Siirry pääsisältöön

Virpi Hämeen-Anttila: Yön sydän on jäätä

"- Vesilinnan sisältä? toisti Björk. - Vedestäkö?
- Vedestä vedestä. Se makaa vesisäiliön pohjassa, ja sitä nostetaan juuri ylös, ja minä teen siitä jutun. Poika toi pirssin, minä hyppään siihen. Ajan kovaa vauhtia paikalle niin että ehdin tapaamaan poliisit ja muut, ja ehkä näen vielä sen vainajankin.
Björk nousi ylös. - Minä tulen mukaan."
Virpi Hämeen-Anttila: Yön sydän on jäätä
(Otava 2014)
287 sivua (e-kirja)
(kansikuva kustantajalta)
Kun Elisa Kirjan kesäkirjakampanjassa sai valita luettavaksi mieleisen e-kirjan, ei valintaa tarvinnut kauan miettiä. Olen jo aiemmin maininnut, että pidän Virpi Hämeen-Anttilasta, ja hänen uusi aluevaltauksensa kiinnosti myös kovasti. Ja pisteenä iin päälle dekkarit tuntuvat kuuluvan jotenkin niin olennaisesti kesään, että valinta oli helppo.

Yön sydän on jäätä sijoittuu kuohuvalle 1920-luvulle. Tarinan päähenkilö on sisäasiainministeriön virkamies Karl Axel Björk, Kalle, joka toimii sivutoimisena yksityisetsivänä. Mies kutsutaan apuun, kun Helsingin vesilinnasta löytyy kuollut mies. Kalle alkaa selvittää surmaa yhdessä lapsuudenystävänsä, ylikonstaapeli Martin kanssa. Kirja ei kuitenkaan sisällä vain murhan selvittelyä, vaan mukana on myös kiinnostavia naistuttavuuksia, Atamaaniksi kutsutun trokaripomon metsästystä, Kallen oman perheen sukulais- ja ihmissuhteiden miettimistä ja yhteiskunnassa vallitsevan tilanteen pohdintaa.
Väkeä tulvi maalta kaupunkiin ja asunnoista oli huutava pula. Niitä tarvitsivat ennen kaikkea köyhät, mutta muutkin tahtoivat asua paremmin.
Dekkarin kompastuskivi onkin sisällön runsaudessa. Välillä tarina rönsyilee niin, että perässä on vaikea pysyä. Tuntuu, että mukaan on ympätty liikaa tavaraa, ja paikoin kerronta harhautuu sivupoluille.

Harmillista on myös se, että turhan moni lanka jää ilmaan roikkumaan. Yön sydän on jäätä on dekkarisarjan aloitusosa, mutta vähemmilläkin koukuilla tulevat osat olisivat jääneet minua lukijana kiinnostamaan.

Hyvää kirjassa on se, että se kiinnittyy niin hienosti historialliseen kontekstiinsa. Virpi Hämeen-Anttila herättää 1920-luvun kiehtovalla tavalla henkiin, ja ajankohta näkyy paitsi miljöössä, myös esimerkiksi ihmisten tavoissa ja käytetyssä kielessä. Taakse on jäänyt sisällissota, joka painaa ihmisten mieliä edelleen ja vaikuttaa siihen, miten toisiin suhtaudutaan. Kahtiajako kalvaa, mutta toisaalta moni on myös valmis katsomaan eteenpäin.

Karl Axel Björk on mielenkiintoinen etsivähahmo, jonka tulevia edesottamuksia jään mielelläni odottamaan.

Tästä Hämeen-Anttilan uudesta aluevaltauksesta on kirjoittanut myös Minna. Kirjabingosta ruksaan nyt kohdan historiallinen.

Edit: Lisäys, osallistun tällä kirjalla Rikoksen jäljillä -haasteeseen.

Kommentit

  1. Tämä kiinnostaa minua vähäsen. 1920-luku ja dekkari on hyvä yhdistelmä, joten ehkä etsiydyn tämän pariin kesän aikaan. Joku kotimainen kirja kun olisi hakusessa kirjabingoon. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pidin tässä kirjassa paljon juuri siitä, että se sijoittuu 1920-luvulle. Toivottavasti pidät, jos satut kirjan pariin etsiytymään. :)

      Poista
  2. Ajattein odottaa, että tämän jatko-osa ilmestyy, että voin kuunnella peräjälkeen, jos satun tykkäämään tästä. Nyt olisi kakkonen, mutta jääkö se pahaan vaiheeseen, pitäisikö odottaa kolmostakin ensin? Täytyy etsiskellä, jos joku olisi lukenut nämä molemmat Björk-sarjan ilmestyneet.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sen verran koukkua kakkosenkin loppuun heitetään, että kolmososaa jää odottamaan innolla. Toisaalta tarina ei jää niin selvästi kesken kuin ykkösosassa - minun mielestäni. :)

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Olen ottanut kommenttien valvonnan käyttöön, joten odotathan rauhassa, että viestisi tulee näkyviin.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pilvi Hämäläinen: Cinderella

Jade hyrrää hyvästä mielestä. Näin vaan tytöt löytävät ihan täysin sattumalta taas yhden yhteisen jutun! Kyllä tästä taitaa ihan oikea ystävyys muodostua! Vaikka Jaden äiti ei kuulukaan ympäristölautakuntaan, niin Jade sentään on ihminen, joka on kiinnostunut kiinnostavista asioista.  Pilvi Hämäläinen: Cinderella Otava 2022 kansi Elina Warsta 269 sivua Pilvi Hämäläinen on tullut tunnetuksi erityisesti Putous-näyttelijänä, ja nyt häneltä on julkaistu esikoisromaani. Teoksen keskiössä ovat yläkoululainen Jade-Adele, joka häpeää nimeään ja äitiään, Jaden äiti Siru, joka ei häpeä juuri mitään, ja Sirun äiti Sirkka, joka kiinnittää huomionsa Cinderellaan. Samaan sukuun kuuluvien naisten lisäksi yhtenä näkökulmahenkilönä on aikuisikään ehtinyt Jari, joka elää äitinsä katon ja komennon alla. Romaani kuvaa tapahtumia, jotka keskittyvät yhteen päivään. Kun päivä etenee kohti erästä suoraa lähetystä, tapahtuu paljon, ja päivän mittaan henkilöistä paljastuu monenlaista. He joutuvat itse kukin kum

Shelley Read: Minne virta kuljettaa

  Eräänä yönä matalien pilvien riippuessa laakson yllä me kaksi – syntymätön lapseni ja minä – käperryimme pesäämme huopien alle, ja siellä maatessani kuvittelin kaikkien metsän eläinten tekevän samoin, asettuvan levolle, kääriytyvän kerälle omaan lämpöönsä. Mietin, että jotkut metsän äideistä tunsivat lastensa potkivan sisällään aivan samalla tavalla, kun toiset taas ruokkivat ja hoivasivat ja suojelivat jälkeläisiään niin kuin minä pian tekisin. Ajattelin kaikkea sitä elämää, joka alkoi, kesti ja päättyi ympärilläni, suurimmasta karhusta pienimpään hyönteiseen, siemeneen, nuppuun ja kukkaan. Metsässä en ollut yksin. Olin varma, että juuri se oli yksi niistä asioista, joita Wil oli yrittänyt selittää minulle. Syleilin lempeästi vatsani kumpua, sekä lastani että myös jotain muuta, jotain sanoin kuvaamatonta valtavuutta, jonka osa tunsin olevani. Shelley Read: Minne virta kuljettaa Otava 2023 alkuteos Go as a river suomentanut Jaakko Kankaanpää äänikirjan lukija Mirjami Heikkinen kesto

Blogistanian Globalia -äänestyksen voittaja on...

Kirjabloggaajat, -grammaajat ja -tubettajat äänestivät jälleen parhaista lukukokemuksistaan. Vuoden 2023 kirjaparhaimmistoa äänestettiin viime viikolla: Blogistanian Globalia -kategoriassa ääniä antoi 51 äänestäjää ja mainituksi tuli 80 eri teosta. Voittajaksi nousi 15 pisteellä  Martha Wellsin  Hälytystila – Murhabotin päiväkirjat 1  (Hertta Kustannus) , suomentaja Mika Kivimäki! Arvioissa scifisarjan avaavaa teosta on luonnehdittu seuraavasti: Tämä olikin aika hurmaava tapaus tämä Murhabotti . –  Katarooman kirjaimia   Jäi lämmin fiilis . –  @kalmanoudotkirjat Miten mahtava tunne lukea näin hyvää scifiä suomeksi ja toivomme, että suomennoksen myötä teos löytää valtavan määrän uusia lukijoita, sillä sen se todella ansaitsee.      – @reading_with_pet_dragon Claire Keeganin  Nämä pienet asiat  (Tammi) , suomentaja Kristiina Rikman   sijoittui Globaliassa toiseksi yhdellätoista pisteellä. Siitä on todettu muun muassa näin: Sadassa sivussa Keegan luo täyden ja koskettavan kertomuksen, jok