Siirry pääsisältöön

Riikka Pulkkinen: Iiris Lempivaaran levoton ja painava sydän

"Olen Iiris Lempivaara. Aina minä kaipaan jonnekin, usein olen levoton. Minun sydämeni painaa 300 grammaa. Minulla on reikä sukassa ja aina uusia suunnitelmia, työ neuvojen jakajana ja uusia kenkiä joka viikko. Minä syön suklaata aamupalaksi ja joskus päivälliseksikin."
Riikka Pulkkinen: Iiris Lempivaaran levoton ja painava sydän (Otava 2014)
174 sivua
Kuten jo romaanin nimestä voi päätellä, Riikka Pulkkisen Iiris Lempivaaran levoton ja painava sydän tuo kirjailijasta esiin kokonaan uuden puolen, kun aiemmin on totuttu varsin vakavaan otteeseen. Romaanissa tarkastellaan kepeästi, humoristisesti ja ironisesti ihmissuhteita. Kieli on Pulkkiselle tuttuun tapaan elävää ja hyvää, ja teos sopii mainiosti kevyeksi välipalakirjaksi painavamman lukemisen lomassa.

Romaanin päähenkilö on 28-vuotias Iiris Lempivaara, koulupsykologi, joka odottaa Aleksin kosivan. Kosinnan sijaan Aleksi haluaakin erota ja oksentaa, saa vatsataudin. Toivuttuaan Aleksi muuttaa pois ja Iiris opettelee elämään ilman miestä, jonka kanssa ehti unelmoida yhteisen tulevaisuuden moneen kertaan. Opettelussa tukena ovat sisar Jennifer, joka saa vauvan, ja lapsuudenystävä Elina, joka on valmis ystävänsä avuksi vaikka vakoiluretkelle.

Kirjassa on ihastuttavia oivalluksia, jotka on helppo ottaa omaksi. Esimerkiksi seuraavan lainauksen koin läheiseksi:
Puhuin aamuista, kerroin rakastavani aamupaloja, kerroin että viihdyn aamun ja asema-aulan kaltaisissa odotustiloissa, molemmat sisälsivät lupauksen, kerroin että rakastan myös paluita mutta unohdan usein tapahtumien keskellä nauttia itse säpinästä.
Rakastan aamuja varsinkin, kun niihin ei kuulu kiirettä ja hälinää. Nousen yleensä aamulla hyvissä ajoin, jotta ehdin rauhassa lukea lehden ja syödä hyvin. Päivä ilman aamupalaa on tuhoon tuomittu!

Mutta takaisin romaaniin. Sen hahmot ovat myös ihastuttavia: heistä löytyy lämmintä huumoria, joka saa hyvälle mielelle. Esimerkiksi Iiriksen naapuri Marja-Liisa ammentaa viisauksia Kauniista ja rohkeista mutta myös omasta elämänkokemuksestaan:
Patsas pysyy paikallaan, ihminen nyrjähtää aika ajoin, jotta voisi muuttua joksikin toiseksi, siksi ihmiseksi, joka hän ei vielä ole. Niin kuuluu olla.
Marja-Liisan kaltaisen hahmon toivoisi omaankin lähipiiriin jakamaan pitkän avioliiton ja vielä pidemmän elämän tuomalla oikeutuksella elämänohjeita.

Kirjassa puhutaan pilke silmäkulmassa rakkaudesta, ystävyydestä, naiseudesta. Iiriksen ajatukset ja tekemiset saavat tirskahtelemaan, mutta kepeyden taustalta on löydettävissä myös vakavuuttakin, ja yhtäkkiä saattaa huomata pohtivansa, millainen olen ystävänä tai naisena.
Tuskin tekee suurta vääryyttä, jos romaanin määrittelee chick litiksi, ja erityisesti sen tyylilajin ystäville kirjaa voi lämpimästi suositella.

Iiris Lempivaaran taivallukseen ihmissuhdeviidakossa ovat tutustuneet myös JonnaLilli ja Sonja.

Kommentit

  1. Pulkkisen kirjoja en ole aiemmin lukenut, kun ne ovat tuntuneet niin kovin vakavilta ja raskailtakin. Tämä uusi kepeämpi voisi olla enemmän minun makuuni. Ihmissuhdeviidakot kuulostavat aina lupaavilta. :)

    VastaaPoista
  2. Tämä on tosiaan hyvä kirja, jos kaipaa kevyttä lukemista. Sujuvaa tekstiä, kirjan lukee nopeasti.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kassandra Montag: Tulvan jälkeen

Pearl oli vihainen, koska emme olleet yrittäneet auttaa heitä, ja minä yritin muistuttaa hänelle, että meidän oli tärkeää pysyä omissa oloissamme. Järkeilystäni huolimatta pelkäsin, että sydämeni oli kutistunut, kun vedenpinta oli noussut ympärilläni. Paniikki oli täyttänyt minut, kun vesi peitti maan, ja se työnsi tieltään kaiken muun ja kuihdutti sydämeni kovaksi, pieneksi möhkäleeksi, jota en enää tunnistanut. Kassandra Montag: Tulvan jälkeen HarperCollins Nordic 2020 alkuteos After the Flood suomentanut Hanna Arvonen äänikirjan lukija Pihla Pohjolainen kesto 14 h 2 min Suuren tulvan jälkeisessä ajassa eletään Kassandra Montagin romaanissa Tulvan jälkeen . Vesi on peittänyt alleen suuren osan maasta, ja luonnonvaroja on jäljellä enää. Ihmiskunnan rippeet taistelevat vähäisistä resursseista  ja yrittävät ehtiä ennen muita valtaamaan harvoja elinkelpoisia maa-alueita. Ikävät kohtaamiset ihmisten kesken ovat arkipäivää. Romaanin päähenkilö on aikuinen nainen, Myra, joka on jään

Anna-Leena Härkönen: Ihana nähä! ja muita kirjoituksia

"Panin soimaan Lordin levyn. Jos siihen ei Paavo Pesusieni reagoi, niin sitten ei mihinkään. Mitään ei tapahtunut. Paavo makasi edelleen lattialla kuin ruumis." Anna-Leena Härkönen: Ihana nähä! ja muita kirjoituksia (Otava 2015) 173 sivua Anna-Leena Härkösen teos Ihana nähä! ja muita kirjoituksia  sisältää kirjailijan havaintoja, oivalluksia ja omakohtaisia kokemuksia monista aiheista matkustamisesta naisena olemisen vaikeuteen ja äitiydestä vanhustenhoitoon. Kirjoittaja ottaa kantaa vahvasti ja napakasti, huumoria unohtamatta. Kyytiä saavat esimerkiksi asiakaspalvelun möröt ja Suuret Äidit. Moni huomio saa lukijan nyökyttelemään päätään ilahtuneena, sillä Härkönen kirjoittaa tutuista ilmiöistä tunnistettavalla ja kiinnostavalla tavalla. Mielikuvia luodessaan kirjailija saa lukijansa hyrisemään ilosta, ellei jopa nauramaan äänen. Nuorempana näin vanhenemisessa yhden ainoan hyvän puolen: sen kun saa mielenrauhaa ja tasapainoa. Kuvittelin, miten jakelen lempeästi hymy

Delia Owens: Suon villi laulu

He olivat tunteneet Chasen pikkuvauvasta asti. Seuranneet, miten poika oli lipunut läpi elämän ihastuttavasta lapsesta suloiseksi teiniksi, jalkapallokentän tähtipelaajaksi ja kylän kultapojaksi, joka työskenteli vanhempiensa yrityksessä. Ja lopulta komistukseksi, joka oli nainut seudun kauneimman tytön. Nyt hän retkotti siinä yksin, soisessa alennustilassaan. Kuoleman kylmä koura oli vetänyt pidemmän korren, niin kuin se aina teki. Delia Owens: Suon villi laulu WSOY 2020 alkuteos Where the Crawdads Sing suomentanut Maria Lyytinen 416 sivua Ällistyttävä esikoinen , unohtumaton romaani , luvataan kirjan takakannessa, ja odotukset ovat korkealla. Delia Owensin Suon villi laulu  houkuttaa nimellään ja on kannen mukaan maailmanlaajuinen jättimenestys. Tarinassa onkin viehättävyyttä mutta – valitettavasti – myös selkeitä ongelmia. Prologi tuo esille romaanin lähtökohdan: lokakuun 30. päivänä vuonna 1969 Chase Andrewsin ruumis lojuu suolla. Vanhasta palotornista putoaminen ei liene silkka on