Siirry pääsisältöön

Aki Ollikainen: Nälkävuosi

"Jos tämä kärsimys on tarkoitettu koettelemukseksi, niin kenelle? Kenen usko näiden ihmisten kärsimyksellä pyhitetään? Kuka on Job? Ne kerjäläisetkö?"
Aki Ollikainen: Nälkävuosi (Siltala 2012)
141 sivua
Aki Ollikaisen esikoisteos Nälkävuosi sijoittuu vuosille 1867-68, kun Suomessa elettiin pahojen katovuosien kurimuksessa ja ruoka oli kerta kaikkiaan lopussa. On kylmä ja paljon lunta, kun Marja taivaltaa lapsineen kerjuulla. Puoliso Juhani on jo jäänyt taakse, ja sama kohtalo uhkaa monia muitakin. Marjan ja lasten matka on epätoivoinen, sillä he eivät ole ainoita liikkeelle lähteneitä. Monella riittää vielä uskoa siihen, että jostain löytyy ruokaa, kun elinolot omalla kotiseudulla ovat käyneet mahdottomiksi. Kriisi ulottuu kuitenkin laajalle, ja useassa talossa suhtaudutaan kulkijoihin tylysti, sillä ruoka ei meinaa riittää omallekaan väelle. Silloin tällöin kuitenkin löytyy joku helläsydäminen valmiina antamaan vähästäänkin. Ja sellaisia valopilkkuja lukijakin Marjan ja lasten taipaleelle kaipaa.

Katovuosien tapahtumia kuvataan myös Renqvistin veljesten näkökulmasta. Teo ja Lars ovat parempiosaisia mutta tietoisia vallitsevasta kurjuudesta. Lisäksi teoksessa on myös katkelmia, joissa asioita tarkastellaan senaattorin näkökulmasta. Monet näkökulmat tuovat teokseen hieman rakenteellista haastetta, kuten esimerkiksi Noora toteaa. Ehkä lukukokemusta kuitenkin keventää se, että kirjassa ei keskitytä vain vaeltavan perheen toivottomuuteen, mutta toisaalta keskittyminen herpaantuu paikoin, kun tarinassa hypätään näkökulmasta toiseen. Ehdottomasti Marja muodostuu romaanihenkilöistä läheisimmäksi, sillä hänen epätoivonsa on niin vahvaa ja lähelle tulevaa.

Suomea koetelleet katovuodet ovat toki historian tunneilta tutut, mutta lienee väistämätöntä, että lähes 150 vuoden takaiset tapahtumat jäävät etäisiksi. Kaunokirjallisuuden avulla historia herätetään eloon, ja tässä tehtävässä Nälkävuosi onnistuu upealla tavalla. Historia ei tule vain lähelle vaan suoraan iholle. Tarinan surumielinen, lumisen kaunis kaiku jää mielen perukoille pitkään.
Kuoleman väri on valkoinen. Hautajaisissa pukeudutaan mustaan, elävät pukeutuvat. Vainajakin on mustissaan, kun se on puettu parhaimpiinsa mitä eläessään on omistanut, mutta kasvot sillä on aina valkoiset. Kun sielu jättää ihmisen, vain valkoinen jää jäljelle.
Nälkävuoteen on ihastunut myös Elina (Luettua elämää), joka kuvaa Marjan ja lasten matkaa lauluksi, jota on pakko kuunnella. Lisäksi esimerkiksi Anna (Mafalala), Lukuisa, Sara (P.S. Rakastan kirjoja), Kirsi (Kirsin kirjanurkka), Miia (Kolmas linja), Amma (Amman lukuhetki) ja Annami (Anna minun lukea enemmän) ovat pitäneet tästä pienoisromaanista, joka voitti viime vuonna Blogistanian Finlandia -palkinnon.

Kommentit

  1. Mielenkiinnolla odotan, mitä Aki Ollikainen kirjoittaa seuraavaksi. En lue usein pienoisromaaneja, mutta Nälkävuosi oli todellakin hyvä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On tosiaan kiinnostavaa, mikä tätä hienoa esikoisromaania seuraa.

      Poista
  2. Tämä oli minusta hienoin kirja pitkään aikaan, ihan täydellinen, helmi.

    Luin HS:n haastattelusta, että Ollikaisella oli vaikea vuosi, ihan kirjoitusjumi, sen jälkeen kun hän sai HS:n kirjallisuuspalkinnon vuoden parhaasta esikoisesta ja pääsi Finlandia-ehdokkaaksi.
    Nälkävuosi on niin hieno teos, että luulenpa, että tyylikästä jatkoa seuraa, kunhan kirjailija pystyy unohtamaan paineet ja antaa mennä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Marjatta, kiitos kiinnostavasta viestistäsi. En ihmettele lainkaan, jos esikoisen jälkeen iski kirjoitusjumi ja pakkautui paineita, sen verran hieno kirja Nälkävuosi on. Varmaan kirjailija luo itsekin itselleen suuria odotuksia huikean aloituksen jälkeen.

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kassandra Montag: Tulvan jälkeen

Pearl oli vihainen, koska emme olleet yrittäneet auttaa heitä, ja minä yritin muistuttaa hänelle, että meidän oli tärkeää pysyä omissa oloissamme. Järkeilystäni huolimatta pelkäsin, että sydämeni oli kutistunut, kun vedenpinta oli noussut ympärilläni. Paniikki oli täyttänyt minut, kun vesi peitti maan, ja se työnsi tieltään kaiken muun ja kuihdutti sydämeni kovaksi, pieneksi möhkäleeksi, jota en enää tunnistanut. Kassandra Montag: Tulvan jälkeen HarperCollins Nordic 2020 alkuteos After the Flood suomentanut Hanna Arvonen äänikirjan lukija Pihla Pohjolainen kesto 14 h 2 min Suuren tulvan jälkeisessä ajassa eletään Kassandra Montagin romaanissa Tulvan jälkeen . Vesi on peittänyt alleen suuren osan maasta, ja luonnonvaroja on jäljellä enää. Ihmiskunnan rippeet taistelevat vähäisistä resursseista  ja yrittävät ehtiä ennen muita valtaamaan harvoja elinkelpoisia maa-alueita. Ikävät kohtaamiset ihmisten kesken ovat arkipäivää. Romaanin päähenkilö on aikuinen nainen, Myra, joka on jään

Anna-Leena Härkönen: Ihana nähä! ja muita kirjoituksia

"Panin soimaan Lordin levyn. Jos siihen ei Paavo Pesusieni reagoi, niin sitten ei mihinkään. Mitään ei tapahtunut. Paavo makasi edelleen lattialla kuin ruumis." Anna-Leena Härkönen: Ihana nähä! ja muita kirjoituksia (Otava 2015) 173 sivua Anna-Leena Härkösen teos Ihana nähä! ja muita kirjoituksia  sisältää kirjailijan havaintoja, oivalluksia ja omakohtaisia kokemuksia monista aiheista matkustamisesta naisena olemisen vaikeuteen ja äitiydestä vanhustenhoitoon. Kirjoittaja ottaa kantaa vahvasti ja napakasti, huumoria unohtamatta. Kyytiä saavat esimerkiksi asiakaspalvelun möröt ja Suuret Äidit. Moni huomio saa lukijan nyökyttelemään päätään ilahtuneena, sillä Härkönen kirjoittaa tutuista ilmiöistä tunnistettavalla ja kiinnostavalla tavalla. Mielikuvia luodessaan kirjailija saa lukijansa hyrisemään ilosta, ellei jopa nauramaan äänen. Nuorempana näin vanhenemisessa yhden ainoan hyvän puolen: sen kun saa mielenrauhaa ja tasapainoa. Kuvittelin, miten jakelen lempeästi hymy

Delia Owens: Suon villi laulu

He olivat tunteneet Chasen pikkuvauvasta asti. Seuranneet, miten poika oli lipunut läpi elämän ihastuttavasta lapsesta suloiseksi teiniksi, jalkapallokentän tähtipelaajaksi ja kylän kultapojaksi, joka työskenteli vanhempiensa yrityksessä. Ja lopulta komistukseksi, joka oli nainut seudun kauneimman tytön. Nyt hän retkotti siinä yksin, soisessa alennustilassaan. Kuoleman kylmä koura oli vetänyt pidemmän korren, niin kuin se aina teki. Delia Owens: Suon villi laulu WSOY 2020 alkuteos Where the Crawdads Sing suomentanut Maria Lyytinen 416 sivua Ällistyttävä esikoinen , unohtumaton romaani , luvataan kirjan takakannessa, ja odotukset ovat korkealla. Delia Owensin Suon villi laulu  houkuttaa nimellään ja on kannen mukaan maailmanlaajuinen jättimenestys. Tarinassa onkin viehättävyyttä mutta – valitettavasti – myös selkeitä ongelmia. Prologi tuo esille romaanin lähtökohdan: lokakuun 30. päivänä vuonna 1969 Chase Andrewsin ruumis lojuu suolla. Vanhasta palotornista putoaminen ei liene silkka on