Siirry pääsisältöön

Vuosi kuvina

Viimeisimpänä törmäsin Vuosi kuvina -haasteeseen Sinisen linnan kirjastossa, ja Marian tapaan minäkin olen ihastunut ajatukseen tällaisesta kuvapäiväkirjasta. Vielä kun tämä päivä sattui olemaan erityisen kuvauksellinen, päätin minäkin aloittaa haasteen.
Kuva on otettu lenkkipolun varrelta 22.1.2013 kello yhdentoista maissa.
Tänään totesin jälleen kerran, miten suuri merkitys luonnolla on minulle. Kun ajelin vauvani kanssa kohti keskustaa ja nouseva aurinko loi taivaalle upean valopylvään, jota kai voi haloilmiöksi kutsua, tunsin oloni erityisen onnelliseksi. Tajusin, että ei päivään tarvitse mitään muuta kuin luonnon järjestämän hienon maiseman, ja onni on siinä.
Näkymä takapihaltamme: vihdoin on lunta!
Olen sikäli onnellisessa asemassa, että Suomessa asuvana pidän jollain tapaa kaikista vuodenajoista. Tällä hetkellä nautin talvesta ja näistä maisemista.
Kuva pihapuusta, jonka oksia lumi koristaa.

Kommentit

  1. Kauniita talvikuvia, mukavaa kun aurinko paistelee! Hyvä, että joku nauttii talvesta - minä lähinnä odottelen sen loppumista (kylmyys alkaa jo riittää..). :)

    VastaaPoista
  2. Kiitos! Minulle tämä talvi on erilainen kuin monet aiemmat, kun olen vauvan kanssa kotona. Usein ei ole pakko lähteä mihinkään, jos ei huvita - siten talvestakin pystyy nauttimaan enemmän. :)

    VastaaPoista
  3. Komppaan MarikaOksaa, kauniita talvikuvia! Asutte viehättävissä maisemissa. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Sara! Nämä maisemat kyllä miellyttävät minuakin.

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Laura Lindstedt: Oneiron

"Rivi on kaunis kuin kaunein hautajaissaatto, surullinen kuin surullisin sävel, lohdullinen kuin äiti maan syli. Rivi on täydellinen. Naiset eivät pelkää."
Laura Lindstedtin Finlandia-palkittu Oneiron tuli minulle joululahjaksi, ja taisin viime vuoden viimeisinä päivinä kirjan lukea loppuun. Kirjasta kirjoittaminen on kuitenkin venynyt uuden vuoden puolelle, sillä tuntui, että kovin pian lukemisen jälkeen oli romaanista vaikea sanoa yhtään mitään.

Nyt, kun olen ehtinyt makustella, tunnustella ja mietiskellä, totean: Oneiron on huimaava, jäljet jättävä romaani, jonka vaikutus ei hetkessä katoa.
Tarina keskittyy seitsemään naiseen. Newyorkilainen Shlomith, moskovalainen Polina, brasilialainen Rosa, marseillelainen Nina, hollantilainen Wlbgis, senegalilainen Maimuna ja itävaltalainen Ulrike ovat kaikki kuolleet. Romaani kertoo siitä, mitä tapahtuu kuoleman jälkeisenä aikana, keskellä valkeutta, ja mitä naisten elämässä oikein tapahtui. Huomasin, että alkuun minua kutkutti tietä…

Tove Jansson: Muumipappa ja meri

"Eräänä iltapäivänä elokuun lopulla kulki eräs isä puutarhassaan ja tunsi olevansa tarpeeton. Hän ei tiennyt mihin ryhtyisi, sillä kaikki mitä oli tehtävä oli jo tehty, tai sitten joku muu oli juuri siinä puuhassa."
Muumipappa ja meri lähtee liikkeelle hetkestä, kun Muumipappa huomaa olevansa tarpeeton. Hänellä ei ole mitään tekemistä eikä kukaan tunnu häntä tarvitsevan. Hän haaveilee suuresta seikkailusta ja päättää viedä perheensä majakkasaarelle. Vaikka muumiperhe saapuu saarelle yöllä, ei majakan valo pala.
- Ei majakkaa niin vain sammuteta, sanoi isä. - Jos mikään on varma, niin se että majakka palaa. Maailmassa on eräitä ehdottoman varmoja seikkoja, esimerkiksi merivirrat ja vuodenajat ja se, että aurinko nousee aamuisin. Ja että majakkavalot palavat.
Vakuutteluistaan huolimatta Muumipappa joutuu toteamaan, että majakan valo on todellakin sammunut. Majakanvartijaa ei löydy, ja saarella on jotain outoa. Salaperäinen kalastaja asuu pienessä mökissään ja välttelee muita, e…

John Irving: Kaikki isäni hotellit

"Jos sinulla oli salaisuus, äiti säilytti sen: jos halusit demokraattista asioiden puintia ja keskustelua, joka saattoi venyä tuntikausia, pahimmassa tapauksessa viikkokausia - jopa kuukausia - pitkäksi, silloin toit asiasi isälle."
John Irvingin romaani Kaikki isäni hotellit on perhetarina. Keskiössä on Berryn perhe, jonka isä Winslow ei jätä toteuttamatta haaveitaan, joita muut eivät välttämättä pidä realistisina. Perheen äiti Mary on haudannut omat opiskelu- ja urahaaveensa voidakseen huolehtia iäkkäistä vanhemmistaan. Esikoispoika Frank on homoseksuaali ja tytär Franny valmissanainen selviytyjä. Tarinan minäkertoja John rakastaa Franny-sisartaan yli kaiken. Pikkusisko Lilly on lopettanut alle kymmenvuotiaana kasvamisen ja kuopus Egg rakastaa tavaroita ja pukeutumusta eikä tunnu kuulevan juuri mitään - tai sitten hän kuulee vain sen, mitä haluaa. Perhe on eittämättä epätavallinen, vaikka Franny ja minäkertoja väittävätkin toista:
"Ei me olla mitenkään erikoisia"…