Siirry pääsisältöön

Laura Lähteenmäki: Iskelmiä

"Ei ole totta, miten mustasukkainen hän on ja miten hassun kivalta se minusta tuntuu."
Laura Lähteenmäki: Iskelmiä (WSOY 2013)
230 sivua
Laura Lähteenmäen nuortenromaanissa Iskelmiä tartutaan tärkeään ja vakavaan asiaan: parisuhdeväkivaltaan.

Romaanin päähenkilö on 16-vuotias Aino, joka on seurusteluasioissa täysin kokematon. Monella muulla luokkakaverilla tuntuu olevan vientiä, mutta Aino on yksinäinen ja katselee menoa sivusta. Luokkaretkellä kaikki kuitenkin muuttuu, kun viereen tupsahtaa Samuli. Yhtäkkiä Aino onkin tapahtumien keskiössä, ja muut katselevat häntä ihaillen, kenties hieman kadehtienkin.

Vaaleanpunaista onnea ei kuitenkaan kestä kauan. Samuli osoittautuu paitsi mustasukkaiseksi, myös väkivaltaiseksi. Hän rajoittaa Ainon tekemisiä ja jopa pukeutumista ja menettää malttinsa täysin niin, että lopulta satuttaa tyttöystäväänsä. Aino joutuu miettimään, mikä on oikein ja mikä väärin, riittääkö rakkaus korjaamaan sen, mikä on mennyt rikki. Samuli pyytää anteeksi ja tuo lahjoja, haluaa Ainon takaisin ja vähättelee tapahtunutta kutsumalla lyömistä vain "iskelmiksi".
Tällaisia ovat siis pojat, ajattelen. Minä en vain tunne heitä. Minulla ei ole veljeä, ei poikaserkkuja, isänikään ei ole mikään ruisranteinen tosimies. Poikakokemukseni rajoittuvat Ottoon ja ristoreipaspartiopoikiin puhtaanvalkeine paitoineen, siniset shortsit silitettyinä jalassaan, eikä heistä puhuta samana päivänä Samulin kanssa. Minä en vain tiedä enkä minä osaa. Olen untuvikko, pikkulintu itsekin, jolle jokainen mato on ihme.
Tarina on niin tavallinen ja niin totta. Laura Lähteenmäki kertoo nuorten seurustelusta uskottavasti ja onnistuen välttämään väkivallassa vellomisen. Makuasia lienee se, osoitetaanko syitä Samulin käytökseen liian alleviivaavasti. Joka tapauksessa lukijan on surullista seurata vierestä, miten seurustelusuhde vaikuttaa Ainon koko elämään partioharrastuksesta lähtien. Ei voi kuin toivoa Ainolle parasta.

Iskelmiä-romaanista on kirjoitettu myös seuraavissa blogeissa: Luettua elämää, Sinisen linnan kirjasto, Tuijata. KulttuuripohdintojaTarinoiden taikaa ja Notko, se lukeva peikko.

Kommentit

  1. Minusta tämä oli huikean hieno ja tärkeä kirja. Nuorille ei kerrota tällaisista asioista tarpeeksi (tai ainakaan suoraan) ja Suomessa tosi moni joutuu näkemään perheväkivaltaa muodossa tai toisessa, jopa niin, että jotkut ajattelevat sen olevan ihan tavallista. Koitin saada tätä lukudiplomilistalle (edes jollekin niistä), koska parisuhdeväkivallasta saattaa nuoren olla todella hankala puhua kenellekään ja sitä saattaa olla vaikea tunnistaa. Onneksi sellaisiakin kirjailijoita on, jotka uskaltavat kirjoittaa ihan oikeista tosielämän ongelmista nuorelle kohdeyleisölle. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta! Toivoisi, että mahdollisimman moni nuori löytäisi tiensä tämän kirjan pariin. Ainon puolelle asettuu väkisin ja toivoo, että hän jättää väkivaltaisen suhteen. Ehkä tällainen asetelma saa lukijan, joka elää väkivallan varjossa, tajuamaan paremmin myös oman tilanteensa.

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kassandra Montag: Tulvan jälkeen

Pearl oli vihainen, koska emme olleet yrittäneet auttaa heitä, ja minä yritin muistuttaa hänelle, että meidän oli tärkeää pysyä omissa oloissamme. Järkeilystäni huolimatta pelkäsin, että sydämeni oli kutistunut, kun vedenpinta oli noussut ympärilläni. Paniikki oli täyttänyt minut, kun vesi peitti maan, ja se työnsi tieltään kaiken muun ja kuihdutti sydämeni kovaksi, pieneksi möhkäleeksi, jota en enää tunnistanut. Kassandra Montag: Tulvan jälkeen HarperCollins Nordic 2020 alkuteos After the Flood suomentanut Hanna Arvonen äänikirjan lukija Pihla Pohjolainen kesto 14 h 2 min Suuren tulvan jälkeisessä ajassa eletään Kassandra Montagin romaanissa Tulvan jälkeen . Vesi on peittänyt alleen suuren osan maasta, ja luonnonvaroja on jäljellä enää. Ihmiskunnan rippeet taistelevat vähäisistä resursseista  ja yrittävät ehtiä ennen muita valtaamaan harvoja elinkelpoisia maa-alueita. Ikävät kohtaamiset ihmisten kesken ovat arkipäivää. Romaanin päähenkilö on aikuinen nainen, Myra, joka on jään

Anna-Leena Härkönen: Ihana nähä! ja muita kirjoituksia

"Panin soimaan Lordin levyn. Jos siihen ei Paavo Pesusieni reagoi, niin sitten ei mihinkään. Mitään ei tapahtunut. Paavo makasi edelleen lattialla kuin ruumis." Anna-Leena Härkönen: Ihana nähä! ja muita kirjoituksia (Otava 2015) 173 sivua Anna-Leena Härkösen teos Ihana nähä! ja muita kirjoituksia  sisältää kirjailijan havaintoja, oivalluksia ja omakohtaisia kokemuksia monista aiheista matkustamisesta naisena olemisen vaikeuteen ja äitiydestä vanhustenhoitoon. Kirjoittaja ottaa kantaa vahvasti ja napakasti, huumoria unohtamatta. Kyytiä saavat esimerkiksi asiakaspalvelun möröt ja Suuret Äidit. Moni huomio saa lukijan nyökyttelemään päätään ilahtuneena, sillä Härkönen kirjoittaa tutuista ilmiöistä tunnistettavalla ja kiinnostavalla tavalla. Mielikuvia luodessaan kirjailija saa lukijansa hyrisemään ilosta, ellei jopa nauramaan äänen. Nuorempana näin vanhenemisessa yhden ainoan hyvän puolen: sen kun saa mielenrauhaa ja tasapainoa. Kuvittelin, miten jakelen lempeästi hymy

Delia Owens: Suon villi laulu

He olivat tunteneet Chasen pikkuvauvasta asti. Seuranneet, miten poika oli lipunut läpi elämän ihastuttavasta lapsesta suloiseksi teiniksi, jalkapallokentän tähtipelaajaksi ja kylän kultapojaksi, joka työskenteli vanhempiensa yrityksessä. Ja lopulta komistukseksi, joka oli nainut seudun kauneimman tytön. Nyt hän retkotti siinä yksin, soisessa alennustilassaan. Kuoleman kylmä koura oli vetänyt pidemmän korren, niin kuin se aina teki. Delia Owens: Suon villi laulu WSOY 2020 alkuteos Where the Crawdads Sing suomentanut Maria Lyytinen 416 sivua Ällistyttävä esikoinen , unohtumaton romaani , luvataan kirjan takakannessa, ja odotukset ovat korkealla. Delia Owensin Suon villi laulu  houkuttaa nimellään ja on kannen mukaan maailmanlaajuinen jättimenestys. Tarinassa onkin viehättävyyttä mutta – valitettavasti – myös selkeitä ongelmia. Prologi tuo esille romaanin lähtökohdan: lokakuun 30. päivänä vuonna 1969 Chase Andrewsin ruumis lojuu suolla. Vanhasta palotornista putoaminen ei liene silkka on