Siirry pääsisältöön

Ujuni Ahmed & Elina Hirvonen: Tytöille jotka ajattelevat olevansa yksin

Kaikki mitä tarvitsin tai halusin oli kodin ja yhteisön näkökulmasta väärin. Siksi se kaikki oli pidettävä salassa. Olin lapsesta asti tottunut kätkemää omat tarpeeni, ja siihen oli aina liittynyt ahdistus, häpeä ja kylmä yksinäisyyden tunne. Noina vuosina ristiriita kasvoi niin valtavaksi, että halusin vain olla rauhassa. Samaa halusivat ystäväni. He pakenivat kodin sääntöjä, uhkailua ja väkivaltaa karkaamalla, ja minä lähdin heidän mukaansa. Kun lähdimme, meillä ei enää ollut kotia. Olimme yhteiskunnalle näkymättömiä ja yhteisön silmissä hylkiöitä, mutta meillä oli toisemme.

Ujuni Ahmed & Elina Hirvonen: Tytöille jotka ajattelevat olevansa yksin
WSOY 2022
kansi Anna Makkonen
226 sivua

Ujuni Ahmed on 3-vuotiaana Somaliasta Suomeen muuttanut musliminainen, joka avaa Elina Hirvosen kanssa kokemuksiaan ja elämäntarinaansa kirjassa Tytöille jotka ajattelevat olevansa yksin. Teos on tarkoitettu ensisijaisesti Ujuni Ahmedin kaltaisille, jotka kokevat olevansa vääränlaisia ja erilaisia – ja yksin. Tartuinkin kirjaan hieman epäröiden: Olisinko lainkaan kohderyhmää? Olisinko ollenkaan oikea lukija tälle teokselle?

Kirjan luettuani voisin suositella sitä ihan kenelle tahansa, vaikka se tarpeettoman lavealta kuulostaneekin. Erityisesti teosta täytyy suositella heille, jotka työskentelevät maahanmuuttajataustaisten lasten ja nuorten kanssa esimerkiksi sosiaali- ja koulutusalalla.

Tytöille jotka ajattelevat olevansa yksin on nimittäin äärettömän tärkeä kirja. Se on myös ajatuksia herättävä, silmiä avaava ja riipaiseva. Ujuni Ahmedin omien kokemusten kautta avautuu näkymä siihen, minkälaista on elää maassa, jossa tuntee olevansa vääränlainen ja jossa yhteiskunnan rakenteet samoin kuin oman lähiyhteisön normit tekevät elämisestä välillä tarpeettoman vaikeaa. 

Ujuni Ahmed kertoo kirjassa avoimesti omista häpeän tunteistaan ja siitä, miten hän alkoi kyseenalaistaa muslimiyhteisönsä sääntöjä ja miten hän löysi oman tapansa toteuttaa uskoaan. Hän kyseenalaistaa myös sitä, miten suomalainen yhteiskunta toimii ja kohtaa – tai jättää kohtaamatta – maahanmuuttajien haasteet erilaisten yhteisöjen puristuksessa. Hän ei kuitenkaan päädy vain osoittelemaan sormella ongelmakohtia vaan pohtii, miten voisi itse parantaa synnyinmaansa oloja ja viedä sinne suomalaisen hyvinvointiyhteiskunnan opetuksia.

Omakohtaisilla havainnoillaan Ahmed osoittaa, että tasa-arvotyötä on yhä edelleen paljon tehtävänä. Hän muistuttaa, miten tärkeää on ulottaa tasa-arvotyö ihan kaikkiin ja miten hienotunteisuuden vaatimus voi olla hyvinkin vahingollista silloin, kun sen varjolla sallitaan ihmisoikeusrikkomukset ja suoranainen väkivalta.

Tytöille jotka ajattelevat olevansa yksin on rohkea ja avoin puheenvuoro siitä, mitä on elää ja kasvaa Suomessa, kun ei ole osa valtavirtaa. Toivon, että se herättää keskustelua ja saa aikaan muutosta.

Muualla: Kirjavinkit, Helmi Kekkonen ja Reader, why did I marry him?

Kommentit

  1. On ihan hullua, että Suomessakin käytännössä sallitaan naisten huono kohtelu, kun se liittyy maahanmuuttajataustaan. Maahanmuuttajilta pitäisi vaatia samaa kuin muultakin väestöltä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tässä kirjassa tulee hyvin esille se, että kaltoinkohtelua perustellaan uskonnolla ja kulttuurilla, vaikka oikeasti syyt eivät ole kummassakaan. Keinoja puuttua paremmin pitäisi olla, mutta toisaalta meillä lienee vaikeuksia puuttua ja tietoakin tarvittaisiin lisää.

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Olen ottanut kommenttien valvonnan käyttöön, joten odotathan rauhassa, että viestisi tulee näkyviin.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pilvi Hämäläinen: Cinderella

Jade hyrrää hyvästä mielestä. Näin vaan tytöt löytävät ihan täysin sattumalta taas yhden yhteisen jutun! Kyllä tästä taitaa ihan oikea ystävyys muodostua! Vaikka Jaden äiti ei kuulukaan ympäristölautakuntaan, niin Jade sentään on ihminen, joka on kiinnostunut kiinnostavista asioista.  Pilvi Hämäläinen: Cinderella Otava 2022 kansi Elina Warsta 269 sivua Pilvi Hämäläinen on tullut tunnetuksi erityisesti Putous-näyttelijänä, ja nyt häneltä on julkaistu esikoisromaani. Teoksen keskiössä ovat yläkoululainen Jade-Adele, joka häpeää nimeään ja äitiään, Jaden äiti Siru, joka ei häpeä juuri mitään, ja Sirun äiti Sirkka, joka kiinnittää huomionsa Cinderellaan. Samaan sukuun kuuluvien naisten lisäksi yhtenä näkökulmahenkilönä on aikuisikään ehtinyt Jari, joka elää äitinsä katon ja komennon alla. Romaani kuvaa tapahtumia, jotka keskittyvät yhteen päivään. Kun päivä etenee kohti erästä suoraa lähetystä, tapahtuu paljon, ja päivän mittaan henkilöistä paljastuu monenlaista. He joutuvat itse kukin kum

Shelley Read: Minne virta kuljettaa

  Eräänä yönä matalien pilvien riippuessa laakson yllä me kaksi – syntymätön lapseni ja minä – käperryimme pesäämme huopien alle, ja siellä maatessani kuvittelin kaikkien metsän eläinten tekevän samoin, asettuvan levolle, kääriytyvän kerälle omaan lämpöönsä. Mietin, että jotkut metsän äideistä tunsivat lastensa potkivan sisällään aivan samalla tavalla, kun toiset taas ruokkivat ja hoivasivat ja suojelivat jälkeläisiään niin kuin minä pian tekisin. Ajattelin kaikkea sitä elämää, joka alkoi, kesti ja päättyi ympärilläni, suurimmasta karhusta pienimpään hyönteiseen, siemeneen, nuppuun ja kukkaan. Metsässä en ollut yksin. Olin varma, että juuri se oli yksi niistä asioista, joita Wil oli yrittänyt selittää minulle. Syleilin lempeästi vatsani kumpua, sekä lastani että myös jotain muuta, jotain sanoin kuvaamatonta valtavuutta, jonka osa tunsin olevani. Shelley Read: Minne virta kuljettaa Otava 2023 alkuteos Go as a river suomentanut Jaakko Kankaanpää äänikirjan lukija Mirjami Heikkinen kesto

Blogistanian Globalia -äänestyksen voittaja on...

Kirjabloggaajat, -grammaajat ja -tubettajat äänestivät jälleen parhaista lukukokemuksistaan. Vuoden 2023 kirjaparhaimmistoa äänestettiin viime viikolla: Blogistanian Globalia -kategoriassa ääniä antoi 51 äänestäjää ja mainituksi tuli 80 eri teosta. Voittajaksi nousi 15 pisteellä  Martha Wellsin  Hälytystila – Murhabotin päiväkirjat 1  (Hertta Kustannus) , suomentaja Mika Kivimäki! Arvioissa scifisarjan avaavaa teosta on luonnehdittu seuraavasti: Tämä olikin aika hurmaava tapaus tämä Murhabotti . –  Katarooman kirjaimia   Jäi lämmin fiilis . –  @kalmanoudotkirjat Miten mahtava tunne lukea näin hyvää scifiä suomeksi ja toivomme, että suomennoksen myötä teos löytää valtavan määrän uusia lukijoita, sillä sen se todella ansaitsee.      – @reading_with_pet_dragon Claire Keeganin  Nämä pienet asiat  (Tammi) , suomentaja Kristiina Rikman   sijoittui Globaliassa toiseksi yhdellätoista pisteellä. Siitä on todettu muun muassa näin: Sadassa sivussa Keegan luo täyden ja koskettavan kertomuksen, jok