että he haluavat tulla muiden hyväksymiksi. Jade haluaa ystävän, Siru huomiota ja Sirkka olla jotain muuta kuin rahvaanomainen. Jari puolestaan kaipaa rakkautta elämäänsä. Eloisan ja toimivan dialogin (kyllä, kirjailijan tausta näkyy hyvällä tavalla) kiintoisaa on se, mitä jätetään lopulta sanomatta.

Cinderella on livakasti etenevä romaani. Takakannessa kirja määritellään synkänhauskaksi, ja sitä se nimenomaan on. Huumori on tummaa ja paikoin se nauratti niin, että lukemisesta ei ollut tulla hetkeen mitään. Samalla jotain kaihertavaa on henkilöiden välisissä suhteissa: on hyvä, että kaikesta ei tehdä kepeää vitsiä vaan huumorin avulla kyetään tarkastelemaan myös ajatuksia herättäen sitä, minkälaisia ihmiset toisiaan kohtaan ovat.

Ihastelin lukiessani myös ilmeikästä kieltä: Siru supsuttaa hiuslakkaa pienin supsauksin ja Jaden pieni jelhistely olkoot tässä esimerkkejä mainiosta kerronnasta.

Kommentit

  1. Tämä täytyy laittaa varaukseen jahka lukupino on pienentynyt. Olen myös Lieksasta kotoisin kuten Hämäläinen ja varmaan tunnistan joitain juttuja. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi että! Luulen, että lieksalaiselle tämä on erityisen kiinnostava. Joistakin sanoista olin tunnistavinani savolaisvivahteita, mikä tuntui kivalta, mutta Lieksaa ja alueen sananpartta tuntevalle kieli voi olla kovinkin tuttua.

      Poista
  2. Vaikuttaapa mielenkiintoiselta. Kauhean paljon en ole törmännyt tällaisiin yhden päivän romaaneihin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kannattaa tutustua varsinkin, jos synkkä huumori kiinnostaa.

      Poista
  3. Olisin ehkä saattanut tämän kuunnella, ellei Hämäläinen lukisi itse. Hän on äänenä liian erikoinen ja siksi tulee mulle aina olemaan vain ja ainoastaan Punaiset leeeehdet... 😬

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä itse asiassa pidän hänen äänestään. Mutta toki voi olla haastavaa, jos ääni assosioituu koko ajan ihan vääriin asioihin :)

      Poista
  4. Synkänhauska kuulostaa hyvältä, ja sen mielikuvan mukaan, mikä minulle Pilvi Hämäläisestä on muodostunut, huumori iskee meikäläiseen. Kiinnostaa!

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Olen ottanut kommenttien valvonnan käyttöön, joten odotathan rauhassa, että viestisi tulee näkyviin.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Shelley Read: Minne virta kuljettaa

  Eräänä yönä matalien pilvien riippuessa laakson yllä me kaksi – syntymätön lapseni ja minä – käperryimme pesäämme huopien alle, ja siellä maatessani kuvittelin kaikkien metsän eläinten tekevän samoin, asettuvan levolle, kääriytyvän kerälle omaan lämpöönsä. Mietin, että jotkut metsän äideistä tunsivat lastensa potkivan sisällään aivan samalla tavalla, kun toiset taas ruokkivat ja hoivasivat ja suojelivat jälkeläisiään niin kuin minä pian tekisin. Ajattelin kaikkea sitä elämää, joka alkoi, kesti ja päättyi ympärilläni, suurimmasta karhusta pienimpään hyönteiseen, siemeneen, nuppuun ja kukkaan. Metsässä en ollut yksin. Olin varma, että juuri se oli yksi niistä asioista, joita Wil oli yrittänyt selittää minulle. Syleilin lempeästi vatsani kumpua, sekä lastani että myös jotain muuta, jotain sanoin kuvaamatonta valtavuutta, jonka osa tunsin olevani. Shelley Read: Minne virta kuljettaa Otava 2023 alkuteos Go as a river suomentanut Jaakko Kankaanpää äänikirjan lukija Mirjami Heikkinen kesto

Blogistanian Globalia -äänestyksen voittaja on...

Kirjabloggaajat, -grammaajat ja -tubettajat äänestivät jälleen parhaista lukukokemuksistaan. Vuoden 2023 kirjaparhaimmistoa äänestettiin viime viikolla: Blogistanian Globalia -kategoriassa ääniä antoi 51 äänestäjää ja mainituksi tuli 80 eri teosta. Voittajaksi nousi 15 pisteellä  Martha Wellsin  Hälytystila – Murhabotin päiväkirjat 1  (Hertta Kustannus) , suomentaja Mika Kivimäki! Arvioissa scifisarjan avaavaa teosta on luonnehdittu seuraavasti: Tämä olikin aika hurmaava tapaus tämä Murhabotti . –  Katarooman kirjaimia   Jäi lämmin fiilis . –  @kalmanoudotkirjat Miten mahtava tunne lukea näin hyvää scifiä suomeksi ja toivomme, että suomennoksen myötä teos löytää valtavan määrän uusia lukijoita, sillä sen se todella ansaitsee.      – @reading_with_pet_dragon Claire Keeganin  Nämä pienet asiat  (Tammi) , suomentaja Kristiina Rikman   sijoittui Globaliassa toiseksi yhdellätoista pisteellä. Siitä on todettu muun muassa näin: Sadassa sivussa Keegan luo täyden ja koskettavan kertomuksen, jok