Siirry pääsisältöön

Tuuve Aro: Lihanleikkaaja

"Hän kosketti nenäänsä ja ajatteli että se oli hänet pettänyt. Hän kumartui ja asetti päänsä pölkylle. Kirvestä oli hankala pidellä mutta se osui kohteeseen nirhaisten nenänpäästä palan joka jäi ihosta roikkumaan." (Novellista Haju)
Tuuve Aro: Lihanleikkaaja
(WSOY 2017)
153 sivua
Tuuve Aron novellikokoelma Lihanleikkaaja on tuttua Aroa: Vinksahtaneisuutta ja absurdiutta tarjoillaan lukijalle tiiviissä paketeissa. Arkisiin tilanteisiin sekoittuu mystisyyttä, joka jää paikoin mietityttämään pitkäksi aikaa.

Kahdentoista novellin joukosta löytyy monenlaisia lukukokemuksia. Aloitusnovelli Suojatie etenee varsin ennalta arvattavasti mutta päättyy kauniisti:
Hetken verran kurjet pysyivät tiukasti muodossaan kuin yhteisen mielen liikuttamana, sitten aura jo hajosi ja muutti suuntaa.
Kokoelman päättävä Kahdet kasvot puolestaan on ilahduttava tarina Tomista, jonka elämän lähtökohdat eivät ole loistokkaat ja jolle arkea ovat asiat, joista nykytodellisuudessa nostettaisiin melkoinen meteli. Ilahduttavan novellista tekee se, miten pojasta kasvaa toimija, joka tarttuu tilanteisiin ja näkee itsensä kykenevänä tekemään sen, mitä tarvitsee. Hieman samaan tapaan omia valintojaan päätyy tekemään Ihmeolon Silja.

Kiehtovan absurdi ja hyytäväkin on Heräämö, joka sijoittuu sairaalaan. Rutiinitoimenpiteistä seuraa jotain outoa, ja se, miten outouksiin suhtaudutaan, vasta erikoista onkin. Samankaltaisella linjalla kulkee niminovelli Lihanleikkaaja, jossa tunnelmaa luodaan erittäin vaikuttavasti. Lopetus tosin on tässäkin tarinassa tarpeettoman ennalta arvattava.

Selja Ahavan hieno Taivaalta tippuvat asiat kaikuu novellissa Loppu, enkä oikein ole varma siitä, onko alluusio tässä tapauksessa kovin toimiva. Henkilöhahmot sen sijaan ovat ajatuksia herättäviä ja kiinnostavia.

Novellit Haju ja Vieras eivät oikein avaudu, mutta Peilit-novellissa mystisyyttä on sopivasti. Elsa taas on riemastuttava kuvaus naisesta, jolla on erikoinen harrastus. Harrastuksen seurauksena "hänen laukkunsa ja sydämensä oli täysi".

Lihanleikkaaja on novellikokoelma, jossa tunnelmaa luodaan useimmiten oikein onnistuneesti. Kerronta on sujuvaa ja henkilökuvaukset vakuuttavia. Kokoelmassa on kuitenkin notkahduksia, kun jotkut novellit etenevät liian odotustenmukaisesti ja jotkut eivät juuri jätä muistijälkeä. Jos realistista arkikuvausta sekoittavat vinoumat kiinnostavat, kannattaa kokoelma luettavaksi hankkia.

Muualla: Kirjavinkit, Eniten minua kiinnostaa tie ja Tekstiluola.
Helmet 2017: 41. Kirjan kannessa on eläin.

Kiitos kustantajalle arvostelukappaleesta!

Kommentit

  1. Melkoinen lainaus tuossa alussa novellista Haju. :D

    Heräsi kiinnostus tätä kokoelmaa kohtaan: siis nimenomaan tuo mainintasi "realistista arkikuvausta sekoittavat vinoumat" - kiinnostaa kiinnostaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eikös! :)
      Kokoelmassa on monta kiintoisaa novellia, kannattaa tutustua.

      Poista
  2. Pitääpä katsastaa tämä. Kaikki vinksahtanut kiinnostaa ja novelleja on kiva lukea. /Tiia

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kannattaa kyllä katsastaa. Novelleja olisi kiva lukea enemmänkin mutta pitäisi kerätä talteen vinkkejä hyvistä kokoelmista.

      Poista
  3. Novelleihin pitäisi taas palata... Hyllyssä odottelisi jo muutama kokoelma lukjaansa. Tykkään novellimuotoisesta tekstistä, varsinkin jos kirjoittaja taitaa tyylin.

    Ensimmäinen tekstilainaus on hyytävä! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Novelleista saattaa löytyä todellisia elämyksiä, pitäisi vain enemmän niitä lukemistoon hankkia.

      Poista
  4. Hyvin samanlaisin ajatuksin luin tätä kokoelmaa. Toisaalta jos kahdentoista lyhyen tekstin joukossa on parikin lukuhelmeä, on kokoelma mielestäni lukemisen arvoinen :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä tosiaan on! Novelli ei ole mikään helppo laji, joten ilahduttavaa on, jos joku helmi joukosta löytyy.

      Poista
  5. Minä kiinnostuin novellikokoelmasta juuri vinksahtaneisuuden takia. Osa novelleista oli tosiaan hieman ennalta arvattavia, mutta toisaalta niissäkin oli omat yllätyksensä. Pidin lopulta eniten Heräämöstä ja Elsasta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nyt, kun lukemisesta on jo aikaa, on Heräämö edelleen helppo palauttaa mieleen. Eli on kokoelmassa mieleenpainuviakin novelleja, vaikka moitinkin, että kaikki eivät muistijälkeä jätä.

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Laura Lindstedt: Oneiron

"Rivi on kaunis kuin kaunein hautajaissaatto, surullinen kuin surullisin sävel, lohdullinen kuin äiti maan syli. Rivi on täydellinen. Naiset eivät pelkää."
Laura Lindstedtin Finlandia-palkittu Oneiron tuli minulle joululahjaksi, ja taisin viime vuoden viimeisinä päivinä kirjan lukea loppuun. Kirjasta kirjoittaminen on kuitenkin venynyt uuden vuoden puolelle, sillä tuntui, että kovin pian lukemisen jälkeen oli romaanista vaikea sanoa yhtään mitään.

Nyt, kun olen ehtinyt makustella, tunnustella ja mietiskellä, totean: Oneiron on huimaava, jäljet jättävä romaani, jonka vaikutus ei hetkessä katoa.
Tarina keskittyy seitsemään naiseen. Newyorkilainen Shlomith, moskovalainen Polina, brasilialainen Rosa, marseillelainen Nina, hollantilainen Wlbgis, senegalilainen Maimuna ja itävaltalainen Ulrike ovat kaikki kuolleet. Romaani kertoo siitä, mitä tapahtuu kuoleman jälkeisenä aikana, keskellä valkeutta, ja mitä naisten elämässä oikein tapahtui. Huomasin, että alkuun minua kutkutti tietä…

Tove Jansson: Muumipappa ja meri

"Eräänä iltapäivänä elokuun lopulla kulki eräs isä puutarhassaan ja tunsi olevansa tarpeeton. Hän ei tiennyt mihin ryhtyisi, sillä kaikki mitä oli tehtävä oli jo tehty, tai sitten joku muu oli juuri siinä puuhassa."
Muumipappa ja meri lähtee liikkeelle hetkestä, kun Muumipappa huomaa olevansa tarpeeton. Hänellä ei ole mitään tekemistä eikä kukaan tunnu häntä tarvitsevan. Hän haaveilee suuresta seikkailusta ja päättää viedä perheensä majakkasaarelle. Vaikka muumiperhe saapuu saarelle yöllä, ei majakan valo pala.
- Ei majakkaa niin vain sammuteta, sanoi isä. - Jos mikään on varma, niin se että majakka palaa. Maailmassa on eräitä ehdottoman varmoja seikkoja, esimerkiksi merivirrat ja vuodenajat ja se, että aurinko nousee aamuisin. Ja että majakkavalot palavat.
Vakuutteluistaan huolimatta Muumipappa joutuu toteamaan, että majakan valo on todellakin sammunut. Majakanvartijaa ei löydy, ja saarella on jotain outoa. Salaperäinen kalastaja asuu pienessä mökissään ja välttelee muita, e…

John Irving: Kaikki isäni hotellit

"Jos sinulla oli salaisuus, äiti säilytti sen: jos halusit demokraattista asioiden puintia ja keskustelua, joka saattoi venyä tuntikausia, pahimmassa tapauksessa viikkokausia - jopa kuukausia - pitkäksi, silloin toit asiasi isälle."
John Irvingin romaani Kaikki isäni hotellit on perhetarina. Keskiössä on Berryn perhe, jonka isä Winslow ei jätä toteuttamatta haaveitaan, joita muut eivät välttämättä pidä realistisina. Perheen äiti Mary on haudannut omat opiskelu- ja urahaaveensa voidakseen huolehtia iäkkäistä vanhemmistaan. Esikoispoika Frank on homoseksuaali ja tytär Franny valmissanainen selviytyjä. Tarinan minäkertoja John rakastaa Franny-sisartaan yli kaiken. Pikkusisko Lilly on lopettanut alle kymmenvuotiaana kasvamisen ja kuopus Egg rakastaa tavaroita ja pukeutumusta eikä tunnu kuulevan juuri mitään - tai sitten hän kuulee vain sen, mitä haluaa. Perhe on eittämättä epätavallinen, vaikka Franny ja minäkertoja väittävätkin toista:
"Ei me olla mitenkään erikoisia"…