Siirry pääsisältöön

Nelli Hietala: Käsipohjaa

"Ennen kylpyhuonetta he olivat hiipineet hampaita pesemättä ulos nukkuvasta talosta ja ajaneet aamuauringon noustessa leipomoon kahville."
Nelli Hietala: Käsipohjaa
(Nemo 2014)
201 sivua
(Kansikuva kustantajalta)
Ihastuin kovasti Nelli Hietalan esikoisromaaniin 39 astetta luoteeseen (2009) ja siten ilahduin suuresti, kun kuulin Hietalan uudesta romaanista Käsipohjaa. Esikoisen tapaan myös tässä uutukaisessa tapahtuu tavallisessa arjessa jotain erikoista: Sintin isä muuttaa asumaan kylpyhuoneeseen. Hän lukitsee itsensä sisälle ja muu perhe jatkaa elämäänsä niin normaalisti kuin voi silloin, kun paikalla on joku, joka ei kuitenkaan ole paikalla.
Vaikka äidin silmät olivat punareunaiset jouluun saakka, Sintti tiesi, ettei isä ollut kokonaan kadonnut, vaikka äiti olikin mielestään hävittänyt sen. Isä asui kylpyhuoneessa ja koska se sanoi ettei tarvinnut olla huolissaan, niin Sintti ei ollut.
Sintti on pieni tyttö, jolla on rikas sisäinen maailma. Hän kuvittelee vaaranpaikat etukäteen ja pelkää aiheuttaneensa isän muuton. Hän on kiinnostuneempi kaloista ja pienistä hyönteisistä kuin perinteisistä tyttöjen jutuista. Isosisko Valpuri, Valpu, sen sijaan on hyvin kiinnostunut ulkonäöstään ja pojista. 
Kerran, kun Valpulla oli ollut tylsää, se oli lakannut Sintinkin kynnet punaisiksi, mutta Sintti ei ollut pystynyt odottamaan tarpeeksi kauan värin kuivumista, koska hiekkalaatikolla oli ollut vesiastiaan juuttuneen kärpäsen hätätilanne.
Käsipohjaa -romaanista osa muodostuu maailmasta, joka nähdään pienen Sintin silmin. Siinä maailmassa aikuiset käyttäytyvät tavalla, joka ei anna aikuisuudesta kaunista kuvaa. Sintin isän katoamiseen johtavat vuosien ristiriidat, joita vanhemmat eivät kykene ratkaisemaan rationaalisesti.
Talomme oli kuin sotatanner, jossa jokainen esine oli valinnut puolensa.
Isän siirtyminen kylpyhuoneeseen on tapahtuma, joka jakaa ajan. On aika ennen kylpyhuonetta ja aika sen jälkeen. Ei ole yllätys, että kaiken jälkeen Sintti tuntee olevansa erilainen kuin muut ja että hän löytää ystäväkseen Alman, jonka kanssa voi jakaa tuon erillisyyden tunteen.

Vaikka Sintin lähellä olevat aikuiset eivät anna tulevaisuudesta mairittelevaa kuvaa, on Sintinkin määrä kasvaa ja muuttua. Hän kasvaa kohti aikuisuutta omituisessa kodissa, jossa annetaan ristiriitojen kärjistyä liian suuriksi ja päädytään kummallisiin ratkaisuihin. Sintin ystävä pukee sanoiksi kokonaisen yhteiskunnan haasteen:
Suomen kielen kerrottiin olevan vaikea, mutta kieltä hankalampaa minun on tulkita maan hiljaisuuksia.
Käsipohjaa on moniulotteinen ja tarkkanäköinen romaani. Kylpyhuoneesta kurkottavasta varjosta huolimatta tarinassa on huumoria, ja kertomus onnistuu puhuttelemaan lukijaa hienolla tavalla. Nelli Hietala kirjoittaa hyvin ja saa minut toivomaan, että hänen seuraavaa romaaniaan ei tarvitse odottaa kovin kauan.

Tällä kirjalla aloitan osallistumiseni Emilien kirjabingoon ja kuittaan lokeron Kotimainen kirja.


Kiitos kustantajalle arvostelukappaleesta!

Kommentit

  1. Mielenkiintoista! Jo tuo kansi näyttää siltä, että tämä kirja sisältää erikoisen tarinan :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo kansi muuten onkin aika yllättävä. Kuva ei kerro aivan kaikkea. :)

      Poista
  2. En ole tähän kirjaan tainnut muualla törmätäkään, kiitos esittelystä :) Tarina vaikuttaa mielenkiintoiselta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lähtöasetelma on niin mielenkiintoinen, että kirjaan oli pakko tarttua. :) Kannattaa tutustua!

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Olen ottanut kommenttien valvonnan käyttöön, joten odotathan rauhassa, että viestisi tulee näkyviin.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pilvi Hämäläinen: Cinderella

Jade hyrrää hyvästä mielestä. Näin vaan tytöt löytävät ihan täysin sattumalta taas yhden yhteisen jutun! Kyllä tästä taitaa ihan oikea ystävyys muodostua! Vaikka Jaden äiti ei kuulukaan ympäristölautakuntaan, niin Jade sentään on ihminen, joka on kiinnostunut kiinnostavista asioista.  Pilvi Hämäläinen: Cinderella Otava 2022 kansi Elina Warsta 269 sivua Pilvi Hämäläinen on tullut tunnetuksi erityisesti Putous-näyttelijänä, ja nyt häneltä on julkaistu esikoisromaani. Teoksen keskiössä ovat yläkoululainen Jade-Adele, joka häpeää nimeään ja äitiään, Jaden äiti Siru, joka ei häpeä juuri mitään, ja Sirun äiti Sirkka, joka kiinnittää huomionsa Cinderellaan. Samaan sukuun kuuluvien naisten lisäksi yhtenä näkökulmahenkilönä on aikuisikään ehtinyt Jari, joka elää äitinsä katon ja komennon alla. Romaani kuvaa tapahtumia, jotka keskittyvät yhteen päivään. Kun päivä etenee kohti erästä suoraa lähetystä, tapahtuu paljon, ja päivän mittaan henkilöistä paljastuu monenlaista. He joutuvat itse kukin kum

Shelley Read: Minne virta kuljettaa

  Eräänä yönä matalien pilvien riippuessa laakson yllä me kaksi – syntymätön lapseni ja minä – käperryimme pesäämme huopien alle, ja siellä maatessani kuvittelin kaikkien metsän eläinten tekevän samoin, asettuvan levolle, kääriytyvän kerälle omaan lämpöönsä. Mietin, että jotkut metsän äideistä tunsivat lastensa potkivan sisällään aivan samalla tavalla, kun toiset taas ruokkivat ja hoivasivat ja suojelivat jälkeläisiään niin kuin minä pian tekisin. Ajattelin kaikkea sitä elämää, joka alkoi, kesti ja päättyi ympärilläni, suurimmasta karhusta pienimpään hyönteiseen, siemeneen, nuppuun ja kukkaan. Metsässä en ollut yksin. Olin varma, että juuri se oli yksi niistä asioista, joita Wil oli yrittänyt selittää minulle. Syleilin lempeästi vatsani kumpua, sekä lastani että myös jotain muuta, jotain sanoin kuvaamatonta valtavuutta, jonka osa tunsin olevani. Shelley Read: Minne virta kuljettaa Otava 2023 alkuteos Go as a river suomentanut Jaakko Kankaanpää äänikirjan lukija Mirjami Heikkinen kesto

Blogistanian Globalia -äänestyksen voittaja on...

Kirjabloggaajat, -grammaajat ja -tubettajat äänestivät jälleen parhaista lukukokemuksistaan. Vuoden 2023 kirjaparhaimmistoa äänestettiin viime viikolla: Blogistanian Globalia -kategoriassa ääniä antoi 51 äänestäjää ja mainituksi tuli 80 eri teosta. Voittajaksi nousi 15 pisteellä  Martha Wellsin  Hälytystila – Murhabotin päiväkirjat 1  (Hertta Kustannus) , suomentaja Mika Kivimäki! Arvioissa scifisarjan avaavaa teosta on luonnehdittu seuraavasti: Tämä olikin aika hurmaava tapaus tämä Murhabotti . –  Katarooman kirjaimia   Jäi lämmin fiilis . –  @kalmanoudotkirjat Miten mahtava tunne lukea näin hyvää scifiä suomeksi ja toivomme, että suomennoksen myötä teos löytää valtavan määrän uusia lukijoita, sillä sen se todella ansaitsee.      – @reading_with_pet_dragon Claire Keeganin  Nämä pienet asiat  (Tammi) , suomentaja Kristiina Rikman   sijoittui Globaliassa toiseksi yhdellätoista pisteellä. Siitä on todettu muun muassa näin: Sadassa sivussa Keegan luo täyden ja koskettavan kertomuksen, jok