Siirry pääsisältöön

Rachel Joyce: Harold Fryn odottamaton toivioretki

"Hän oli pelkistynyt kahteen sanaan: et kuole, ja nämä sanat olivat myös hänen jalkansa. Tosin välillä sanat vaihtoivat marssijärjestystä, ja hän huomasi hätkähtäen hyräilevänsä päässään: kuole et, et kuole tai pelkästään et, et, et. Yläpuolella oli sama taivas kuin se joka oli Queenie Hennessyn yläpuolella, ja Harold oli hetki hetkeltä varmempi siitä, että Queenie oli saanut kuulla mitä hän teki ja jäänyt odottamaan. Hän tiesi että pääsisi Berwickiin ja että tarvitsi vain panna jalkaa toisen eteen."
Rachel Joyce: Harold Fryn odottamaton toivioretki
(WSOY 2014)
Englanninkielinen alkuteos The Unlikely Pilgrimage of Harold Fry 2012
Suomentanut Hilkka Pekkanen
327 sivua
Harold Fry on eläkkeellä oleva panimotyöntekijä, joka päätyy eräänä päivänä aivan yllättäen kävelemään halki Englannin. Retken liikkeellepaneva voima on kirje, jonka Harold saa. Siinä hänen entinen työtoverinsa vuosien takaa, Queenie Hennessy, kertoo olevansa parantumattomasti sairas. Harold kirjoittaa naiselle vastauksen ja lähtee viemään sitä postilaatikolle. Laatikko toisensa perään kuitenkin jää taakse, ja äkkiä Harold huomaa olevansa kävellen matkalla Queenien luokse, joka asuu hoitokodissa toisella puolella maata, paikassa nimeltä Berwick. Matkaa kertyy kuta kuinkin tuhat kilometriä, ja Harold uskoo Queenien voivan pelastua, jos hän vain taittaa matkan jalan.

Kotiin Kingsbridgeen on jäänyt vaimo Maureen, joka olettaa miehensä lähteneen vain viemään kirjeen postiin mutta saakin kuulla tämän patikoivan kohti pohjoista. Avioliittoa on jo pitkään vaivanut etäisyyden tunne ja puhumattomuus, ja David-pojan vanhemmuus näkyy Haroldin mielessä täydellisenä epäonnistumisena.
Taaskin Harold poistui puhelinkopista toivoen, että saisi Maureenin ymmärtämään, mutta  he olivat eläneet vuosikaudet siten, ettei kielellä ollut merkitystä. Maureenin ei tarvinnyt kuin katsoa Haroldia, ja hän tempautui takaisin menneisyyteen. Vain pieniä sanoja vaihdettiin, sillä oli turvallista. Se, mitä ei voinut sanoa ääneen, oli pohjaton syvyys, jonka syövereitä ei käynyt ylittäminen, ja he pysyttelivät vaitonaisina pinnan tuntumassa.
Matkan aikana vanhalla miehellä on aikaa ajatella. Muistot valtaavat mielen niin, että välillä hän tuskailee, miksi hänen on pakko muistaa. Jotkut asiat haluaisi unohtaa, muttei voi.
Kävellessään hän päästi valloilleen menneisyyden, jota oli yrittänyt välttää kaksikymmentä vuotta, ja se kulkea kohisi hänen mielensä halki omaa hillitöntä vauhtiaan. Hän ei enää mitannut etäisyyksiä kilometreillä vaan muistoilla.
Paitsi että Harold ajattelee, hän myös tapaa lukuisia ihmisiä. On erilaisia, omituisia, tavallisia kulkijoita, joista moni toivoo Haroldin onnistuvan mittavassa urakassaan. On myös heitä, jotka omista syistään haluavat saada osansa Haroldin suuresta retkestä. Matka tulee lopulta esille myös julkisuudessa, mikä muuttaa yksinkertaisiksi muuttuneita asioita taas hivenen vaikeammiksi.

Haroldin matkassa on kyse monenlaisista asioista. Kaiken takana on usko siihen, että asioihin voi sittenkin vaikuttaa, vaikka järki ei välttämättä sellaista lupaa. Mielessä tehty matka menneisyyteen on vähintään yhtä tärkeä kuin kävellen tehty matka. Tärkeäksi teemaksi teoksessa nousee suhde toisiin ihmisiin, ja tarina saa ajattelemaan laajasti elämää ja ihmissuhteita.

Täytyy myöntää, että ajatus vanhasta miehestä patikoimassa läpi Englannin ei alkuun tuntunut kovin houkuttelevalta. Kirja kuitenkin yllätti positiivisesti, ja aika pian huomasin lukevani kirjaa innolla eteenpäin lopulta ihastuen tarinaan tavattoman paljon. Harold on mies, joka tulee lähelle ja jota haluaisi rutistaa, ja hänen muistonsa saavat liikuttumaan. On kuin leppoisan miehen taivalluksen myötä itsekin oppisi hieman lisää suvaitsevaisuudesta ja ymmärtämisestä. Tämä sydämellinen ja viehättävä tarina jättää sydämeeni jäljen, jonka en haluaisi haipuvan pois.

Haroldin matkassa halki Englannin ovat kulkeneet myös Katja, Ulla, Irja ja Minna.

Kirjabingosta tulee valituksi lokero Kannen perusteella valittu. Minusta tuo kansi on nostalgisen ihastuttava, ja pidin myös kuvista, jotka koristivat jokaisen luvun alkua. Kuvituksen takana on herra nimeltä Andrew Davidson. Valitettavasti oman kirjani kansille kävi huonosti, kun vauva haluais perehtyä niihin perinpohjaisesti, mutta itse kirjaan hän ei onneksi päässyt käsiksi.

Kommentit

  1. Lumiomenan Katjalle kommentoinkin, että meidän kirjaston fb-sivulla suositeltiin tätä. Nyt kun vielä Katjan lisäksi sinäkin kirjoitat tästä houkuttavasti, niin saatanpa minäkin jonain päivänä lyöttäytyä Haroldin matkaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi, kannattaa lähteä tuon herran matkaan! En ole vähään aikaa. Ihastunut mihinkään kirjaan niin voimallisesti kuin tähän!

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Olen ottanut kommenttien valvonnan käyttöön, joten odotathan rauhassa, että viestisi tulee näkyviin.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pilvi Hämäläinen: Cinderella

Jade hyrrää hyvästä mielestä. Näin vaan tytöt löytävät ihan täysin sattumalta taas yhden yhteisen jutun! Kyllä tästä taitaa ihan oikea ystävyys muodostua! Vaikka Jaden äiti ei kuulukaan ympäristölautakuntaan, niin Jade sentään on ihminen, joka on kiinnostunut kiinnostavista asioista.  Pilvi Hämäläinen: Cinderella Otava 2022 kansi Elina Warsta 269 sivua Pilvi Hämäläinen on tullut tunnetuksi erityisesti Putous-näyttelijänä, ja nyt häneltä on julkaistu esikoisromaani. Teoksen keskiössä ovat yläkoululainen Jade-Adele, joka häpeää nimeään ja äitiään, Jaden äiti Siru, joka ei häpeä juuri mitään, ja Sirun äiti Sirkka, joka kiinnittää huomionsa Cinderellaan. Samaan sukuun kuuluvien naisten lisäksi yhtenä näkökulmahenkilönä on aikuisikään ehtinyt Jari, joka elää äitinsä katon ja komennon alla. Romaani kuvaa tapahtumia, jotka keskittyvät yhteen päivään. Kun päivä etenee kohti erästä suoraa lähetystä, tapahtuu paljon, ja päivän mittaan henkilöistä paljastuu monenlaista. He joutuvat itse kukin kum

Shelley Read: Minne virta kuljettaa

  Eräänä yönä matalien pilvien riippuessa laakson yllä me kaksi – syntymätön lapseni ja minä – käperryimme pesäämme huopien alle, ja siellä maatessani kuvittelin kaikkien metsän eläinten tekevän samoin, asettuvan levolle, kääriytyvän kerälle omaan lämpöönsä. Mietin, että jotkut metsän äideistä tunsivat lastensa potkivan sisällään aivan samalla tavalla, kun toiset taas ruokkivat ja hoivasivat ja suojelivat jälkeläisiään niin kuin minä pian tekisin. Ajattelin kaikkea sitä elämää, joka alkoi, kesti ja päättyi ympärilläni, suurimmasta karhusta pienimpään hyönteiseen, siemeneen, nuppuun ja kukkaan. Metsässä en ollut yksin. Olin varma, että juuri se oli yksi niistä asioista, joita Wil oli yrittänyt selittää minulle. Syleilin lempeästi vatsani kumpua, sekä lastani että myös jotain muuta, jotain sanoin kuvaamatonta valtavuutta, jonka osa tunsin olevani. Shelley Read: Minne virta kuljettaa Otava 2023 alkuteos Go as a river suomentanut Jaakko Kankaanpää äänikirjan lukija Mirjami Heikkinen kesto

Blogistanian Globalia -äänestyksen voittaja on...

Kirjabloggaajat, -grammaajat ja -tubettajat äänestivät jälleen parhaista lukukokemuksistaan. Vuoden 2023 kirjaparhaimmistoa äänestettiin viime viikolla: Blogistanian Globalia -kategoriassa ääniä antoi 51 äänestäjää ja mainituksi tuli 80 eri teosta. Voittajaksi nousi 15 pisteellä  Martha Wellsin  Hälytystila – Murhabotin päiväkirjat 1  (Hertta Kustannus) , suomentaja Mika Kivimäki! Arvioissa scifisarjan avaavaa teosta on luonnehdittu seuraavasti: Tämä olikin aika hurmaava tapaus tämä Murhabotti . –  Katarooman kirjaimia   Jäi lämmin fiilis . –  @kalmanoudotkirjat Miten mahtava tunne lukea näin hyvää scifiä suomeksi ja toivomme, että suomennoksen myötä teos löytää valtavan määrän uusia lukijoita, sillä sen se todella ansaitsee.      – @reading_with_pet_dragon Claire Keeganin  Nämä pienet asiat  (Tammi) , suomentaja Kristiina Rikman   sijoittui Globaliassa toiseksi yhdellätoista pisteellä. Siitä on todettu muun muassa näin: Sadassa sivussa Keegan luo täyden ja koskettavan kertomuksen, jok