"Meri kiilsi kuin öljy ja oli niin hailakanvärinen, että sitä tuskin siniseksi tajusi. Isoäiti istui keskellä venettä violetinvärisen päivänvarjon alla, hän inhosi violettia, mutta muutakaan ei ollut saatavissa ja olihan se sitä paitsi kaunis väri ja yhtä vaalea kuin merikin."
Tove Janssonin Kesäkirja on kokoelma kirjoituksia, jotka tarjoavat lukijalle pieniä kesäisiä välähdyksiä elämästä saaristossa ja erityisesti pienen Sofian ja hänen isoäitinsä suhteesta. Paikalla on myös Sofian isä, mutta keskiössä ovat iäkäs nainen ja pikkuinen tyttö.
Kirjan miljöö on viehättävä. Kesää vietetään meren äärellä saaristossa, ja luonto on voimakkaasti läsnä.
Tärkeintä kirjassa on kuitenkin Sofian ja isoäidin suhde, joka on aito ja koskettava. Tyttö ja nainen viettävät paljon aikaa yhdessä. Tässä yhdessäolossa hienoa on se, että kumpikin saa olla omanlaisensa. Sofia kyselee mieltään askarruttavista asioista ja isoäiti tiuskii silloin, kun siltä tuntuu.
Kesä luo haikeankauniin kehyksen tarinalle. Kuten kesä, myös elämä on katoavaista, ja kirjassa onkin läsnä havainto ajan kulumisesta. Pienellä tytöllä on vielä paljon edessä, vanha nainen katsoo monesti taaksepäin. Hänen elämänkokemuksensa näkyy tietona, joka välittyy pienelle tytölle, ja hiljaisina ajatuksina. Kesäkirjan isoäiti on sellainen suvun vanhin, jollaiseksi itse toivoisi tulevansa.
Kirjan kieli on kaunista. Pieniä tarinoita lukee mielellään ja kirjan loputtua jää tunne, että tämän kirjan pariin pitää palata uudelleen.
 |
| Tove Jansson: Kesäkirja (WSOY 2002, 3. painos) Ruotsinkielinen alkuteos Sommarboken 1972 Suomentanut Kristiina Kivivuori 143 sivua |
Kirjan miljöö on viehättävä. Kesää vietetään meren äärellä saaristossa, ja luonto on voimakkaasti läsnä.
Tärkeintä kirjassa on kuitenkin Sofian ja isoäidin suhde, joka on aito ja koskettava. Tyttö ja nainen viettävät paljon aikaa yhdessä. Tässä yhdessäolossa hienoa on se, että kumpikin saa olla omanlaisensa. Sofia kyselee mieltään askarruttavista asioista ja isoäiti tiuskii silloin, kun siltä tuntuu.
Lapsi hyvä, isoäiti sanoi kärsimättömästi, joka ainoan ihmisen täytyy saada tehdä virheensä omin päin.Juuri isoäiti on se hahmo, josta eniten kirjassa pidän: hän on todellinen ja oikea ihminen ilman silottelua ja sokerilla kuorruttamista. Hän väsyy ja haluaa välillä olla yksin - aivan kuin kuka tahansa tavallinen ihminen. Lapsen ja vanhuksen väliltä säteilee kuitenkin tunne turvallisesta ja läheisestä suhteesta.
Kesä luo haikeankauniin kehyksen tarinalle. Kuten kesä, myös elämä on katoavaista, ja kirjassa onkin läsnä havainto ajan kulumisesta. Pienellä tytöllä on vielä paljon edessä, vanha nainen katsoo monesti taaksepäin. Hänen elämänkokemuksensa näkyy tietona, joka välittyy pienelle tytölle, ja hiljaisina ajatuksina. Kesäkirjan isoäiti on sellainen suvun vanhin, jollaiseksi itse toivoisi tulevansa.
Kirjan kieli on kaunista. Pieniä tarinoita lukee mielellään ja kirjan loputtua jää tunne, että tämän kirjan pariin pitää palata uudelleen.
Joka kerta yöt pimenevät aivan huomaamatta. Jonain iltana elokuussa sitä menee ulos asialla ja yhtäkkiä kaikki on sysipimeää, iso lämmin musta hiljaisuus talon ympärillä. Jatkuvasti on kesä, mutta se ei enää elä, se on seisahtunut kuihtumatta eikä syksy ole vielä valmis tulemaan.Kesäkirjan ovat lukeneet myös esimerkiksi Susa, Minna, Sanna, Erja, Mai, Taru, Jenni, Linnea, Karoliina ja Jaana.
Voi että! Tämä on kyllä niin upea kirja. :') Minä luin ensimmäisen kerran ylioppilaaksi pääsyni jälkeen ja muistan jo silloin, nuorena ja idealistisena, päättäneeni minusta tulevan juuri tuollainen vanhus kuin isoäidistäkin.
VastaaPoistaHieno päätös! :)
PoistaTodellakin, upea kirja tämä kyllä on.
"Lapsi hyvä, isoäiti sanoi kärsimättömästi, joka ainoan ihmisen täytyy saada tehdä virheensä omin päin." - Jo tämän sitaatin takia kirjaan täytynee joskus ennättää tarttua! Saat kirjan kuulostamaan ihanalta ja tunnelmalliselta, juuri sellaiselta kuin se varmasti onkin!
VastaaPoistaKiitos, Katja! Toivottavasti saat kirjan käsiisi. Toki se on myös jakanut mielipiteitä, mutta jospa sinä pitäisit.
PoistaTämä pitäisi lukea joskus uudestaan! Tai oikeastaan Kesäkirja pitäisi lukea joka kesä, kuten jotkut tekevät. Ja Vaarallinen juhannuskin olisi nyt ajankohtainen... Lainasin äskettäin Sirke Happosen Vilijonkka ikkunassa -tietokirjan ja luen sitä pikku hiljaa, sekin innostaa (uudelleen)lukemaan Janssonia.
VastaaPoistaMinulla on Karjalaisen tietokirja hyllyssä odottamassa syksyä, ja Happosen Muumioppaan ostin hiljattain. Niihin on mukava tarttua sitten, kun on Janssonia tullut luettua enemmän. Toisaalta myös toisinpäin voisi tehdä.
PoistaKesäkirja on ihana! Luen sitä joka kesä, valitsen aina yhden novellin, joka saa olla juuri sen kesän pieni kertomus. En ole vielä päättänyt, minkä valitsen tälle kesälle. :)
VastaaPoistaIhana ajatus palata kirjan pariin joka kesä pienin palasin. Olisikin kiva saada kirja omaan hyllyyn, jotta siitä olisi helppoa aina halutessaan lukea joku kertomus. Tämä lukemani kappale on minulla lainassa kirjastosta.
PoistaKesäkirja on ihana, lämmin, lempeä ja suolaiselta (mereltä) maistuva <3 Onneksi tämä aarre löytyy omasta kirjahyllystä, tähän tulee varmasti palattua useammankin kerran. Minäkin haluan olla vanhana kirjan isoäidin kaltainen :)
VastaaPoistaVoi, minäkin haluaisin kirjan omaan hyllyyni! :) Luonnehdit Kesäkirjaa ihanasti. Merta rakastavalle tämä teos on aivan ehdoton luettava.
Poista