Siirry pääsisältöön

Taiye Selasi: Ghana ikuisesti

"Pistos rinnassaan hän ajattelee itsekseen, että maailma on joskus liian kaunis. Ettei sillä kerta kaikkiaan ole lainkaan painoa, eikä sitä ole mitään mahdollisuutta hyväksyä; kastetta ruohikolla ja valoa kasteella ja tuon valon vivahdetta--."
Taiye Selasi: Ghana ikuisesti (Otava 2013)
Englanninkielinen alkuteos Ghana must go on
Suomentanut Marianna Kurtto
393 sivua
Taiye Selasin esikoisromaani Ghana ikuisesti on vahva, omaääninen, erityinen. Varsinainen runsaudensarvi, jota ei esikoisteokseksi uskoisi, niin jäntevä ja voimakas se on.

Romaanin keskushenkilö on Kweku Sai, joka ponnistaa köyhistä oloista Ghanasta ja päätyy arvostetuksi huippukirurgiksi. Ensimmäinen pettymys on, kun äiti ei ehdi nähdä poikansa saavutuksia. Suurin käänne ja romahdus seuraa, kun potilas kuolee leikkauksessa. Vaikka kuolema oli ennalta arvattavissa, saa potilaan asema aikaan sen, että huippukirurgi menettää työnsä. Dramaattisesta käänteestä seuraa lähtö, jonka seurauksia romaanissa kartoitetaan vuosien kuluttua, kun entinen vaimo ja lapset saavat kukin vuorollaan tiedon Kwekun kuolemasta.

Yhtenä kantavana teemana romaanissa on häpeä, joka vaivaa, saa vaikenemaan ja tekemään asioita, joita ehkä myöhemmin katuu, aiheuttaa erillisyyden tunteen: "Että se joka tuntee häpeää, ei ole koskaan kotonaan, ei koskaan olisi."

Häpeän rinnalla kulkee ylpeys, joka estää pyytämästä apua ja ajaa ratkaisuihin, jotka vaikuttavat vahvasti vielä vuosien kuluttua. Seuraa traumoja, joita Kweku Sain perheen jäsenet kukin kohtaavat perheenpään kuoltua. Tästä kaikesta koostuu suuri tarina, joka sisältää tavallisia asioita, joihin on helppo samaistua. On perhe, josta piti tulla menestyvä mutta joka hajosi eri puolille maailmaa palatakseen yhteen silloin, kun yksi jo on joukosta poissa.
Sadie itkee hyvin vaimeasti sillä kaikki tuo on totta; itkee tuon miehen menettämistä ja ikävää äitiään kohtaan, sitä miten kevyiksi asiat muuttuvat ja miten eksynyt hänestä on tullut; miten yksin he ovat, miten erillään, miten hajallaan.
Ja sitten on vielä se erillisyyden ja erilaisuuden kokemus, jota Kweku kantaa mukanaan ja jonka myös hänen perheensä tunnistaa:
Kweku. Ei isä, kirurgi, ghanalainen, sankari tai hirviö. Vaan ainoastaan eräs Kweku Sai, väkijoukon seassa oleva mies, jolla on erikoinen olemus. Hän on muukalainen sekä Accrassa että Bostonissa. Yksin.
Romaanin kieli on monipolvista; toisaalta rönsyilevää ja paikoin kuitenkin hyvin niukkaa:
Tuomion huone.
Joka oli asiaankuuluvasti sisustettu painostavilla tuomion huoneen elementeillä: hiottu lattia, persialaismatto, punaselkäisiä kirjoja joita ei ollut luettu (mahdollisimman monta: loputtomasti kirjoja, tummanpunaisia kirjoja, joita kukaan ei lukenut), painavia verhoja joiden läpi tihkui kirkasta ja toivotonta valoa, väripyörteitä, juhlavia värejä: luumunpunaista, sinapinkeltaista, viininpunaista. Ja valkoisia kasvoja. Joukossa yksi nainen. Aasialainen nainen.
Joka puhui.
Monipolvisuus näkyy myös romaanin rakenteessa: Selasi hyppelee aikatasolta toiselle tiuhaan. Romaani alkaa Kwekun kuolemasta, ja takaumien avulla keritään auki menneisyyttä ja välillä palataan taas romaanin nykyhetkeen. Selasi onnistuu kuitenkin pitämään romaanin koossa, eikä lukija joudu ponnistelemaan suunnattomasti pysyäkseen tarinan kulusta perillä.

Taiye Selasi on valittu 20 parhaan nuoren brittikirjailijan joukkoon. Helsingin Sanomien jutussa valotetaan kirjailijan taustoja: juttu on mielenkiintoinen ainakin romaanin lukeneelle.

Sain perheen vaiheisiin ovat tutustuneet ainakin Krista, Mari, Karoliina, KatjaMaria ja Pirjoliisa.

Kommentit

  1. Tämä kirja kiinnostaa kovasta. Luin juuri Adichien Kotiinpalaajat ja vähän samateemaisena kuin Ghana ikuisesti luen nyt ensin ihan erityyppistä tässä välissä. Mutta toivottavasti pian pääsen Ghana ikuisesti-kirjan pariin myös.

    VastaaPoista
  2. Minä puolestani olen lisännyt Kotiinpalaajat lukulistalleni. :) Lukuisia blogitekstejä siitä luettuani oletan hieman samantyyppistä romaania kuin Ghana ikuisesti. Saa nähdä, kuinka odotustemme käy!

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kassandra Montag: Tulvan jälkeen

Pearl oli vihainen, koska emme olleet yrittäneet auttaa heitä, ja minä yritin muistuttaa hänelle, että meidän oli tärkeää pysyä omissa oloissamme. Järkeilystäni huolimatta pelkäsin, että sydämeni oli kutistunut, kun vedenpinta oli noussut ympärilläni. Paniikki oli täyttänyt minut, kun vesi peitti maan, ja se työnsi tieltään kaiken muun ja kuihdutti sydämeni kovaksi, pieneksi möhkäleeksi, jota en enää tunnistanut. Kassandra Montag: Tulvan jälkeen HarperCollins Nordic 2020 alkuteos After the Flood suomentanut Hanna Arvonen äänikirjan lukija Pihla Pohjolainen kesto 14 h 2 min Suuren tulvan jälkeisessä ajassa eletään Kassandra Montagin romaanissa Tulvan jälkeen . Vesi on peittänyt alleen suuren osan maasta, ja luonnonvaroja on jäljellä enää. Ihmiskunnan rippeet taistelevat vähäisistä resursseista  ja yrittävät ehtiä ennen muita valtaamaan harvoja elinkelpoisia maa-alueita. Ikävät kohtaamiset ihmisten kesken ovat arkipäivää. Romaanin päähenkilö on aikuinen nainen, Myra, joka on jään

Anna-Leena Härkönen: Ihana nähä! ja muita kirjoituksia

"Panin soimaan Lordin levyn. Jos siihen ei Paavo Pesusieni reagoi, niin sitten ei mihinkään. Mitään ei tapahtunut. Paavo makasi edelleen lattialla kuin ruumis." Anna-Leena Härkönen: Ihana nähä! ja muita kirjoituksia (Otava 2015) 173 sivua Anna-Leena Härkösen teos Ihana nähä! ja muita kirjoituksia  sisältää kirjailijan havaintoja, oivalluksia ja omakohtaisia kokemuksia monista aiheista matkustamisesta naisena olemisen vaikeuteen ja äitiydestä vanhustenhoitoon. Kirjoittaja ottaa kantaa vahvasti ja napakasti, huumoria unohtamatta. Kyytiä saavat esimerkiksi asiakaspalvelun möröt ja Suuret Äidit. Moni huomio saa lukijan nyökyttelemään päätään ilahtuneena, sillä Härkönen kirjoittaa tutuista ilmiöistä tunnistettavalla ja kiinnostavalla tavalla. Mielikuvia luodessaan kirjailija saa lukijansa hyrisemään ilosta, ellei jopa nauramaan äänen. Nuorempana näin vanhenemisessa yhden ainoan hyvän puolen: sen kun saa mielenrauhaa ja tasapainoa. Kuvittelin, miten jakelen lempeästi hymy

Delia Owens: Suon villi laulu

He olivat tunteneet Chasen pikkuvauvasta asti. Seuranneet, miten poika oli lipunut läpi elämän ihastuttavasta lapsesta suloiseksi teiniksi, jalkapallokentän tähtipelaajaksi ja kylän kultapojaksi, joka työskenteli vanhempiensa yrityksessä. Ja lopulta komistukseksi, joka oli nainut seudun kauneimman tytön. Nyt hän retkotti siinä yksin, soisessa alennustilassaan. Kuoleman kylmä koura oli vetänyt pidemmän korren, niin kuin se aina teki. Delia Owens: Suon villi laulu WSOY 2020 alkuteos Where the Crawdads Sing suomentanut Maria Lyytinen 416 sivua Ällistyttävä esikoinen , unohtumaton romaani , luvataan kirjan takakannessa, ja odotukset ovat korkealla. Delia Owensin Suon villi laulu  houkuttaa nimellään ja on kannen mukaan maailmanlaajuinen jättimenestys. Tarinassa onkin viehättävyyttä mutta – valitettavasti – myös selkeitä ongelmia. Prologi tuo esille romaanin lähtökohdan: lokakuun 30. päivänä vuonna 1969 Chase Andrewsin ruumis lojuu suolla. Vanhasta palotornista putoaminen ei liene silkka on