Siirry pääsisältöön

Pilvi Hämäläinen: Cinderella

Jade hyrrää hyvästä mielestä. Näin vaan tytöt löytävät ihan täysin sattumalta taas yhden yhteisen jutun! Kyllä tästä taitaa ihan oikea ystävyys muodostua! Vaikka Jaden äiti ei kuulukaan ympäristölautakuntaan, niin Jade sentään on ihminen, joka on kiinnostunut kiinnostavista asioista. 

Pilvi Hämäläinen: Cinderella
Otava 2022
kansi Elina Warsta
269 sivua

Pilvi Hämäläinen on tullut tunnetuksi erityisesti Putous-näyttelijänä, ja nyt häneltä on julkaistu esikoisromaani. Teoksen keskiössä ovat yläkoululainen Jade-Adele, joka häpeää nimeään ja äitiään, Jaden äiti Siru, joka ei häpeä juuri mitään, ja Sirun äiti Sirkka, joka kiinnittää huomionsa Cinderellaan. Samaan sukuun kuuluvien naisten lisäksi yhtenä näkökulmahenkilönä on aikuisikään ehtinyt Jari, joka elää äitinsä katon ja komennon alla.

Romaani kuvaa tapahtumia, jotka keskittyvät yhteen päivään. Kun päivä etenee kohti erästä suoraa lähetystä, tapahtuu paljon, ja päivän mittaan henkilöistä paljastuu monenlaista. He joutuvat itse kukin kummallisiin tilanteisiin.

Kaikkia keskeisiä henkilöitä yhdistää lopulta se, että he haluavat tulla muiden hyväksymiksi. Jade haluaa ystävän, Siru huomiota ja Sirkka olla jotain muuta kuin rahvaanomainen. Jari puolestaan kaipaa rakkautta elämäänsä. Eloisan ja toimivan dialogin (kyllä, kirjailijan tausta näkyy hyvällä tavalla) kiintoisaa on se, mitä jätetään lopulta sanomatta.

Cinderella on livakasti etenevä romaani. Takakannessa kirja määritellään synkänhauskaksi, ja sitä se nimenomaan on. Huumori on tummaa ja paikoin se nauratti niin, että lukemisesta ei ollut tulla hetkeen mitään. Samalla jotain kaihertavaa on henkilöiden välisissä suhteissa: on hyvä, että kaikesta ei tehdä kepeää vitsiä vaan huumorin avulla kyetään tarkastelemaan myös ajatuksia herättäen sitä, minkälaisia ihmiset toisiaan kohtaan ovat.

Ihastelin lukiessani myös ilmeikästä kieltä: Siru supsuttaa hiuslakkaa pienin supsauksin ja Jaden pieni jelhistely olkoot tässä esimerkkejä mainiosta kerronnasta.

Kommentit

  1. Tämä täytyy laittaa varaukseen jahka lukupino on pienentynyt. Olen myös Lieksasta kotoisin kuten Hämäläinen ja varmaan tunnistan joitain juttuja. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi että! Luulen, että lieksalaiselle tämä on erityisen kiinnostava. Joistakin sanoista olin tunnistavinani savolaisvivahteita, mikä tuntui kivalta, mutta Lieksaa ja alueen sananpartta tuntevalle kieli voi olla kovinkin tuttua.

      Poista
  2. Vaikuttaapa mielenkiintoiselta. Kauhean paljon en ole törmännyt tällaisiin yhden päivän romaaneihin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kannattaa tutustua varsinkin, jos synkkä huumori kiinnostaa.

      Poista
  3. Olisin ehkä saattanut tämän kuunnella, ellei Hämäläinen lukisi itse. Hän on äänenä liian erikoinen ja siksi tulee mulle aina olemaan vain ja ainoastaan Punaiset leeeehdet... 😬

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä itse asiassa pidän hänen äänestään. Mutta toki voi olla haastavaa, jos ääni assosioituu koko ajan ihan vääriin asioihin :)

      Poista
  4. Synkänhauska kuulostaa hyvältä, ja sen mielikuvan mukaan, mikä minulle Pilvi Hämäläisestä on muodostunut, huumori iskee meikäläiseen. Kiinnostaa!

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Olen ottanut kommenttien valvonnan käyttöön, joten odotathan rauhassa, että viestisi tulee näkyviin.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Tiina Raevaara: Minä, koira ja ihmiskunta – Lajien välisen yhteiselon historia

Ihmisen kulttuuri ja yhteiskunta eivät kuitenkaan sisällä pelkästään ihmisiä. Ei ole olemassa mitään puhtaasti ihmistä sisältävää kokonaisuutta. Elämme pienellä pallollamme yhdessä toisten lajien kanssa. Muut eläimet ovat muokanneet kulttuuriamme ja rakentaneet yhteiskuntaamme. Tai ehkä asia pitäisi sanoa näin: ihmiskunta on muokannut itseään ja maailmaansa muiden eläinlajien avulla. Tiina Raevaara: Minä, koira ja ihmiskunta – Lajien välisen yhteiselon historia Otava 2022 317 sivua Tiina Raevaara on suunnattoman taitava kirjoittaja, ja siitä on osoitus tämäkin: Minä, koira ja ihmiskunta – Lajien välisen yhteiselon historia  on kiehtova ja hyvin kirjoitettu tietoteos ihmisen ja hänen parhaan ystävänsä yhteisestä taipaleesta historian hämäristä nykypäivään. Kokonaisuuteen nivoutuu luontevasti anekdootteja kirjailijan kokemuksista koirien ja muiden eläinten kanssa. Kimmoke kirjan olemassaoloon löytyy mitä ilmeisemmin kirjailijasta itsestään: "Kaikista eläinlajeista nimenomaan koira o

Nguyễn Phan Quế Mai: Vuorten laulu

Kuunnellessani sinä yönä Đat-enon tarinaa tajusin, miten hirvittävä asia sota oli. Sen osalliset joko kuolivat tai menettivät osan sielustaan niin, etteivät enää koskaan tunteneet itseään kokonaisiksi. Nguy ễ n Phan Qu ế  Mai: Vuorten laulu Sitruuna 2022 englanninkielinen alkuteos The Mountains Sing suomentanut Elina Salonen 349 sivua Vuorten laulun mukana tulee matkanneeksi nykyajasta menneisyyteen. Romaani avaa 1900-luvun jälkipuoliskoa vietnamilaisten näkökulmasta, kun isoäiti kertoo H ươ ngille, lapsenlapselleen, elämäntarinaansa. Isoäiti  Diệu Lan  on eräänlainen suvun keskushahmo, joka pitää lankoja käsissään kriisistä toiseen siinä määrin kuin kykenee. Kriisejä nimittäin riittää. Jo kommunistinen vallankumous ajaa perheen ahtaalle, ja kun maanomistajat rinnastetaan riistäjiin, joutuu Diệu Lan pakenemaan lastensa kanssa kauas kotoaan. Pakomatkalla hän joutuu tekemään vaikeita ratkaisuja, mutta silti hän odottaa saavansa koota perheensä luokseen sitten, kun ajat ovat suotuisammat