"Olen Iiris Lempivaara. Aina minä kaipaan jonnekin, usein olen levoton. Minun sydämeni painaa 300 grammaa. Minulla on reikä sukassa ja aina uusia suunnitelmia, työ neuvojen jakajana ja uusia kenkiä joka viikko. Minä syön suklaata aamupalaksi ja joskus päivälliseksikin."
Kuten jo romaanin nimestä voi päätellä, Riikka Pulkkisen Iiris Lempivaaran levoton ja painava sydän tuo kirjailijasta esiin kokonaan uuden puolen, kun aiemmin on totuttu varsin vakavaan otteeseen. Romaanissa tarkastellaan kepeästi, humoristisesti ja ironisesti ihmissuhteita. Kieli on Pulkkiselle tuttuun tapaan elävää ja hyvää, ja teos sopii mainiosti kevyeksi välipalakirjaksi painavamman lukemisen lomassa.
Romaanin päähenkilö on 28-vuotias Iiris Lempivaara, koulupsykologi, joka odottaa Aleksin kosivan. Kosinnan sijaan Aleksi haluaakin erota ja oksentaa, saa vatsataudin. Toivuttuaan Aleksi muuttaa pois ja Iiris opettelee elämään ilman miestä, jonka kanssa ehti unelmoida yhteisen tulevaisuuden moneen kertaan. Opettelussa tukena ovat sisar Jennifer, joka saa vauvan, ja lapsuudenystävä Elina, joka on valmis ystävänsä avuksi vaikka vakoiluretkelle.
Kirjassa on ihastuttavia oivalluksia, jotka on helppo ottaa omaksi. Esimerkiksi seuraavan lainauksen koin läheiseksi:
Mutta takaisin romaaniin. Sen hahmot ovat myös ihastuttavia: heistä löytyy lämmintä huumoria, joka saa hyvälle mielelle. Esimerkiksi Iiriksen naapuri Marja-Liisa ammentaa viisauksia Kauniista ja rohkeista mutta myös omasta elämänkokemuksestaan:
Kirjassa puhutaan pilke silmäkulmassa rakkaudesta, ystävyydestä, naiseudesta. Iiriksen ajatukset ja tekemiset saavat tirskahtelemaan, mutta kepeyden taustalta on löydettävissä myös vakavuuttakin, ja yhtäkkiä saattaa huomata pohtivansa, millainen olen ystävänä tai naisena.
Tuskin tekee suurta vääryyttä, jos romaanin määrittelee chick litiksi, ja erityisesti sen tyylilajin ystäville kirjaa voi lämpimästi suositella.
Iiris Lempivaaran taivallukseen ihmissuhdeviidakossa ovat tutustuneet myös Jonna, Lilli ja Sonja.
 |
| Riikka Pulkkinen: Iiris Lempivaaran levoton ja painava sydän (Otava 2014) 174 sivua |
Romaanin päähenkilö on 28-vuotias Iiris Lempivaara, koulupsykologi, joka odottaa Aleksin kosivan. Kosinnan sijaan Aleksi haluaakin erota ja oksentaa, saa vatsataudin. Toivuttuaan Aleksi muuttaa pois ja Iiris opettelee elämään ilman miestä, jonka kanssa ehti unelmoida yhteisen tulevaisuuden moneen kertaan. Opettelussa tukena ovat sisar Jennifer, joka saa vauvan, ja lapsuudenystävä Elina, joka on valmis ystävänsä avuksi vaikka vakoiluretkelle.
Kirjassa on ihastuttavia oivalluksia, jotka on helppo ottaa omaksi. Esimerkiksi seuraavan lainauksen koin läheiseksi:
Puhuin aamuista, kerroin rakastavani aamupaloja, kerroin että viihdyn aamun ja asema-aulan kaltaisissa odotustiloissa, molemmat sisälsivät lupauksen, kerroin että rakastan myös paluita mutta unohdan usein tapahtumien keskellä nauttia itse säpinästä.Rakastan aamuja varsinkin, kun niihin ei kuulu kiirettä ja hälinää. Nousen yleensä aamulla hyvissä ajoin, jotta ehdin rauhassa lukea lehden ja syödä hyvin. Päivä ilman aamupalaa on tuhoon tuomittu!
Mutta takaisin romaaniin. Sen hahmot ovat myös ihastuttavia: heistä löytyy lämmintä huumoria, joka saa hyvälle mielelle. Esimerkiksi Iiriksen naapuri Marja-Liisa ammentaa viisauksia Kauniista ja rohkeista mutta myös omasta elämänkokemuksestaan:
Patsas pysyy paikallaan, ihminen nyrjähtää aika ajoin, jotta voisi muuttua joksikin toiseksi, siksi ihmiseksi, joka hän ei vielä ole. Niin kuuluu olla.Marja-Liisan kaltaisen hahmon toivoisi omaankin lähipiiriin jakamaan pitkän avioliiton ja vielä pidemmän elämän tuomalla oikeutuksella elämänohjeita.
Kirjassa puhutaan pilke silmäkulmassa rakkaudesta, ystävyydestä, naiseudesta. Iiriksen ajatukset ja tekemiset saavat tirskahtelemaan, mutta kepeyden taustalta on löydettävissä myös vakavuuttakin, ja yhtäkkiä saattaa huomata pohtivansa, millainen olen ystävänä tai naisena.
Tuskin tekee suurta vääryyttä, jos romaanin määrittelee chick litiksi, ja erityisesti sen tyylilajin ystäville kirjaa voi lämpimästi suositella.
Iiris Lempivaaran taivallukseen ihmissuhdeviidakossa ovat tutustuneet myös Jonna, Lilli ja Sonja.
Pulkkisen kirjoja en ole aiemmin lukenut, kun ne ovat tuntuneet niin kovin vakavilta ja raskailtakin. Tämä uusi kepeämpi voisi olla enemmän minun makuuni. Ihmissuhdeviidakot kuulostavat aina lupaavilta. :)
VastaaPoistaTämä on tosiaan hyvä kirja, jos kaipaa kevyttä lukemista. Sujuvaa tekstiä, kirjan lukee nopeasti.
VastaaPoista