Siirry pääsisältöön

Tuuve Aro: Lihanleikkaaja

"Hän kosketti nenäänsä ja ajatteli että se oli hänet pettänyt. Hän kumartui ja asetti päänsä pölkylle. Kirvestä oli hankala pidellä mutta se osui kohteeseen nirhaisten nenänpäästä palan joka jäi ihosta roikkumaan." (Novellista Haju)
Tuuve Aro: Lihanleikkaaja
(WSOY 2017)
153 sivua
Tuuve Aron novellikokoelma Lihanleikkaaja on tuttua Aroa: Vinksahtaneisuutta ja absurdiutta tarjoillaan lukijalle tiiviissä paketeissa. Arkisiin tilanteisiin sekoittuu mystisyyttä, joka jää paikoin mietityttämään pitkäksi aikaa.

Kahdentoista novellin joukosta löytyy monenlaisia lukukokemuksia. Aloitusnovelli Suojatie etenee varsin ennalta arvattavasti mutta päättyy kauniisti:
Hetken verran kurjet pysyivät tiukasti muodossaan kuin yhteisen mielen liikuttamana, sitten aura jo hajosi ja muutti suuntaa.
Kokoelman päättävä Kahdet kasvot puolestaan on ilahduttava tarina Tomista, jonka elämän lähtökohdat eivät ole loistokkaat ja jolle arkea ovat asiat, joista nykytodellisuudessa nostettaisiin melkoinen meteli. Ilahduttavan novellista tekee se, miten pojasta kasvaa toimija, joka tarttuu tilanteisiin ja näkee itsensä kykenevänä tekemään sen, mitä tarvitsee. Hieman samaan tapaan omia valintojaan päätyy tekemään Ihmeolon Silja.

Kiehtovan absurdi ja hyytäväkin on Heräämö, joka sijoittuu sairaalaan. Rutiinitoimenpiteistä seuraa jotain outoa, ja se, miten outouksiin suhtaudutaan, vasta erikoista onkin. Samankaltaisella linjalla kulkee niminovelli Lihanleikkaaja, jossa tunnelmaa luodaan erittäin vaikuttavasti. Lopetus tosin on tässäkin tarinassa tarpeettoman ennalta arvattava.

Selja Ahavan hieno Taivaalta tippuvat asiat kaikuu novellissa Loppu, enkä oikein ole varma siitä, onko alluusio tässä tapauksessa kovin toimiva. Henkilöhahmot sen sijaan ovat ajatuksia herättäviä ja kiinnostavia.

Novellit Haju ja Vieras eivät oikein avaudu, mutta Peilit-novellissa mystisyyttä on sopivasti. Elsa taas on riemastuttava kuvaus naisesta, jolla on erikoinen harrastus. Harrastuksen seurauksena "hänen laukkunsa ja sydämensä oli täysi".

Lihanleikkaaja on novellikokoelma, jossa tunnelmaa luodaan useimmiten oikein onnistuneesti. Kerronta on sujuvaa ja henkilökuvaukset vakuuttavia. Kokoelmassa on kuitenkin notkahduksia, kun jotkut novellit etenevät liian odotustenmukaisesti ja jotkut eivät juuri jätä muistijälkeä. Jos realistista arkikuvausta sekoittavat vinoumat kiinnostavat, kannattaa kokoelma luettavaksi hankkia.

Muualla: Kirjavinkit, Eniten minua kiinnostaa tie ja Tekstiluola.
Helmet 2017: 41. Kirjan kannessa on eläin.

Kiitos kustantajalle arvostelukappaleesta!

Kommentit

  1. Melkoinen lainaus tuossa alussa novellista Haju. :D

    Heräsi kiinnostus tätä kokoelmaa kohtaan: siis nimenomaan tuo mainintasi "realistista arkikuvausta sekoittavat vinoumat" - kiinnostaa kiinnostaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eikös! :)
      Kokoelmassa on monta kiintoisaa novellia, kannattaa tutustua.

      Poista
  2. Pitääpä katsastaa tämä. Kaikki vinksahtanut kiinnostaa ja novelleja on kiva lukea. /Tiia

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kannattaa kyllä katsastaa. Novelleja olisi kiva lukea enemmänkin mutta pitäisi kerätä talteen vinkkejä hyvistä kokoelmista.

      Poista
  3. Novelleihin pitäisi taas palata... Hyllyssä odottelisi jo muutama kokoelma lukjaansa. Tykkään novellimuotoisesta tekstistä, varsinkin jos kirjoittaja taitaa tyylin.

    Ensimmäinen tekstilainaus on hyytävä! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Novelleista saattaa löytyä todellisia elämyksiä, pitäisi vain enemmän niitä lukemistoon hankkia.

      Poista
  4. Hyvin samanlaisin ajatuksin luin tätä kokoelmaa. Toisaalta jos kahdentoista lyhyen tekstin joukossa on parikin lukuhelmeä, on kokoelma mielestäni lukemisen arvoinen :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä tosiaan on! Novelli ei ole mikään helppo laji, joten ilahduttavaa on, jos joku helmi joukosta löytyy.

      Poista
  5. Minä kiinnostuin novellikokoelmasta juuri vinksahtaneisuuden takia. Osa novelleista oli tosiaan hieman ennalta arvattavia, mutta toisaalta niissäkin oli omat yllätyksensä. Pidin lopulta eniten Heräämöstä ja Elsasta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nyt, kun lukemisesta on jo aikaa, on Heräämö edelleen helppo palauttaa mieleen. Eli on kokoelmassa mieleenpainuviakin novelleja, vaikka moitinkin, että kaikki eivät muistijälkeä jätä.

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kassandra Montag: Tulvan jälkeen

Pearl oli vihainen, koska emme olleet yrittäneet auttaa heitä, ja minä yritin muistuttaa hänelle, että meidän oli tärkeää pysyä omissa oloissamme. Järkeilystäni huolimatta pelkäsin, että sydämeni oli kutistunut, kun vedenpinta oli noussut ympärilläni. Paniikki oli täyttänyt minut, kun vesi peitti maan, ja se työnsi tieltään kaiken muun ja kuihdutti sydämeni kovaksi, pieneksi möhkäleeksi, jota en enää tunnistanut. Kassandra Montag: Tulvan jälkeen HarperCollins Nordic 2020 alkuteos After the Flood suomentanut Hanna Arvonen äänikirjan lukija Pihla Pohjolainen kesto 14 h 2 min Suuren tulvan jälkeisessä ajassa eletään Kassandra Montagin romaanissa Tulvan jälkeen . Vesi on peittänyt alleen suuren osan maasta, ja luonnonvaroja on jäljellä enää. Ihmiskunnan rippeet taistelevat vähäisistä resursseista  ja yrittävät ehtiä ennen muita valtaamaan harvoja elinkelpoisia maa-alueita. Ikävät kohtaamiset ihmisten kesken ovat arkipäivää. Romaanin päähenkilö on aikuinen nainen, Myra, joka on jään

Anna-Leena Härkönen: Ihana nähä! ja muita kirjoituksia

"Panin soimaan Lordin levyn. Jos siihen ei Paavo Pesusieni reagoi, niin sitten ei mihinkään. Mitään ei tapahtunut. Paavo makasi edelleen lattialla kuin ruumis." Anna-Leena Härkönen: Ihana nähä! ja muita kirjoituksia (Otava 2015) 173 sivua Anna-Leena Härkösen teos Ihana nähä! ja muita kirjoituksia  sisältää kirjailijan havaintoja, oivalluksia ja omakohtaisia kokemuksia monista aiheista matkustamisesta naisena olemisen vaikeuteen ja äitiydestä vanhustenhoitoon. Kirjoittaja ottaa kantaa vahvasti ja napakasti, huumoria unohtamatta. Kyytiä saavat esimerkiksi asiakaspalvelun möröt ja Suuret Äidit. Moni huomio saa lukijan nyökyttelemään päätään ilahtuneena, sillä Härkönen kirjoittaa tutuista ilmiöistä tunnistettavalla ja kiinnostavalla tavalla. Mielikuvia luodessaan kirjailija saa lukijansa hyrisemään ilosta, ellei jopa nauramaan äänen. Nuorempana näin vanhenemisessa yhden ainoan hyvän puolen: sen kun saa mielenrauhaa ja tasapainoa. Kuvittelin, miten jakelen lempeästi hymy

Delia Owens: Suon villi laulu

He olivat tunteneet Chasen pikkuvauvasta asti. Seuranneet, miten poika oli lipunut läpi elämän ihastuttavasta lapsesta suloiseksi teiniksi, jalkapallokentän tähtipelaajaksi ja kylän kultapojaksi, joka työskenteli vanhempiensa yrityksessä. Ja lopulta komistukseksi, joka oli nainut seudun kauneimman tytön. Nyt hän retkotti siinä yksin, soisessa alennustilassaan. Kuoleman kylmä koura oli vetänyt pidemmän korren, niin kuin se aina teki. Delia Owens: Suon villi laulu WSOY 2020 alkuteos Where the Crawdads Sing suomentanut Maria Lyytinen 416 sivua Ällistyttävä esikoinen , unohtumaton romaani , luvataan kirjan takakannessa, ja odotukset ovat korkealla. Delia Owensin Suon villi laulu  houkuttaa nimellään ja on kannen mukaan maailmanlaajuinen jättimenestys. Tarinassa onkin viehättävyyttä mutta – valitettavasti – myös selkeitä ongelmia. Prologi tuo esille romaanin lähtökohdan: lokakuun 30. päivänä vuonna 1969 Chase Andrewsin ruumis lojuu suolla. Vanhasta palotornista putoaminen ei liene silkka on