Siirry pääsisältöön

Lisa O'Donnell: Mehiläisten kuolema

"Tänään on jouluaatto. Tänään on minun syntymäpäiväni. Tänään minä täytän viisitoista. Tänään minä hautasin vanhempani takapihalle.
Eivät olleet rakkaita vanhempia."
Lisa O'Donnell: Mehiläisten kuolema (Moreeni 2013)
Alkuteos The Death of Bees on julkaistu 2012
Suomentanut Seppo Raudaskoski
304 sivua
Katkelma Lisa O'Donnellin Mehiläisten kuolema -romaanin prologista on nostettu tuohon kuvan yläpuolelle. Sama sitaatti on myös kirjan kannessa, eikä ihme, sen verran pysäyttävä se on. Samalla se kertoo, millaisista lähtökohdista romaani ponnistaa: Marnien ja Nellyn vanhemmat ovat kuolleet. Sisarukset haluavat salata päihdeongelmaisten vanhempiensa kuoleman, koska he tietävät, mitä seuraa, jos sosiaaliviranomaiset saavat tietää. Tytöillä on kokemusta lastenkodista, eivätkä he halua sinne takaisin.

Naapurissa asuu koiransa kanssa Lennie, joka on menettänyt puolisonsa. Hän huomaa, että Marnien ja Nellyn vanhemmat ovat kadonneet ja yrittää huolehtia tytöistä. Hän ymmärtää, että pohjimmiltaan tytöt kaipaavat sitä, että joku pitää heistä huolta, on vanhempana. Tytöt ovat tottuneet hyvin rikkinäiseen elämään, kuten Nelly toteaa:
Voi luoja, kuinka minä vihaan perjantaipäiviä. Niihin ei ole luottamista. Viikonloppuja vailla aterioita, viikonloppuja, jolloin on kuunneltava huolimattomien isien kotiin tuomia ventovieraita, isien jotka juovat ja sitten pissaavat kokolattiamatolle, hiivatti soikoon.
Tilanne, johon tytöt joutuvat, on absurdi. He päätyvät hautamaan vanhempansa salaa muilta, ja sitten he yrittävät selvitä keskenään. Siihenastinen elämä on muutenkin ollut absurdia. Mummia lukuun ottamatta tytöillä ei ole ollut ketään, joka olisi kuunnellut, huomannut ja rakastanut. He ovat liian nuorena joutunut kohtaamaan liian suuria ja pahoja asioita. Vanhempiaan sisarukset eivät juurikaan sure, ennemminkin he surevat lapsuuttaan, joka olisi voinut olla toisenlainen.

Mutta vaikka lähtökohta on traaginen, absurdi ja jopa kammottava, on teoksessa nähtävissä myös mustaa huumoria.

Romaanissa on kolme kertojaa. Sisarusten lisäksi äänessä on Lennie, joka on yksinäinen ja rakkaudessa rikkoutunut. Tapahtumista hän kertoo kuolleelle puolisolleen, ja samalla hän tulee avanneeksi omia salaisuuksiaan. Suomentaja Seppo Raudaskoski on tehnyt hienoa työtä, sillä kunkin kertojan ääni on erilainen, ja se välittyy myös suomennoksesta.

Mehiläisten kuolemassa on kysymys paitsi kuolemasta, myös perheestä, sisaruudesta, ystävyydestä, toisen auttamisesta. Siinä käsitellään siis tärkeitä asioita erikoisen tarinan avulla, ja mielestäni kirja on todella lukemisen arvoinen.

Tähän kirjaan en varmaankaan olisi tullut tarttuneeksi ilman Mai Laakson Lukuiloa Perhoslaaksossa -haastetta. Mehiläisten kuoleman myötä muuntaudun kaaliperhosesta sitruunaperhoseksi.

Kirjasta on kirjoitettu ainakin Kirjakaapin avain -blogissa.

Kommentit

  1. Kiva, että pidit kirjasta. Tuli mieleeni oma lukukokemus ja aivan samoja ajatuksia kirja herätti. Hyvä esikoisteos.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuntuu uskomattomalta, että kyseessä tosiaan on esikoisteos. Kiitos sinulle hyvästä kirjavinkistä!

      Poista
  2. Vielä jätin kirjastoon kun oli jo kirjakassi niin ääriään myöten täynnä, mutta harvoinpa pari lausetta yhdessä ovat noin vahvoja kuin nuo prologin lauseet. Jäin nimittäin katsomaan niitä pitkään ja painoin kirjan mieleen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Enpä muista, milloin olisin viimeksi yhtä pysäyttäviä lauseisiin törmännyt. Kirja kannattaa kyllä lukea!

      Poista
  3. Prologi oli todellakin harvinaisen vaikuttava ja niin oli koko kirjakin. Jään suurella mielenkiinnolla odottamaan, millaisia kirjoja Lisa O'Donnelilta vielä ilmestyy.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä on niitä kirjoja, jotka on helppo aikojenkin päästä palauttaa mieleen. Tarina on niin erikoinen ja mieleenpainuva. On tosiaan kiinnostavaa nähdä, mitä O'Donnell tulevaisuudessa julkaisee!

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kassandra Montag: Tulvan jälkeen

Pearl oli vihainen, koska emme olleet yrittäneet auttaa heitä, ja minä yritin muistuttaa hänelle, että meidän oli tärkeää pysyä omissa oloissamme. Järkeilystäni huolimatta pelkäsin, että sydämeni oli kutistunut, kun vedenpinta oli noussut ympärilläni. Paniikki oli täyttänyt minut, kun vesi peitti maan, ja se työnsi tieltään kaiken muun ja kuihdutti sydämeni kovaksi, pieneksi möhkäleeksi, jota en enää tunnistanut. Kassandra Montag: Tulvan jälkeen HarperCollins Nordic 2020 alkuteos After the Flood suomentanut Hanna Arvonen äänikirjan lukija Pihla Pohjolainen kesto 14 h 2 min Suuren tulvan jälkeisessä ajassa eletään Kassandra Montagin romaanissa Tulvan jälkeen . Vesi on peittänyt alleen suuren osan maasta, ja luonnonvaroja on jäljellä enää. Ihmiskunnan rippeet taistelevat vähäisistä resursseista  ja yrittävät ehtiä ennen muita valtaamaan harvoja elinkelpoisia maa-alueita. Ikävät kohtaamiset ihmisten kesken ovat arkipäivää. Romaanin päähenkilö on aikuinen nainen, Myra, joka on jään

Anna-Leena Härkönen: Ihana nähä! ja muita kirjoituksia

"Panin soimaan Lordin levyn. Jos siihen ei Paavo Pesusieni reagoi, niin sitten ei mihinkään. Mitään ei tapahtunut. Paavo makasi edelleen lattialla kuin ruumis." Anna-Leena Härkönen: Ihana nähä! ja muita kirjoituksia (Otava 2015) 173 sivua Anna-Leena Härkösen teos Ihana nähä! ja muita kirjoituksia  sisältää kirjailijan havaintoja, oivalluksia ja omakohtaisia kokemuksia monista aiheista matkustamisesta naisena olemisen vaikeuteen ja äitiydestä vanhustenhoitoon. Kirjoittaja ottaa kantaa vahvasti ja napakasti, huumoria unohtamatta. Kyytiä saavat esimerkiksi asiakaspalvelun möröt ja Suuret Äidit. Moni huomio saa lukijan nyökyttelemään päätään ilahtuneena, sillä Härkönen kirjoittaa tutuista ilmiöistä tunnistettavalla ja kiinnostavalla tavalla. Mielikuvia luodessaan kirjailija saa lukijansa hyrisemään ilosta, ellei jopa nauramaan äänen. Nuorempana näin vanhenemisessa yhden ainoan hyvän puolen: sen kun saa mielenrauhaa ja tasapainoa. Kuvittelin, miten jakelen lempeästi hymy

Delia Owens: Suon villi laulu

He olivat tunteneet Chasen pikkuvauvasta asti. Seuranneet, miten poika oli lipunut läpi elämän ihastuttavasta lapsesta suloiseksi teiniksi, jalkapallokentän tähtipelaajaksi ja kylän kultapojaksi, joka työskenteli vanhempiensa yrityksessä. Ja lopulta komistukseksi, joka oli nainut seudun kauneimman tytön. Nyt hän retkotti siinä yksin, soisessa alennustilassaan. Kuoleman kylmä koura oli vetänyt pidemmän korren, niin kuin se aina teki. Delia Owens: Suon villi laulu WSOY 2020 alkuteos Where the Crawdads Sing suomentanut Maria Lyytinen 416 sivua Ällistyttävä esikoinen , unohtumaton romaani , luvataan kirjan takakannessa, ja odotukset ovat korkealla. Delia Owensin Suon villi laulu  houkuttaa nimellään ja on kannen mukaan maailmanlaajuinen jättimenestys. Tarinassa onkin viehättävyyttä mutta – valitettavasti – myös selkeitä ongelmia. Prologi tuo esille romaanin lähtökohdan: lokakuun 30. päivänä vuonna 1969 Chase Andrewsin ruumis lojuu suolla. Vanhasta palotornista putoaminen ei liene silkka on